Tylsää, kylmää, masentavaa, alkoholia, korkeat verot ja korkea arvonlisävero.

Mikä se on?

Se on rakas kotimaamme Suomi ulkomaalaisten mielestä. Ja pahinta on, että monet heistä on oikeassa.

Tylsää:

– Pitkä talvi tai ei talvea ollenkaan > rinteet kiinni tai aina paskassa kunnossa.

– Ylen tv-”ohjelmat”, joista on pakko maksaa mediamaksua jatkossa.

– Suurin osa ihmisistä on tylsiä. Ei osaa tai halua pitää hauskaa, vaan ruikuttavat omaa kurjuuttaan/köyhyyttään ja paskaa elämäänsä.

Masentavaa:

– Ei-akuuteilla selkäpotilailla keskimääräinen jonotusaika magneettikuviin julkisella puolella n. 12 kuukautta (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri). Tämäkin venyy useimmiten.

– Vanhusten yksinäisyys ja itsemurhat kasvavat jatkuvat.

– Liian hyvät sosiaalituet motivoi ihmisiä loisimaan himassa tyytyväisinä työttöminä.

Kylmää:

– Etenkin, kun suomalaiset ei osaa pukeutua sään mukaisesti, vaan syksyllä kuljetaan kesävaatteissa ja talvella leikitään, että on jo kevät. Kiitos HM!

– Kylmää kyytiä politiikassa. Vanhanen ja kumppanit pitävät huolen tästä.

– Henkirikosten määrän kasvu kylmää kovimmankin jätkän mielen.

Alkoholia:

–  Alkoholi on helvetin kallista

– Alkoholia juodaan pääasiassa humalahakuisesti. Eurooppalainen hienostunut viinikulttuuri on pelkkää elitistien sievistelyä.

– Noudattamalla Chisun ohjetta ja poistamalla alkoholivero  kansantaloutemme varautuisi huomattavasti, kun onnen kyyneeleet voitaisiin myydä Baden-Badeniin.

Korkeat verot:

– Osinkotulojen verotus

– koiravero

– ajoneuvovero

– kirkollisvero

Näin se on siis, jos on uskominen Daily Mail -lehden keskustelua.

Ps. Ettei nyt menis masenteluksi koko teksti, niin kehutaan vähän James Bluntin nettisivuja! Jumanskeka, että on hienot. Selkeet, käytännölliset ja yllätykselliset. Kaikkea muuta kuin tyksät ja masentavat. Menkää tarkastaan itse!

Turvallisuusviikko: Itsetuhoisen ystävän hengenpelastaja Mntt

Lukijamme/kommentoijamme Mntt:n pitkä ja tunteikas kommentti, joka on asiaa alust loppuun, ansaitsee tulla omaksi entrykseen. Täsä olkaa hyvä! Sisukkuudella ja vahvalla intuitiolla pelastettiin yksi ihmishenki, josta yritettiin eroon viinalla ja unilääkkeillä.

—-

19.10.2009 at 12.35 e

Unilääkkeet ja alkoholi eivät sovi yhteen.

Unilääkkeet ja alkoholi eivät sovi yhteen.

Tosihätä sattui viime uutena vuotena. Olin pohjosissa jälleen meidän viinanhuuruisissa sukukemuissa. Mutta tällä kertaa olin kuski. Saatiin juhlareissu heitettyä ja korkkailin ensimmäistä olusta siinä yhden aikaan yöllä juhlan kunniaksi. Juttelin yhden hyvän ystävän kanssa puhelimessa uuden vuoden toivotuksia, kun se yhtäkkiä alkoikin tilittää paskaa oloaan, epäonnistumisiaan, yksinäisyyttään ja muita huoliaan.

Tyyppi oli hullussa humalassa, matkalla baarista porukoilleen, missä oli kämppä tyhjänä. Mä lähinnä juttelin sen kanssa puhelimessa, että selviää sen reissun ehjänä perille (noin kaksvitonen pienikokoinen naishenkilö yksin hoipertelemassa mielletään helpoksi uhriksi) sisään asti.. Noh, puhelu veny puolentoistatunnin mittaiseksi, se kertoi menevänsä ottamaan unilääkkeitä ja lähtevänsä tästä maailmasta ennen kuin kukaan muu ehtii edes kotia.

Tiesin sillä tytöllä olevan unilääkkeitä, joten otin uhkailun hyvinkin vakavasti. Totta kai koitin lohduttaa sitä, saada sen ajattelemaan järkevästi, mutta se oli sen verran tumuissa ettei varmaan edes tajunnut selittävänsä mulle suunnitelmiaan. Aloin pommittaa sen pikkuveljelle viestejä toisesta puhelimesta, pääsiskö se kattomaan siskonsa kuntoa. Pikkuveli oli kaverillaan yökylässä, koska niitten porukat oli tosiaan viihteellä. Koitin myös viestittää ja soittaa muille kavereille, jotka oli tän tytön kaa samaan aikaan baarissa, että meniskö ne kattoo sinne himaan, et onks kaikki kunnossa. Mutta eihän ne baariin mitään kuullut viesteistä. (Ja tarkemmin ajatellen, eihän ne olis kerrostaloasuntoon päässeet mitenkään sisään.) Sitten tän puhelimen päässä tuli yhtäkkiä ihan hiljasta, se tyttö oli kaatunut siellä toikkaroidessan.

Lopetin puhelun ja aloin pommittaa puheluita uudestaan, jospa se heräis puhelimensoittoon. Puolen tunnin soittelun tuloksena ei herännyt. Sitten kysyin sen pikkuveljeltä viestillä, että mikä niitten osoite on. Ja soitin hätänumeroon. Pikkuveljelle koitin hienovaraisesti ilmoittaa, että sen olis parempi päästä kotiin availemaan ovia, sillä kohta sinne tilattaisiin ambulanssi.

Soita kaverille apua, jos siltä vähänkin tuntuu!

Soita kaverille apua, jos siltä vähänkin tuntuu.

HÄTÄKESKUSKOKEMUKSIA

A. Mut ohjattiin puhelun perusteella Oulun läänin hätäkeskukseen, koska olin siellä itse soittamassa. Pitkän väännön jälkeen ne yhdisti Savoon tai johonkin, missä Suonenjoki nyt sijaitseekaan ja pääsin juttelemaan tästä tapahtuneesta. Aluksi puhelimessa sen ei pitänyt olla mahdollista. Munhan pitäis olla paikanpäällä.

B. Sitten mua luultiin pilasoittajaksi ja tentattiin tarkkaan, olinko itse humalassa. Eivät meinanneet uskoa uuden vuoden yönä, että olin juonut vain sen puolikkaan kaljan, mikä nyt lämpimänä oli pöydällä.

C. Sitten mun piti vakuutella niille, että se tyttö tosiaan oli ottanut unilääkkeitä ja että se toden totta oli hädässä, eikä esimerkiksi sammunut.
Siinä vaiheessa mulla meni oikeesti sormi suuhun, enhän mä todella tiennyt.. Vakuutin hätäkeskukseen, että olin aivan varma. Että se on ottanut ne 8 unilääkettä mitkä oli väittänyt ja että oli aikonut ottaa vielä enemmän. Että kyseessä oli todellinen hätätilanne ja että niiden olisi mentävä sinne tarkistamaan tilanne.

“Tiedäthän sinä, ettemme me lähetä ambulanssia paikalle VAIN tarkastamaan tilannetta. Sinun täytyy olla varma, että kyseisessä osoitteessa Suonenjoella on kyseinen henkilö hädässä. Ja koska kyseessä on kerrostalo, me joudumme murtamaan oven, jollei kukaan ole avaamassa sitä. Emmekä me vastaa kustannuksista! Onko nyt a-i-v-a-n varmaa, ettei kukaan muu pääse paikalle tarkastamaan tilannetta?” oli hätäkeskuksen miehen reaktio mun tekemään hätäilmoitukseen.

Vaadi apua.

Vaadi apua.

En edes tiedä, mistä sellainen varmuus mulle tuli tän ystävän tilasta, mutta tän puhelinmiehen käytöksestä vi***untuneena loppupeleissä karjuin sille hätäkeskuksen miehelle, kuinka ne ovat VASTUUSSA ihmishengistä. Että minä voin vaikka itse henkilökohtaisesti maksaa kaikki ainevahingot, kunhan vaan ihmishenkiä ei menetetä. Kerroin miten olin kyllä hälyttänyt paikalle pikkuveljen sekä ilmoittanut ystäville, että menisivät paikalle. Kuinka VALITETTAVASTI en nyt itse ollut kyseisellä paikkakunnalla enkä pääsisi paikalle. Pahoittelin miten jouduin heitä vaivaamaan. Mies lopulta uskoi minun olevan tosissani, vaikka epäili kovasti sitä, että antamassani osoitteessa olisi mitään sattunut.

ODOTUS JA EPÄVARMUUS -> KAMALAA

Odottavan aika on pitkä.

Odottavan aika on pitkä.

..sitten alkoi odotus. Kaksi puhelinta kädessä itkien istuin serkkutytön kanssa ja koitin kaljalla saada oloani rauhoittumaan. Sydän hakkas ja miljoona kysymystä pyöri päässä.
“Entä jos se kaveri tosiaan vaan huomionhakuisena kerjäs vähän draamaa vuoden alkuunsa?”
“Entä jos mulle tosiaan tulee hirveä lasku ovien murtamisista?”
“Mitä sen tytön äiti mulle sanoo, kun oon niitten kotiin hälyyttänyt ilman varmaa tietoa ambulanssit ja saanut aikaan hirveän shown?”

En ollu silloin vielä koskaan nähnyt tän tytön äitiä. Puoli neljän ja viiden välillä mun puhelin soi.  Se kaveri, jolle olin pommittanut viestejä sinne baariin, soitti mulle itkuisena ja hätäisenä. Aluksi me vain itkettiin puhelimessa yhteen ääneen sanomatta mitään ja sitten kun tilanne alkoi rauhoittua, se alkoi selittämään illan tapahtumia. Ne oli yhden toisen tytön kanssa käskeneet tän kolmannen lähtemään kotiin, koska se oli ollut niin hirveässä humalassa. Olivat hommanneet kyydinkin, mutta se kyyti ei ollut vienytkään kotiovelle asti, koska tää tyttö tahtoi raikasta ilmaa loppumatkasta.

Baari-illan jälkeen ne oli nähny mun kymmenet viestit, joista viimeisempänä “Nyt hälytin ambulanssin” ja totta kai huolestuneina päättivät lähteä tarkistamaan tilanteen. Kahden-kolmen kilometrin matkan ne olivat juosseet talvipakkassäässä lumessa tarpoen ja miettien olisivatko myöhässä. Kerrostalon pihassa oli kuitenkin ambulanssi ja poliisiauto valot välkkyen, rappukäytävän ovi sepposen selällään auki (huh, ei rikki). Ne meni rappuun, kun tätä tyttöä kannettiin just paareilla ulos.

pelastusrengasTyttö ei kai ollut tajuissaan, en muista. Sisällä asunnossa odotti järkyttynyt 15-vuotias pikkuveli poliisien kanssa, ne kuulusteli sitä ja piti seuraa. Poika oli kerinnyt pikkuisen ennen ambulanssin tuloa kotiin ja löytänyt siskonsa tuupertuneena keittiön lattialle, lysähtäneenä tuolien välistä keittiön pöydän alle. Ensihoitajat olivat joutuneet myös elvyttämään, sillä pulssia ei enää tuntunut.  ..ja kaikki tapahtui viime hetkellä, tämän vuoden ensimmäisten tuntien aikana.

PAINAJAISIA

Asia on vaivannu mua painajaisissa, kuinka oon jossain jumissa ja katselen tapahtumia enkä voi itse tehdä mitään, kuinka apu ei ehdikään perille.
Oon nähnyt myös painajaisia siitä, että oon hautajaisissa, kuinka kerron tän mun ystävän äidille, että mä meinasin kyllä soittaa hätäkeskukseen, mutten ollu varma, pilaileeko tää tyttö. Painajaisversioita on monia..mutta onneksi ne on enää vain unia.

Luulin, että tollasta tapahtuu vain elokuvissa tai valistusvideoissa, joissa koitetaan pelotella nuoria. En koskaan aatellu, et mun lähipiirissä mikään tollanen edes olis mahdollista, koska ei noin vai käy. Enkä mä oikein vieläkään usko noita tapahtumia tapahtuneen oikeasti. Koska toimin niin puurossa, niin ajattelematta. Enkä koskaan oo aatellu, että mun teko olis ollu jotenki suurempi tai parempi kuin niiden, ketkä siellä Suonenjoella oli oikeasti paikalla, ketkä jäivät baariin juhlimaan vielä.

Jos olisin ite ollut yhtään humalassa, en varmaan olis edes ottanut sitä puhelun katkeamista ja niitä itsetuhoajatuksia tosissani. Olisin luullu kaverin sammuneen tai pahimmas tapauksessa en olis edes ollut puhelimen päässä..
Mut kerrankin oli suojelusenkeli mukana. (:

Itsetuhoisen ihmisen käyttäytyminen on yllättävää, hämmentävää ja pelottavaa. Jos elät/olet yhteydessä tällaisen ihmisen kanssa, niin kenties Hurmaava itsemurha -blogi antaa hieman perspektiiviä, ajattelun aihetta sekä neuvoja tässä vaikeassa tilanteessa. Surullista mutta valottavaa luettavaa. 😦

Ponitarhan kosto

No ny on si action-viikot päräytetty käyntiin ihan ryminällä! P-man oli tosiaa jättäny keittiöön niit my little ponyja meidän källejä varten. Ei se vielkää suostunu paljastaa mistä ne on kotosin. Ehkä en enää tän jälkee kysele. Oon tässä jo näiden ekojen testos-päivien aikana saanu huomata et vanha sanonta ”autuaita ovat tietämättömät” tjs pätee myös poikamies kommuunis. Jontekin nahkakantista kirjaa selattuanikin olisin ollu paljo tyytyväisempi jos en vaan olis ikinä saanu tietää et kysees on joku sen pillukarvakirja. Hyh.

 

Mutta nyt ite källeihin. Yritän tän kappaleen jälkeen kirjottaa källitunnelman kohottamiseks mahdollisimman raportti-luontosta kirjakieltä, vaik se on vähän lame ja mun tapaukses hiiiiiidasta. Mut pakko todistaa et ruotsipoikakin voi haltsata suomen, perkele! No vähä huijausta, ku oon kotona puhunu aina kuitenki äidin kans suomee ja ruottissakin kävin suomenkielistä koulua. 😉 ASIAAN:

 

Villa Testoksen action-viikkojen ensimmäinen källi oli nimeltään ”Ponitarhan kosto”. Tässä källissä keskityimme siis P-manin mysteeristen My Little Ponyjen ripotteluun ympäri Jonten valtakuntaa. Ennen ponitarhan asemointia käynnistimme valmistelevan operaation: ”Pimp My Little Pony”. Pidimme keittiössä lounaan yhteydessä pienen ideariihen ponijoukkion päänmenoksi. Esille nousseita ehdotuksia olivat:

 

§1 Maaliponi

* ponin tuunaaminen tusseilla, Seijan vanhoilla huulipunilla yms

 

§2 Hajuponi

* ponin vahva hajustaminen parfyymeilla, tabascolla, pieruspraylla yms.

 

§3 Voodoo-poni 

* poni täyteen neuloja ja muita teriä

 

§4 Villa Testos -poni 

* sinitarrasta/muovailuvahasta ponille iso kyrpä

 

§5 Paskaponi

* irroitetaan ponin pää ja tungetaan runko täyteen paskaa tai jotain muuta ikävää ainetta

 

§6 Ponimatti 

* pää jälleen irti, poni täyteen viinaa, pää takaisin paikoilleen

 

§7 Jonten poni

* pitkähiuksinen…hups, ei kun pitkäharjainen tyttöponi ruoskalla varustettuna

 

 

Koska poneja oli yhteensä vain neljä, oli tarpeen pitää kahden hengen suljettu lippuäänestys. Suurimmaksi suosikiksi nousi yllättäen Villa Testos -poni isolla vehkeellä. Mukavasti seuraavilla sijoilla hajuponi, voodoo-poni sekä Jonten poni. Ponien vähyys rupesi vituttamaan joten päädyimme yhdistelemään esille nousseita ideoita. 

 

Suurin osa tarvikkeista löytyi käden ulottuvilta, paskaa myöten. Lisäbuustia kaipasimme ainoastaan hajuponin virittelyssä. Pieruspray löytyi luonnollisesti P-manin nyssyköistä vapun jäljiltä ja tabasco Villa Testoksen keittiöstä. Ainoa kaipaamamme ainesosa oli sopiva hajuvesi. Koska emme laiskuuttamme jaksaneet valua kaupoille tuoksuja haalimaan, keksimme poiketa rouva Ståhlbergin luona päiväkahvilla. Leivoimme siltä seisomalta pellillisen korvapuusteja (joojoo, osataan leipoo!) viemisiksi ja sitten ei muuta kun koputtelemaan. Rouvan luona kyläilystä on luvassa tarkempi selostus myöhemmässä entryssä, mutta sen verran paljastan, että takaisin kotiin lähteissä yksi poneista tuoksahti vahvasti Chanel No. 5:lta. 😉

 

Ponien tuunauksen tuloksena:

 

1. Pinkki poni = Hajuponi meets Paskaponi

* Chanel No. 5 + pieruspray + tabasco + sisällä oleva salainen aine

* hajuponi päätyi jonten yöpöydälle, jykevästi kaksipuoleisella teipillä

 

2. Sininen poni = Villa Testos -poni

* Villa Testoksen oma poni sai omat jykevät man partsinsa muovailuvahasta, joka kiinnitettiin ponin alavatsaan liimalla.

* Poni päätyi kiinni samaisella teipillä seinään, jota vasten Jonten sänky lepää 

 

3. Keltainen poni = Jonten poni

* Pitkäharjainen kaunis tyttöponi ruoskalla varustettuna päätyi Jonten vaatekaappiin, tarkemmin alushousujen sekaan

 

4. Vihreä poni = Voodoo-poni

* ”Neulottu” poni löysi tiensä kaksipuoleisen teipin avulla Jonten huoneen kattoon.

 

Päätän ”Ponitarhan kosto” -raporttini tältä erää. Kiitos kärsivällisyydestänne ja kuulemiin! 😉

%d bloggaajaa tykkää tästä: