Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Ihan pikapäivitystä vaan

meitsi fiilistelee täällä ihan täysillä nelosella ens kuussa alkavaa Huippumalli haussa -skabaa. Ja nyt kuulutus kaikki ihmiset: onko kellään tietoa tämän vuoden kisaajista? kaikki vinkit otetaan vastaan kiitollisina!  Miia on vihjannut mulle et sen serkku saattaisi olla tuossa kisassa mukana mut se vaan kiemurtelee kun ei saa kuulemma paljastaa mitään…ja samoin jos joku tietää millasia tyyppejä BB:hen on pyrkinyt niin infoo tänne!
Oksennus! Se karmee rasvalettibändi Baseballs esiintyy tänään mansessa. En kestä kun sitä jauhettiin joka vitun radiokanavalla jonne käänsin, oli 957:lla ja iskelmällä ja tais Ylelläkin olla. Laitoin sit Groovelle, se on semmoista leppoisaa fiilistelyä vaikka samat biisit soivatkin aivan aivan liikaa. Baseballs on vaan niin karmea. Ei omia biisejä, tyyppien englanti on luonnossa kuin suoraa 70-luvun itäsaksalaisesta tv-sarjasta ja koko homma perustuu yhteen vitun vitsiin. Toi on kuin aikuisten Smurffit tai joku Rehupiikles. Otetaan joku läppä ja lässytetään sitä. hei tää niinku nyt vähä olis Elvis mut tää laulaakin Rihannaa vanhan ajan rokkiversiona. Ihanks totta? jotain uutta kiitos…
Toivottavasti se vitun Aso ei pääse sinne BB-taloon taas. onks jossain maassa joku joskus päässy kaks kertaa?

Roskaa vai taidetta?

Hyvää huomenta tyypit! Täällä reipas P-Man valmistautuu lähteen duuniin. Piti olla mestoilla jo ysiltä mut vähän lipsuin. On ollut tätä lipsumista ilmassa viime päivinä enemmänkin. Jonkinnäköistä työvastarintaa siis ilmassa. Veikkaisin syyksi kevättä. Tekis mieli hommailla kaikkea muu mut ei istua sisällä. Kohtahan tässsä on jo prätkäkelitkin, jos on oikein optimistinen. 😉

Ei Tsiisus että sain pelottavan linkin eilen frendiltä. Vannoutunut taiteen harrastaja ja oli bongannut tällaisen hassunhauskan saitin.

Kaikkea sitä voi ihmiset työkseen tehdä. Ja ostajia piisaa! 🙂
http://www.theghoulishgallery.com/index.htm
The Ghoulish Gallery takes all the mystery and nostalgia of Halloween, combines it with spooky Victorian images, and mixes it with the artistic talents of a Hollywood monster maker to conjure up an award winning selection of “spirited” Halloween specialty art commonly know as changing portraits.

More than just props, our haunted masterpieces actually transform from seemingly normal to delightfully ghoulish, right before your very eyes. Our portraits never need to be triggered or reset, and do not require batteries, electricity or special lighting. All you have to do is frame them, hang them, and watch as these creepy collectibles mesmerize your family and friends. The experience may very well haunt them forever.

—

Kas siinäpä teille lahjaideaa, jos kiinnostaa spookytunnelmat tai victoriaalinen taide. Täytyy lähettää Yonten kuva kokeeksi, tosin äijällä taitaa olla mustat silmän aluset ja lommoposket aivan ilman käsittelyitäkin.;) Mutta nyt tossua toisen eteen kohti toimistoa. Repussa 8 appelsiiniä, banaaneja, kiivejä, rahkaa. Olen vaihteeksi terveysruokavaliolla. Katsotaan kauan jaksan. Ehkä päivän… Jaksaminen on koetuksella myös Tippurin kanssa. Nyt ei ole mitään korttiepäselvyyksiä, mutta mimmillä on taas uusi innoitus,  jota nyt sit puidaan koko tston voimin: NEULEGRAFFITIT. Tiedätte varmaan nuo portaiden kaiteissa ympäri kaupunkia roikkuvat haisevat paskapesäkkeet, jotka vesittyy ulkona vuoden läpeensä.

Tippuri oli neulonut duuniin porraskaitaaseen 7 erilaista teosta ja oli aika innoissaan niistä. Mun mielestä osa oli tosi mageita, mutta Yiontte ei sit niin digannut. ”Nää näyttää ihan kullin lämmittimiltä, vie ne pois” oli Yonten kannustus… mitä mieltä muut on? Meitsi keksi heti, että noista tulis lisäosa meidän Pringles-pimpsoihin. Ja noin niikus kadulla ollessaan mun mielestä noiden paras puoli on ehdottomasti se, et ne saa irti melko paljon helpommin ku muut töherrykset. Ja toisaalta, ehkä noi snadisti piristää arkea, jos on hyvin tehty. Ja pystyypä ala-asteella perusteleen pojillekin, miks kantsii mennä rättikässään. Jotkut tosin menee muutenkin…

Taidetta vai vandalismia?