Erilainen kesäloma

Terppa!

Elossa edelleen, vaikka ei jossain vaiheessa kesää siltä välttämättä vaikuttanutkaan. Ehdin pelästyttää kyl ittenikin pahanpäiväisesti. Palasin tossa viikko sitten meinaan kotiin Ruotsista, jonne jumiuduin pikkuveljen ristiäisten aikaan jo heinäkuun puolivälin kieppeillä. Reilu pari kuukautta siel sit vierähtikin, eikä missään perus kesälomafiiliksissä.

Itse ristiäiset meni kyl iha jees ja pikkuveli sai kivan nimen: Axel Oliver. 🙂 Sen jälkeen alkoikin sit tapahtua. Vedän tapahtumia vähän pikakelauksella, ettei venähdä ihan järjettömäks tää.

No joo, eli ristiäisiä seuranneella viikolla Honda pöllittiin. Se vietiin meidän kotipihasta joskus aamuyön hämärinä tunteina ja ennen ku tajusin sen ees kadonneen, poliisit soitti aamukasilta, kun se oli jo löydetty… ei tosin kauheen hyvässä kuosissa. Voitte kuvitella, et meitsi oli ihan kujalla tilanteesta. Sitä oli käytetty läheisen postin ryöstössä ja mm. takakontissa olleella tunkilla oli rikottu postin ikkuna. No ei täs viel mitään… lopultahan mun rakas honda oli POLTETTU. Rekkarit ilmeisesti oli säilyny, kun kytät tiesi soittaa mulle. Ei helvete… .___. Vedin hullut kilarit aiheesta ja lähin ryyppään. Ei siinä, materiaahan se vaan on, mut silti. Mulle ihan järjettömän tärkee ku olin sen ite kuitenkin tuunannut.

Palanut Honda (ei mun)

Ansu lähti sit mun kans pussikaljaileen samana iltana. Aateltiin, että tekis hyvää nollata. Nähtiin jotain vanhoja tuttuja ja alkuillasta ihan hyvä meininki, ei vituttanut Hondankaan kohtalo sillä hetkellä niin paljoo. Olin kyl juonut jonkun verran, mut muistan selkeesti, et siihen tuli sit jossain vaiheessa jotain ulkopuolisia tyyppejä. Aluks nekin rupatteli ihan rauhallisesti niitä näitä, mut sit ku olin lähteny kuselle ja palaamas takas, niin kuulin ku Ansu huusi mua. Pari tyyppiä oli alkanu lähenteleen sitä. Juoksin takas niin lujaa ku vaan pääsin ja oli kyl jäätävän olonen tilanne. Sentää ehdin mennä siihen väliin. Oma happi oli tosin jo sen verran heikko, et eihän se kauheen nättiä ollut. Sain tyypit sentää Ansun kimpusta pois. Päädyin ottaa ite aika pahasti pataan ja vietinki yön puoliks ensiavussa ja puoliks putkassa. Tosin lopulta MUSTA tehtiin rikosilmoitus, kun olin ilmeisesti murtanut sen toisen tyypin leuan. Mut jumalauta MUN pikkusiskoon ei kosketa!!

Aamulla ihan järjetön hedari, murtuneita kylkiluita, musta silmä ja aika paha morkkis. No ei ehkä ylläri putkareissun jäljiltä, mut pahin morkkis oli kuitenkin siitä et olin ees suostunut ottaa Ansun messiin koko reissulle. Vaikka eihän sille lopulta tapahtunut yhtään mitään, mut silti. Selitin tilanteen aamulla juurta jaksain poliisisedille, jotka ihme sinänsä oli mun puolella. Ne muisti poltetun Hondan casen ja sit kun täs oli vielä tää mahdollinen siskon raiskausyritys, niin hätävarjelua ei katsottu liioitelluks. Pääsin siis huomautuksella ja lopulta yks poliiseista tuli taputtaan mua selkään ja sanoi off the record, että oli ihan ok suojella siskoo.

