Päivän Pimu – Suunnistuskaunotar Minna Kauppi

http://www.minnakauppi.com/ (7.1.2011)… miten niin katkeraa tilitystä? 😀 Tosin ihan aiheesta. Eipä turhan paljoa heru mainetta ja kunniaa eri lajeista yhdenvertaisesti. Tänään tosiaan palkitaan vuoden urheilutekoja Suomen Urheilugaalassa  (TV 2, klo 19.50) ja kuten Minna sivuillaan kirjoittaa, tänä vuonna suomalaiset on ryssiny muissa lajeissa oikein urakalla ja jopa ”köykäsellä MM-kultsilla” vois olla tsäänssejä tulla noteeratuksi. Toivotaan, Testoksessa ainakin pidetään Minnalle peukkuja. 🙂

Mutta kuka sitten on Minna Kauppi? Niinpä… ei kaikille välttämättä mitenkään itsestään selvä tuttavuus, vaikka meriittiensä perustella pitäisi ehdottomasti olla. Kyseessä on siis suomalainen 28-vuotias suunnistuslahjakkuus ja kauniskin vielä.

Kauppi on saavuttanut suunnistusurallaan huikeat 11 MM-mitalia, joista 5 kultaista. Tämän lisäksi mitaleita löytyy roppakaupalla esimerkiksi WG-, WC-, EM-, PM- ja SM-tasoilta. Ei huono. Silti arvostusta ei heru… mutta tsiisus jos Suomi onnistuu sähläämään itselleen lätkässä pronssin tai joku kimiräikkönen kurvailee itsensä pistesijoille rallissa, niin johan oli sankariteko.

Ehkä suunnistuksen seuraaminen ei oo niin helppoa sijaintinsa vuoksi tai muuten vaan tarpeeksi mediaseksikästä, mutta kyllä siinä vaaditaan kuntoa, taitoa ja älliä tuplasti verrattuna moneen muuhun hokipuntteiluun. Nyt järki käteen ja arvostusta vähän muillekin lajeille kuin lätkälle ja moottoriurheilulle. Go, Minna, go!!! ❤

 

Mitä tapahtui Kiira Korvelle?

Eksyin viime yönä selailemaan meidän menneitä päivän pimuja ja tsekkasin mitä niille nykyään kuuluu. Suurimman osan kohdalla ei mitään jäätäviä mullistuksia, mutta yksi veti maton alta: Mansen oma ihana taitoluistelija, Kiira Korpi. Jotain oli tapahtunut, eikä kyllä parempaan suuntaan. Havaitsin, että Kiira oli saanut uudet nettisivut. Jouduin hieraisemaan pariin kertaan silmiäni, että onko kyseessä edes sama pimu…

Uusi Kiira 😦

Sivut vois yhtä hyvin kuulua joillekin kirsipyrhösille ja suvikoposille. Etusivulla ei näy viittaustakaan urheiluun. Galleriassa sama juttu, tai no joo, yksi ainoa kuva luistimilla, mutta ei ollut edes mikään piruettikuva, joten ei lasketa. Sivustoilta kyllä löytyy kalenteri, mutta ei edes nimellä kilpailukalenteri, niin ei ekana tuu mieleen, että kyseessä on urheilija.

Sivustoilta löytyy myös Twitter-feed, joka välittää Kiiran kuulumisia. Niissä sentään oli jotain mainintaa lyhytohjelmista ja muista alan termeistä… mutta kun ei tuolla sivuilla oo mitään kunnon biografiaa Kiirasta, tai mitään tietoja KUKA hää on. Pelkästään joku tarina lapsuuden rusettiluisteluista ja unelmasta olla maailman paras. Homma haiskahtaa vähän, kun ensinnäkin oletetaan, että koko maailma tietää kuka on Kiira Korpi. Hei haloo… Tarkoitus ei missään nimessä ole mollata mimmiä, päin vastoin, oon vaan ihan pirun pettynyt, kun oon aina fanittanut Kiiraa täpöllä… Ja nyt se menee tekeen kuvainnolliset rihannat. Kilpasisko Laura Lepistön sivustot ei toki ole yhtä ”tyylikkäät”, mutta niissä sentään on panostettu itse asiaan, URHEILUUN.

Vanha kunnon Kiira ❤

Onkohan urheilijanura heikossa hapessa, kun on tarvinnut ottaa käyttöön plan B, eli ulkonäkö. Ei sillä, onhan Kiira todella kaunis pimu ja sinänsä nää kuvat on ilo miehen silmälle ja saa varmaan helpommin taas sponssiakin. Kuvat on kyllä upeita ja ammattimaisia, mutta tässä tapauksessa enemmän kaivattaisiin Kari Kuukan (luistelukuvat) ottamia kuvia kuin Marko Rantasen mallisäätöjä. Eikös Kiira nimenomaan ole haastatteluissa painottanut sitä kuinka hän on ensisijaisesti urheilija?? Ei siltä näytä. Ihme pampuloita ja tyllisettejä vaan kuvat piukassa. Yh. Oon kyllä sanoin kuvaamattoman pettynyt tähän uuteen imagoon. Syö uskottavuutta urheilijana. Sanoisin, että tässä tapauksessa urheilijan henkilöbrändin uudistus on vähän kosahtanut.

Ja kuvainnollisilla rihannoilla meinaan sitä, että Rihannakin uransa alkuaikoina muistaakseni painotti, että vaatteet pysyy päällä ja homma etenee musiikin ehdoilla. Just joo, nykyään muidulla on hädin tuskin vaatteet päällä ja tissit on oletuksena tiskissä. Ei mulla oo mitään vähäpukeisia naisia eikä etenkään tissejä ❤ vastaan, mut totaalista täyskäännöstä ja sanojensa syömistä vastaan on ja paljon. Etenkin siinä tapauksessa, että ainoa motiivi on tehdä enemmän rahaa.

Myö tahotaan entinen Kiira takas!!!!!!

Erilainen kesäloma

Terppa!

Elossa edelleen, vaikka ei jossain vaiheessa kesää siltä välttämättä vaikuttanutkaan. Ehdin pelästyttää kyl ittenikin pahanpäiväisesti. Palasin tossa viikko sitten meinaan kotiin Ruotsista, jonne jumiuduin pikkuveljen ristiäisten aikaan jo heinäkuun puolivälin kieppeillä. Reilu pari kuukautta siel sit vierähtikin, eikä missään perus kesälomafiiliksissä.

Itse ristiäiset meni kyl iha jees ja pikkuveli sai kivan nimen: Axel Oliver. 🙂 Sen jälkeen alkoikin sit tapahtua. Vedän tapahtumia vähän pikakelauksella, ettei venähdä ihan järjettömäks tää.

No joo, eli ristiäisiä seuranneella viikolla Honda pöllittiin. Se vietiin meidän kotipihasta joskus aamuyön hämärinä tunteina ja ennen ku tajusin sen ees kadonneen, poliisit soitti aamukasilta, kun se oli jo löydetty… ei tosin kauheen hyvässä kuosissa. Voitte kuvitella, et meitsi oli ihan kujalla tilanteesta. Sitä oli käytetty läheisen postin ryöstössä ja mm. takakontissa olleella tunkilla oli rikottu postin ikkuna. No ei täs viel mitään… lopultahan mun rakas honda oli POLTETTU. Rekkarit ilmeisesti oli säilyny, kun kytät tiesi soittaa mulle. Ei helvete… .___. Vedin hullut kilarit aiheesta ja lähin ryyppään. Ei siinä, materiaahan se vaan on, mut silti. Mulle ihan järjettömän tärkee ku olin sen ite kuitenkin tuunannut.

Palanut Honda (ei mun)

Ansu lähti sit mun kans pussikaljaileen samana iltana. Aateltiin, että tekis hyvää nollata. Nähtiin jotain vanhoja tuttuja ja alkuillasta ihan hyvä meininki, ei vituttanut Hondankaan kohtalo sillä hetkellä niin paljoo. Olin kyl juonut jonkun verran, mut muistan selkeesti, et siihen tuli sit jossain vaiheessa jotain ulkopuolisia tyyppejä. Aluks nekin rupatteli ihan rauhallisesti niitä näitä, mut sit ku olin lähteny kuselle ja palaamas takas, niin kuulin ku Ansu huusi mua. Pari tyyppiä oli alkanu lähenteleen sitä. Juoksin takas niin lujaa ku vaan pääsin ja oli kyl jäätävän olonen tilanne. Sentää ehdin mennä siihen väliin. Oma happi oli tosin jo sen verran heikko, et eihän se kauheen nättiä ollut. Sain tyypit sentää Ansun kimpusta pois. Päädyin ottaa ite aika pahasti pataan ja vietinki yön puoliks ensiavussa ja puoliks putkassa. Tosin lopulta MUSTA tehtiin rikosilmoitus, kun olin ilmeisesti murtanut sen toisen tyypin leuan. Mut jumalauta MUN pikkusiskoon ei kosketa!!

Aamulla ihan järjetön hedari, murtuneita kylkiluita, musta silmä ja aika paha morkkis. No ei ehkä ylläri putkareissun jäljiltä, mut pahin morkkis oli kuitenkin siitä et olin ees suostunut ottaa Ansun messiin koko reissulle. Vaikka eihän sille lopulta tapahtunut yhtään mitään, mut silti. Selitin tilanteen aamulla juurta jaksain poliisisedille, jotka ihme sinänsä oli mun puolella. Ne muisti poltetun Hondan casen ja sit kun täs oli vielä tää mahdollinen siskon raiskausyritys, niin hätävarjelua ei katsottu liioitelluks. Pääsin siis huomautuksella ja lopulta yks poliiseista tuli taputtaan mua selkään ja sanoi off the record, että oli ihan ok suojella siskoo.

Huh. Perus setit siis taas… olin tosiaan jo Malmöön lähteissä suht down, edelleen Jennan takia. Ei me vaan sit saatu kovasta yrityksestä huolimatta pakettia enää kasaan… sit Jennapaskojen päälle toi Hondan case, Ansun tilanne ja ensiapu-/putkareissut vaan oli kombona mulle jotenkin ihan ylivoimaisia. Ihan kaikki stressit purkautu ja meitsi zippas. Kroppa veti ihan jökkiin ja samoin pää. Mulla oli päivä päivältä entistäkin pahempi olo.

Faija pelästyi aika paljon tilannetta ja tais olla ihan ensimmäinen kerta, kun tajusin, että taitaa se ihan oikeasti välittää. Tai siis en mä sitä silloin tajunnut. Nyt tajuan. Puhuttiin sen kans pitkät pätkät ja todettiin, että vois tehdä hyvää, jos saisin ladata akkuja hetken jossain ihan muualla. Aluks oli puhe viikosta, mut lopulta olin semmosessa yksityisessä mestassa kuukauden. Se oli ehkä arvokkain kokemus mun tähänastisessa elämässä. Nyt on taas fiilis, että saan elämästä kiinni ja arvojärjestys on kunnossa.

Ansun lisäks mutsi, P-man ja Yontte on mun lähipiiristä ainoot, jotka tietää koko stoorin. Nyt tekin tiiätte, eikä sillä väliä. Asioista on ihan hyvä puhua joskus kunnolla. Jos vaikka tajuaiskin välil jotain ja sais elämän parempaan jamaan. Nyt on lauantai-ilta ja istun koulul dataamas, päiväl oltiin äijien kans kalamarkkinoilla, siitä P-man lupas raportoida tarkemmin. 😀 Mut oon tosiaan yrittänyt nyt vähän kiriä koulus ku missasin pari ekaa viikkoo. En onneks sen enempää, ei pitäis olla paha. Toi oman elämän latailu tuli kyl iha tarpeeseen ja se voi pelastaa paljon pitkällä tähtäimellä. Mut joo, heja sverige… en taida lähtee sinne enää omalla autolla (olettaen, että joskus saan uuden, vakuutussetit on vielä vähän vaihessa) tai siellä hengates iha hetkee lähtee pussikaljalle.

Hauskaa ja turvallista viikonloppua, meitsi uppoutuu takas JavaScriptin maailmaan. …… R.I.P. Honda ❤

Syyt ja seuraukset

Jahas, jahas, jahas. Nyt on sitten tullut jutskattua Jennan kans pienen eroa seuranneen hengähdystauon jälkeen. Juhannuksen pippaloissa se tosiaan meni sit sekoileen mun luokkakaverin kans ja kehtas viel pistää mun syyks. Menin siis eilen käymään sen luona ilmoittamatta, kun tiesin sen olevan kotona. Ajattelin, ettei se ehtis keksiin mitään turhia tekosyitä, vaan vois kaikessa yllättyneisyydessään olla jotenkin jopa välitön ja aito. Näin kävi. Tosin nyt tuntuu tosi typerältä, että ees halusin kuulla todelliset syyt. Oli meinaan aiiiiika arsesta ja sai vääntää kahden tunnin ajan ennen ku sain mitään koko muijasta irti. Ja sit kun vihdoin jotain irtos…….

Ensinnäkin… oon kuulemma vouhottanut liikaa vauvoista ja lapsista sen jälkeen ku mulle huhtikuulla syntyi pikkuveli (joka saa muuten nimen viikon päästä). Eeeeh, eikö muka oo normaalia, että innostuin ku näin ekaa kertaa pikkuveljen ja yleensäkin mini-ihmisen lähietäisyydeltä??!!! Ilmeisesti ei. Jenna veti kauheet kilarit nytkin ja sanoi, ettei oo valmis äidiksi eikä tiiä olisiko hänestä ees ”koko hommaan” ja jos niin ei ainakaan vielä kymmeneen vuoteen ja että se ei kestä, että mä painostan sitä?! .___.

Se, että innostuin tuplaveljeydestäni reissun jälkeen, ei tarkoita, että tarttisin oman sinappikoneen tähän ja nyt. VAD F–?! Enkä mä mielestäni oo sanallakaan puhunut mitään siihen suuntaan. Ja nyt ku on lukenut noista lasten katoamisista (ja tänään onneksi myös Ristiinan tapauksessa löytymisistä) niin tuntuu omien lasten hankkiminen entistä kaukaisemmalta. Liikaa vastuuta, pelkoa ja huolta. Eniten ärsyttää se, että Jenna sai myös mut epäileen tolla paskallaan sitä olisko mustakaan ikinä vanhemmaks.

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen.

_

No mut tää oli vaan yksi asia. Toinen asia juhannus-friikkaukseen oli niinkin yksinkertainen kuin se, että olin sanonut Jennalle rakastavani sitä. Se oli ilmeisesti liikaa, väärin, julmaa ja ties mitä, kun sen tiimoilta neiti koki oikeudekseen säätää mun luokkakaverin kans ja tiesi vielä, että näkisin koko tilanteen. Tiesin joo, että se friikkaa helposti ja on ehkä vähän sitoutumiskammoinen, mut että näin paljon? Ilmeisesti. Tuli vaan entistäkin paskempi olo, kun se ei oo ees yrittänyt pyytää anteeksi. Mä en aio pyytää anteeksi sitä, että kerroin sille tunteistani tai siitä, että oon iloinen pikkuveljestä.

Joopa joo. Näin täällä. Mitäs muille kuuluu? 🙂

Ero

Nyt ollaan sitten tultu siihen tilanteeseen, et meitsikin on näillä näkymin taas sinkku. Saattaa tulla yllärinä, kun en oo oikein ehtinyt päivitteleen tänne mitään viimeaikaisia tapahtumia, mut näin on. Ja tulihan se oikeestaan mullekin yllärinä. Olo on sanoinkuvaamattoman paha, enkä jaksa tehdä mitään. Tuntuu ihan uskomattoman paskalta, että taas yks muija pettää luottamuksen.

Noh, tällä kertaa ei sentään tarvinnut purkaa kihlausta, eikä muija vaihtanut sentään suuntaustaan… ei todella, kun kehtas juhannuksena säätää yksissä bileissä mun luokkakaverin kans ja vielä heittää syyn mun niskoille. Onneks nyt on kesä, muuten olisin ehkä tehnyt sille jätkälle jotain mitä olisin voinut myöhemmin katua. Kivat kolme vuotta ”yhteistä” opiskeluakin vielä edessä sen kusipään kans.

Koko paskakierre lähti oikeestaan siitä, kun Seija silloin ramppas ”hoitamassa” meidän toipilasta Testoksessa. Ja sit eräänä viikonloppuna, kun Jennakin jäi yöks niin Karzu oli jostain syystä ängennyt aamulla mukaan. En tiedä mitä se oli Jennalle sanonut sillä välin, kun olin suihkussa, mut jotain oli selkeesti tapahtunut, koska Jenna oli niin erilainen. Jotenkin etäisempi ja kylmempi… mun on pakko vielä selvittää mitä se oli, koska ilmeisesti sen perusteella Jenna koki oikeudekseen perseillä jussina ja vielä mun nähden. Tai en mä ainakaan muuta siihen sen käytökseen pysty linkittään.

Tää viikko on mennyt jotenkin ihan sumussa. Ei oo varmaan kovin äijämäistä todeta, mut sydämeen sattuu. Nyt saa P-man ja Yonttekin tietää asioiden todellisen laidan, ellei oo vielä tilannetta hokannut mun käytöksestä. En oo ollut oikeen juttutuulella.

Tän kaiken lisäks fammu on ollu tosi huonossa kunnossa taas jonkin aikaa. Senkään takia mua ei oo näkynyt eikä kuulunut. Olin kesäkuun aikana muutamaankin otteeseen Uppsalassa.

Kelit on sentään kesäiset. Harmi vaan, ettei lohduta nyt. Onneks on voinut sentään kattella futista. Muuhun ei ehkä nyt kykenekään. Kiva kesä, jee.

Päivän Pimu – Lena Meyer-Landrut

Oli pakko palata pitkästä aikaa meidän Päivän Pimu -kantaan nyt, kun Eurovision Song Contest 2010, eli tuttavallisemmin Euroviisut sai ihanaisen nuoren naisvoittajan biisillä ”Satellite”. Lena Meyer-Landrut on saksalainen 19-vuotias Hannoverissa asusteleva ja opiskeleva kaunis nuori laulaja, joka kirjoittaa ylioppilaaksi nyt tänä keväänä.

Neitokainen osallistui kokeilunhaluisena Saksassa järjestettyyn ”Unser Star für Oslo” -skabaan, jonka tarkoitus oli idols-tyylisesti etsiä tähti, tällä kertaa tosin Euroviisuedustaja. Ja hyvinhän se sitten menikin! 😉

Oon henkilökohtaisesti mielissäni, että tänä vuonna taas päästiin Euroviisujen juurille ja musiikki voitti, eikä pelkät tissit ja show… vaikkei hyvissä tisseissä toki mitään valittamista ole. 😀 Uskaltaisin muuten väittää, että Lena muistuttaa tietyiltä osin paljon jenkkinäyttelijä Willa Hollandia ja olemuksessa saattaa olla ripaus myös Suomen omaa idolia, Anna Abreuta.

Lena teki kyllä aikamoisen tempun, koska plikalla ei ollut ennen kykykilpailua minkäänlaista esiintymiskokemusta, eikä takana ollut yhtä ainutta laulutuntiakaan. Pakko tosin myöntää, että toi lavakokemuksen puute ehkä pikkasen näkyi Lenan olemuksesta – se liikkuminen, joka toimi tiukasti rajatussa videokuvassa, ei kuitenkaan ihan vallannut Oslon massiivista stagea… vaikkakin sitten voittobiisin laulaminen sujui jo huomattavasti paremmin. Mutta hieno paketti eniveis ja herttainen pimu! 🙂

Wir möchten dir gratulieren, Lena! Du bist auch unser Star hier @ Ristipissarit – herzlichen Glückwunsch! ❤

Tässä pari kuvaa Lenasta ja sitten alla Holland & Abreu.

Sitten vielä kerta kiellon päälle, voittajabiisin musiikkivideo!

Ps. Hyppää tästä etusivulle ja lue lisää elämästä kolme aikuisen miehen luksuslukaalissa.

Jos sua kiinnostaa tietää, miten tää kaikki hulluus  alkoi, hyppää tänne!

Nopsa päivitys ja Euroviisut!!!

Katos perkele. Meitsikin mestoilla… siitä onkin taas aikaa taas ihan liikaa ku oon viimeks naputellut tänne mitään. Turha kai selitellä miks, joten hyppään suoraan asiaan… Mitäs kaikkee täs nyt olis ollut. No ainakin käytiin Ansun ja Mitsun kans vähä road tripillä Malmössä tsekkaamassa tuore pikkuveli. Pakko myöntää et siinä jopa iso mies herkistyi kun sai pienen nyytin syliinsä. Huh huh. Äijäpointsit, jotka on erinäisten tapausten myötä muutenkin huvennut, hupenee tän paljastuksen myötä varmaan entisestään. Onneks kukaan ei taltioinut sitä mun lepertelyä. 😀

Jennanhan periaattees piti alun perin lähtee messiin, mut niiden vapunaikaisten kilarointien takia jouduin jättää muijan jäähylle. Ei olis ollu mikään optimaalisin mahdollinen tilanne esitellä tyttökaveria ekaa kertaa porukoille. x) Ilman Jennaa se keikka menikin yllättävän hyvin. Ei mitään suurta draamaa, faija ja Ansukin osas käyttäytyä keskenään vaikkei ne oo käsittääkseni ollu juur tekemisissä sit isänpäiväisten tempausten… mut tästä kaikesta tarkempaa avautumista ehkä myöhemmin, nyt tän päivän polttavaan aiheeseen…

Asiasta siis Euroviisuihin. Pakko taas nolosti myöntää, et oon seurannut niitäkin skaboja pienestä asti ja ny taas kunnon studiot ollu käynnissä. Suomen ja Ruotsin entryt oli kyllä melko perseestä molemmat, vaikkakin Ruotsi hieman parempi. Kumpikaan ei kyl päässyt jatkoon, mikä oli ihan hyvä juttu. 😀

Tänä vuonna kisoissa on kyllä paljon kuumia naisia. Mut ei oo kyllä Yohannan voittanutta. Islantia edustaa tänä vuonna itse asiassa Yohannan viime vuotinen taustalaulaja, Hera Björk. Hieno ääni toki Herallakin, mut miks Jossu ei oo mukana??!! :(( </3

Jos pitää nimetä tän vuoden suosikkilikka, niin kai se on sit Saksan Lena. Mulla on vahva kutina, että Saksa yltää kärkikolmikkoon yhdessä Israelin Aladdinin ja Armenian lähes parimetrisen ”näpsäkän” pimun kanssa. Kärkikymmenikköön veikkaisin edellä mainittujen lisäks Azerbaidžania, Islantia, Turkkia, Moldovaa, Georgiaa, Ranskaa ja ehkä Serbiaa.

Tässä mun kärkikolmikoks veikatut biisit… en tosin fanita näistä muuta ku Lenaa. ;))

Kattellaan miten käy näiden veikkausten kans. 😉

Pistäkääs muutkin veikkauksia kehiin ja nimetkää suosikkeja…. mikäli kukaan muu ylipäänsä seuraa koko tapahtumaa ku minä. 😀

Morot!

Ihme paskaa, sanonpahan vaan.

Vappu tuli, oli ja meni… ja hyvä niin. Onko liikaa pyydetty, et äijä olis päässy vähän nollaileen, kun on saanu koko vitun alkuvuoden kestäneet projektit ja tentit ja muun paskan suoritettua kunnialla pois alta? Ilmeisesti. Hakee meinaa hieman välil huumorii ton naisen kanssa. Tai hakiski vaan välil, mut ku toi ihminen vaan räjähtää käsiin kerran kuussa ihan täysin. Ku jotain pommia purkais… on se jumalauta. Meitsi ei kuulu erikoisjoukkoihin ja vaikka kuuluisinki nii en usko et tota olis ees mahkut purkaa. Vituttaa ihan armottomasti ja ajattelin jakaa sen teidän kans.

Tän kertaisella itkupotkuraivarilla oli jännät seuraukset. Jenna päätti sit samoin lämpösin soittaa näsipuiston mellakan keskellä vappuilevalle Karzulle ja ihan virallisesti avautui sit tästä meidän jutusta. Sweeeeeet, duuuuude. Kylhän se siitä todellisuudes jo tiesi kerta Seija ilmeisesti oli kertonut… tiiä sit mistä SEIJA tiesi. 😉 Äijille tiedoks, et siitä johtui siis se huuto kännykästä, kun koitin repii sitä pois ja saada naista tajuaan, et huono, HUONO… huono idea. Mut turhaan, kun se lukkiutui rokuun kännyn kans. Jesh. Nyt pukkaa suht jäätävää viestii sekä Jennalta että Karzulta. This is living!

Malmön reissu toteutetaan nyt näillä näkymin ilman Jennaa. Ei sitä tollasena uskalla viedä porukoille ensiesittelyyn, koska ei se oo vieläkään ihan oma itsensä. Saapahan taas rauhoittua tääl sillä välin. Me lähetään Ansun ja Mitsun kans vissii ajeleen keskiviikkona tai torstaina ja ollaan sit loppuviikko siel tsekkaas uusioperheen uusinta naamaa. Tulee ehkä ihan hyvään saumaan tää reissu.

Eääh, blaah, blääh. Toisaalta tuntuu typerältä ja jopa väärältä kiukutella ja avautua tästä tääl, koska Jenna on monilta osin parasta mitä mulle on tapahtunu… mutta sit kerran kuussa muutaman päivän ajan sen päässä tapahtuu jotain ihan käsittämätöntä, mitä oon parhaani mukaan koittanut mukailla ja ymmärtää, mut ei riitä nääs. On tää vaan hienoo.

Kiitos ja kuulemiin.

Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