Miehenä parisuhdemarkkinoilla

"Jesh, mä ostin täydellisen".

"Jesh, mä ostin täydellisen".

Lukaisin tänään taas pitkästä aikaan Ellien keskusteluketjua, johon kävin aikoinani kommentoimassa. Alkoi vituttaa, ku joku kaikkitietävä tanttu iski siel nyrkkii pöytään ja puukkoo selkään ja valitti, kuinka me markkinoidaan itteemme ketjussa eri nimimerkeillä. Toi on mun mielestä akkojen touhua. Muijat markkinoi toisia muijia esim. kundeille.

Mäki juttelin hetki sit puhelimessa yhden hyvän naiskaverini kanssa ja ihmettelinki, et miks se kuulosti alust asti ihan oudolta. No, lopuks se sai sit kakastuu, et ”mul ois yks tosi kiva ystävä X. Hän on lääkiksessä ja käy duunissa yhdessä labrassa. Semmonen kivannäköinen, vähän aikaa sit eronnut mimmi, joka harrastaa motskareita ja golffiin. Mä lupasin vähä pohjustaa tätä juttuu, ku se ei viittiny soittaa. Niin, lähtisitsä sen kaa joskus ajeleen”.

Siis mistähän helvetistä tossa oli kyse?

En tietenkään lähde, jos muidu ei ees itte uskalla soittaa mulle. Mä en vaan käsitä ämmii, jotka on lähempänä kolmeekymppii ja niiden kaverin pitää pohjustaa soittoo tai tapaamista. Ja sit joku toinen ottaa yhteyttä ja vetää tommosen hirveen markkinointispiikin! Ihan ku lehtimyyjä, en saanu sanottuu ees mitään siihen väliin. En mä naista kuitenkaan ostamassa ole, vaikka mielessä on joskus käynyt Vaimonvälityspörssin pystyttäminen. Tarvetta vissiin ois.

Ja tota mä en ymmärrä yhtään, et ihmisii markkinoidaa aina ekana titteleille ja harrastuksilla. Lekuri, kauppislainen, teekkari, TAIKkilainen, ihan sama. Ei se tuleva ammatti oo se koko nainen kuitenkaan. Ei mul oo mitään hoitsu- tai jakupukuperversioo, mut tiedän, et joillain on ja siks ne deittailee vaan tiettyy ammattiryhmää. Sama se on tosin naisillakin: miehen pitäis olla  poliisi, palomies, arkkitehti tai lentäjä tai mielellään nuo kaikki. Naispuoleista kaveria lainaten: ”Insinööreistä, kirvesmiehistä, stuerteista ja ekonomeista ei ole mihinkään. Insinööreillä ei käy flaksi mimmimarkkinoilla käy, koska ne on yleisesti kuivii nörttei, jotka istuu vaan koneella. Sama homma ekonomeilla, pyörittelee aamupöydässä kirjanpitoo sanomalehden kulmaan ja illan herkkien hetkien aikaan mielessä on jo seuraavan päivän pörssiuutiset. Kirvesmies taas on aina kirvesmies: pyrkii virheettömään kaatoon. Stuertit – siis häh, nehän on kaikki homoja”.

Että sillä viisii.. Äijät, valitkaa tarkkaan, mihin ammattiin kouluttaudutte, jos meinaatte naisen saada. 😉 Ei mutta ihan totta puhuen, mun mielestä toi on aika räikeetä yleistämistä. Hei haloo, vaihteluu elämään! Avatkaa silmät ja eläkää laveemmin! Pois tuo rajoittuneisuus! Ja niin joo, tohon harrastusjuttuun… Eihän se tarkoita automaattisesti mitään, et pariskunnalla on samat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Tietty se antaa keskusteltavaa ja yhteistä tekemistä, mut ei se kuitenkaan niin paljon yhdistä, että itte ensisijaisesti ettisin samoi juttui haarastavaa mimmii. Niin, jotain voimannostaja prätkälesboo!? Kyl ne harrastukset siitä sit muotoutuu yhteen sopiviks hiljallee, ku suhde vakiintuu. Ainaki mulle on käyny yleensä niin, et jompikumpi innostuu toisen harrastuksesta ja siitä tulee yks yhteinen juttu. Seijaki ajo prätkäkortin ja mä innostuin kössistä. Jonki verran tuli yhdessä ajeltuuki ja pelattua sitäkin enemmän.

Jos sopivaa kumppanii alkaa ettii vaan ja ainoastaan yhteisten harrastusten pohjalta, valikoima on suppee. Ajatteleeko ihmiset oikeesti noin ahdasmielisesti? Saatanan parisuhdemarkkinat… Ei ihmisii voi ostaa…

Moro ny!

Ps. Ehdotuksia päivän pimuks? Mul ois pari, mutten osaa valita. Päivän pimust tulki mieleen, et ilmoittauduin suorittaan greencardii. Meen johku Lempäälään… Vai olikohan se Pirkkala. Vai Nokia… No, meen kuitenki. Kiitos Natalie Gulbis! Saas nähä, mitä tostaki seuraa. Mä en oikeen oo semmonen hillintää ja hirveetä hienomotoriikkaa vaativien harrastusten kuningas…

Pps. Ei tsiigus sentään, joku kyseli Elleissä, miten se pääsis Päivän Pimuks. Erkka, onx toi joku sun  läppä?! Ei kai toi nyt voi olla tosissaan…

Raha haisee

Vessassa haisi mun köntsän lisäksi myös raha. Tuntuu kuin luksushotellissa olisi paskonut. Tarttui näet käsiin sellainen hienostunut desinfiointiliina. Lavuaarin reunalla oli valittavana Jonten teettämiä erilaisia liinapaketteja, joista valita. Yhdessä komeili Marilynin profiili, toisessa Elvis. Hitto, Elvikset tuoksuu muuten hyvälle! 😉

Mietin pöntöllä palloillessani, että tämän ’halvemman’ vessan ja kylppärin sisuskalut maksanee saman verran kuin normaali-ihmisen pienen yksiön sisustus. Pönttö oli ihan HC. Kaikki japanilaisten ominaisuudet 12 erityyppisestä huuhtelusta automaattiseen istuimen puhdistus- ja tuoksutoimintoon. Huh, huh. En tiedä, mitä matskua toi kansi ja rengas on, mutta voisin lyödä pääni pantiksi, että ne maksaa saman verran kuin mun porukoiden koko kylppäri! No hyvä, että meillä on Erichin kanssa ylelliset puitteet vessareissuilla. 😉

Tossa kylppärin puolella, mikä on siis erotettavissa lukittavalla liukuovella tosta wc:stä, on jenkkityylinen jukeboksi-jenkkijääkaappi -yhdistelmä. Kun lilluu kylpyamme/ miniporeamme -kompleksissa, voi hakea välillä kaapista bisseä ja vaihtaa boxiin musaa. SIellä oli yli 20 000 40-, 50- ja 60-luvun hittibiisiä, joista valita.
Ei paha, kaikki klassikot!

Hauskin vessa, missä olen ikinä käynyt! Yhdistelmä tyylikästä modernia (ja kallista) design-kamaa sekä aitoa 50-luvun rock-henkeen istuvaa sisustusta. Jollei tietäisi, että sisustusarkkitehdiltä meni vessan parissa vajaa kolme kuukautta ja Jontelta rahaa ainakin kymppitonni, luulisi, että wc on täysin vintage -kirppisk amasta kyhätty halpispyhättö. Mutta kun tuntee ton miehen kulutusmaun, niin tajuaa, että jokainen retro esine on oikeasti vanha ja tuotettu kalliilla dollarilla Jenkeistä. Pistää kyllä mietityttämään, millaiset tulot tolla mun vuokraisännällä mahtaa olla. Riittävät.

Kävi muuten nolo juttu muutossa aikaisemmin. Alakerran naapuri, hieno lyyli, sanotaan vaikka leski Ståhlberg, 86, oli vakoilemassa meidän muuttoshowta, ja pyrki kohti hissiä juuri, kun minä pinnistin puolikyykkyasennosta painavaa kirjalaatikkoa hissiin.

Olin safkannut aamupalaksi pari Potku-pakettia, joten arvannette, mitä kävi. Siinä otin tiukan kyykkyasennon, hyvän otteen kirjalaatikosta, nostin sitä ja FARTTASIN punnertaessani ihan törkeen paukun. Voitte kuvitella, miten vanhan kivitalon käytävät kaikuu Pierun ääni kuului ainakin viis sekuntia käytävässä. Ja ei se haju mitään, mut kun silmiä kirveli. Ja parasta, vanhempi lyyli ja koira olivat musta noin metrin päässä, kun ampu tuli. Väittäisin, että molemmat lensivät vastapäiseen seinään mun pierun voimasta.

Leidillä oli tosiaan mukanaan semmoinen pieni koira, josta Jonttekin on haaveillut, ja se(kin) alkoi haukkua mua ihan törkeesti. Pelästyi. Ensin näytti siltä, että rouva pyörtyy, tai jopa kuolee siihen paikkaan, mutta ei. Sen sijaan hän käännähti pikkuruisilla avokkaillaan ja otti minuun tiukan, lähes vihaisen katsekontaktin todeten täydellisellä kirjakielellä:
’Miehet ovat pelkkiä siivottomia persreikiä. Opettele tavoille iso mies’.
Kuulin hirveän sadattelun portaista, kun mummeli pikkukoiransa kera katosi alakertaan.

Ja Jonttea hävettää nyt. En uskaltanut kertoa hänelle ollenkaan tästä naapurikohtaamisesta. Tosin se paska haisi siellä käytävässä varmaan kaks tuntia, joten eiköhän Jonttekin arvannut, että olin syönyt pari Potkua ennen muuttokeikkaa. 😉

Moro ny!

%d bloggaajaa tykkää tästä: