Matkakuumetta

Nyt laittaa tää jätkä pillit pussiin ja suuntaa kohti Tallinnaa. Robin laitteli just viestiä et skumpat on jo jäissä. Laitoin matkapuvustoa eilen kuosiin. Aika samat kuteet menee onneksi sekä purjehtiessa että kaukomatkalla: valkoisia, kermansävyisiä ja beigejä pellavahousuja, ohuita kaulus- ja pikeepaitoja. Yksi tumma puku kragoineen pitää tietysti ottaa messiin kun on ne pari firmajuttua. Tulee varmaan olemaan pirun mellevää kun nutsit kiehuu kolmenkyt asteen helteessä puvun alla. Toivottavasti mun mieskunto ei katoa 🙂

Tavoittelen kesäpukeutumisessani tällaista Armani-henkeä.  Toi eka kuva on törkeän magee, ehdin vielä näyttää tolta kun elokuussa saan sen mun siirtomaaherrakellon ja vedän valkoisen pellavapuvun päälle. Kävelykeppi vaan puuttuu 🙂 Mä tosiaan laitoin kellotilauksen vetämään, en voinut itselleni mitään ja tilasin sekä sen siirtomaakellon että sen nahkarannekkeisen paksun. Pitää katsoa miten sen nahkakellon suojaus hoituu.

http://www.giorgioarmani.com/index.jsp?language=EN&site=AC&movieSession=armani_collezioni.swf&audio=acceso

Vimma ja Helsinki 10. Muistelin että kyse oli leffasta mutta googletin ja kommentoija puhuikin näköjään kirjasta, kaipa tuo pitäisi joskus lukea jos mun elämäni kuulemma muistuttaa sitä. Mutta eiks noissa vedetä aika paljon huumeita? Mä olen rehellisesti vain viinamäen mies enkä viitsi pilata elämääni edes leikittelemällä mokoman asian kanssa.

Pakko vielä sanoa Lauran yhteen kommenttiin, että eikö tullut jo selväksi miksi mä en itsestäni ja läheisistäni tänne kuvia laita? Kyse ei todellakaan ole mistään itsetuntoasiasta vaan puhtaasta järjestä jota itselläsi ei taida olla kun vain jankkaat ja lässytät tosta asiasta.

Mietin hetken et pitäiskö ottaa mun pikku arkistokirja matkalle mukaan. Päätin kuitenkin jättää sen kotiin koska a.) tällä matkalla kannattaa pitäytyä selibaatissa koska mä en todellakaan luota Thai-naisiin ja niiden taudittomuuteen ja b.) en halua laittaa arvokasta kirjaani ruumaan jos laukku katoaa ja mä en halua menettää sitä kirjaa, mutta kun skoudet kopeloi käsimatkakaman niin tarkkaan nykyään niin kiva selitellä miksi mulla on mukanani kirja jonka lehdille on teipattu hiuksia ja pillukarvoja. Kai ne luulis että se nahkakansikin on tehty jostain neitsyen peppunahasta 🙂

Mutta nyt, adios amigos!