Ketutus tarttuu: Soluasumisahdistus!

Jotenki tänään on ollut sellainen päivä, että toivois vaan asuvansa yksin. Jontte on vihanen kuin ampiainen Audin saamista eksoottisista karvalisäkkeistä. Veikkaan että enemmän sitä oikeesti harmittaa, että mä ja Eerikki pidettiin iranilaisen läppää loistavana näpäytyksenä, eikä oltukaan haastamassa mimmiä sukuineen käräjille. Päinvastoin. Ehdotin Yontelle, että kiittelis muikkia mun puolesta, enhän mää voinut ku nauraa ku ne karvan roippeet vipatti tuulessa ajellessani himaan eilen. Tai siellä saatanan pesupaikassa… Kuinka monen ihmisen päivää meikäpoikakin ilahdutti kertomalla stooria tästä mimmin näppärästä tempusta. Eipä tullut mieleenkään, et joku saattaa yhdistää rekkarin Yontteen, mut Yontellepa tuli… Sorry! 😉 Joskun mä mietin, et Yontte on taatusti valehdellut ikänsä ja on oikeesti joku teinari käytöksestään päätellen. Liioittelu, suurentelu, kärpäsestä härkänen ja toi käsittämätön jääräpäisyys kuului mulla yläasteikään. Kukin tyylillään…

Niin, miksi aloin jo oikeesti kattella omaa asuntoa aamulla johtui siis puhtaasti Yontesta, ja vähän Erpastakin. Heti aamusta alkoi sellainen lapsellinen kiukuttelu, jota meikä ei sitten jaksa yhtään. Meillä on naisvaltaisessa lapsuudenkodis kuullu sitä piilovittuilua, sadattelua, vinkumista ja turhaa ininää riittävästi, niin aikuisten miesten entouragessa ei haluis enää mitää dejavu-ilmiötä siitäkään. Ei kolmekybäset ihmiset voi elää ku lastentarhassa, missä kaikki kiukuttelee toisilleen just niinku huvittaa.

Ja vaikka onkin hauskaa, rentoo, huumoririkasta, rohkeeta ja vilkasta poikamieselämää boksin täydeltä, niin joskus ois vaan niin kiva elää pikkuisen ”tavallisemmin” ja arkisemmin. Siis meinaan, ettei aina ois ni helvetillinen show ja elämänmeno päällä. Onhan tää ollut saatanallista vipeltämistä koko kesä ja syksy, ja talvikin. Jatkuvaa biletystä, sikailuu, yhdessä häsäämistä, bisnesideoiden jalostamista, outoja muijasotkuja, rällästystä, reissausta, murjotusta ja vittuiluakin toisinaan. Se on soluasumisen huono puoli, että koskaan ei voi ajatella ainoastaan itteään. Aina on funtsittava menonsa, tulonsa ja tekemisensä toisten ihmisten mukaan. Joo, joo, tiedän, oli mun oma idea, ettei esim. tuoda tänne kaikki yhtä aikaa muijia kyläileen ja se on oikeesti hyvä sääntö, vaikkakin välillä tietty rajoittaa itse kunkin elämää. Mutta iha oikeesti, kuka helvetti jaksais koko ajan hengata, vaikka meillä PALJON lukaalia onkin, jonku kuuden ihmisen (ja yhden koiran) voimin parissasadassa neliössä? Ja sitä paitsi molski ja rokuvessa lohkasee tostakin about 50 neltsii heti kerralla.

Niin, siis mistä tää avautuminen juontaa juurensa, on oikeesti aiva mitätön juttu. Mä tulin keittiöön ja aattelin keittää sumpit ja vääntää ittelleni tosimiehen lihaisan aamupalan. Yontte oli vieny kaffinkeittimen omaan huoneeseen, koska ”sillä oli morkkis syystä X, eikä halunnut nähdä ketään heti aamusta”. Vittu joo. Pitäköön morkkiksensa keskenään, kahvinkeitin on yhteinen!!! Sitä ei mihkään piiloteta. Jos mä en saa aamukahvia, maailma romahtaa. Tai ainakin kallistuu muutaman asteen. Tuli siis vitunmoinen sähläys yhdestä kahvinkeitosta ja sitä ei kyllä aamulla jaksa yhtään. Seuraavaks aloin tehdä lihaleipiä, mutta kappas, eipäs ollut veitsiä missään, et ois saanut kunnon jöötislaissit leikattuu. Ja syyllinenkin selvis, koska veitset oli (taas) molskin reunassa. Saatanan Eerikki, ku se treenaa noita ihmelajeja ja heittelee ja pyörittelee meikäläisen RUOKAveitsiä. Noup!!! Ostakoot lisää omia sapeleita, tikareita, moria, puukkoja, linkkareita whatever, mutta meitsin lihaveitsiin EI saa koskee. Tässä olen yhtä ehdoton ku prätkän kanssa. No joo, Eerikki sentään haki kiltisti veitset meitsille, pesi ne ja teki mun viel leivät valmiiks hyvityksenä. Ja tiedän, että se on iso käden ojennus äijältä, joka ei pysty kunnolla ees koskeen lihaan. Mutta Yontte. Vittu, se ei tuntenut minkäänlaista katumusta tästä kahvinkeitinasiasta, vaan löi käteen viiseurosen ja käski kuivakasti raahata luut Bistro Venlaan ja ostaa sieltä vaikka kaks kahvikuppia. Ai saatana, että otti päähän se äänensävy ja tyyli. Ei enempää tästä aiheesta, sovittiin koko härdelli jo.

Hyvät ihmiset, jos meinaatte aikuisina asua solussa, miettikää kahdesti. Niin mäkin oon tehnyt ja arvatkaas mitä, tää on aivan huippuratkaisu! Kaikesta huolimatta. Viva la Villa Testosta, Hämeenpuisto, Tampere, Finland! 😉

Morooo…

Edit:
Jaa, ei se ookaan enää pelkästään iranilaisesta vihainen, vaan asteen verran suuremmasta huolesta, omista karvaongelmistaan. Anteeks Yontte, että nauran, taas mut sä oot vaan niin… SÄ!!! 😉
https://ristipissarit.wordpress.com/2010/01/12/on-se-ny-perkeletta-kun-munat-on-tulessa/