Räjähdysvaara haaroissa

Ei tän pitäis niin mennä, että pari päivää upean muikin kanssa aiheuttaa käsittämättömän paineen haaroihin. Siis oikein sattuu. Mulle käy kohta samal tavalla, ku mummoille Lidlin pihassa. Liian pienet pussit sullotaan täyteen painavia wursteja, keräkaaleja ja happovesiä ja on sanomattakin selvää, et kassit räjähtää. Tää sama fysiikan laki pätee haaruksissa. Valitettavasti.

Julia on pistänyt mut ni nenilleen hankeen, ettei kukaan koskaan. Ja tarponut viel varmuuden vuoksi yli ensin korkkareilla ja lopulta katujyrällä, etten varmasti nousis hetkeen. Onnistui. Oon tehnyt kaikkeni ja vähän enemmänkin kellistääkseni rinsessan joulupäivien aikaan, mut surkein saavutuksin. Tässä on ny vähän samaa fiilistä, ku suomalaisessa potkupallossa: yritystä ni vitusti, mut osaaminen ei kertakaikkiaan riitä maailmanluokan tasolle.

Saatana, mikään ei ole rasittavampaa, kuin vaikeasti tavoiteltavaa esittävät yli-itsevarmat, kauniit, älykkäät, kokeneet ja mun naismaun liian hyvin tuntevat naiset. Tuntikausia kestänyt seisokki, joka päättyy aina kullin pettymykseen, on aivan varmasti vaarallista. Jossain bilsan tunnilla vuonna ugg, röyh ja lannevaate sanottiin niin. Ja sillä tunnilla istui mun suloinen Julia. Ehkä vetoankin tuohon faktaan. Huippuunsa asti kiihotettu mies on kuin palopesäke puutalossa: ei sitä pysty hillitsemään. Se vaan kasvaa ja kasvaa ja lopulta koko rakennus on tulessa ja räjähtää. Joo, niin mä teen, vetoan siihen, että tällainen kohtelu on ympäristölle vaarallista. Vähän ku saasteet, syöpä tai sikainfluessa.

Uusille lukijoille tiedoksi, miten oon siis päätynyt tähän surkeaan puutetilanteeseen. Tavallaan oma vika, mut minkäs teet. En mä mikään sokea munkki kuitenkaa ole. Vähemmästäkin alkaa tehä mieli, ku oon nyt chaittaily joitain kuukausia Saksaan tälle ihanaiselle tyttölapselle, lapsuuden kaverilleni Julialle. Ja kerrottakoon, että pikkuchattailyn lomassa olen saanut vähintääki ”mielenkiintoista” kuvamateriaalia seksikkäästä neitokaisesta. Mimmi kiusaa mua lähettelemäl pikkutuhmia poseerauksia virka-asussaan. Julia on siis lentoemäntä, joskaan yhtään päivää duunia ei ole vielä tehnyt. Kiitos vaan George W. Bush, ku ajoitte sun johdollas maailman talouden tällaiseen kuoppaan. No, Julia tuli siis Suomeen toistaiseks ja kattelee, pääsiskö sulostuttaan miesmatkustajien arkea vaiks Finncomille.

Julian lähtö Saksaan oli yks suuri parodia. Lankesi aikoinaan teiniangstissa saksalaiseen ”hevosparoniin” (joka ei sit ollutkaan oikea paroni), muutti Deutschlandiaan ja teki siellä jotain hevossysteemeitä ja baariduunii yötä päivää. Tää meidän kissa-hiiri-leikki oli alkanut jo pitkään ennen neiti muutti ulkomaille. Kun mä seurustelin, Julia teki kaikkensa, että sais pokattua mut. Ne temput oli oikeesti tosi typerii, mut menkööt nuoruuden tyhmyyden piikkiin. Sit ku mä erosin ja kävin tietty vanhana kunnon kuoropoikana laulaa luikauttaa tytön koti-ikkunan alla (mutsin penkistä katkotut kukat sylissä btw), sain niskaani litran mehukattia, en mitää muuta. (Toim. huom. Kiitos vaan Laurille, Julian veljelle, jos satut lukeen tätä blogia. Leikkaa ny helvettiin se ylipitkä reuhka. Ois vissiin pitänyt parturoida sut saunalla.;)

Ennen ku Julia muutti Saksaan, meil oli puolisen vuotta sellaista snadisti vakavempaa on-off-säätöä, joka ei koskaan johtanut sen pidemmälle ku light-pussailuun, yhteisiin sulkkisvuoroihin ja mun osalta hillittömään vitutukseen ja nöyryytykseen. Julia siis ilmoitti eräänä kuulana aamuna, että on lähdössä iltakoneella hevosskaboissa tapaamansa ”paronin” luokse asumaan ja siinä kaikki. Toivotti mulle onnea tulevaisuuteen taputtaen päähän sillain vitun vammasesta. Vaa mun kummitäti voi taputtaa yhtä nöyryyttävästi. Tiedättekö, siis sillain, et ois koputtanut jollain hiekkalapiolla sangon pohjaan? Sen koomin en ollut Juliasta kuullut, kunnes se haki mut viime kesän korvilla FB-kaveriks.

Nyt tiedätte taustat, niin voin jatkaa sit seuraavassa entryssä viimeisten kahden päivän tapahtumia. Mut sen voin sanoo jo nyt, että Testokseen palaa todella nöyryytetty ukko, jonka veijaria on kiusattu yhdelle joululle ihan tarpeeksi. Että voikin mies olla turhautunut. Ja kun kerta jakaa sulojaa muutenkin suht reippaaseen tyyliin Götzien ja Rolffien maassa, niin miksei voi jatkaa samaa settii Suomi-pojan iloks?

Yonten versiota Maija Vilkkumaasta lainaten: ”Vielä se nousee ja X:lle näyttää. Se tekee just, niinku sitä huvittaa”. Nimettiin Eerikin kanssa toi Yonten Viralliseksi Kullin Kannuslauluksi. Uutta esitystä vuoden vaihteessa. Se on moro nyt ja omin käsin onneen… 😉 Kai mä tartten jotain hoitoa ja pikaisesti… Sattuu.