Ahdistelija

Tiina, joka siis pamahti paksuksi kun sählättiin sängyssä, rinkuttaa mulle aivan koko ajan. Tänään oon vastannut 7 kertaa ja jättäny toiset seitsemän vastaamatta. Aina sama itku. ”Mitä me nyt tehdään?”. No MITÄ ME TEHTÄIS? Hän kantaa sen lapsen, mä leikin kiinnostunutta isukkia ja sit ku on synnytyksen aika, mä pyörryn. En tod. aio mennä ees mukaan synnytykseen, koska ei Tiina ole mulle sillä tavalla läheinen tai rakas ihminen, että kokisin olevani hyödyllinen tai haluttu synnärille. Ihan sama. En tiedä. Ehkä me päätetään raskaus kuitenkin. Mulla ei ole kuitenkaan oikeutta sen toisen kehoon, joten ykss lysti. 😦

Mä lähden nyt tekeen hirveen yläkroppaharjoituksen ja sit vähän perus mättöä kaapista eli limppua punaisella lihalla ja Mexican-kastikkeella, jonka reseptin keksin viime yönä, kun en ole nukkunut silmällistäkään. Koittakaahan olla raskautumatta,..

Moro!!!