Joulustressin välttelyvinkit, Part One: Hössötys

Onneksi olkoon ihmiskunta. Pian se hullu hössötys, vitun kuluttava junamatkustus, ainainen ylensyönti ja väkinäinen lahjojen ostelu alkaa. Meitsi tosin aikoo pidättäytyä tänä vuonna noista kaikista. Jaa miten?!

1. HÖSSÖTYS

Meillä pahin hössötys kiteytyy yhteen sanaan: ÄITI.
Tai oikeastaan kahteen: ÄITI + HERMORAUNIO.

Äiti ei yli viiskybäsenäkään suostu myöntään, etteivät 14 tunnin duunipäivät ja neljää päivää ennen aattoa aloitetut jouluvalmistelut sovi yhteen. Niin kauan, kun muistan (eli about 3-vuotiaasta) meillä on hössötetty joulusta aivan saatanasti.

Ja asiaa ei helpota ainakaan se, että faija on eläkkeellä, mutta äiti on _kieltänyt_ (jep, luit oikein) isää imuroimasta, pyyhkimästä pölyjä, silittämästä verhoja sekä valmistamasta ruokia. Tiedättekö miksi? Äitin mielestä faija ei osaa tehdä hommia kunnolla, niin olkoot sit tekemättä ollenkaan. Arvaatkaas, mikä on iskän näkemys? Faija kertoi tekevänsä _tahallaan_ kotityöt huolimattomasti, jotta mutsi kieltäis ne siltä! Jumalauta, mikä kettu äijäksi.

Mun tämän vuoden ratkaisu:
Menen kotikotiin vasta aattona, kun talo on siivottu, tortut leivottu ja kinkku valmisteltu. Antaa porukoiden stressaa ja kusettaa toisiaan siellä keskenään. Ja onhan mulla siskoja. Naisethan tykkää siivota.

… Nyt uimaan. Aattelin tehdä poikkeuksen ja katsastaa lenkin sijaan Kalevan uintikeskuksen. Eipä ole tullut käytyä vuosikausiin. Kuulin, et hallin voi maksaa Tampereen Joukkoliikenteen bussikortilla ja vieläpä varsin opiskelijaystävälliseen hintaan, joten Kalevaan mars. Miksei tällaista ole ennen mulle markkinoitu?

Kuullaan tyypit! Moro.

Edit 28.11.: Jutulle jatkoa…

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/29/joulustressin-valttelyvinkit-osa-2-ruuhkamatkustus/

Äideistä parhain

Luin eilen hupaisan kirjoituksen hirmuäideistä Tiinalla on asiaa -blogista: http://tiinallaonasiaa.blogspot.com/2009/11/aidit-haloo.html

Tää tsyby hallitsee sarkasmin. Hän osaa kirjoittaa röyhkeän rehellisen aidosti, mutta olla silti haukkumatta ihmisyksilöitä tai menemättä henkilökohtaisuuksiin. Mimmi pureutuu sen sijaan ilmiöiden ja asioiden kritisointiin, ja varsin taidokkaasti sen tekee. Tällä kertaa Tiina käsitteli ärsyttäviä äitejä. Jep, jep. Niinkuin tonne kommailinkin, meitsillä on noista mammoista paljon kokemusta. Mikä siinä on, et osa munkin kavereista on muuttunut kaikkivaltiaiksi lapsen saatuaan?!

Tädit tuijottaa omaan ja lapsen napaan, ja kuvittelevat voivansa tehdä mitä vaa, missä vaa ja välittämättä muista ihmisist. Tarkkailin tätä jumalankuvan leikkimistä Lielahden perhehelvetissä. Oiva paikka, koska Citymarketissa oli vaipat tarjoukses ja käytävät pullollaan kärryillä ja rattailla ralliautoilevia äitejä. Pari kertaa meinasin menettää varpaat, ku äidit huristeli mun yli hirveellä kiireellä mielipuolinen virne kasvoillaan. Tuntui vähintään siltä, et jaossa oli universumin viimeinen kakkariepulasti.

Eikä ne ole ainoastaan äidit, jotka tunaroi, vaan myös lapsukaiset. Mutta tässäkin tapauksessa vastuu on vanhemmilla. Todistin, kuinka nämä elämän pienet ihmeet keräili kärryt pullolleen kaiken maailman häröi tavaroita, joita mammat sit samalla tahdilla nakkeli mielivaltaisesti pois milloin mihinkin hyllylle. Yksikin muija jätti jauheliha- ja makkarapaketit leluosastolle. Sinne pilaantumaan ja haisemaan. Vaikkei lapsilta voi vaatia vastuullisuutta, aikuisilta voi. Mut auta armias, jos meet sanomaan näille äideille jotain lasten räävittömästä käytöksestä, sitä tulee käkättimeen ja lujaa. Villipetoa ei pysäytä mikää, kun hän suojelee jälkikasvuaan maailman pahuudelta. Kun iso kita aukeaa, siitä näkee peräsuoleen asti.

On kyllä omalla tavalla hellyyttävää, kuinka skitsosti äidit pitävät vesojensa puolta. Myös siinä tapauksessa, että lapsi on tehnyt väärin. Etenkin ravintolassa saa todistaa tämmöisiä vääntöjä. The Grillissä, joka nyt ei muutenkaan ole perheravintolaidylli, about parivuotias tuittupää nakkas meidän pöytään lihapullansa komiassa kaaressa, eikä mutsi ei ees vaivautunut kieltämään. Päinvastoin, naureskeli ku hauskimpaakin stand-uppii kattoessa. Kävi sentään hakemassa pullat pois pöytälevyltä pyörimästä. Kun lapsen isä sit yritti huudella jotain anteeksipyynnön tapaista, ni muija alkoi sättiä miesparkaa hirveeseen ääneen. Sopersi jotain, et meitin Tiivitaavi on uhmaiässä ja tällainen on normaalia. No ei kyllä ole.

Se, että ihmisellä on lapsi, ei oikeuta häntä erityiskohteluun kaikessa. Mut näin nämä hirmumammat tuntuvat kuvittelevan. Niin rasittavaa. Niin karseeta. Onneks isien näkee sentään käyttäytyvän suht järkevästi pienten kekaroidensa kanssa. Ilmeisesti puuttuva äidinvaisto sen mahdollistaa. Keep going papat. Teitä tarvitaan tässä maailmassa enemmä ku uskottekaan.

%d bloggaajaa tykkää tästä: