Tyttö tuli, tyttö tuli… Isyyden ahdistus ja ihanuus
10.05.2011 4 kommenttia
Moro!
Tuntuu tosi kornilta kirjoittaa meitin poikamiesblogiin, kun on nykyään isipappa. Kuten tuossa aikaisemmin avauduin, onnistuin pistämään erään mimmin (koira-tiinan) paksuksi, ja vastuuhan täytyy kantaa ikävistäkin asioista. Mitään suurta rakkaussuhdetta äitiin mulla ei ole mutta myönnettäköön, että pieni prinsessa on sulattanut raavaan äijän täysin. Tulevaisuudesta ei ole tietookaan mut ei se mitään. Päivä kerrallaan tässä on menty tähänkin asti.
Pikkuipana on aivan mahtava, nyt 4 viikkoa. Syntyi reippaasti etuajassa siitä, mitä toimitusehdoissa on yleisesti saneltu mutta voi ok. Hiukkasen isukin pää pyörällä tästä kaikesta –> totuttelen.
Lapsen äiti ei olekaan sit ni helppo tapaus. Hän on saanut päähänsä, että ku on yhteinen skidi pitää myös olla parisuhde. Turvallinen koti, jossa kasvaa ja plaaplaaplaa… Mutta minkäs teet, kun eukko ei kiinnosta. Ipanaa haluan nähdä ja teen kaikkeni, että hän vois hyvin mutta naimisiin en ole hänen äitinsä kanssa menossa, vaikka kuulemma pitäis. Miksi, kysynpä vaan?
Miksi pitäis mennä naimisiin vain siks, että on sittänyt lapsen? Aivan sairas tapa ajatella. Maailma on täynnä lapsia, joiden vanhemmat elää avoliitossa tai eivät ole yhdessä ollenkaan.
Ehdottomasti parasta isyydessä on isyysloma. kela maksaa siitä, että nauratan ipanaa enkä tee juuri mitään muuta paitsi nautin auringosta ja elämästä. mun epäviralliset lomat (eli ylityövapaat) alkaa muutaman viikon päästä, jahka Jontte palaa takas. Älkää kysykö. Saa kertoa itse Kuninkaan paluusta… Eerikistäkään en kerro mitään, saatte sit itse päätellä, meneekö jätkällä hyvin vai hyvin hjonosti, jahka kuulette… 😉 😉
Oisittepa nähneet Kelan tätin ilmeen, kun kävin siellä tiedustelemassa noista isyystuista ja kerroin asuvani kahden miehen kanssa… Ilmeisesti hiukan erikoinen ratkaisu tää kolme miestä ja osittain paikalla hengaava beibi. Aluksi tosin prinsessa viettää aikaa äidillään mutta kun mulla vähän työrupeama helpottaa, haluun pitään häntä Testoksessakin toisinaan. Sain jo porukoilta lahjaks muksulle matkasängyn, minkä takia joudui luopuun mun huoneen arkkupakastimesta. Jotain perustavaraa täytyy tiretty hankkii mut siskot saa jelppiä sit siinä, kun tietävät, mitä ipana tarttee.
Jaahas, jospas sitä tekis vähän duunia, kun on tuo PERHE elätettävänä… Motivaatiota on ainakin myyntiin, koska kulut tuplaantui saman tien. Mutta vastuu on kannettava. Mä oon mies, enkä hiiri, jonka takia väännän nytkin kahta duunia yhtä aikaa. Yonten hommien lisäks tulee kärvisteltyä yo:lla yhdessä projektissa ja vedettyä satunnaisia koulutuksia elektroniikklla. Letkeetä hommaa, vähän niinku paluu juurilleen.
Lopuks vielä pari linkkiä mulle tärkeisiin asioihin:
http://www.youtube.com/watch?v=7-Jr-NvEmco
http://www.socialnomics.net/wp-content/uploads/2011/05/pippa-middleton-ass.jpg
http://www.stylebistro.com/lookbook/Pippa+Middleton/5JjkFh7v65C/Dresses+Skirts
http://www.biographyonline.net/women/images/Pippa_Middleton.jpg
Vähän laihahan tuo Pippa on mutta ehkä rintavarustus korvaa sen, mitä muussa uhkeudessa puuttuu. Samoin en käsitä, mistä mimmi on jo saanut ton ikäisenä uurteita kasvoilleen. Pippa hei, jos on mieshuolia, niin mä kyllä tuen sua…
Olen naisia palvonut, kiellä ees en
Mutta nyt tuli oikeaa kultaa
Vaikka kaikkea on tehty, myönnän mä sen
Että tää oli suoritus multa
Vaikka nuorena hiivin itse öisillä teillä
Silti pojat, se ei onnistu meillä
Onneksi olkoon! Ja tervetuloa takaisin blogihiljaisuuden jälkeen.
Kiitos! Kieltämättä kiva olla täällä taas, vaikka aluks omatunto soimas, että hittooko mä missaan blogissani hengaan, kun ois vähä muutakin elämää… 😉 mut niinku sanottu ehtiihän sitä kaikkea ja johonkin on ajatuksensa pystyttävä purkaan…
wohoo, täällä on taas elämää 😀 onnittelut tuoreelle isukille 🙂
noooo…. elämää ja ”elämää”. alan oppia tässä hiljalleen, että ns. Joutilashetket ja mukava lusmuilu ainakin v-loppuisin on meikäpojan kohdalla auttamattomasti ohi. Nyyh… miss my varpajaiset! 😉