isäelämää vol1

Oon yrittänyt epätoivoisesti myydä prätkääni. Kerran jo vaihdoin sen mut nyt luovun pyörästä kokonaan. Turha pitää sitä tallissa keikkumassa, kun en ehdi/jaksa ajaa. Vakuutukset juoksee kuitenkin, eikä puhuta mistään ihan pienistä summista.

Sinänsä epätoivo ei kumpua prätkästä, vaan siitä etten haluais myydä sitä iha aikuisen oikeesti. Kaunis kesä tulossa ja ois hauska kerätä kilsoja kunnolla, ku viime kesänä en ehtinyt. Mut mitä ihmettä mä sillä teksisin, kun ei ole omaa aikaa ja ipana kulkee mukana aina, kun liikun johonkin.

Kaks kuukautta olen nyt pitänyt ilmoitusta netissä mut täytyy varmaan laskea hintaa, koska ei se tolla mee. Ei tunnu ihmiset arvstavan taiteilijatyönä design-maalattua tankkia ja naarmuttomia katteita… Just vaihdettu takakumi ja uudet ketjutkin viime kesän minikilsojen jäljiltä – siis oikeesti aivan priimat. Mutta ei silti ole mennyt kaupaksi. Ehkä pakko myöntää vaan, että hinnat on tippunut. Täytyy yrittää saada Yontte innostuun hankkiin pykä firmalle…

Jaahas, mitäs sit tekis, kun on tätä lomaa ja aikaa vähäh liikaa? Ei naista, ei minimiitä tällä hetkellä, eikä kyllä mitään tekemistäkään. Pariin kesätenttiin vois tietty lukea, jos oskus valmistus tuolta natsilaitokselta.

Moro! Tehokasta viikkoa työssä kävijöille. Onneks ei varmaan v*tututa.

Mainokset

Nettiselibaatti on mahdollinen!!!! Mut sain silti pataani enkä lopeta runkkaamista

Mää tein sen! Onnistuin nimittäin oleen aika helvetin monta kuukautta ilman turhaa nettisurffailua jopa tätä plokia. Nettipaasto on ollut osa mun hiljentymisretriittiä jonka tarkoitus on karsia elämästä kaikki häiritsevät ja epäolennaiset asiat  ja antaa kipeiden tunteitten tulla. Paaston aikana tehtyjä havaintoja:

– Ilman tätä plokia en voi olla. Mun on pakko saada kirjottaa päiväkirjaa tai jotain sen tyyppistä.

-Ilman pornosivuja en voi olla. Mun on pakko saada kattella härskejä videoita ja runkata.

– Ilman brittiläisiä juorulehtisaitteja en voi olla.Muuten mua ei naurata mikään ja vituttaa kun en tiä mistään mitään.

-Ilman Kebabille-sivua en voi olla koska mää rakastan roskaruokaa ja ennen kaikkee grillattua lihaa.

Mutta

-Voin olla ilman Kauppalehden ja Taloussanomien verkkosivuja,alkaa vaan vituttaa raha-asiat ja siihen pyörimiseen menee aikaa.

-Voin olla ilman Naurunappulaa tai ainakin silleen et katon vaan kerran viikossa ja yritän ite ettiä hassuja juttuja.

-Voin olla ilman Armanin sivujen päivittäistä hysteeristä kyyläämistä

-Voin olla googlettamatta Megan Foxia jos saan kattoo pornosivuja ja runkata.

Mun pitää printatat toi lista ja viedä se terapeutillekun käyn siä seuraavan kerran. Saapa jotain positiivista. Se oli pettyny muhun kun jouduin yks yö grillillä kauheeseen kähinään. Joku urpo alko vittuileen mua homoks ja mä kysyin et haluukko kantasormuksesta pataas vitun tessulainen sossupummi. Sit tän pummin muija tulee vaahtoon siihen, sellanen karsee narkkarin näkönen, niinku shemalen ja Amy Winehousen sekotus. Ja sanoin et ämmäskin on niin karsee et en panis vaik oisnki homo, kun toi sun muijas muistuttaa lähinnä thaikkulaista transvestiittia. No pataanhan siinä vedettiin puolin ja toisin. Vetelin sitä aika lahjakkaasti sen jälkeen kun vitun äijä sylki viä sinappikurkkusalaatit mun SL:n laivastonsiniselle solmiolle. Joku yritti soittaa kestat mut hyppäsin taksiin ja tungin sille kuskille käteistä kolme sataa et nyt vittu äkkiä maalle ja se ajo mut porukoille.

