Flunssafakiiri

Nyt olo alkaa jo olla voiton puolella. Tosin viikonloppuhan meni ihan reisille. Olin vain himassa ja katsoin Kummisetä-trilogian putkeen ja fiilistelin Chivas Regal -pullo toisessa ja kuumemittari toisessa kädessä. Teinixejä lainatakseni, viikonloppu on mennyt myös dataillessa. Olen kolunnut ruokablogeja läpi ja virittäytynyt syksyfiilikseen.

Liemessä-blogista bongasin pirtsakan idean kanttarelli-lohikeittoon:
10 uutta perunaa
2 porkkanaa
1/2 purjosipuli
1 pss pakastevihanneksia
1 keltasipuli
1 l kanttarelleja
400 g lohta nahkoineen
1 dl ruokakermaa (15 %)
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
5 mustapippuria
5 laakerinlehteä
1 tlk suolaa

(Ohje Liemessä)

Tuunaisin reseptiä kuitenkin näiltä osin: ei mitään pakastevihanneksia! Einekset ovat saatanasta! Nyt on elonkorjuun aika ja olisi hullua jättää hyvät kotimaiset vihannekset hyödyntämättä! Lisäksi en laittaisi reseptiin mitään ”mukamaskermaa” vaan aina laitan ihan oikeaa kermaa, pienemmän lorauksen vain.  Laakerinlehtiä laittaisin ehkä kolme ja korvaisin loput lehdet lipstikalla, joka antaa keittoihin mukavaa umamin aromia, jolloin einesliemikuutoita ei edes tarvitse käyttää.

Pastanjauhannasta osui silmiini oikein mallikas kolmen ruokalajin menuu, vaikka viinimiehenä olisin tässä suhteessa kaivannut tietenkin tarkkuutta. Jälkiruuaksi tarjoiltu mustaherukka-juustokakku on hyvä veto, koska toinen, joiden käyttöä kannatan lämpimästi, ovat suomalaiset marjat. Ja kun alkuruoka ja pääruoka ovat aika lihaisia ja juustoisia, on raikas ja kirpsakka jälkkäri paikallaan. Mä itse asiassa skippaan usein jälkkärin ja otan jälkiruokaviiniä. Eisweinia aina niissä harvoissa paikoissa, joissa sitä on tarjolla. Suomessa keskinkertaiset ja huonot ruokapaikat tunnistaa siitä, että raaka-aineet ovat niin huonoja, että ne yritetään peittää mielettömällä suola, rasva ja marinadikerroksella.

Hyvät tuoreet raaka-aineet puhuttelevat itsessään, ne eivät kaipaa kuin hentoa korostusta. Ja etenkin jälkkäreissä mennään ihan liian usein siitä, missä aita on matalin. Jäätelöä, suklaa sitä ja suklaa tätä. Jälkiruuan kuuluu olla vieno päätepiste aterialle, ei mikään närästyksen takaava hiilihydraattihyökkäys.

Tyttöjä on tietenkin tullut kans fiilisteltyä. Jotenkin sisäistin vasta nyt tällaisen näyttelijän kuin Maria Ylipään olemassaolon. On todella hämmentävää, että tää nainen on suomalainen, upeat ja intohimoiset piirteet. Tulee vähän iranilainen mieleen…ja sit Jessica Biel. Mä todella diggaan siitä, koska ko. muidussa on sellaista classya, jotain samaa kuin Cybill Shepherdissä oli 80-luvulla.

Tiedättekö. Se näyttää noissa bikineissäkin niin saatanan viileeltä, siltä et se voisi marssia noi bikinit päällä vaikka Nokian pääkonttoriin ja kaikki kunnioittaisi sitä niin vitusti et ne kattois vaan kaulasta ylöspäin. Uuuuuhhhh…

Tyttötänkarna och tatska

Huomenta päivää nassukat. Kuten arvasinkin, eilen oli melkoinen liskojen yö. Kelasin vaan sitä persetutkimusta koko yön. Teki mieli soittaa mutsille mutta sit tajusin että en mä nyt jumalauta voi soittaa äidilleni ja kertoa että vieras mies on tunkenut sormensa mun perseeseeni. Pitää vain ajatella että aika parantaa haavat ja toi ikävä muisto pikku hiljaa kalpenee. Kuten tää kesä. Ihan selvästi huomaa jo syksyn tuoksun ilmassa.

Mä odotan syksyä ja talvea innoissani. En ole koskaan tajunnut yliherkkiä hippejä jotka valittaa milloin minkäkin vitamiinin puutteesta tai energiakenttien häiriintymisestä. Totta vitussa talvella masentaa jos mieli on kesämoodilla koko ajan. Mä siedän syksyä ja talvea siten, että olen tavallaan eri ihminen eri vuodenaikaan. Ja yritän järjestää jotain mielekästä joka viikolle. Syksyllä alkaa taas meidän Herraklubin säännölliset kokoontumiset. Kyseessä on siis kaveripossen istuskelu, alkomahoolin ja safkanmaistelu ja paskanjauhantakerho. Siellä käydään myös läpi kulloinenkin mimmitilanne, pohditaan aiheeseen liittyviä strategioita ja siirtoja.

Mistä tulikin mieleeni…kesäkuussa Love Hotellista bongaamani iranilainen ihanuus laittoi mulle pari päivää sitten tekstarin! Kyseli siinä miten matka meni, mutta ei ehdottanut mitään. Vastasin jotain yhtä ympäripyöreää enkä ehdottanut minäkään. Mieli olisi tehnyt vaikka muistoissani on edelleenkin mimmin runsas karvoitus joka hieman söi tunnelmaa. Mutta se muidu oli oikeasti, kuten aikaisemmin jo sanoinkin, silkaa taikaa sängyssä. Olisihan noita täysposlareitakin suomisaimoja tarjolla, mutta valitettavan moni on sellainen näennäisrohkea ja näytellyn sensuelli. Tajuatteko. Siis päällepäin ollaan olevinaan niin rohkeaa ja niin villiä että, mutta kun päästään lakanoiden väliin niin tuntuu siltä kuin olisi jossain vitun virtuaalipanolla. Muija voihkii ja ähkii ja taivuttelee mutta siitä kuultaa satojen metrien päähän kauhea feikkaus ja se, että se ei yhtään tiedä mitä on tekemässä. Kyvyttömyys heittäytyä. Sellanen kauhee laskelmointi koko ajan päällä ja huomaa et niitten sänkyshow on opeteltu ulkoa jostain vitun Cosmopolitanista. Ihan kuin katselisi huonoa koulunäytelmää jossa kuiskaaja joutuu koko ajan muistuttamaan kersoille mitä niiden pitää sanoa. Ja mukulat vain kelaa että mun mummu ja mamma on tuolla yleisössä ja mitenköhän tää nyt menee jne. Tiivistettynä, seksi näiden eukkojen kanssa on kuin todella epäluonnollisesti ja liioitellusti näytellyn 40-luvun suomileffan katseleminen. Ja popcornejakaan ei oo tarjolla vaan jotain saatanan porkkanasuikaleita ja kevytdippiä. yyyyh….

Lätkäisen tähän vielä kuvan mun tatskasta jonka otin matkalla. En viitti vielä ottaa kuvaa kun iho ei oo ihan kondiksessa mutta tästä näkee millainen siitä tuli, mä olen itse suunnitellut tän ja tatskaaja naulasi ihoni prikulleen tämän mallikuvani mukaan:

Laaksoja ja kukkuloita

Huh huh, mitä railakkain juhannus ja rasittavin bisnesmatka takanapäin. Nyt tarjoutui ensimmäinen rauhallinen hetki moneen päivään tämän blogin aloittamiseen. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tekstin rustaamista, ajattelin aluksi jotain elämänhallinta/fitness/terveys/liikuntajuttuja, mutta se tuntuisi liikaa duunilta, samoja issueita kun pyörittelee lasipöytänsä takana päivittäin ja iltaisin omassa mielessäänkin.

Tässä suvikuussa keksin hauskan idean, jonka soveltuvuutta nyt testataan. Menin nimittäin tietynlaisessa mielenhäiriössä lupautumaan kahden frendini vuokraisännäksi. No onhan siinä puolensa: donan verran rahaa kaikkeen omaan kivaan kuukaudessa. Plus tämä hehtaarihalli on helpompi pitää siistinä, neliöitä kun on useampi sata. Pitäkää mua kusipäänä, mutta mielestäni on vain käytännöllistä, että kaikki siivoavat omat jälkensä eikä tarvitse maksaa ulkopuoliselle kämpän pystyssä pitämisestä. Varsinkin kun en ole löytänyt sellaista södeä juuri ja juuri täysi-ikäistä neitosta, jolla olisi muodot kohdallaan, mieli (ja pari muutakin paikkaa) avoinna ja kohtuullinen tuntiliksa. Siis siivouksessa.

Kokeilin Sollia ja paria muutakin firmaa mutta sieltä tuli vain kuivia röökin polttamia harppuja tai jotain historiaa lukevia reppania jotka eivät ole muitakaan töitä saaneet. Mä vaadin tasa-arvoa, jos naisille on tarjolla lastomia talonmiehiä, pitää miehillekin olla laadukkaita topless-kotihengettäriä. Hmm, olisko tossa bisnesideaa. Minimikuppikoko B 75 ja tietty vyötärö-lantio-suhde 😉 Ehkä mä joskus pyöräytän tuon idean käyntiin, nyt on vain niin paljon firmakuvioita että pitää hieman himmailla että pysyy näissäkin perässä.

Mutta siis, kaksi frendiäni tosiaan muuttaa ainakin toistaiseksi alivuokralle ja keksin, että pitääksemme mielemme virkeinä. mehän voisimme kirjoitella tällaista yhteisblogia. Juttelin kundien kanssa tästä eilen ja ne olivat sitä mieltä että on vain hyvä että mä saan jonkun kanavan johon voin vuodattaa pervoiluni ja lesoiluni kun eivät kuulemma jaksa kuunnella mua:) Mutta minkäs sille voi kun on paljon asiaa ja taito sanoa se niin kuin mulla.

Raivasin äsken viimeisetkin kamat länsimakkarista, P-man saa sen ja Erichille pitää laittaa toi toinen huone joka on toimittanut epämääräistä varaston virkaa monta vuotta. Siellä on todella extraordinarya kamaa sukulaisteni jäljillä, tässä asunnossa kun on tätä B:n sukua bunkannut jo vuosikymmeniä. Olisikohan ollut 40-lukua kun joku isotäti tän osti. En tiedä, ehkä aikaisemmin. No anyway, tuo E:lle suunnittelemani huone oli kuin skitsofreeninen aikakapseli. Löysin 70-luvun muovikamaa, vanhoja lehtiä pinokaupalla, vaarin tupakkavehkeitä, venäläisen näköisiä öljylamppuja ja haperoksi muuttuneita kynttilöitä. Osa kamasta lensi suoraa roskiin, osa pitää tsekkauttaa frendilläni Ugella. Sillä on antiikkibisnestä täällä Mansessa ja stadissa.

Vituttaa. Bisnesmatka olutmaassa oli laiha anniltaan. Ei naisia eikä olisi huvittanutkaan. Karvaisia, liian isot nenät, liian vähän meikkiä, olematon keskivartalo, kamalia vaatteita, ei chicistä jälkeäkään. Tosin paluumatkalla koneessa oli aika vetävä bööna mun takana. Tsekkailin sitä kännykän heijastavan pinnan kautta:) Ihanan nälkäkurkimainen vyötärö ja pystyt meloonit. Ja oli kiltisti pukeutunut kapeaan hamoseen ja tyköistuvaan avonaiseen paitaan. Hyvä tyttö:) Parin viikon päästä pitäisi suunnata Aasiaan hoitamaan parin firmavirityksen hommia ja tutkimaan paikallista antia.

Idän naisilla ainakin on sirot kropat, se antaa anteeksi rintavarustuksen latteudenkin. Vaikka ovathan nuo esteettiset toimenpiteet sinnekin rantautuneet. Se on mielestäni tyylikkäästi toteutettuna ihan jees. Kaikkien hyvissä varoissa olevien saksalaisböönien suoranainen velvollisuus olisi nostattaa tissinsä, imaista weissbier-läskinsä ja katsoa peiliin enemmän kuin sen kerran aamulla. Jos on varaa niihin Longchampin laukkuihin niin on kyllä itsestään huolehtimiseenkin.

Mistä tulikin mieleeni, mukaan tarttui pari aika mageaa LV:n laukkua. Toinen mammalle, toinen poikakullalle -eli mulle. Mutsille tollanen pikku Sophie ja mulle vähän isompi ja maskuliinisempi malli. Kuka sanoo ettei miehet voi käyttää merkkilaukkuja? Juntit suomalaiset, mutta muualla Euroopassa ja Aasiassa se on vain isomunaisuuden merkki 🙂

-Jontte

Edit:
Poikien muuttostoorit:

P-Man:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/06/25/raha-haisee/

Erich:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/07/05/e-rich-in-da-testos/