isäelämää vol1
20.06.2011 2 kommenttia
Oon yrittänyt epätoivoisesti myydä prätkääni. Kerran jo vaihdoin sen mut nyt luovun pyörästä kokonaan. Turha pitää sitä tallissa keikkumassa, kun en ehdi/jaksa ajaa. Vakuutukset juoksee kuitenkin, eikä puhuta mistään ihan pienistä summista.
Sinänsä epätoivo ei kumpua prätkästä, vaan siitä etten haluais myydä sitä iha aikuisen oikeesti. Kaunis kesä tulossa ja ois hauska kerätä kilsoja kunnolla, ku viime kesänä en ehtinyt. Mut mitä ihmettä mä sillä teksisin, kun ei ole omaa aikaa ja ipana kulkee mukana aina, kun liikun johonkin.
Kaks kuukautta olen nyt pitänyt ilmoitusta netissä mut täytyy varmaan laskea hintaa, koska ei se tolla mee. Ei tunnu ihmiset arvstavan taiteilijatyönä design-maalattua tankkia ja naarmuttomia katteita… Just vaihdettu takakumi ja uudet ketjutkin viime kesän minikilsojen jäljiltä – siis oikeesti aivan priimat. Mutta ei silti ole mennyt kaupaksi. Ehkä pakko myöntää vaan, että hinnat on tippunut. Täytyy yrittää saada Yontte innostuun hankkiin pykä firmalle…
Jaahas, mitäs sit tekis, kun on tätä lomaa ja aikaa vähäh liikaa? Ei naista, ei minimiitä tällä hetkellä, eikä kyllä mitään tekemistäkään. Pariin kesätenttiin vois tietty lukea, jos oskus valmistus tuolta natsilaitokselta.
Moro! Tehokasta viikkoa työssä kävijöille. Onneks ei varmaan v*tututa.
Viimeisimmät kommentit