Ja tän mun terapeutin mielestä se oli taas lapsellista,aggressiivista,taantumaa, tarpeetonta, vaarallista ja jaadijaa.Mut ehkä tää paaston tulos ja toi lista piristää sitä.

 

 

– Yontte

Kummajainen nimeltä Aleksi Jäntti

Perinteisesti en ole ollut hirveen kiinnostunut politiikasta, koska mun mielestä se palvelee vaan vallassa olevaa enemmistöä ja niiden mielivaltaa. Etenkin täällä Mansessa touhu on lähtenyt lapasesta. Sisäänpäin kääntyneet kimppakerhot keskittyvät kaivelemaan muniaan keskenään ja sit siinä rapsutuksen välissä muistetaan ehkä miettiä jotain virka-asioita. Mutta olennaisempaa kuin keskittyminen duuniin on se munien kaivelu. Seurauksena tästä tulee päätöksiä mm. keskustan sulkemisesta kaikelta yksityiseltä autoliikenteeltä ja ACUTAn kaltaisia floppeja. Manse on hyvä veli-kerhon kehto, ja näin on aina ollut.

Kalju ku kekkonen

Tuttuni tekee gradua nuorten poliittisen vaikuttamisen areenoista ja kyseli multa tipsejä. tehtiin nääs kerran markkinointiviestinnän kurssilla ryhmätyö liittyen samaan teemaan. Tutkittiin poliittista markkinointia sissimarkkinoinnin näkökulmasta. Meillä oli sellainen nuori lempääläläinen äijä Aleksi Jäntti kohteena. Äijä oli mun inttikaverin tuttu, kapteeni Parolasta. Päätti kuitenkin lähtee politiikkaan mukaan ja jätti duuninsa 07 Eduskuntaan pyrkiessään.

Ja jos irtisanoutuu PV:stä näistä syistä, sinne ei ole mitään asiaa takas. On mahdettu asiasta keskustella kotona! Varmaan vaimo tykänny hyvää, ku äijä ilmoittaa haluavansa kansanedustajaksi ja jättävänsä elämäntyönsä armeijassa. Propsit rohkeudesta. No, heikostihan siinä kävi, koska ei päässyt eduskuntaan. Okei, jäi vain joitain satoja ääniä, mutta silti huonompi homma. Positiivista sinänsä, Jäntti on nyt ehdolla uudestaan vaaleissa -11. Ei oo hirveen vaikea arvata, ketä Piimänni äänestää: upseeri, KFOR:n miehiä, ja lätkämies. Mä diggaan tyypistä, joka vaan on oma ittensä, eikä yritä mitään muuta. Muutaman kerran häiskän tavanneena pakko todeta, että hauska on. En tiiä ketään, kuka laskis ni paljon leikkiä kaljustaan ku tää Jäntti. Mainitsi asian ehkä 10 kertaa saman illan aikana, ja aina yhtä koomisessa yhteydessä. ”Kalju ku Kekkonen” oli muistaakseni sen vaalislogan. Jännä tyyppi. Toivottavasti pärjää.

Homostelua

Mää olen niin täynnä kakkosta ja ykköstä ja homokaasua ja vaikka mitä. Ettekö te nyt saatana muuta puhumista keksi kun joku homohommien jankkaaminen? Mua ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa. Mulle on ihan helvetin sama mitä kukin tekee.

