isäelämää vol1

Oon yrittänyt epätoivoisesti myydä prätkääni. Kerran jo vaihdoin sen mut nyt luovun pyörästä kokonaan. Turha pitää sitä tallissa keikkumassa, kun en ehdi/jaksa ajaa. Vakuutukset juoksee kuitenkin, eikä puhuta mistään ihan pienistä summista.

Sinänsä epätoivo ei kumpua prätkästä, vaan siitä etten haluais myydä sitä iha aikuisen oikeesti. Kaunis kesä tulossa ja ois hauska kerätä kilsoja kunnolla, ku viime kesänä en ehtinyt. Mut mitä ihmettä mä sillä teksisin, kun ei ole omaa aikaa ja ipana kulkee mukana aina, kun liikun johonkin.

Kaks kuukautta olen nyt pitänyt ilmoitusta netissä mut täytyy varmaan laskea hintaa, koska ei se tolla mee. Ei tunnu ihmiset arvstavan taiteilijatyönä design-maalattua tankkia ja naarmuttomia katteita… Just vaihdettu takakumi ja uudet ketjutkin viime kesän minikilsojen jäljiltä – siis oikeesti aivan priimat. Mutta ei silti ole mennyt kaupaksi. Ehkä pakko myöntää vaan, että hinnat on tippunut. Täytyy yrittää saada Yontte innostuun hankkiin pykä firmalle…

Jaahas, mitäs sit tekis, kun on tätä lomaa ja aikaa vähäh liikaa? Ei naista, ei minimiitä tällä hetkellä, eikä kyllä mitään tekemistäkään. Pariin kesätenttiin vois tietty lukea, jos oskus valmistus tuolta natsilaitokselta.

Moro! Tehokasta viikkoa työssä kävijöille. Onneks ei varmaan v*tututa.

Mainokset

Kauden eka kierros kolopalloo

Kävin pelaamassa kauden ekan kierroksen. Virman piikkiin, sanois Harjakainen. Meni niin käteen, kun voi mennä mut tutustuin mielenkiintoisiin tyyppeihin rangella ennen kierrosta. Melkoista hermolepoa kaikesta toi kolopallo. Ei voi oikeesti miettiä mitään muuta, kuin the pelaamista tai menee aivan päin helvettiä. Tältä päivältä mieleen jäi järkyttävän hyvä höyrymakkara, joten se kertoo onnistumisen elämysten tasosta. 🙂

Hohhoijaa, huomen työpyrähdys Tuusulassa ja illalla taas pelaileen. Millos ne ukkoset alkaa? toivottavasti ei viel huomenna.

Voi luoja, ku on hiljaista, kun ei mini-me itke tai ähise tuossa vieressä. erpa on taas vaihteeksi teillä tietämättömillä ja Yontte oletettavasti reissussa. En ole nähny Yonttee varmaan viikkoihin paitsi vilaukselta, mikä on sinänsä hyvä välillä. Hulluks sitä tulee, jos kattelee samoja naamoja kuukaudesta toiseen.

Btw: Mulla NIIN on uus päivän pimuvalinta tehtynä mut siihen sit myöhemmin. Pimusta tuli mieleen, että onko teidän mielestä vittuilua vai huolenpitoa, että Tintsu tilas mulle Vauva-lehden?

Moro!

Päivän Pimu – Suunnistuskaunotar Minna Kauppi

http://www.minnakauppi.com/ (7.1.2011)… miten niin katkeraa tilitystä? 😀 Tosin ihan aiheesta. Eipä turhan paljoa heru mainetta ja kunniaa eri lajeista yhdenvertaisesti. Tänään tosiaan palkitaan vuoden urheilutekoja Suomen Urheilugaalassa  (TV 2, klo 19.50) ja kuten Minna sivuillaan kirjoittaa, tänä vuonna suomalaiset on ryssiny muissa lajeissa oikein urakalla ja jopa ”köykäsellä MM-kultsilla” vois olla tsäänssejä tulla noteeratuksi. Toivotaan, Testoksessa ainakin pidetään Minnalle peukkuja. 🙂

Mutta kuka sitten on Minna Kauppi? Niinpä… ei kaikille välttämättä mitenkään itsestään selvä tuttavuus, vaikka meriittiensä perustella pitäisi ehdottomasti olla. Kyseessä on siis suomalainen 28-vuotias suunnistuslahjakkuus ja kauniskin vielä.

Kauppi on saavuttanut suunnistusurallaan huikeat 11 MM-mitalia, joista 5 kultaista. Tämän lisäksi mitaleita löytyy roppakaupalla esimerkiksi WG-, WC-, EM-, PM- ja SM-tasoilta. Ei huono. Silti arvostusta ei heru… mutta tsiisus jos Suomi onnistuu sähläämään itselleen lätkässä pronssin tai joku kimiräikkönen kurvailee itsensä pistesijoille rallissa, niin johan oli sankariteko.

Ehkä suunnistuksen seuraaminen ei oo niin helppoa sijaintinsa vuoksi tai muuten vaan tarpeeksi mediaseksikästä, mutta kyllä siinä vaaditaan kuntoa, taitoa ja älliä tuplasti verrattuna moneen muuhun hokipuntteiluun. Nyt järki käteen ja arvostusta vähän muillekin lajeille kuin lätkälle ja moottoriurheilulle. Go, Minna, go!!!

 

Mitä tapahtui Kiira Korvelle?

Eksyin viime yönä selailemaan meidän menneitä päivän pimuja ja tsekkasin mitä niille nykyään kuuluu. Suurimman osan kohdalla ei mitään jäätäviä mullistuksia, mutta yksi veti maton alta: Mansen oma ihana taitoluistelija, Kiira Korpi. Jotain oli tapahtunut, eikä kyllä parempaan suuntaan. Havaitsin, että Kiira oli saanut uudet nettisivut. Jouduin hieraisemaan pariin kertaan silmiäni, että onko kyseessä edes sama pimu…

Uusi Kiira :(

Uusi Kiira 😦

Sivut vois yhtä hyvin kuulua joillekin kirsipyrhösille ja suvikoposille. Etusivulla ei näy viittaustakaan urheiluun. Galleriassa sama juttu, tai no joo, yksi ainoa kuva luistimilla, mutta ei ollut edes mikään piruettikuva, joten ei lasketa. Sivustoilta kyllä löytyy kalenteri, mutta ei edes nimellä kilpailukalenteri, niin ei ekana tuu mieleen, että kyseessä on urheilija.

Sivustoilta löytyy myös Twitter-feed, joka välittää Kiiran kuulumisia. Niissä sentään oli jotain mainintaa lyhytohjelmista ja muista alan termeistä… mutta kun ei tuolla sivuilla oo mitään kunnon biografiaa Kiirasta, tai mitään tietoja KUKA hää on. Pelkästään joku tarina lapsuuden rusettiluisteluista ja unelmasta olla maailman paras. Homma haiskahtaa vähän, kun ensinnäkin oletetaan, että koko maailma tietää kuka on Kiira Korpi. Hei haloo… Tarkoitus ei missään nimessä ole mollata mimmiä, päin vastoin, oon vaan ihan pirun pettynyt, kun oon aina fanittanut Kiiraa täpöllä… Ja nyt se menee tekeen kuvainnolliset rihannat. :/ Kilpasisko Laura Lepistön sivustot ei toki ole yhtä ”tyylikkäät”, mutta niissä sentään on panostettu itse asiaan, URHEILUUN.

Vanha kunnon Kiira <3

Vanha kunnon Kiira ❤

Onkohan urheilijanura heikossa hapessa, kun on tarvinnut ottaa käyttöön plan B, eli ulkonäkö. Ei sillä, onhan Kiira todella kaunis pimu ja sinänsä nää kuvat on ilo miehen silmälle ja saa varmaan helpommin taas sponssiakin. Kuvat on kyllä upeita ja ammattimaisia, mutta tässä tapauksessa enemmän kaivattaisiin Kari Kuukan (luistelukuvat) ottamia kuvia kuin Marko Rantasen mallisäätöjä. Eikös Kiira nimenomaan ole haastatteluissa painottanut sitä kuinka hän on ensisijaisesti urheilija?? Ei siltä näytä. Ihme pampuloita ja tyllisettejä vaan kuvat piukassa. Yh. Oon kyllä sanoin kuvaamattoman pettynyt tähän uuteen imagoon. Syö uskottavuutta urheilijana. Sanoisin, että tässä tapauksessa urheilijan henkilöbrändin uudistus on vähän kosahtanut.

Ja kuvainnollisilla rihannoilla meinaan sitä, että Rihannakin uransa alkuaikoina muistaakseni painotti, että vaatteet pysyy päällä ja homma etenee musiikin ehdoilla. Just joo, nykyään muidulla on hädin tuskin vaatteet päällä ja tissit on oletuksena tiskissä. Ei mulla oo mitään vähäpukeisia naisia eikä etenkään tissejä ❤ vastaan, mut totaalista täyskäännöstä ja sanojensa syömistä vastaan on ja paljon. Etenkin siinä tapauksessa, että ainoa motiivi on tehdä enemmän rahaa.

Myö tahotaan entinen Kiira takas!!!!!!

Perintöhelmi!

Ei saatana! Äitin veli delas sairauteensa ja jätti mulle ja systereille perinnöksi mopoauton! ei jumalauta, tää on aivan järjetöntä. Niin paljon ku me niitä Erkan kanssa vihataan. Ei mitään järkeä. 😀 Se on tummanpunainen ja siihen on maalattu joku järkyttävän ruma monsteri kylkeen, jonka alta paistaa edellinen teippaus, joku helvetin kirsakkajäätelöannos! Mitä ihmettä? Argh. Systerit ei yllättäen halunnut mopoautoa mutta meikähän sen ottaa. Ny mulla on oma saari ja mobbebilen. Mitä muuta mies voi kaivata?

Miettikää mikä läppä, ku vedän sillä Glorian eteen parkkiin ja astun vähän räheenä ulos mun monsterista. miten kaikista maailman perintömahkuista mulle voi tulla mopoauto? Ajan sillä muutaman viikon ja sit lahjoitan sen vaikka Mungolle. Saaks mopoautolla kyytsätä? Pitäis nimittäin hakea jostain Keski-Suomesta. Me lähdetään niin Eerikin kanssa reissuun! Sori Yontte, saat jäädä leikkiin pullo hanurissas Testokseen. Hyi saatana, en voi ees aatella tota touhua. Aivan hullua. Vielä pitäis jaksaa rutistaa muutama sata vatsaa ja sit nukkuu!

Morooo!!!

Elämänhallintaa etsimässä

Hiiop ja huipputihei jätkät ja mimmi! Otettiin jätkien kanssa neljän päivän breikki arjesta, vaihteeksi, ja lähdettiin käymään Itävallassa. Yonten frendillä on siellä  talo, joka otettin vuokralle pilkkahinnalla. 12 e/yö per pallit ja kuitenkin käytettävissä parisataa neliötä, allas ja minikuntosali. Verkostoituminen selkeästi kannattaa!

Lennettiin Klagenfurtiin, josta oli  vajaa 100 kilsaa autolla talolle. Oisittepa nähnet ku kolme isoo äijää tunki ittensä pieneen Puntoon. Ainoa, joka oli tarjolla siinä vaiheessa.. Onneks ei ollut menomatkalla juurikaan kamoja messissä, koska meil oli veto, kuka ottaa vähiten kamaa mukaan ja toisaalta, kuka ostaa sitä eniten reissusta. Erkka voitti ekan, jätkä lähti skedelaudassa ja kalsareissa + kahdessa paidassa, jotka se sullon reppuun.

Yontella ei mennyt kovinkaan vahvasti ekassa skabassa, koska sen piti taas ruodata ne helvetin tuoksukynttilät, rohdot, papujauheet, yrtit, piikkimatot messiin. Aiheuttaa suurta hilpeyttä, kun tutkivat laukut ruumaan menon yhteydessä. 😉 Varmaan turha mainita, että Y voitti vikan skaban. Lähetti 160 kiloo rahtia himaan laivalla. No, saatiinpahan uusi molskimatto Testokseen. Tsiisus!!!! Tää on jo toisen tarinan paikka, siihen palataan siis myöhemmin.

Oli aivan superjäätävä reissu. Meidän tönö sijaitsi ”vuoren” päälle. Alas pääs helposti mutta se ylösnouseminen (2 kilsaa) oli silkkaa helvettiä. huomaa että on tullut käytyä salilla muttei treenattua aerobista. Itse isäntä veteli golfauton tapaisella häkkyrällä ylöspäin, kun me nuoremmat ja vetreemmät puuskutettiin rinnettä monta kertaa päivässä.  Alkoi vituttaa niin paljon tää paska kunto, että aattelin alkaa treenaa vapaaottelua tai thaita. Thanks Eerikki innostuksesta! No, katotaa nyt, mitä täs oikeesti käy. Todennäköisesti vedän punttia ja juoksen, niinkuin aina ennennenkin. Miten se on niin helvetin vaikeeta tuoda elämäänsä uutta sisältöä ton urheilun suhteen? ei pysty käsittään. Aina stnan hyviä ajatuksia mut ku pitäis alkaa toimia käytännössä, koko homma lopahtaa.

Niin, takaisin matkaan. Yontte oli palkannut itselleen paikallisen henkioppaan hommiin. Piti meille kolme luentoa elämänhallinnasta ja opetti onnellisen elämän salaisuuksia. Argh, so gay!  siihen hintaansa nähden, mitä se kääri  harhaoppiselta, vaikutukset ei olleet kovin buenot.  Mutta en valita, meikäpoikahan sai nauttia ”lystistä” ilmaiseksi, sillä Yonten kukkarosta kaikki meni ja lasku pistettiin ”henkilöstön hyvinvoinnin kehittämiskuluihin”. No, sitähän se olikin, ja vaikka nyt oonkin vähän skeptinen, kyllä mä siitä oikeesti sain jotain irtikin. Okei, okei, silkkaa hulluuttahan tää taas on, mutta sitä meidän elämä on ollut ennenkin. 😉

Ehdottomasti eniten mieleen jäänein sessio oli sellaisen oman tulevaisuuskartan piirtäminen. Oisko sit ollut joku npl-menetelmä tms. mutta piirrettiin itsellemme elämänskenaaroita, joita sitten tietoisesella ajattelulla ja tunteiden ohjaamisella muuteltiin. Erikoista. Tehtiin tota aikoinaan intin duunivuotenakin mutta vähän eri syistä ja näkökulmasta. EI siitä sen enempää. Jos karttaa on uskominen, mä tapaan mun elämäni naisen seuraavan vuoden sisällä. Lisäks mua kohtaa ikävä yllätys ja  saan vihdoin graduni tehtyä. Hupsistakeikkaa, sitä odotellen. Toivotaan,e ttä itseään toteuttavat ennusteet pitää paikkansa. Niistä se exäni Seijakin aina puhui – ja nai kiinteistövälittäjäbodarin. Öö… NOT?

Jaahas nyt puhelin pussiin ja lenksaa jatkamaan. Tulipa taas avauduttua, sori. Ihan ku ei ois äijien kanssa avauduttu  riittävästi tönöllä. 😉

PS. Hei tsiigatkaa tää, vaikkette Tubea yleensä katsoiskaan. Mä nostan tälle jäbälle hattua. Tää on aito kaveri. 😀

http://www.youtube.com/v/oWuyrlXI7nA?version=3

Muikkumarkkinat

Mitäs äijät muutakaan karseena syyskuisena iltana tekis, paitsi lähtis moikkaa golfmaikkaa kersoineen kalamarkkinoille… Yontte ja golfmuidu jäi keskustelemaan korkeamman tietoisuuden kehittämisestä Tapolan Mustamakkara -kioskille (just joo), kun mä ja Eerikki leikitettiin skidejä. Tai siis mä leikitin. Eerikki potki kiviä ja tsekkaili netistä uusia Hondan osia. ”Mut ku mikään ei ole niinkuin se vanha”. Voi jumalanperse sentään, sanon minä. Get over it, äijä!Ostettiin lopulta 20 purkkia äijäsinappia testokseen. Aivan saatanan hyvää. Chiliseospohjaista! Meinas torikauppiaalta tippua silmät päästä, kun Yontte maksoi 500 euron setelillä.

Suomalaiset pukeutuu aina niin iloisesti.

%d bloggers like this: