Ihanat naiset Voicella

Tänään on ollut löysä päivä ja oon vaklannut toisella silmällä Voicee. Siellähän soi jatkuvasti samat biisit! En yhtään ihmettele, että isot levy-yhtiöt dominoi, koska eihän tolta(kaan) kanavalta kuule mitään vaihtoehtomeininkiä. Pelkkiä suomalaisia suosikkimimmejä hyöstettynä muutamalla jenkkipop/rock-porukalla. No okei, vissiin yks biisi tuli Musea.

Olipa hauska kuunnella, kun Voice lähetti peräkkäin Anna Puun Kauniin päivän ja Kristiina Braskin loilotuksen ”elokuu … Tsägädägägää … oon kuivilla…” Ei jäänyt nimi mieleen. Naiskokonaisuutta täydensi vielä Chisun ”Baden-Baden”. En tiedä, onko se biisin oikee nimi, mut siinä on hauska musavideo, missä mimmi matkustaa spåralla tai bussilla yrittäen piristää ihmisten päivää ja ostaa mm. pulsulle lipun.

Koomista, että kaks ekaa biisiä kertoo samasta teemasta, vanhan rakkauden ylipääsemisestä. Brask laulaa, että ”nyt on elokuu ja olen kuivilla sinusta”. Puu taas veisaa ”rakkaus, ehkä vielä toinenkin, hän saapuu, vaikka yksi lähtikin”. Sydäntä raastavaa kaipausta ja uskoa siihen, että huominen on parempi kuin tämä päivä. No, sitähän elämä tuntuu olevan.

Harvat on tyytyväisiä siihen, mitä on jo, vaan monet elää tulevaisuudessa kuvitellen, että siellä kaikki on toisin, paremmin ja hienommin. Vanha viisaus ”menneelle ei voi mitään, tulevaisuus on tuntematon ja vain keskittyminen nykypäivään on olennaista” tuppaa unohtumaan kovin monelta. Tuntuu, että jengi on joko menneisyytensä vankeja tai elää paremman tulevaisuuden voimalla.

Braskilla on järkyttävä ääni. Mimmi sihisee ässätkin kuin kyykäärme. Muutenkin artikulaatio on laiskaa, oikeestaan tylsää, ja useimmat biisit vedetään siitä, missä rima on matalin. Toista se on Annalla. Muijan kevyt nasaali ja matalahko mutta tarvittaessa mageasti falsettiin nouseva seksikäs semijazzkäheys toimii biisissä kuin biisissä!

Mahtavaa, että Annalle on sävelletty sellaisia kappaleita, joissa hän voi leikkiä äänellään. Anna kertoo laulaessaan tarinaa, tulkitsee sanojen sisällöt. Brask taas pelkästään veti biisin alusta loppuun. Okei, tota Braskin tasapaksuu rallatusta ei voi verrata Puun melodiarikkaaseen ja vaihtelevaan kipaleeseen. Kuka on säveltänyt Kauniin päivän?

Annan biisi Melankolian rytmit on myös erinomainen taidonnäyte muikin osaamisesta. Hauska svingaava ja aavistuksen funkahtava/soulahtava biitti käy Puulle. Ääni on yhdistelmä herkkää ja hentoa laulantaa yhdistettynä tosi mahtipontiseen fraseeraukseen ja mielettömiin tyylivaihteluihin rock-rääkynästä jazz-kähinään. Kiva, kiva! Oman mausteensa antaa vielä suomenkieli! Olin ihan varma, että muija alkais laulaa englanniksi.

Chisu on täysin omaa kastiaan. Säveltäjä-tuottaja-sanoittaja-artisti vailla vertaa. Nostan hattua mimmille, joka toimi pitkään huippuesiintyjien taustalla nousten kuitenkin hetkessä tähdeksi muutaman oman hitin ja mahtipontisen esiintymisen jälkeen. Baden-Badenissa on jotain samaa rytmikästä rällätystä kuin Stefanin tai Blondien kipaleissa. Vaikka sekin on samaa vääntöä toistava rallatus, soundit, riffin muunnokset, persoonallinen artikulaatio ja ennen kaikkea erikoiset sanat erottaa sen Braskin popituksesta.

Ja sitä paitsi keimaillessaan poledancemaisesti bussin tangoissa tiukoissa seilorishortseissa ja verkkosukkiksissaan Chisu näyttää pirun seksikkäältä. Ja ne vaaleat pidennykset, punaiset nahkahanskat ja piikkikorot. Uuu beibe beibe. Lisää tätä. Sussa on selkeää Päivän Pimu -ainesta, vaiks Annakin on ihq. 😉

En käännä katsettani pois – Päivän Pimu laulaja Heidi Holmavuo

Olen saanut niin paljon virtuaalista tukkapöllyy ulkkisstarbojen esittelystä, että nyt siirryn suomityttöön. Ja kotikaupungista ei poistuta, vaan esittelyssä on tamperalainen laulava ensihoitaja Heidi Holmavuo. Alunperin neiti on Pieksämäeltä, mutta oon nähnyt häntä Tampereen PR- ja musaelämässä vuosikaudet. Voidaan puhua saman kylän plikasta. Ja jos rehellisiä ollaan, niin tiedän jopa missä neito asuu. Ei siksi, että olisin leikkinyt hulluu stalkkerii Sherlock P-Maninä, vaan koska olen juossut leidiä ja hänen hauskannäköistä Shar peitaan vastaan lenkillä Härmälä-Hatanpään suunnalla.

Vaikka Heidin laulajan ura ei ole breikannut mitenkään erityisesti, on hän keikkaillut ahkerasti ”oikean” työn ohella. Heidihän on koulutukseltaan paitsi muusikko myös ensihoitaja! Ihan pienii fantasioita heräs… Sori jäbät: Vaikka kuinka yritin tihrustaa, en löytänyt yhtään hoitsukuvaa. Ehkä artisti itse paikkaa tän aukon, kun laitan meiliä! Ensihoitaja on muuten käytännöllinen valinta! Kun joku yleisöstä tanssii itsensä läkähdyksiin, brunetti voi hypätä mikin varresta elvytyshommiin. Veikkaan, että sydärin saajia riittää, kun katsoo Heidin huoliteltua ulkonäköä ja seksikästä pukeutumistyyliä.

ÄÄNTÄ JA ASENNETTA

Laulajalle on tietty etu, että löytyy myös sitä ääntä ja hyvää musaa. Niinku musataivaan komeetta turkulainen Miisa joskus 90-luvulla todisti, pelkällä sexy-lookilla ja playback-seteillä ei tässä maassa juhlita. Aina löytyy niitä, jotka osaa sekä laulaa että ovat hottiksen näköisiä.  Mun omia suosikkeja noista komboista on Irina ja Anna Eriksson. Erittäin viehättävä laulajatar on myös Stellan kuulasääninen Marja! Kaikki em. artistit ansaitsisivat paikan Päivän Pimuna! Lista on kuitenkin armoton, sinne hännille vuoroa odottamaan tytöt. Jonossa ennen teittii on Minea B., Kiira Korpi, fitness-Vilma, nyrkkeilevä äitee Eva Wahlström ja F1-kuskiksi tähtäävä nuori lupaus Emma Kimiläinen, jolle propsit web-sivuista. Tuun tutustuun suhun tarkemmin myöhemmin!

Heidille on suotu lavakarismaa, voin todistaa. Olen ollut muutaman kerran hänen keikallaan, enkä edes eksynyt niille vahingossa. Hymyssä suin ja suurella tunteella mimmi veti setit läpi. Mulle jäi sellainen fiilis, että nainen tekee musiikkia rakkaudesta, ei rahasta. Levymyynnin suht mitättömistä lukemista ja vähäisestä radiosoitost päätellen näin todella on. Eikä kaikkien tartte tähdätä Madonnaksi Madonnan paikalle. Oikeestaan on ihan tervettä, että mimmi panostaa musiikin ohella ensihoitajan hommaan! Moni tuupertunut nousee salamana kadun varresta, kun näkee laulajattaren enkelikasvot. Tai sit sitä vaan luulee kuolleensa ja päässensä taivaaseen.

ANSIOITA

Ja vielä lopuks asiaankuuluvasti musiikkia ja kuvia. Musiikkiura taitaa olla hyytymässä, koska löysin vähänlaisesti musamatskuu. Paras kaveri Youtubekin pihtas, eikä siellä ollut videon videoo yhdeltäkään keikalta. Heidin viimeisintä sinkkua Käännät katseesi pois (2005) pääsi sentään kuuntelemaan 20 sekunnin verran neidin sivuilla. Kyseistä pätkää kehuttiin mm. Noisessa ja se nousi muinoin Radio TOP20 -listalle.  Aiempi sinkku Saa unohtaa ei saanut kovinkaan innostunutta vastaanottoa, vaan sitä kuvailtiin ”harmaaksi ja yksinkertaiseksi iskelmäpopiksi”. Höh, mun mielestä sekin oli kaunis kappale.

Kuten oon ennenkin meuhkannut, ni en ymmärrä noita suomalaisten artistien köyhiä PR-kuvia. Heidi on valitettava esimerkki siitä, että parempiakin kuvia ois saanut. Erityisesti silmään pisti pressikuvat (kuva1 ja kuva2), jotka oli pliisuja ja välitti ihan väärää imagoo kultakurkusta. Mä oon nähny mimmin lavalla ja se ei oo todellakaan noin vakava, suorastaan vihaisen näköinen. Samoin Saa unohtaa -sinkun kansi oli halvan näköinen. Mä en ymmärrä, miks kaunis artisti oli hyväksyny tämmöisen ”missimäisen” kansikuvan, missä se poseeraa tisut törröllään.

Huolimatta noista parista epäonnistuneesta kuvasta ja Saa unohtaa -sinkun floppauksesta mimmiä kannattaa käydä katsomassa keikoilla! Harva naislaulaja antaa niin täysillä sydämensä ja sielunsa , kuin mitä Heidi tekee. Jos oikein kauniisti yrittäis, antaiskohan jotain muutakin? Heidi, minä en käännä katsettani pois, enkä aio unohtaa sinua. Sen sijaan aion kysellä, löytyiskö typyltä hoitsukuvaa galleriaan. Go, Manse-girl go!

%d bloggaajaa tykkää tästä: