Anna rakas raju hetki

Tervehdys vaan kaikille! Ja anteeksi myös meitsin osalta tämä vuosidan hiljaisuus. Ei selityksiä. Ette uskois kuitenkaan. 😉 Julia tuli torstaina Manseen, ja ollaan hilluttu pitkin poikin Pirkanmaata Yonten kaaralla. Perjantaina illalla ja lauantaina päivällä tosin oli pakko mennä duunii, koska yritän jelppaa Yonten takaisin elävien kirjoihin. Äijä todella hajoilee kuten ootte saattanut ymmärtää. Mut ei se mitään. Yhdessä ollaa liikaa töitä otettu, joten yhdessä myös duunial painetaan. Ens viikolla on pari isoa palaveria, jotka ratkaisee todella paljon Mediapastorin kannalta. Ollaan nyt tehty niin paljon työtä sen eteen, että jos tää homma kusahtaa muutamaan rahoitusnyanssiin, meikän työpaikka ainakin on vaakalaudalla. Lähes tulkoot kaikki sisääntullut raha on sidottu ton yhden konseptin kehittämiseen ja ollaan härskitti jätetty kaikki muut projektit roikkuun ja mahdollisuudet käyttämättä. Mutta välillä on pakko ottaa riskejä, jos meinaa onnistua!

Riskeistä puheenollen, annoin Julialle Testoksen avaimet perjantaina, koska mun oli pakko mennä toimistolle ja oisin tullut vasta yöllä kotiin ja pojat taas meni missä sattui. Itseasiassa en ihmettelis vaikka Eerikki muuttais kohta Jennan kans kimppaan. Saas nähdä, löytääks tähän ikinä yhtä helmee kolmikkoo. No, se on sit sen ajan murhe… Aloin tänään pyyteleen avainta takas, mut homma ei sit mennyt ihan nappiin. Julia oletti et saa pitää avaimen jatkossakin, ja vetäs kevyetl tkupotkuraivarit asiasta. Peruskauraa… Sä et luota muhun, et rakasta mua vaan enää, pelkäät että tuun tänne jonkun toisen vosun kans yhtä aikaa ja et vaan halua päästää mua liian lähelle. Ai niin se sit varmaan on.

Yritin selittää et se on mun ainoa avain mut Julia piti tekosyynä. No niinhän tuo onkin. Lukkoseppä on melki alakerrassa. 😉 Sit sanoin että ollaan vannottu TestosValat ja sovittu, että se joka avaimen luovuttaa naiselle, saa lähteä kämpästä. Siihen mulla ei nyt ole aikaa tai rahaa. Mä diggaan oikeesti asua tässä. Julia piti Testosvaloja hauskana läppänä, eikä uskonut koko selitystä. Seuraavaks vetosin siihen, et mitä muija tekee avaimella ku asuu toises kaupungissa, ja sitkös se pommin posauttikin. Julia on hakenut TAMPEREELTA TÖITÄ, ja menossa ens viikolla muutamaan baariin/raflaan työhaastatteluun. Lisäks se on hakenut AirBalticille, SASsille, Finncomille ja johku yksityiseen firmaan lentoemnnän hommiin, ja keikkatöitä olisi hyvin todennäköisesti tarjolla. Hätäpäissäni tietty koitin muistuttaa.@että base on varmaan paree pitää Helsingissä, eikä Treella. Mutta duunia ois ni vähän kuulemma, et vois olla myös Mansessa puolikkaita viikkoja. FUCKFUCKFUCKFUCK!!!!!!!!!!!!!!!

Näinkö tää naiselämä taas alkaa mennä sotkuun, just ku luulin saaneeni hommaan jonkun järjen. Seija on nääs ollut ihmisiks sen psykoterapian ansiosta, eikä enää roiku mussa ku apina puussa. Selkeesti saanut jalat takas maahan ja otteen elämästä. Jopa oon nähnyt sen hymyilevän ja pitävän hauskaaki ulkona tyttöjen kanssa. Viime kuukaudethan mimmi on keskittynyt vaan murjottamaan ja surkuttelemaan menneitä. Niin rasittavaa… Ja raskasta. Aamulla lueskelin meilejä, ja totesin, että Seija sai mut nauramaan. Siitä onkin pitkä aika kun oon viimeksi ollut onnellinen ja iloinen Seijan takia. Kattokaa itte tää pätkä, niin ymmärrätte, mille repesin. Voi Seija pikkuista. On siinä naisessa paljon hyvääkin, vaikka pääasiassa olen mimmiä keskittynyt haukkumaan. Ehkä se oonkin lmä jonka pitäis jatkaa terapiassa? 😉

