Koiravaras ja outo kohtaaminen

Ei nukuttanut. Niinpä pöllin Mitsu-paran Eerikin kaasukammiosta ja lähdin sen kanssa lenkille mustaan yöhön. Yllättäen rva Ståhlberg, joka muuten asuu kylmimmät kuukaudet Marbellassa, tuli vastaan rappukäytävässä. Mä avasin avasin oven reippaasti niinkun aina ja mummeliparka koiransa kans meinas taas tempautua seinään. Edellinen vastaava episodi kävi silloin muuttopäivänä kesäll, kuten ehkä muistatte. 😉 Nyt ois kyllä ollut paremmat paukkuannokset kuin se yksi onneton Potku-paketti!

Minähän EN itke enkä sure naisten perään, mutta jostain kumman syystä leidi ojensi mulle sanaakaan sanomatta kankaisen nenäliinan ja pyysi palauttamaan sen pestynä. Saatais kuulemma omenapiirakkaa, kun mennään seuraavan kerran kylille. Rouva kertoili olevansa Suomessa vain käymässä, uutta POIKAYstävää moikkaamassa. hmm… Menossa kuulemma takas Espanjaan, kun on hommat lapasessa. Naureskelinkin mummelille, että meillähän sit samanlainen elämäntilanne, kiitos nenäliinasta ja lupasin, että mennään piipahtaan Eerikin kanssa ennen ku leidi suuntaa takas lämpimään. Mummeli huuteli, että saadaan kyllä tulla Espanjaankin moikkaamaan, koska ”tilaa on”. Hmm.. Erikoinen tapaus tuo mummeli. Jos oon oikein ymmärtänyt niin miesvainaa on joku Finlaysonin entisiä pamppuja, ja leidi elelee perinnöllä nyt oikein sujuvasti miehen kuoltua aikoja sitten. No, hyvä et selvis, et voidaan ainakin painia molskilla rauhassa, jos leidikin on lähdössä pois, eikä vakoile niillä pirun kiikareilla.

Nyt täytyy yrittää elpaa. Huomenna taas duuniin helvetin aikaisin. Moro, yrittäkää te muut nukkua. 🙂