Pakko tunnustaa, etä sen verran tää homojuttu mua mietitytti, et halusin tavallaan kokeilla, et no mitä se homous sitten on. Kun en muutakaan keksinyt kun miehet ei tod. nappaa niin mä tungin viinipullon kaulan perseeseeni. tuntu ihan samalta kuin olis ollu paskahätä. Ei oo mun juttu toi homoseksi. Mut jos joku saa kiksit paskahädän tunteesta niin could not care less, eli ihan vapaasti vaan. ja mun mielestä se ei kuulu Päivi Räsäselle helvetin vertaa, etä mitä kukin haluaa tunkee ja mihinkin reikään.

hei miettikää nyt oikeesti. kaikki ihmiset on todellisuudessa ihan friikkejä. Joo tiedän et mua varmaan pidetään ihan hulluna ton persepullo-jutun takia, mutta mun omituisuuus on just tää et pitää aina kokeilla kaikkee kun kiinnostaa. Ja se on mun mielestä vaan inhimillistä jos joku toinen tykkää suolasesta ruuasta ja joku toinen suolattomasta, Et onko sillä mitään merkitystä.

Ollaan nyt sit ihan saatanan hinttejä niin tässä kuva siitä pullosta. jonten persneitsyys meni! WUHUUU! JUMALA HYLKÄÄÄÄÄ!!!!!!!

 

Erilainen kesäloma

Terppa!

Elossa edelleen, vaikka ei jossain vaiheessa kesää siltä välttämättä vaikuttanutkaan. Ehdin pelästyttää kyl ittenikin pahanpäiväisesti. Palasin tossa viikko sitten meinaan kotiin Ruotsista, jonne jumiuduin pikkuveljen ristiäisten aikaan jo heinäkuun puolivälin kieppeillä. Reilu pari kuukautta siel sit vierähtikin, eikä missään perus kesälomafiiliksissä.

Itse ristiäiset meni kyl iha jees ja pikkuveli sai kivan nimen: Axel Oliver. 🙂 Sen jälkeen alkoikin sit tapahtua. Vedän tapahtumia vähän pikakelauksella, ettei venähdä ihan järjettömäks tää.

No joo, eli ristiäisiä seuranneella viikolla Honda pöllittiin. Se vietiin meidän kotipihasta joskus aamuyön hämärinä tunteina ja ennen ku tajusin sen ees kadonneen, poliisit soitti aamukasilta, kun se oli jo löydetty… ei tosin kauheen hyvässä kuosissa. Voitte kuvitella, et meitsi oli ihan kujalla tilanteesta. Sitä oli käytetty läheisen postin ryöstössä ja mm. takakontissa olleella tunkilla oli rikottu postin ikkuna. No ei täs viel mitään… lopultahan mun rakas honda oli POLTETTU. Rekkarit ilmeisesti oli säilyny, kun kytät tiesi soittaa mulle. Ei helvete… .___. Vedin hullut kilarit aiheesta ja lähin ryyppään. Ei siinä, materiaahan se vaan on, mut silti. Mulle ihan järjettömän tärkee ku olin sen ite kuitenkin tuunannut.

Palanut Honda (ei mun)

Palanut Honda (ei mun)

Ansu lähti sit mun kans pussikaljaileen samana iltana. Aateltiin, että tekis hyvää nollata. Nähtiin jotain vanhoja tuttuja ja alkuillasta ihan hyvä meininki, ei vituttanut Hondankaan kohtalo sillä hetkellä niin paljoo. Olin kyl juonut jonkun verran, mut muistan selkeesti, et siihen tuli sit jossain vaiheessa jotain ulkopuolisia tyyppejä. Aluks nekin rupatteli ihan rauhallisesti niitä näitä, mut sit ku olin lähteny kuselle ja palaamas takas, niin kuulin ku Ansu huusi mua. Pari tyyppiä oli alkanu lähenteleen sitä. Juoksin takas niin lujaa ku vaan pääsin ja oli kyl jäätävän olonen tilanne. Sentää ehdin mennä siihen väliin. Oma happi oli tosin jo sen verran heikko, et eihän se kauheen nättiä ollut. Sain tyypit sentää Ansun kimpusta pois. Päädyin ottaa ite aika pahasti pataan ja vietinki yön puoliks ensiavussa ja puoliks putkassa. Tosin lopulta MUSTA tehtiin rikosilmoitus, kun olin ilmeisesti murtanut sen toisen tyypin leuan. Mut jumalauta MUN pikkusiskoon ei kosketa!!

Aamulla ihan järjetön hedari, murtuneita kylkiluita, musta silmä ja aika paha morkkis. No ei ehkä ylläri putkareissun jäljiltä, mut pahin morkkis oli kuitenkin siitä et olin ees suostunut ottaa Ansun messiin koko reissulle. Vaikka eihän sille lopulta tapahtunut yhtään mitään, mut silti. Selitin tilanteen aamulla juurta jaksain poliisisedille, jotka ihme sinänsä oli mun puolella. Ne muisti poltetun Hondan casen ja sit kun täs oli vielä tää mahdollinen siskon raiskausyritys, niin hätävarjelua ei katsottu liioitelluks. Pääsin siis huomautuksella ja lopulta yks poliiseista tuli taputtaan mua selkään ja sanoi off the record, että oli ihan ok suojella siskoo.

Huh. Perus setit siis taas… olin tosiaan jo Malmöön lähteissä suht down, edelleen Jennan takia. Ei me vaan sit saatu kovasta yrityksestä huolimatta pakettia enää kasaan… sit Jennapaskojen päälle toi Hondan case, Ansun tilanne ja ensiapu-/putkareissut vaan oli kombona mulle jotenkin ihan ylivoimaisia. Ihan kaikki stressit purkautu ja meitsi zippas. Kroppa veti ihan jökkiin ja samoin pää. Mulla oli päivä päivältä entistäkin pahempi olo.

Faija pelästyi aika paljon tilannetta ja tais olla ihan ensimmäinen kerta, kun tajusin, että taitaa se ihan oikeasti välittää. Tai siis en mä sitä silloin tajunnut. Nyt tajuan. Puhuttiin sen kans pitkät pätkät ja todettiin, että vois tehdä hyvää, jos saisin ladata akkuja hetken jossain ihan muualla. Aluks oli puhe viikosta, mut lopulta olin semmosessa yksityisessä mestassa kuukauden. Se oli ehkä arvokkain kokemus mun tähänastisessa elämässä. Nyt on taas fiilis, että saan elämästä kiinni ja arvojärjestys on kunnossa.

Ansun lisäks mutsi, P-man ja Yontte on mun lähipiiristä ainoot, jotka tietää koko stoorin. Nyt tekin tiiätte, eikä sillä väliä. Asioista on ihan hyvä puhua joskus kunnolla. Jos vaikka tajuaiskin välil jotain ja sais elämän parempaan jamaan. Nyt on lauantai-ilta ja istun koulul dataamas, päiväl oltiin äijien kans kalamarkkinoilla, siitä P-man lupas raportoida tarkemmin. 😀 Mut oon tosiaan yrittänyt nyt vähän kiriä koulus ku missasin pari ekaa viikkoo. En onneks sen enempää, ei pitäis olla paha. Toi oman elämän latailu tuli kyl iha tarpeeseen ja se voi pelastaa paljon pitkällä tähtäimellä. Mut joo, heja sverige… en taida lähtee sinne enää omalla autolla (olettaen, että joskus saan uuden, vakuutussetit on vielä vähän vaihessa) tai siellä hengates iha hetkee lähtee pussikaljalle.

Hauskaa ja turvallista viikonloppua, meitsi uppoutuu takas JavaScriptin maailmaan. …… R.I.P. Honda ❤

Selitys Mungolifen Annan asennevammaan

Eikä tarttenut edes kauaa etsiä. Koulukiusattu outsiaderi, jolla on ollut kotona hirmuisen tiukat rajat ja kiltin tytön syndrooma. .

t. P-Man, melkein valmis psykiatri ja tunteiden tulkki.

http://www.mll.fi/nuortennetti/idolikortit/anna_vanhanen_mungolife/

Yhtä Suomen suosituinta lifestyleblogia, Mungolifea, kirjoittava Anna Vanhanen vietti 15-vuotiaana aikaansa kavereiden kanssa hengaillen ja lentopalloa pelaillen. ”Olin aika rasavilli sellaisella perinteisellä tavalla, joka siihen ikään sopii. Halusin kokeilla omia rajojani, ja samalla kokeilla myös ympärillä olevien ihmisten rajoja käyttäytymiseni suhteen”, hän sanoo. Annalla oli kotona melko tiukka kasvatus, eikä isä sallinut nuorena meikkaamista tai myöhäisiä kotiintuloaikoja.