Oisin saanut tänään, kahdesti

Mun lääkäritalon misukka, olkoot jatkossa Tiina, soitteli ja pyysi vielä iltapuhteeksi ”eroottiselle vierailulle”. Mikä ilmaisu! Hitto, mä pidän tosta naisesta. Siinä on särmää ja sitä persoonaa, isolla P:llä. Mimmi laitto tekstarin, missä oli kiitokset eilisestä iltapärräilystä ja että, tuunko vasta-ajatettavaks eroottiselle vierailulle sen luo. Toisaalta tekis mieli mennä, toisaalta oon paskana tän päivän tapahtumista.  Sattunut liikaa asioita liian lyhyessä ajassa. Mistähän sitä ees lähtis kertoo, mitä muuta happeninkiä on ollu ku Kristen Bellin kuolaaminen…

Alko hiukka ahdistaa, kun asiat tuntuu etenevän turhan nopeesti Tiinan kanssa. Pelkään helvetisti, että satutan sitä ihanaista, koska mulla on kuitenkin NIIN vaiheessa tää eron työstö. Toisaalta aattelen koko ajan, että eiköhän sitä saa mietittyä siinä samalla, kun deittailee, mut sit toisaalta… Mä oon niin monta kertaa käyny läpi sen kuvion, että ”oon just eronnut ja en oikein tiedä” ja ne ei yleensä ole päättynyt kovinkaan kauniisti sen toisen osapuolen kannalta. Äähh… Suoraan sanoen mä pelkään sitä, että huomaan kohta seurustelevani – vakavasti. Ja siitä onkin sitten paljon pienempi askel avoliittoon.

Toinen juttu, mikä mua vähän painaa on tää asumisjärjestely Testoksessa. Oon mä sillain ympäripyöreesti kertonut, että punkkaan kahden suht eläväisen mieskaverini kanssa, mutta koko totuus on jääny vajaaksi. En todellakaan ole valottanut sitä, millainen sikailu- ja biletysmeininki tässä on ollut lähes koko kesän ajan. Vaikkemmä irtopanojuttuja (enkä ees karvoja;) olekaan keräillyt, niin onhan täs ny ollut kaikenlaista säätöö. Kaikkee enemmän ja vähemmän vakavaa.

Niin, sit on vielä kolmas juttu, joka meinas pistää pakan kokonaan sekas. Käväisin mopedilla Taka-Huhdissa. Tiedän, tiedän, tiedän. Ei hyvä. EI TODELLAKAAN HYVÄ. Mun tarkoitus oli viattomasti heittää Seijalle sen nyssyköihin jääneet rojut, ku se pyyteli. Nooooooh…  Tilanne lähti vähän käsistä. Toinen itkee, pyytelee anteeksi polvillaan ja lopulta käy kimppuun ku yleinen syyttäjä. Seija haluis palata mun kanssa yhteen mutta mä en sen, ja se päätti kokeilla, josko onnistuis elvyttää hommaa seksin kautta. Tuskin sillä nyt muutakaan intressiä moiseen panostukseen oli.

Se käytti kaiken naisellisen vetovoimansa, että oisin langennut, mutta EI. Mä pystyin sanomaan EI. Ja voin todeta, ettei ollut hirveen helppoa, koska ei toi alakerran kaveri oo liian usein tositoimiin päässyt kuitenkaan. Niin, siis muiden kuin mun oikeen käden kanssa. Ja välillä vasemman. Vaihtelua. Vähän ku ois kaks eri muikkii. 😉 Kieltämättä ”sääliseksi”, jos tota ois sellaiseksi voinut kutsua, houkutteli mut ajattelin, että kaikki menee enemmän solmuun, jos nyt annan kalun viedä miestä. Se on kuulkaa kova poika käskemään. Niin pysyin siis kovana – molemmista päistä – ja onnistuin kuin onnistuin välttämään pahuudet.  Mutta lähellä oli, etten repinyt  vaatteita Seijan päältä … No, ei kyl tarttenut, ku se teki sen ihan itte.

Onneks tulin järkiini. Aattelin ihanaista Tiinaa ja kaikkea sitä, mitä meistä voi EHKÄ tulla. Kyl mä sanoin Seijallekin epämääräisesti, että mulla on ”uusia vähän vakavampia kuvioita”, mutta kun sillä ittellään ei ollu, niin puhuin kuin kuuroille korville. Eniten mä tosiaan hämmennyin siitä, että se yritti vietellä mut strippaamalla!!! Luoja, onhan sillä timmi kroppa, jota se osaa liikuttaa törkeen upeesti. Tanssiharrastus o tuonut notkeutta ja pumppi lihaksia. Voi jessus, ku kuola valui pitkin leukaperii, ku se alkoi keikuttaa itteensä sillain yyber-eroottisesti siinä mun eessä. Lantio kiinni mun lantiossa se laskeutui kiihottavasti polvilleen ja sit taas takas ylös… Ja jumalauta se näytti hyvältä niissä alusvaatteissa, mitkä sillä oli. Varmaan oli ostanut ne vain ja ainoastaan siks, et tiesi mun olevan tulossa käymään.

Olihan se herkullinen. Jatietty  tuttu ja turvallinen. Mut nyt se oli jotenkin kiihottavampi iu koskaan enne. Varmaan johtuu tästä tilanteesta. Tai sit siitä, että se oli laittanut hiukset sillain pöyhkeesti, kun yleensä ne on ollut tiukkaan ponnarilla tai nutturalla. Samoin se oli meikannut viimeisen päälle. Sopivasti. Niinku nyt meikataan, kun haluaa vietellä miehen. Voitte arvata, että suhteen loppuaikana ei moista panostusta tapahtunut. Siis strippaamista tai muutakaan. Päinvastoin. Seija oli sellainen yleishillitty. Myös sängyssä.  Voin joskus tilittää enemmänkin, mut nyt ei passaa kiusaa kaluparkaa yhtään näill ajatuksilla. Räjähtää muutenkin…

Joo mut ei enempää täst. Mä taidan lähtee juokseen ja iltauinnille sen sijaan, että lähtisin Tiinan luo. Kuuppa sen verran sekaisin kaikesta, että parempi pitää aikalisä ja juosta turhat energiat pihalle Pyntsalla.

Öitä kaikille! Moro ny.

Silmäpussit, synnytys ja Seija

Mahtavaa huomenta! P-Man heräsi just. Eikä ihme, ku menin nukkuun 08. Ensin mää vatvoin olkapäätä, sit aloin opiskella bloggaamisen saloja ja lopulta päädyin soittamaan Seijalle. Se herää joka arkiaamu tasan klo 6, että ehtii meikata ja valita vaatteet. Tunnen sen rutiinit ku omat pallini ja suoraan sanoen oisin ihmetellyt, jos se ois poikennut rutiinistaan minuuttiakaan. 😉

Ei mulla oikeestaan mitään asiaa sille ollut, kunhan aattelin soitella ja kysellä miten menee. No, eipä sillekään hyvää kuulunut. Itseasias se oli aika paskana ja näytti sen pelottavan avoimesti. Kertoi, et duunista ollaan saneeraamassa puolet markkinointiväestä ulos ja Seija nuorimpa ensimmäisten joukossa. Näin se lama etenee. Isänsäkin on sairastunut. Vielä ei tiedetä, onko vatsakivut katarria vai syöpää. Kaikki on kuulemma mahdollista. Sen Taka-Huhdin kämpäst on löytyny hometta ja taloon pitäis tehdä ISO remontti. Eniten yllättänyt olin, ku se kertoi teiniprinssinakin olevan yhtä nykypäivää ku kivikausi. Namunakki oli kuulemma vaan ”kadonnut” yks aamu, eikä Seija ollut enää ikinä saanut siihen yhteyttä, vaiks oli soitellut perään muutaman viikon. Ainoo mitä miehestä jäi oli smilespa-lahjakortti, parit isämalliset kalsarit ja maitohappobakteeripurkki jäkikseen. Sanoinki Seijalle, et sehän kuulosti varsinaiselta tosimieheltä. 😉

Juteltiin varmaan puoltoista tuntii suht henkevii, kunnes Seija murtui kokonaan. Se alkoi vaan itkee iha hysteerisesti ja hoki, että sen elämä on pilalla ja et se on sössinyt kaiken. No, niinhän se onkin. Mut ihan itte se sen teki. Tietty oli aika kamalaa ja lohdutonta kuultavaa tommonen naisen soperrus, vaikka oonkin saanut tottua meitin yhteisten vuosien aikana kaikennäköseen vollotukseen. Nyt se vaan kuulosti jotenki ni erilaiselta kuin ennen. Ihan ku jääkuningattaressa ois ollut aistittavissa aste sulamista. Saatan tietty kuvitellakin vaa, koska olin valvonut tohon aikaan putkeen about 24 tuntia…

Seija oli aina ni helvetin kova ja kylmä nainen. Tai siis ei se oikeesti ollut, mut semmosen kuvan se halus kaiklle antaa. Ihan läheiset oli sit asia erikseen. Sisällä sykki lämmin sydän, mutta jotenkin se oli onnistunut kasvattamaa ihmeellisen graniittimuurin rintamuksensa ympärille. Itte se syytti siitä hullua exäänsä, joka oli pahemmanlaatuinen narsisti. Väitti, et se -aiempi suhde oli saanut sen takajaloilleen ja ettei se uskaltanut enää tän narsistikundin jälkeen luottaa keneenkään. Arvatkaa vaa, kuin monta keskusteluu me tosta aiheesta väännettiin…

Mä oon nimittäin sitä mieltä, että tommonen menneisyyden syyttely on iha turhanpäiväistä vikinää. Jjokaisella on halutessaa mahdollisuus käydä omaa hissaansa läpi ja käsitellä asiat kuntoon. Jossei itte osaa, sit pitää hankkia apua. Ei kenenkää tartte olla menneisyytensä vanki, mut niin moni saa siitä vaan täydellisen tekosyyn sille, ettei nykyisyyskään kulje!

Mä tiiän paljon ihmisiä, joilla on ollut kamala lapsuus tai nuoruus ja silti ne on päässy niist asioista yli. Munki lapsuuden kodin naapurissa asui jamppa, jonka isä hakkas sitä iha pienestä pitäen. Äijä veti kuppii ku hullu ja pieksi poikiinsa, neljä vai viisko niitä oli, ja vaimoonsa joka kerta känässä. Meitinki mutsi kutsu poliisit naapuriin monet kerrat ja faija kävi kans siel joskus hakemassa rouvan lapsineen evakkoon. Lopulta se meni siihen, että sekopää uhkas tappaa meidänki perheen, niin päätettiin olla sotekutumatta niiden elämään enää. Kaikkia ei voi pelastaa.

Pojista suurin osa sekos huumeisiin teini-iässä, mut tää yks kaveri, edelleen mun hyvä kaveri siis, päätti alkaa pelaa lätkää ja tehdä siitä ammatin ittellee. BTW, nyt se pelaa ulkomailla, on muutaman pienen lapsen isä ja sillä on ihan mukiinmenevä täysjärkinen vaimo. Ei mikään noita-akka, eikä kahlekuningatar. 😉 Tää kaveri on hyvä esimerkki siitä, että jokaisen ei tartte olla menneisyytensä vanki. Tyypin faija on kuollut, sai ensin aivoverenvuoden ja halvaantu ja myöhemmin sit tappoi ittensä. Veljistä osa on ny vierotuksessa ja yks on jossain ”maanpaossa”, koska velkojat hengittää niskaan. Niiden mutsista en tiiä, onko elossa vai ei. Kaveri ei koskaan puhu äidistää. Ehkä isä tappoi senkin. En tiedä. En oo viittiny vääntää veistä haavassa. Hirveitä kohtaloita.

Mäki voisin olla katkera, että menetin Seijan tost vaan. Vaikka jollain tasol tiesin, ettei me olla mikää lifetime couple, niin kyl se ny silti sattu iha saatanasti. Etenki ku kuvioon oli sotkettu se teiniprinssi. Voisin surra sitä vielki ja olla edelleen vitun katkera. No, kyl mä välillä oonkin. 😉 Mut en mää silti anna yhden suhteen kaatumisen elämää pilata,. Se ei oo vaan sen arvoista, että surisin alle kolmekybäsenä jotain naista ni paljon, et anataisin koko elämän valua hukkaan. Toki mä aikani asiaa kelasin, mut sit ku muuton myötä vähä muuta ajateltavaa, se vaan alkoi unohtua.

Seijalla on nähtävästi nyt se morkkis sit. Kenties jääkuningatar ei sit ookaan ikijäätä, vaan murtuu ja sulaa kyllä mutta hitaasti. Saas nähdä, meneekö tää viel siihen, et se alkaa kaivata ”the old good times” ja yrittää sytyttää hiilloksen uudestaan. No, siinähän yrittää. Yksin on. Mä oon mennyt jo elämässä eteenpäin, eikä mul oo aikaa enää surra Seijaa. Sitä paitsi senhä piti elää elämänsä onnellisena loppuun asti Taka-Huhdin linnassaan teininakin ja arvokangaspuidensa kanssa.

Nii, elämässä eteenpäin tilitykselle on siis syykin! 😉 Se Terkkatalon mimmi soitti. Sanoin sille ihan suoraa, et en oo nukkunu koko yönä, ku exä valvotti ja se oli tosi ymmärtäväinen. Oli kuulemma itteki valvonut aamuun, ku sen porukoilla on pikkuinen kenneli ja yks sen lempihauvoista synnytti viime yönä 6 pentua. Mimmi kertoi seuranneensa perhetapahtumaa webbikameralla himastaan aamuyön pimeillä tunneilla! Jotenki tosi ihanaa, et tuntematon ihminen avautu mulle jostain tommosest. 🙂

Lopputulos oli positiivinen. Synnytyskertomuksen jälkee mimmi ehdotti treffejä Amurin Helmeen. WTF? Oletettavasti Amurissa. Täytyy vähän kattella nettistä, millast porukkaa tommoses raflas liikkuu ja miten sinne pitäis pukeutua. Mut ny pojat ja tytöt, mä alan taas heiluttaa flexii, josko saisin kädestäni viel kalun. Ja kerrottakoon, et tän entryn aikana on tullut Seijalta KAHDEKSAN tekstarii! Hmm… Pitäiskö dellata vaa suoraan?

Moro ny!