Perheangstia naapurissa?

Tässä kun on päivät himassa, kuulee kaikkea tosi erikoista. Meitin alakerran sivunaapurissa on nyt mäiskitty tavaroita pari päivää ja tänään se kai laajeni ihmisiin. En tiedä varmasti mutta siltä ainakin kuulosti. 😦 Heräsin aamulla siihen, että ihan ku ois kaatunut järkyttävän kokoisen kirjahyllyn täynnä jotain kristalleja ja pöytähopeita. Sen jälkeen kuulosti siltä, että joku ois rieskonut biljaripalloja yksitellen parketille. JOssain vaiheessa puolipäivän jälkeen rappukäytävästä alkoi kuulua lasten leikkien ääniä ja sitä jatkui iltapäivään asti. En jaksanut könkätä tohjona olevan polveni kanssa kattoon, mitä siellä tapahtuu, mutta voisin vaikka vannoa, että lapset oli rappukäytävässä koko sen ajan, mitä mä tein yhtä duunijuttua eli about 12-15. Ei helvetti sentään. Se tästä nyt enää puuttuu, että saadaan ton hullun uteliaan Ståhlbergin lisäksi joku suuremman luokan perheväkivaltayksikkö naapuriin. TÄytyy kuulostella vielä. Voihan se olla, että perhe on vaan muuttamassa tai jotain… Äh, en tiedä.

JESH, tänään oli muuten eka päivä, kun polvea ei särkenyt. Yritin vähän varata jalalle painoakin, mikä oli suuri virhe. 😉 Nopeesti vaan sauvat takas ja Seija passaamaan ruuan kanssa. This IS life. 😉