Anna kävi koulua Kulosaaressa ja asui Vantaan Länsimäessä. Hän oli töissä kesä- ja joululomilla. Lempiaineita olivat äidinkieli, englanti ja kotitalous. ”Mä oon aina ollu hyvä oppilas. Oon pienestä pitäen ollut tunnollinen ja luotettava, ja lisäksi mussa on aina palanut mieletön kunnianhimo, joka myös opiskelujen osaksi tuli niin, että halusin aina menestyä, ja tehdä tietenkin kaiken täysillä! En ihan aina ollut koulussa välttämättä paikalla tai keskittynyt tunnilla muuhun kuin ystävien kanssa olemiseen, enkä aina tehnyt läksyjäkään, mutta koulu on ollu mulle aina helppoa”, Anna kertoo.

Ala-asteella Anna koki olevansa ulkopuolinen, mutta yläasteen puolessavälissä tilanne muuttui. Hyvät arvosanat koulussa korreloituvat hikari-lempinimeen ja Annaa kiusattiin usein sukutaustansa takia – ryssittelyä hän sai kuulla melkeinpä koko peruskouluajansa. Aikuiset ympärillä eivät huomanneet kiusaamista, joten asia ei koskaan oikein selvinnyt. Anna oli ala-asteella myös kiusaajana, mitä hän katuu nyt todella paljon. Hän kertoo, että tilanne ajautui noidankehään ja aina välillä hän kiusasi kahta tyttöä ja omatunnon soidessa taas kaveerasi heidän kanssa. ”Suurimman osan ajasta en vaikuttanut tilanteeseen mitenkään, seurasin vierestä. Ja se on ihan yhtä paha, kuin olla yksi kiusaajista.”

Anna pelkää vieläkin hammaslääkärikäyntejä, mutta yrittää työstää pelkoaan. Hän tunsi myös nuorena, että muut eivät välttämättä nähneet sitä Annaa, mitä hän tunsi oikeasti olevan. Hän oli peloissaan jos joku olisi saanut tietää millainen hän oikeasti oli.

Ensisuudelman Anna sai kahdeksannella luokalla. Ensimmäistä seurustelua on vaikea määrittää, mutta ensimmäinen kunnon ”poikaystävä” oli myös kahdeksannella. Annan vanhemmat ovat olleet toistensa ensimmäiset tyttö -ja poikaystävät. Annan isä oli sanonut jo kuudennella luokalla, että ”tuosta tytöstä tulee vaimoni” tarkoittaen Annan äitiä. Annan äiti on ollut aina hänen paras ystävänsä ja Annan suhde isäänsä lähentyy vuosi vuodelta.

Alkoholia Anna maistoi 7.-8. luokalla ja tupakkaa vasta myöhemmin, lukiossa. Terveysintoilijana hän ei ole välittänyt tupakasta eikä alkoholista. Anna ei koskaan ole juonut humalanhakuisesti. Terve suhtautuminen päihteisiin on tullut perheestä.

Kun Anna oli 15-vuotias, hän ajatteli että 21-vuotias on ”vanha”. ”Ennen 18 vuoden ikää haluaisi, että aika kulkisi nopeammin, ja sen jälkeen ajan haluaisi pysäyttää”, Anna toteaa. Nyt Anna opiskelee juristiksi, on osana upeaa ystäväpiiriä ja omistaa koiran.

Anna haluaa sanoa vielä nuorille:

”Olkaa oma itsenne! Minä löysin onnen vasta silloin, kun opin rakastamaan itseäni oman tuntemukseni kautta, enkä niin, että olisin mukautunut ympärillä olevien ihmisten toiveisiin. Itseään on hyvä rakastaa, koska silloin osaa rakastaa myös muita. Silloin osaa nähdä, että ansaitsee ne muut hyvät ihmiset ympärilleen, ja ansaitsee olla onnellinen. Rakastakaa siis itseänne nyt, eilen ja huomenna, ja pitäkää huoli mielestänne ja kehostanne, se on kalleinta omaisuutta mitä teillä on! Älkää siis tuhotko sitä, vaan rakastakaa ja vaalikaa sitä!:) Elämä on kaiken todistusaineiston varassa vain kerran käytössämme, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Kulkekaa siis omaa tietänne, kohti unelmianne ja tehkää kaikkenne, että saatte tästä yhdestä elämästä kaiken irti, unohtamatta sitä, että yksi olennainen osa omaa onnea, on olla onnellinen muiden puolesta, ja olla hyvä muille!”

Teksti: Marie Hyrynen / Verkk@rit


Tähän tää nyt sit mennyt. Voi luoja. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Oli pikkuisen ristiriitaisuuksia aikaisemman uuden jutun kanssa. Nyt jos oisin Mannerheimin lastensuojeluliiton viestintäsetä, heittäisin annan Idolikortilla vesilintuu. Pah. Mikä eukko! 😦

Loppu ja ei puumanaisille!

huomisesta eteenpäin lopetan tän hulluuden. vanhemmat ja varatut varsinkaan ei ole mun juttu. ei pysty käsittään,mitä täs on tapahtunut. yontte pisti mut kotitoimistoon kuukaudeks sanktiona sen lakinainen harkkarin nussimisesta ja välien pilaamisesta sen mutsin kanssa, joka on siis meidän asiakas. oon aiheuttanut kuulemma suuremman luokan perhekriisin treen kermaperseiden perhekerhossa, mikä ei tee hyvää firman eikä yonten maineelle. rangasituksena oon nyt sivussa parista projektista, jotka mun piti vetää ja keskityn himassa kehitys- ja tutkmustehtäviin. plaaplaaplaa. mä olen myyjä enkä mikään toimistorotta.

masiksissani tapasin sit tänään seijaa pitkästä aikaa. käytiin syömässä Pancho Villassa ja sit puhuun kakkaa nässyn rannalle. ostettiin tammelan torilta kahvit ja pullat mukaan ja ajettiin Kauppiin autolla, sinne vanhan vesilaitoksen taakse Kaupin saunan suunnalle laiturille. oli oikeestaan tosi rentouttavaa ja hauskaa. seija oli selkeesti saanut elämästään kiinni. oli heivannut sen bodari-kiinteistövälittäjäukkonsa ja eli vain itselleen. terapiat kuulemma jatkuu edelleen ja S harkitsee muuttua ulkomaille. pääsis johonkin firman sisäiseen työntekijävaihtoon vuodeksi pariksi. lisäks se oli harkinnut uudelleenkouluttautumista lääkäriksi. wau!

tavallaan tosi haikeeta, koska meidän erosta lähtien S on mulle ollut kuitenkin hirveen rakas. vaikka on ollut omat ongelmat (mustamaalaukset, pettämiset, valehtelut) niin siltikin sellakinen perusystävyys on säilynyt. mä oon aina auttanut S:aa ja kyllähän S piti musta hyvän huolen ku teloin polveni kesemmällä. teki safkat ja kaikkea ja tarjoili ne sänkyyn asti…

ku pääsin tänään himaan kaupista, aloin vaan itkeä iham hul lusti. ku pahainenkin kakara. siis oikeesti itkin ku mikäkin kersa varmaan tunnin putkeen. vitutti jotenkin kaikki. tuli vähän seijaa ikvä, vaikkei se oo ees vielä lähtenyt mihinkään. no, kattellaan. ehkä mun todella ois aika hankkia ittelleni vähän jotain ulkopuolista perspektiiviä tähän naiselämään ku tuntuu että kaikki ei oo ihan hyvin. jotenki oon jämähtänyt vanhaan enkä osaa päästää irti menneesstä. ja sit ku päästän se johtaa järkkyihin tekoihin, siis tyyliin panen lesboja tai puumanaisia ja haaveilen kuksivani yonten lähes teini-ikäistä siskoa. aivan sairasta. tiedän.

taidan lähtee hosuun molskille Eerikin puukkojen kanssa. oon oppinut aika hyvin niitä heiluttelemaan. ehkä pitäis aloitaa joku uus harrastus, jos se auttais tän naisongelman kanssa. krav magaa tai jotain… äh, en tiedä.

hyvät yöt tyypeille! molskin jlk pistän viel makkaraa grilliin, meen istuun tonne jäiseen syysyöhön ja sit ehkä nukkuun hetkisen.

morooo!!!!

%d bloggers like this: