Järkytys FB:ssä

Mä olen ny niin down. Vittu. Saatana. Perkele. Helvetti. Menin Feissariin pörräämään illan iloksi ja kattoin heti etusivulta, et joku on päivittänyt 20 hottis bikinikuvaa albumiinsa. Ei tsiisus, klikkasin ekaa auki ja samalla kilahti päässä saman tien – TIINA!!!! Mun Tiina. Mun nainen. Mun ihana,järkevä ja loistava Tiina. Mitähän ihmettä se ny aattelee? Saatana soikoon.

Mä oon pitänyt sitä ni fiksuna mimminä, mut nää sen ”perhekuvat” Kreikasta tyrmäs täysin. Kaikki perheen tyttäret puolialastomina yksin, kaksin, kolmin ja äiteen kanssa enemmän ja vähemmän seksyt mutrut huulissa ja vartalot kaarella ku pornotähdillä konsanaan. Ja jotta kaikki osais yhdistää viel keskenään saman näköiset sisarukset toisiina, varmuuden vuoksi jokaiseen kuvaan on vielä tagättykin oikea mimmi.

Oli vakavaa ilmettä, iloista, kujeilevaa, seksyä, pornahtavaa jne. Tiina edestä, Tiina takaa, Tiina istuu ja Tiina makaa. Voi perkeleen perkeleen perkele. Ette oikeesti tiedä, kuinka paljon toi tempaus tiputti mimmin pisteitä. Kylhän se on koko syksyn höyrynnyt laihdutus- ja saliharrastuksestaan, mutta saatana esitellä ny täydellistä kroppaansa 450 puolitutulle, joista btw 80 prossaa on äijiä. Niistä ukoista ehkä 90 % ois valmiina paneen mun mimmiä milloin vaan. Ne likettää kaikkia sen statuksia, kommentoi semmoisia puolipervoja juttujaan wallilla ja varmaan runkkaa noi kuvat ruudulla. Täytyy ehdottaa Tiinalle, että perustaa niille oman fanigrouppinsa vittu.

Eiiiiiiiiiiii. Mä kieltäydyn uskomasta, et toi on Tiina. Soitan sille nyt heti ja annan tulla oikein olan takaa avautumista. Voe nainen, mitä menit tekemään.

Moro ny…

Virvon varvon tuoreeks terveeks = Treffit

Liha ku liha, mies toimii aina samalla tavalla. Tai ainaki mää toimin! Joskus laihoina opiskeluvuosina olin kolme päivää syömättä lihaa ja väitin, ettei mulla oo oikeesti ISO nälkä. Juu, juu tonnikala ja täysjyväfusillit kelpas mainiosti mahan täytteeks. Sit ku pääsin vihdoin kauppaan, ostin melki HK:t loppuun. Miks HK, eikä Atria, se on toinen stoori. Kerron joskus, as always. Niin, siis ostin sit Sinist lenkkii, kassleria, meetwurstii, kanaleikettä ja pekonii. Myyjä katteli hiukka huvittuneena ostoksii ja kysäs, että ei oo poika tainnu hetkeen saanu lihaa… Ei iso mies elä millään saatanan tunilla ja fusilleilla, vaiks se kuinka uskottelis niin.

Tänään tuli vähän samanlainen olo ton lihan suhteen. Meinaa puski maailman isoin stondis lähes välittömästi, ku pikkusen näki ”lihaa” paidan kauluksest. Teki mieli mennä vessaan virpoon, et ois pystyny keskittyyn jutteluunki, mut en kehdannut. Mitä mä oisin sanonut peitestoorina? Sori, käyn nopee paskalla ja olla pois 25 minuuttii. Sorry, oli reikä vähä tiukalla tänään. Tai: ootas, mun tukka on huonosti, täytyy entraa, ku nappasin sopivasti vahan mukaan. En mä mikään hintti oo, ihan vaan metroseksuaali. Enkä ees oo. Vai: sorry, mun on iha pakko ottaa yks puhelu, luikkia vessaan puhuun ja sit astella ulos syyllisen näkösenä hikikarpalot ottalla. Tosi hyvä kuvan ois antanu. No, niinpä vaan vedin tämä kuuluisa kiihotuskäyrä katossa itse Isä Laupeuden roolia, vaikka todellisuudessa mulkku pukkas puskee pöytälevyst läpi. Ei oo poika tainnu hetkeen olla saanu lihaa…

Voimakkaista mieskuntoisuutta osoittavist reaktioista voi päätellä, et mimmi edusti Mansen mehukkainta antia. Tarkkaan ottaen se ei ees asunu Mansessa, mut junamatkan päässä. Mä niin pelkäsin, et pöytään ois istahtanut joku viiskybänen Anita Hirvonen kirkkaanpunasissa äitihuulipunissaan ja helmiäisluomiväreissään, koska en ollu yhtään varma, minkä ikäsen naikkosen kans olin luvannu mennä Helmeen… Okei, vähän liiottelua, kyl mä tiesin, et se o about mun ikäinen, ku sen vanhemmilla oli se kenneli, eli ne oli työelämässä, mimmi ei asunut enää himassa ja jotain se sepusti pikkusiskostaa sillo puhelimes. Mut on siinä aika iso ero, ollako 20 vai 32.

Pakko kertoo, et olin taas Sherlock P-Manin roolissa, ja kehitin, niinku kunnon agentin kuuluu, toimivan pakenemissuunnitelman siltä varalta, että pöytään ois tepastellu joku mutsin ikänen harppu. Olin viekkaasti sopinu, et muikki soittaa mulle, ku on Helmen sisäpuolella, ja näin ollen valkkasin paikan, mistä näki suoraan ovelle, ja tarvittaessa pääs livahtaan sisäpihan kautta haneen. Se oli muuten magee mesta sisäpihoineen kaikkineen.

Taas mää liiottelin, en kai mä ny oikeest ois paennu,vaan vetäny pokalla tarinan, kuinka ”vanha suola alkoi just eilen janottaa”. Se on varmaa, ettei kukaan haluu eronnutta exäänsä ikävöivää kundii riesakseen. Kai. No, ei siis tullu pöytään Airaa eikä Anitaa, vaan tosiaan sporttinen ja about meitsin ikäinen friidu!! Tarkkaa ikää en sit ikinä saanu selville ja oli kyl tosi vaikee arvioida. Mimmi oli melko lyhyt, tennareissa alle 170. Toisaalt se näytti vanhemmalta ku joku kaksvitonen, mut seksikkään sporttinen pukeutuminen sai sen vaikuttaa suht nuorelta.

Kyl mää sivulausees koitin laskee yhteen vuosilukuja ja vuosia. Aina varma litanja: millos sä kirjoitit ja sit kysyy myöhemmin, niin montas vuotta siitä olikaan, ku sä kirjoitit, kuin monta välivuotta sä pidit kirjoitusten jälkeen, kauas sää oot ny siis opiskellut ja minkä ikänen sä olit, ku pääsit kouluun jne. Samoin hyvä tapa on kysellä sisarusten iät, mitä ne tekee nyt ja sit tiedustella ikäeroo yms. Mut noi pitää tiputella sillain siististi osa kerrallaan, tai muute se on niin läpinäkyvää. 😉

Tais olla sen verran arka paikka se ikä, et mimmi vältteli taitavasti antamast tarkkoi vastauksia. Tavallaan vähän huolestuttavaa, jos sil on ikäkompleksi niinku Seijalla. Mut sen verran sain ynnättyy pitkällä matikalla ja parilla tilastotieteen kurssilla, et se on varmaa about 29. No, ei se biologinen ikä mulle oo koskaan ollu olennaista. Oliha Seijaki mua sen 5 vuotta kokeneempi… Se on olennaisempaa, miten elämäntilanteet natsaa yhteen. Mimmi opiskelee/opiskeli sosiaalipsykaa ja viestintää vikaa vuotta ja Terveystalon ”virka” oli kuulemma suojatyö tutuntutuntutun kautta. Ei se ollutkaan siellä itse The Aulassa duunissa, vaan jonku henkilöstövuokrauksen kautta hoitaa ajanvarausta. Mä en oikeen käsittäny, mut ihan sama. Ei sekään tajunnut mun sekavaa työ/työttömyyskierrettä, mitä selitin PR-jutuista, myyntihommista, koulusta jne. 😉

Oli kyllä tosi kivannäköinen tyby, täytyy vielä todeta. Tyyli jäi mieleen. Niinku oon aiemminki kirjoittanut, rakastan naisii, jotka on sinut kroppansa kanssa. Toi osas tuoda esille just kivasti parhaita puoliaan eli treenattuu urheilullista kroppaa. Perkele, unohdin kysyy, pelaisko se golffii! Suht antava turkoosi tiukka graffapaita, joka korosti kivasti taljalla paisutettuja hartioita, kireet farkkuleggarit timmeissa koivissa ja semmoset mageet Puman tennarit, mitä voisin itteki hankkii. Niit siis myydään myös äijille. En aatellut naisten popois painella.

Sen meidän puhelun perusteella olin aika varma, et treffeille ois astellut mimmi, jolla ois ollu semmoset Sinkkuelämää Carrie kengät (tai mikskä helvetiks niitä piikkei kutsutaan???) ja joku helvetin minihame-toppi-tsydeemi ja semmonen about Karhun kokonen minilaukkujuttu ja piiiiiitkät blondit hiukset. Mut ei. Mimmi oli tumma, lyhyt ja sporttinen, ei siis mikään Elovena-tyttö tai mallimaisen klassinen kuikelo, mitä odotin. Mitä opimme? Ei pidä luoda stereotypioita pelkän puhelinäänen perusteella.

Propsit muidulle tyylistä ja siitä, et oli oma ittensä reilusti. Mua niin hirvittää ne pätkät, jotka painaa väkisin menee korkkareissa, vaikka kävelee niillä rumemmin ku Jorma Uotinen. Sorry, nyt tulee jotenki tosi sekavaa settii, ku olo on vähän samanlainen ku ilma: hiostava. You know, kohta ”ukkostaa”. ;)Jokatapauksessa lauantain kunniaks voisin vaikka liittyä Erkan Karhu-kerhoon ja piipahtaa ulkona. Tosin oon yrittäny vähentää juomist, koska en haluu päätyy soutaan yksin kumiveneellä, niinku mun amiskaima P-Man Piparipoika IRC-gallerian kuvissa.Toikin entry pitäis kirjoittaa loppuun. Mä varmaan alan opiskella koht jotain tanan hippiaineita, suomalais filologiaa (vai filanteliaa?) ja lennän pihalle ku leppäkeihas Testoksesta, jos Y kuulee mun ”uudesta suunnasta”…

BeeTeeWee: Frendit lähti Poriin (taas, apua!) kattoo Metallicaa mut mul ei ollu aikoinaan mitää intressii pistää vähii rahoi lippuihin. Ehkä niin oli tarkoitus, koska nää treffit tuli tähän.

Morooooo ny!
MULLA ON HYVÄT VIBAT!!

Amurin Helmi -kaffila

Tsiigatkaas, mitä löysin. Ei se Amurin Helmi olekaan rafla, vaan  kotiseutumuseo-kaffila tässä suht lähellä. Ankee saitti, mut kuvat kertoo enemmä kuin tuhat sivua tekstiä. Muidulla on selkeesti persoonaa, kun kutsui tommoiseen erilaiseen mestaan. Amarillot jää kakkoseks. Me like…  😉

Silmäpussit, synnytys ja Seija

Mahtavaa huomenta! P-Man heräsi just. Eikä ihme, ku menin nukkuun 08. Ensin mää vatvoin olkapäätä, sit aloin opiskella bloggaamisen saloja ja lopulta päädyin soittamaan Seijalle. Se herää joka arkiaamu tasan klo 6, että ehtii meikata ja valita vaatteet. Tunnen sen rutiinit ku omat pallini ja suoraan sanoen oisin ihmetellyt, jos se ois poikennut rutiinistaan minuuttiakaan. 😉

Ei mulla oikeestaan mitään asiaa sille ollut, kunhan aattelin soitella ja kysellä miten menee. No, eipä sillekään hyvää kuulunut. Itseasias se oli aika paskana ja näytti sen pelottavan avoimesti. Kertoi, et duunista ollaan saneeraamassa puolet markkinointiväestä ulos ja Seija nuorimpa ensimmäisten joukossa. Näin se lama etenee. Isänsäkin on sairastunut. Vielä ei tiedetä, onko vatsakivut katarria vai syöpää. Kaikki on kuulemma mahdollista. Sen Taka-Huhdin kämpäst on löytyny hometta ja taloon pitäis tehdä ISO remontti. Eniten yllättänyt olin, ku se kertoi teiniprinssinakin olevan yhtä nykypäivää ku kivikausi. Namunakki oli kuulemma vaan ”kadonnut” yks aamu, eikä Seija ollut enää ikinä saanut siihen yhteyttä, vaiks oli soitellut perään muutaman viikon. Ainoo mitä miehestä jäi oli smilespa-lahjakortti, parit isämalliset kalsarit ja maitohappobakteeripurkki jäkikseen. Sanoinki Seijalle, et sehän kuulosti varsinaiselta tosimieheltä. 😉

Juteltiin varmaan puoltoista tuntii suht henkevii, kunnes Seija murtui kokonaan. Se alkoi vaan itkee iha hysteerisesti ja hoki, että sen elämä on pilalla ja et se on sössinyt kaiken. No, niinhän se onkin. Mut ihan itte se sen teki. Tietty oli aika kamalaa ja lohdutonta kuultavaa tommonen naisen soperrus, vaikka oonkin saanut tottua meitin yhteisten vuosien aikana kaikennäköseen vollotukseen. Nyt se vaan kuulosti jotenki ni erilaiselta kuin ennen. Ihan ku jääkuningattaressa ois ollut aistittavissa aste sulamista. Saatan tietty kuvitellakin vaa, koska olin valvonut tohon aikaan putkeen about 24 tuntia…

Seija oli aina ni helvetin kova ja kylmä nainen. Tai siis ei se oikeesti ollut, mut semmosen kuvan se halus kaiklle antaa. Ihan läheiset oli sit asia erikseen. Sisällä sykki lämmin sydän, mutta jotenkin se oli onnistunut kasvattamaa ihmeellisen graniittimuurin rintamuksensa ympärille. Itte se syytti siitä hullua exäänsä, joka oli pahemmanlaatuinen narsisti. Väitti, et se -aiempi suhde oli saanut sen takajaloilleen ja ettei se uskaltanut enää tän narsistikundin jälkeen luottaa keneenkään. Arvatkaa vaa, kuin monta keskusteluu me tosta aiheesta väännettiin…

Mä oon nimittäin sitä mieltä, että tommonen menneisyyden syyttely on iha turhanpäiväistä vikinää. Jjokaisella on halutessaa mahdollisuus käydä omaa hissaansa läpi ja käsitellä asiat kuntoon. Jossei itte osaa, sit pitää hankkia apua. Ei kenenkää tartte olla menneisyytensä vanki, mut niin moni saa siitä vaan täydellisen tekosyyn sille, ettei nykyisyyskään kulje!

Mä tiiän paljon ihmisiä, joilla on ollut kamala lapsuus tai nuoruus ja silti ne on päässy niist asioista yli. Munki lapsuuden kodin naapurissa asui jamppa, jonka isä hakkas sitä iha pienestä pitäen. Äijä veti kuppii ku hullu ja pieksi poikiinsa, neljä vai viisko niitä oli, ja vaimoonsa joka kerta känässä. Meitinki mutsi kutsu poliisit naapuriin monet kerrat ja faija kävi kans siel joskus hakemassa rouvan lapsineen evakkoon. Lopulta se meni siihen, että sekopää uhkas tappaa meidänki perheen, niin päätettiin olla sotekutumatta niiden elämään enää. Kaikkia ei voi pelastaa.

Pojista suurin osa sekos huumeisiin teini-iässä, mut tää yks kaveri, edelleen mun hyvä kaveri siis, päätti alkaa pelaa lätkää ja tehdä siitä ammatin ittellee. BTW, nyt se pelaa ulkomailla, on muutaman pienen lapsen isä ja sillä on ihan mukiinmenevä täysjärkinen vaimo. Ei mikään noita-akka, eikä kahlekuningatar. 😉 Tää kaveri on hyvä esimerkki siitä, että jokaisen ei tartte olla menneisyytensä vanki. Tyypin faija on kuollut, sai ensin aivoverenvuoden ja halvaantu ja myöhemmin sit tappoi ittensä. Veljistä osa on ny vierotuksessa ja yks on jossain ”maanpaossa”, koska velkojat hengittää niskaan. Niiden mutsista en tiiä, onko elossa vai ei. Kaveri ei koskaan puhu äidistää. Ehkä isä tappoi senkin. En tiedä. En oo viittiny vääntää veistä haavassa. Hirveitä kohtaloita.

Mäki voisin olla katkera, että menetin Seijan tost vaan. Vaikka jollain tasol tiesin, ettei me olla mikää lifetime couple, niin kyl se ny silti sattu iha saatanasti. Etenki ku kuvioon oli sotkettu se teiniprinssi. Voisin surra sitä vielki ja olla edelleen vitun katkera. No, kyl mä välillä oonkin. 😉 Mut en mää silti anna yhden suhteen kaatumisen elämää pilata,. Se ei oo vaan sen arvoista, että surisin alle kolmekybäsenä jotain naista ni paljon, et anataisin koko elämän valua hukkaan. Toki mä aikani asiaa kelasin, mut sit ku muuton myötä vähä muuta ajateltavaa, se vaan alkoi unohtua.

Seijalla on nähtävästi nyt se morkkis sit. Kenties jääkuningatar ei sit ookaan ikijäätä, vaan murtuu ja sulaa kyllä mutta hitaasti. Saas nähdä, meneekö tää viel siihen, et se alkaa kaivata ”the old good times” ja yrittää sytyttää hiilloksen uudestaan. No, siinähän yrittää. Yksin on. Mä oon mennyt jo elämässä eteenpäin, eikä mul oo aikaa enää surra Seijaa. Sitä paitsi senhä piti elää elämänsä onnellisena loppuun asti Taka-Huhdin linnassaan teininakin ja arvokangaspuidensa kanssa.

Nii, elämässä eteenpäin tilitykselle on siis syykin! 😉 Se Terkkatalon mimmi soitti. Sanoin sille ihan suoraa, et en oo nukkunu koko yönä, ku exä valvotti ja se oli tosi ymmärtäväinen. Oli kuulemma itteki valvonut aamuun, ku sen porukoilla on pikkuinen kenneli ja yks sen lempihauvoista synnytti viime yönä 6 pentua. Mimmi kertoi seuranneensa perhetapahtumaa webbikameralla himastaan aamuyön pimeillä tunneilla! Jotenki tosi ihanaa, et tuntematon ihminen avautu mulle jostain tommosest. 🙂

Lopputulos oli positiivinen. Synnytyskertomuksen jälkee mimmi ehdotti treffejä Amurin Helmeen. WTF? Oletettavasti Amurissa. Täytyy vähän kattella nettistä, millast porukkaa tommoses raflas liikkuu ja miten sinne pitäis pukeutua. Mut ny pojat ja tytöt, mä alan taas heiluttaa flexii, josko saisin kädestäni viel kalun. Ja kerrottakoon, et tän entryn aikana on tullut Seijalta KAHDEKSAN tekstarii! Hmm… Pitäiskö dellata vaa suoraan?

Moro ny!