Anna rakas raju hetki

Tervehdys vaan kaikille! Ja anteeksi myös meitsin osalta tämä vuosidan hiljaisuus. Ei selityksiä. Ette uskois kuitenkaan. 😉 Julia tuli torstaina Manseen, ja ollaan hilluttu pitkin poikin Pirkanmaata Yonten kaaralla. Perjantaina illalla ja lauantaina päivällä tosin oli pakko mennä duunii, koska yritän jelppaa Yonten takaisin elävien kirjoihin. Äijä todella hajoilee kuten ootte saattanut ymmärtää. Mut ei se mitään. Yhdessä ollaa liikaa töitä otettu, joten yhdessä myös duunial painetaan. Ens viikolla on pari isoa palaveria, jotka ratkaisee todella paljon Mediapastorin kannalta. Ollaan nyt tehty niin paljon työtä sen eteen, että jos tää homma kusahtaa muutamaan rahoitusnyanssiin, meikän työpaikka ainakin on vaakalaudalla. Lähes tulkoot kaikki sisääntullut raha on sidottu ton yhden konseptin kehittämiseen ja ollaan härskitti jätetty kaikki muut projektit roikkuun ja mahdollisuudet käyttämättä. Mutta välillä on pakko ottaa riskejä, jos meinaa onnistua!

Riskeistä puheenollen, annoin Julialle Testoksen avaimet perjantaina, koska mun oli pakko mennä toimistolle ja oisin tullut vasta yöllä kotiin ja pojat taas meni missä sattui. Itseasiassa en ihmettelis vaikka Eerikki muuttais kohta Jennan kans kimppaan. Saas nähdä, löytääks tähän ikinä yhtä helmee kolmikkoo. No, se on sit sen ajan murhe… Aloin tänään pyyteleen avainta takas, mut homma ei sit mennyt ihan nappiin. Julia oletti et saa pitää avaimen jatkossakin, ja vetäs kevyetl tkupotkuraivarit asiasta. Peruskauraa… Sä et luota muhun, et rakasta mua vaan enää, pelkäät että tuun tänne jonkun toisen vosun kans yhtä aikaa ja et vaan halua päästää mua liian lähelle. Ai niin se sit varmaan on.

Yritin selittää et se on mun ainoa avain mut Julia piti tekosyynä. No niinhän tuo onkin. Lukkoseppä on melki alakerrassa. 😉 Sit sanoin että ollaan vannottu TestosValat ja sovittu, että se joka avaimen luovuttaa naiselle, saa lähteä kämpästä. Siihen mulla ei nyt ole aikaa tai rahaa. Mä diggaan oikeesti asua tässä. Julia piti Testosvaloja hauskana läppänä, eikä uskonut koko selitystä. Seuraavaks vetosin siihen, et mitä muija tekee avaimella ku asuu toises kaupungissa, ja sitkös se pommin posauttikin. Julia on hakenut TAMPEREELTA TÖITÄ, ja menossa ens viikolla muutamaan baariin/raflaan työhaastatteluun. Lisäks se on hakenut AirBalticille, SASsille, Finncomille ja johku yksityiseen firmaan lentoemnnän hommiin, ja keikkatöitä olisi hyvin todennäköisesti tarjolla. Hätäpäissäni tietty koitin muistuttaa.@että base on varmaan paree pitää Helsingissä, eikä Treella. Mutta duunia ois ni vähän kuulemma, et vois olla myös Mansessa puolikkaita viikkoja. FUCKFUCKFUCKFUCK!!!!!!!!!!!!!!!

Näinkö tää naiselämä taas alkaa mennä sotkuun, just ku luulin saaneeni hommaan jonkun järjen. Seija on nääs ollut ihmisiks sen psykoterapian ansiosta, eikä enää roiku mussa ku apina puussa. Selkeesti saanut jalat takas maahan ja otteen elämästä. Jopa oon nähnyt sen hymyilevän ja pitävän hauskaaki ulkona tyttöjen kanssa. Viime kuukaudethan mimmi on keskittynyt vaan murjottamaan ja surkuttelemaan menneitä. Niin rasittavaa… Ja raskasta. Aamulla lueskelin meilejä, ja totesin, että Seija sai mut nauramaan. Siitä onkin pitkä aika kun oon viimeksi ollut onnellinen ja iloinen Seijan takia. Kattokaa itte tää pätkä, niin ymmärrätte, mille repesin. Voi Seija pikkuista. On siinä naisessa paljon hyvääkin, vaikka pääasiassa olen mimmiä keskittynyt haukkumaan. Ehkä se oonkin lmä jonka pitäis jatkaa terapiassa? 😉