Yontte sammuu, kaikki muu väki kukkuu…

Olipas erikoiset pikkujoulut. Tai siis edelleenhän nää jatkuu, ku kello on vajaa 04.00. Meininki on erikoinen,mut oikke positiivinen! Tiiliholvin safkauksen jälkeen oli tarkoitus suunnata Loveen, mut se jäi aikomuksen tasolle. Löydettiin viel lisää booliaineksia ”kassakaapista” ja niinhän siin kävi, ettei ikinä päästy pihalle taksiin asti ja jäätiin toimistolle. Nuoret ja vetreät asiakkaat jäi hipalle, mut seniorit tajus poistua yhden pintaan. Alkoi vissiin meno käydä liian rankaksi. Vajaa tunti sit pistettiin tekstarirumba päälle ja alettiin kutsuu jengii jatkoille. Yllättävän monta ihmistä mahtuu vajaa 60 neliöön, tosin tunnelma on ku manneperheellä mini-Mersussa: ääntä, hikeä ja ahtautta.

Isäntä torkkuu tuolissaan. Veti suruunsa hiukkasen yliannostuksen poolia ja sippas. Oli kuulemma valvonut koko viime yön ja ”organisoitunut ja uudelleen arvottanut elämäänsä”. Mitä lie tarkoittaakaan. Ei tsiisus, näkisittepä jätkän nyt. Ottaisin kuvan ja postaisin tänne, mutta epäilen, että olisin huomenna työtön ja koditon. 😉 Joten jätetään ajatuksen tasolle. Mutta saatana, että tekis mieli painaa liipaisinta ja ladata vaikka pikkuvideoo tänne. Tyydytään kertomaan,et Yontella on siis gansterihattu päässä, suorat housut käärittynä lahkeista, kengät kaulassa (nauhoista solmittuna toisiinsa) ja pyyhe hartioilla. Jaa miksi moinen varustus? Nooh… Lahkeet oli pakko kääriä tanssin ajaks. Yks meitin ostaja oli tullu hiljan Kreikasta ja yritti opettaa meille zirtakia (?), siis jotain kreikkalaisten kansantanssia. Y:n kengät oli liukkaat ja lahkeet pitkät, äijä tuunas lookkiaan. Tämä on harvinaista! Ukkohan ei oo sisälläkään ilman kenkiä – tyyliseikka kuulemma! Itte epäilen jalkahikeä.

Tippurikin veti ässän hihasta. Ei, ei tällä kertaa tartuttanut ketään millään, vaan muijahan osas soittaa ja laulaa. Kiskas kunnon setit joululauluja rokahtavina versioina. Ja minä vanhana kuoropoikana vedin stemmat niin hyvin, ku muistin, eli sinnepäin. Jossain vaiheessa Eerikki päätti lähtee hakeen selloo mestoille, mut onneks se jäi aikomuksen tasolle, ku mies antautui tanssin pyörteisiin. Eihän tossa kunnossa kannettais ees viulua, saati sit selloa. Tosin mä kyl jalosti tarjouduin lainaan sille pulkkaa, jonka ostin systerille eilen mielenhäiriössä joululahjaks. No vittu, ku oli tarjouksessa 7,90 e. 😉 Erpa o muuten selkeesti kattonu liikaa Tanssi, jos osaat -settii: jätkän muuvit oli ihan hillittömän hienot. Propsit siitä.

Meikä on vetäny melkein selvin päin tän illan. Ei huvittanut juoda, niin miks väkisin. Siskon tila rassaa edellee, mut ei sillä suurempaa hätää onneks ole. Laittoi hetki sit tekstarin, et pääsee aamulla aikasin sairaalast himaan, jossei mitään yllättävää ilmene eikä ole sekään nukkunut silmän täyttä tarkkiksella. Kuulemma pikkujoulujuoppoja osasto täys ja vanha ja uus viinanhaju sekoittuu mukavasti kusen ja lääkkeiden tuoksuun. Perusperjantai kuulemma. Sisko siis opiskelee hoitsuksi, ni tietää, mistä puhuu. Oli saanut myös Färkkilän tipan (mikä lie coctail?) käteen ja kivut oli helpottanut, vaiks silmä on edelleen puutunut ja osin siinä vilkkuu jotain vitun ufoja. Käsi on kans parempi.

Jees poks. Mut nyt riittää rapsaus tältä erää ja täytyy mennä vahtiin, ettei mitään hajoo tuolla offiisin puolella. Hauskaa yötä ja krapulaista aamua itse kullekin. Meikä herää huomenna virkeenä, vaikka onkin ollut bilettään. Muutama lasi punkkuu ja pari bissee ei krapulaa synnytä. Kai. Ja myönnetään, on mulla on ollut kivaa, vaikka kuinka manasin näitä kemuja. Aina hauska hengata mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja oppia samalla omista ystävistä kaikkee uutta. Tän päivän saldoksi tosin tais jäädä se, että Yontte esiintyi julkisesti ekan kerran ilman kenkiä ja Eerikki osaa tanssia oikeesti aivan saatanan hyvin. Myös Maa on niin kaunis -slovarin tahdissa. 😉

Moro.