Huh. Perus setit siis taas… olin tosiaan jo Malmöön lähteissä suht down, edelleen Jennan takia. Ei me vaan sit saatu kovasta yrityksestä huolimatta pakettia enää kasaan… sit Jennapaskojen päälle toi Hondan case, Ansun tilanne ja ensiapu-/putkareissut vaan oli kombona mulle jotenkin ihan ylivoimaisia. Ihan kaikki stressit purkautu ja meitsi zippas. Kroppa veti ihan jökkiin ja samoin pää. Mulla oli päivä päivältä entistäkin pahempi olo.

Faija pelästyi aika paljon tilannetta ja tais olla ihan ensimmäinen kerta, kun tajusin, että taitaa se ihan oikeasti välittää. Tai siis en mä sitä silloin tajunnut. Nyt tajuan. Puhuttiin sen kans pitkät pätkät ja todettiin, että vois tehdä hyvää, jos saisin ladata akkuja hetken jossain ihan muualla. Aluks oli puhe viikosta, mut lopulta olin semmosessa yksityisessä mestassa kuukauden. Se oli ehkä arvokkain kokemus mun tähänastisessa elämässä. Nyt on taas fiilis, että saan elämästä kiinni ja arvojärjestys on kunnossa.

Ansun lisäks mutsi, P-man ja Yontte on mun lähipiiristä ainoot, jotka tietää koko stoorin. Nyt tekin tiiätte, eikä sillä väliä. Asioista on ihan hyvä puhua joskus kunnolla. Jos vaikka tajuaiskin välil jotain ja sais elämän parempaan jamaan. Nyt on lauantai-ilta ja istun koulul dataamas, päiväl oltiin äijien kans kalamarkkinoilla, siitä P-man lupas raportoida tarkemmin. 😀 Mut oon tosiaan yrittänyt nyt vähän kiriä koulus ku missasin pari ekaa viikkoo. En onneks sen enempää, ei pitäis olla paha. Toi oman elämän latailu tuli kyl iha tarpeeseen ja se voi pelastaa paljon pitkällä tähtäimellä. Mut joo, heja sverige… en taida lähtee sinne enää omalla autolla (olettaen, että joskus saan uuden, vakuutussetit on vielä vähän vaihessa) tai siellä hengates iha hetkee lähtee pussikaljalle.

Hauskaa ja turvallista viikonloppua, meitsi uppoutuu takas JavaScriptin maailmaan. …… R.I.P. Honda ❤

Nopsa päivitys ja Euroviisut!!!

Katos perkele. Meitsikin mestoilla… siitä onkin taas aikaa taas ihan liikaa ku oon viimeks naputellut tänne mitään. Turha kai selitellä miks, joten hyppään suoraan asiaan… Mitäs kaikkee täs nyt olis ollut. No ainakin käytiin Ansun ja Mitsun kans vähä road tripillä Malmössä tsekkaamassa tuore pikkuveli. Pakko myöntää et siinä jopa iso mies herkistyi kun sai pienen nyytin syliinsä. Huh huh. Äijäpointsit, jotka on erinäisten tapausten myötä muutenkin huvennut, hupenee tän paljastuksen myötä varmaan entisestään. Onneks kukaan ei taltioinut sitä mun lepertelyä. 😀

Jennanhan periaattees piti alun perin lähtee messiin, mut niiden vapunaikaisten kilarointien takia jouduin jättää muijan jäähylle. Ei olis ollu mikään optimaalisin mahdollinen tilanne esitellä tyttökaveria ekaa kertaa porukoille. x) Ilman Jennaa se keikka menikin yllättävän hyvin. Ei mitään suurta draamaa, faija ja Ansukin osas käyttäytyä keskenään vaikkei ne oo käsittääkseni ollu juur tekemisissä sit isänpäiväisten tempausten… mut tästä kaikesta tarkempaa avautumista ehkä myöhemmin, nyt tän päivän polttavaan aiheeseen…

Asiasta siis Euroviisuihin. Pakko taas nolosti myöntää, et oon seurannut niitäkin skaboja pienestä asti ja ny taas kunnon studiot ollu käynnissä. Suomen ja Ruotsin entryt oli kyllä melko perseestä molemmat, vaikkakin Ruotsi hieman parempi. Kumpikaan ei kyl päässyt jatkoon, mikä oli ihan hyvä juttu. 😀

Tänä vuonna kisoissa on kyllä paljon kuumia naisia. Mut ei oo kyllä Yohannan voittanutta. Islantia edustaa tänä vuonna itse asiassa Yohannan viime vuotinen taustalaulaja, Hera Björk. Hieno ääni toki Herallakin, mut miks Jossu ei oo mukana??!! :(( </3

Jos pitää nimetä tän vuoden suosikkilikka, niin kai se on sit Saksan Lena. Mulla on vahva kutina, että Saksa yltää kärkikolmikkoon yhdessä Israelin Aladdinin ja Armenian lähes parimetrisen ”näpsäkän” pimun kanssa. Kärkikymmenikköön veikkaisin edellä mainittujen lisäks Azerbaidžania, Islantia, Turkkia, Moldovaa, Georgiaa, Ranskaa ja ehkä Serbiaa.

Tässä mun kärkikolmikoks veikatut biisit… en tosin fanita näistä muuta ku Lenaa. ;))

Kattellaan miten käy näiden veikkausten kans. 😉

Pistäkääs muutkin veikkauksia kehiin ja nimetkää suosikkeja…. mikäli kukaan muu ylipäänsä seuraa koko tapahtumaa ku minä. 😀

Morot!

Ihme paskaa, sanonpahan vaan.

Vappu tuli, oli ja meni… ja hyvä niin. Onko liikaa pyydetty, et äijä olis päässy vähän nollaileen, kun on saanu koko vitun alkuvuoden kestäneet projektit ja tentit ja muun paskan suoritettua kunnialla pois alta? Ilmeisesti. Hakee meinaa hieman välil huumorii ton naisen kanssa. Tai hakiski vaan välil, mut ku toi ihminen vaan räjähtää käsiin kerran kuussa ihan täysin. Ku jotain pommia purkais… on se jumalauta. Meitsi ei kuulu erikoisjoukkoihin ja vaikka kuuluisinki nii en usko et tota olis ees mahkut purkaa. Vituttaa ihan armottomasti ja ajattelin jakaa sen teidän kans.

Tän kertaisella itkupotkuraivarilla oli jännät seuraukset. Jenna päätti sit samoin lämpösin soittaa näsipuiston mellakan keskellä vappuilevalle Karzulle ja ihan virallisesti avautui sit tästä meidän jutusta. Sweeeeeet, duuuuude. Kylhän se siitä todellisuudes jo tiesi kerta Seija ilmeisesti oli kertonut… tiiä sit mistä SEIJA tiesi. 😉 Äijille tiedoks, et siitä johtui siis se huuto kännykästä, kun koitin repii sitä pois ja saada naista tajuaan, et huono, HUONO… huono idea. Mut turhaan, kun se lukkiutui rokuun kännyn kans. Jesh. Nyt pukkaa suht jäätävää viestii sekä Jennalta että Karzulta. This is living!

Malmön reissu toteutetaan nyt näillä näkymin ilman Jennaa. Ei sitä tollasena uskalla viedä porukoille ensiesittelyyn, koska ei se oo vieläkään ihan oma itsensä. Saapahan taas rauhoittua tääl sillä välin. Me lähetään Ansun ja Mitsun kans vissii ajeleen keskiviikkona tai torstaina ja ollaan sit loppuviikko siel tsekkaas uusioperheen uusinta naamaa. Tulee ehkä ihan hyvään saumaan tää reissu.

Eääh, blaah, blääh. Toisaalta tuntuu typerältä ja jopa väärältä kiukutella ja avautua tästä tääl, koska Jenna on monilta osin parasta mitä mulle on tapahtunu… mutta sit kerran kuussa muutaman päivän ajan sen päässä tapahtuu jotain ihan käsittämätöntä, mitä oon parhaani mukaan koittanut mukailla ja ymmärtää, mut ei riitä nääs. On tää vaan hienoo.

Kiitos ja kuulemiin.

Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Paluu Testokseen

Dodii, meitsikin taas mestoilla. Jos UV-bileitä ei lasketa, nii oikeestaan vasta tänään palailin joulunvietosta. 😀

Joulu meni oikein mukavasti, oltiin siis Mitsun kans kotona mutsin ja Ansun luona. Katteltiin perinteisesti kauhee kasa leffoja, syötiin hyvin, saunottiin ja käytiin tietty hanges pyörimäs yms perussettiä. Eipä siitä kauheesti raportoitavaa – oli kiva viettää joulua mulle tärkeiden ihmisten (+ koiran) kans. 🙂 Lahjojakin tuli, enimmäkseen sitä perushuttua, eli suklaata, kalsareita ja vähä rahaakin. Sit sain myös pitkään suunnitellun Philipsin parranajokoneen. En oo ite vaan raaskinut ostaa, vaan oon suhannut joidenkin paskojen euroshopperhöylien kans…. ei vaa, on mul ollu Gillettee enimmäkseen. 😉 Ja tietty sain myös P-manilta sen Ruotsin maajoukkuepainiasun, joka tosin otti hittiä jo heti UV-pirskeissä…

Faijakin kunnostautui jouluhumussa lähettämällä ihan peräti geneeriset jouluTEKSTARIT mulle ja Ansulle. Kas kun ees vaivautui… no joo, ei kiinnosta, meni vähän maku silloin isänpäivänä.

Mut takas asiaan. Mun oli tarkotuksena hengailla joulupyhien yli kotikotona ja palata sit Testokseen, mut suunnitelmiin tuli muutos Tapaninpäivänä, kun Jenna soitti mulle ja pyysi ”Tapanin tansseihin”. Se oli ite palannut jo joulunvietosta ja kaipas seuraa. Käytiin siis ihan virallisissa tansseissa tos Tanssitalolla ja en tiedä oliko ne meitsin sulavat muuvit vai mitkä ku teki tehtävänsä, koska sen jälkeen tunnelma jotenkin lämpeni ja uskalsin kertoa fiiliksistänikin! 😉

Aluks pelästyin Jennan ilmettä, et se olis friikannut aiheesta, mut ei se sanonut mitään, vaan pussas ja hymyili! 🙂 Sit havahduttiin hetkeks todellisuuteen… mua ei sinänsä kiinnosta mitä Kaarina aattelee, mut Jennaa kiinnostaa, koska ne on parhaat kaverit ja Karzu on vannottanut Jennaa, et se ei saa ikinäIKINÄ säätää mitään mun kans tai muuten se pistää välit poikki… .__.

Sovittiin, et ennen ku tapahtuu mitään isompaa, niin keskustellaan asiasta ihan kunnolla. Lähettiin sit sieltä Tanssitalolta, mut ei voitu mennä Jennalle ku sil oli kämppikset kotona ja mul oli jääny Testoksen avaimet mutsin luo. Päätettiin sit varata huone Cumuluksesta and the rest is history! 😉

Mut saatiin me puhuttuakin juttuja. Todettiin, et täl jutul olis oikeesti potentiaalia. Jenna sanoi, et sitä vituttaa Karzun suhtautuminen asioihin… ja niin vituttaa muakin. Itehän se kuitenkin silloin mut jätti, kun tajus tykkäävänsä enemmän tytöistä. Olisko se oikeesti siltä pois jos me sovittais Jennan kans paremmin yhteen? Ja jos se oikeesti pitää Jennaa parhaana ystävänään, niin ei se voi välejä poikki pistää! Jumalauta. Onko kaikki naiset tämmösiä?? Eiks näiden pitäis olla tapauskohtaisia, eikä vaan periaatteellista paskaa? Kertokaas tytöt miten on! Onhan meilläkin jätkien kanssa sopimuksia, et kuormasta ei syödä, etenkään pikkusisko/äiti -kuormasta, mut existä voi tarvittaes neuvotella tilanteesta riippuen…

Karzua pitäis saada jotenki pehmiteltyä tälle jutulle… vielä ei olla kerrottu sille, eikä ehkä hetkeen kerrotakaan, ellei se ny taas satu näkee meitä jossain x) Saas nähä miten tää homma menee. Kävi miten kävi nii me ny sit seukataan, pitäkää peukkuja! 🙂 Jesh, jo riittikin tää sinkkuilu. Ei oo mun juttu kun en oikein haltsaa mitään überplayerin otteita, ne on enempi Jonten heiniä. 😉 Ainii, pakko mainita… äsken ku tulin kotio nii P-man juoksi (tai oikeestaan pomppi) vastaan ja halas, sil oli selkeesti ollu tääl tylsää. Ja huomas kyl, et sekin oli saanut ku oli pojalla hymy leveenä. 😀

Kohta ehkä molskille, mut ny eka ulkoileen tonne siistiin pikkupakkaseen, nää on ihan parhaat kelit! 🙂 Moro tyypeille ja oikein hyvää UV:ta & uutta vuosikymmentä!

Hou hou hou!

Joulu se vaan tulla jolkottaa ja meikä on ihan alkutekijöissään… siihenhän se taas meni, et piti tänää paniikis ostella kaikki lahjat. xD Noo, olin sentäs miettiny mitä ostan kellekin. Onneks ehdin ekasta käännöstyöstä saada jo palkan, nii ylipäänsä pystyi osteleen lahjoja. Tosin enpä mä ostanutkaan ku mutsille, Ansulle ja Testoksen pojille. P-manillekin löysin lopulta jotain niin hienoo, ettei taas hetkeen oo näkyny. 😉 Pitkään mietin, et pitäiskö mun ostaa myös Jennalle jotain ku kuitenki niin paljo ollaan oltu tekemisissä… nähtiin tosiaan taas maanantaina ja oli kyl tosi kivaa. Julteltiin paljon tietty joulusta, mut myös ihmissuhteista ja siitä kuinka hienoo on, et ollaan taas alettu pitää yhteyttä. Tää on kuitenki ihan erilaista nyt kahestaan, ennen oli kuitenki koplassa aina myös Karzu ja jonkin aikaa myös Jennan silloinen poikakaveri, Miika.

Mun oli täl kertaa myös vähä must tiedustella, et oliko Jenna menny paljastaan Karzulle meidän  hengailuista. Se vannoi, ettei ollut ja uskon sitä kyllä. Ja myöhemmin tarkastin asioiden todellisen tilan myös P-manilta, ku Seijahan sille tästä avautui… tottahan Jenna puhui, Karzu oli kuulemma nähny meidät kahvilassa. En oo Karzuakaan iha hetkeen nähny, eli jotenki nii perus tuuria, et se sattui paikalle just sillä kertaa ku Jennan kans nähtiin.

Pakko muuten vähän avautua tästä asetelmasta nyt ku en oo ihan varma mikä on homman nimi. Jennahan silloin aluks pyysi mua”etsimään” sille poikakaveriehdokkaita, mut vielä toistaseks en oo saanut aikaseks ehdottaa ketään… kohta melkein pitäis jo, kun se sitä suht usein kysyy. En mä oikeen tiiä mikä täs mättää… oon meinaan täs kuluneen viikon aikana aatellut Jennaa aika paljonkin. Hankalaa ku ollaan oltu aina ihan vaan kavereita, eikä mitään sen enempää. Toisaalta, silloin aiemmin kun hengailtiin, olin kihloissa Karzun kans, eikä ollut lupa muita vilkuillakaan.

Nyt tilanne on ihan toinen, molemmat ollaan sinkkuja ja Jenna on kyl jotenki loistava pakkaus: fiksu, kaunis (ja kuuma) ja kunnianhimoinen… vasta nyt oon sen tajunnutkin kun on ollut aikaa kelata juttuja. En kai mä nyt saatana voi olla ihastunut siihen?!! Argh, ei näin. Noh, en mä tästä voi sille mitään sanookaan, tää palautettu kaveruuskin on oikeesti niin paljon tyhjää parempi… ainakin saa hengailla yhessä. Jenna on meinaan suht vaikee nainen, tiiän et se friikkaa yhtäkkisistä, lievemmistäkin tunteenpurkauksista ja tosi vaikee uskoo, et se nyt yhtäkkiä ajattelis mitenkää samoin, ei ainakaan käytöksellään anna ymmärtää mitään siihen viittaavaa. Toisaalta, en mä kyl kaipaakaan nyt mitään sydänscheissee, siihen nää kuitenki aina ennen pitkää menee. Parempi siis kattella tilannetta rauhassa.

Voisko meidän lukijanaiset neuvoa vähän miestä mäessä!? Mä oon näissä niin huono. P-mania ja Yonttee ei tarvii yleensä pyytääkään, ne kyl kertoo mielipiteensä suht vaivattomasti… 😀

Hmmh, nytpäs taidan lähtee karvaturrin kans ulkoileen, ku tuolla on niin siisti talvikeli! Tervetuloa, JOULU!! Huomenna sit kotiin juhlistaan joulua äidin, Ansun ja Mitsun kans, tuskin maltan oottaa! 🙂

Madness continues

Noniin, tääl hengaan edelleen karanteenissa, edelleen joten kuten hengissä ja edelleen semisti järjissäni. Jontte ei oo vielä leppyny yhtään, on ollu ehkä jopa eilistä hysteerisempi, jos se ny on mahollista. Se hinkkaa käsidesillä itteensä ehkä noin 5 min välein. Mä oon enimmäkseen pysynyt molskin turvissa, reenannu erilaisia katoja ja koittanu pitää ajatuksen kunnon kohottamises – siel oon huhkinut siis sekä aseiden kanssa et ilman. Jontte on ymmärtäny pysyy pois molskilta… Testokses haisee ny kyl vähä hiki, täytyy myöntää – Jonten tuskahiki ja meikän reenihiki, kiitos jesarin peitos olevien ilmanvaihtoventtiilien. .__.

Joopa, mitäs täs muuta höpöttelisin. Ei kauheesti oo raportoitavaa kyl… tääl hengaan vankina omas kodissani, enkä köyhänä opiskelijana paljo muuta voi. Edelleen luotan siihen, et Jontte tajuaa ylireagointinsa viimestään viikonlopun aikana. Syytä olis ja viel enempi olis syytä sopia se typerä fight P-manin kans. Voin kertoo et on suhteellisen perseestä toimii kahden ison äijän välisenä sanansaattajana…

Ainii… mutsille soittelin tos aiemmin päiväl, selitin tilanteen ja mainitsin, et turha oottaa näkevänsä mua hetkeen, jos tää madness ei tästä kohta hellitä. Pyysin sitä hakeen Mitsun Ståhlbergiltä itelleen ja hakihan se lopulta. 🙂 Voitteko kuvitella, et ei menny äiteelle läpi ihan nopsa ”oon vankina kotonani, voitko hakee Mitsun meidän naapurista?” -rekry. Varmaan vartin selostin ja keskustelun luuppaus oli suurin piirtein tämmönen:

Ä: OOT MITÄ???!!!

E: Nii.

Ä: Siis mitä ihmettä?

E: Joo, Jontte vähän ylireagoi tohon sikainfluenssaan, P-man karkas…

Ä: Et ole tosissasi!! Kuka nyt noin paljon yhtä flunssaa pelkää?

E: Jontte.

Ä: Nyt pakkaat kyllä kamasi poika ja lähdet pois tuollaisen ihmisen käskytyksen alta. Ei nyt omassa kodissaan pidä joutua vankina olemaan!

(Ansu taustalta: HAJOO SINNE!!!!)

E: Eh, ei tää tilanne ny iha nii paha oo miltä kuulostaa (toivottavasti…) ja terkkuja Ansulle… niin voitko äiti nyt hakee Mitsun?

Ä: Hmph. No onko minulla vaihtoehtoja?

E: No joko haet tai oot hakematta..

Ja sit näitä samoja hinkattiin vähän eri variaatioina seuraava vartti. 😀 Enimmäkseen noita neljää ekaa… Ei oikein tuntunu mahtuvan mutsin tajuntaan tää tilanne… eikä se ihme oo, kerta ei mahdu kyl munkaan tajuntaan. Taidan siis vetäytyy takas molskin turviin.

Että morjesta pöytään vaa…

Että semmonen isänpäivä

Nonii, lupasin raportoida tästä faijan mainitsemasta YLLÄRISTÄ ja isänpäivästä noin muuten. Eli aamupäivä meni tääl ihan mukavasti, Ansun kans herättiin aikasemmin viritteleen aamupalaa, joka sit kiikutettiin suoraan sänkyyn lahjojen (= Fazerin suklaamättöjen) kera. Faija on onneks huumorimiehiä ja repes ihan täysin lahjalle! 🙂 Taustoja tuntemattomille siis tiedoks, et faija työskentelee aika korkeel paikal Fazerin ruotsalaisella (tai no nykyään norjalaisomisteisella) kilpailijalla…

No joo, siinä sit aamupalailtiin ”uusioperheen” voimin, mukana mun ja Ansun lisäks siis tietty faija ja sit sen nainen ja naisen 14v tytär, Freja. Ihan kiva tyttö, mut eipä sen kans kauheesti oo puhuttavaa, paitsi se taitaa pitää jotain muotiblogia, täytyy udella siitä tarkemmin. 😉 Mut päällisin puolin se on vielä pahemmin hemmoteltu ku me. 😀 Meil sentää on mutsi aina pitäny jotain rotia täs touhus.

Faijan naisen, Carolan (ei se laulaja onneks) kans on muuten hieman kalseet välit, koska porukoiden eron jälkeen paljastu, et jotain säätöö faijalla oli Carolan kans jo joskus kauan sit. Turha sen on kuvitella, et kutsuttais sitä termillä styvmor kuten se haluais… Eikä siinä mitää, iha asiallisesti ainakin ite oon sitä kohtaan käyttäytyny ku en jaksa kehittää mitään ylimäärästä draamaa, tilanne on mikä on, eikä muutu millään raivareilla.

Mutta ny niihin ylläreihin – kyllä monikossa. P-man osu pelottavan lähelle arvauksineen… tosin ei oo tulos pikkusiskoo vaan veli!! 🙂 Tää oli hyvä uutinen ja siis se faijan mainostama ylläri ja lopulta päivän ainoo hyvä juttu, koska sit ihan ohimennen tuli ilmi asioita. Esim ihan tälläne pieni juttu, et koska ollaan Ansun kans jo molemmat ”isoja” lapsia, nii rahahanat tyrehtyy täysin, eikä meille heru enää mitään avustusta.. jumalauta! Ei siinä mitään, tavallaan ihan ymmärrettävää, mut ku tää oli ollu sen muijan idea, ei faijan. Vittuako se puuttuu meidän perheen asioihin, kun ei siihen kuulu!?! Eikä tuu kuuluunkaan, vaik pusertais tähän maailmaan 10 kersaa. Tää uus pikkunen tulee oleen mun perhettä, mut toi muija ei. Ja niin bisnespomoo ku faija onki, nii ihan tossun ja tussun allahan se on koko äijä. Ei pysty tajuaan miten hyvin Carola on sitä onnistunu manipuloimaan.

Eiks sen pitäis olla faijan itsensä päätettävis millä tavoin se on läsnä meidän elämässä? Rahan ohel ei oo kyl ollut juurikaan muuten (paitti jettikyyditysten muodos joskus, mut rahalla sekin) ja siis voin kertoo, et ottaisin sata kertaa mieluummin oikeesti läsnä olevan faijan ku sitä rahaa, mut tiiän et ensin mainittua ei oo herumas ennen ku helvetti jäätyy. Ja tää vaikuttais ny vähän siltä et se meinaa feidaa kokonaan. Vähän meinaa latistu isänpäiväfiilis… vituttaa vähä, lähin siitä aika pian sit jätkien kans skeittaan Bryggerietiin ja sulatteleen juttuja. Siel sentää oli kivaa. 🙂

No mut Ansu ei sit ollu yhtä zen vaan se veti ihan täydet kilarit, pakkas kimpsunsa ja lähti bussil kohti Uppsalaa… lähti fammulle, joka oli siis saanu kuulla faijalta tosta Carolan ”takeoverista” eikä suostunu tuleen tänne etelään ees sen uhalla, et missaa meidän näkemisen ja tiiän, et se ottaa sil koville.. Mä päästin Ansun sit lähteen sillä ehdolla, et se sit on ajoissa venaamas Tukholmas ku mä ländään huomen päivällä vaihtaa konetta. Joopa joo, tämmöstä siis täl kertaa. En mä oikeen tiedä pitäiskö itkee vai nauraa, nyt just ainaki repeilen. Mun elämä on onneks kuitenki Suomessa, Manselassa ja TESTOKSESSA!! Nih, perkele!!

Mites isänpäivä on sujunu siel kotipuolessa? Toivottavasti seesteisemmin ku tääl. No mut huomen poijjaat nähään! Löysin muuten loistavan vempeleen teemaviikon analyysiin, saas nähä jaksanko tänää viel raapustaa aiheesta. 😉

Morot ny ainaki tältä erää!

P-man ja Ansu ne yhteen soppii… WHAT?

Iltaa!

Oli pakko tän vaiherikkaan illan päätteeks viel naputella päällimmäiset fiilarit, ennen kun painun pehkuihin ja heräilen taas muutaman tunnin päästä.

Päivä sinänsä oli aika perinteinen, olin koulus ja lenkkeilin Mitsun kans ennen ja jälkeen… ei siinä siis kummia. Vaiherikkaus nosti päätään tosiaan tos kaheksan jälkeen vai koskahan se oli, kun P-man tiedusteli ”pelastusta” Seijan kynsistä. Olin ihan varma, että some shit happened ja äijä on menny paneen sitä. Ei sentään.

Kuten ehkä te muutkin ootte jo nyt saanu huomata, siel oli Seija tuskissaan magneetti pillussa… wait, WHAT? Niinpä. En ollu kans ihan uskoo korviani, mut ilmeisesti näin oli. Olisin halunnu käydä tsekkaa tilanteen, mut ei P-man antanu lupaa, sano vaan et ny mennään ja vähän äkkiä. 😀

Käytiin sit samalla reissulla hakees hamppareita ja sit tekemäs mutsin luona vaihtarit: napattiin pikkusisko kyytiin ja jätettiin Mitsu hoitoon viikonlopuks. Ansu on siis meillä tän yön, kun lähetään sit kukonlaulun aikaan Manselan lentokentälle ja sieltä sit Riikan ja Tukholman kautta Malmöseen isänpäiville.

Ansuun liittyen onki yks juttu mikä on ihan pakko jakaa(nyt kun se nukkuu)! Se meinaan paljasti, et on ihastunu P-maniin!! Ei jumalauta… ikäeroohan ei oliskaan ku se ~10v. Repesin vaan päin naamaa mun kuuluisan paskasen naurun kera… repeeminen oli niin spontaani, koska tiesin ettei P-man tulis ikinä kajoon mun pikkusiskoon. Jontesta en niin takuuseen meniskään. .___. Sehän tästä puuttuiskin. No joo, eikös se ihan normia oo, et tyttö ihastuu veljen kavereihin? … tai ainakin joskus kersana oli. Huhhuh, onneks se on tääl vaan tän yön ja nytkin jo ihan umpiunessa, nii ei kerkee nolaan mua tai itteensä pahemmin. 😀

Mut nyt meitsi vetäytyy hiljalleen takavasemmalle tän viikon osalta, pakkaa skeden ja muut sälät kapsäkkiin ja sit koisaan. Hyvää ruotsalaisuuden päivää meitsille ja öitä & viikonloppuja tyypeille!

Adjö!