Lisää ympäripyöreetä pohdintaa nettiperseilystä

Ku kerta nettiaiheisiin entryihin päästiin tos aiemmin, nii kai sitä vois avautua enempi huolel aiheest ”netti-identiteetti”. Feissarista ollaanki höpötelty jo moneen kertaan, et kuin ihmiset hehkuttaa sinne statuksiinsa ja kuviinsa vaa kaikkia elämän huippuhetkiä. No joo se ny on edellee selvää kauraa – kukapa haluis jakaa elämän scheisset siel varsinki kerta fb toimii enempi virallisena käyntikorttina… ja kavereinaki on kaikki entisistä opettajista työnantajiin ja muihin random puolituttuihin.

No joo, feissari on kuiteski viel suhteellisen tuttu ja turvallinen, enkä usko et sen kautta pystyy tulee iha nii sokeesti huijatuks ku jonku muun ”kasvottoman” foorumin kautta, mut en mä silti puolla niit biksukuvien ja muiden levittelyy sielläkää. Eihä siit niin kauaa oo ku fb omisti oikeudet kaikkien käyttäjien kuviin. Vaik ne muutti sitä sääntökohtaa, nii osa jo kertaalleen poistetuista biksukuvist saattaa edelleen kuulua fb:lle. (Ei omia kokemuksia bikinikuviin liittyen, kerrottakoon tähä väliin 😉

Mut takas aiheeseen. Messengerit ja muut IM-softat on kans suht ok, koska sinne joutuu kuitenki hyväksyyn ne ketä haluaa omalle kontaktilistalleen –> pääosa siis todnäk tuttuja. IRC (Internet Relay Chat) varmaa se kaikist pelottavin on ja sit jotku foorumit & blogit, jonne kuka tahansa voi soluttautua – liittyä/kirjottaa/kommentoida. Tosin kaks jälkimmäistå ei tietty enää kuulu tohon IM-porukkaan, eikä kukaa varsinaisesti venaile kenenkää tietyn henkilön reaktioo – ei siis ehkä samanlaista painetta ku suoras privaviestittelys.

Mut se on fakta, et ei kellää oo varsinaisii takeita kuka minkäkin nickin taakse kätkeytyy, oli kyse sit IM-pohjasest tai laajemmast naputtelust. Ja muistetaan et nettiminäänki on helppo ihastua, joten tietyltä osaa voi olla tunteetkin pelissä. Tiiän, voi kuulostaa tekopyhältä paasaukselta kerta me itekin kirjotellaan tätä blogia mahdollisimman anonyymeinä. Mut tottahan se on. Ei kukaan teistä lukijoista voi tietää, vaikka oltais kaikki jotai keski-ikäsii ällöläskejä rasvaduunareit, jotka vaan yrittää päästä osingoille teinipipareist…. yyh, no ei sentää. Hyhhyh. Vaiks jontte kyl lähestyy huolestuttavasti sitä keski-ikää ja hamuaa toisinaan teinipipareita. 😉

Mut pointtina se, et kuka tahansa voi luoda mieluisensa netti-identiteetin, tehdä/sanoa sen turvin mitä tahansa olematta siitä ikinä sen suuremmas vastuus, eikä kukaan lopulta tiiä kenen kans on tekemisis. Tietty osal se netti-identiteetti saattaa olla hyvinki lähel irl-minää, mut sit on näit kaikkia hulluja, jotka huijaa ihan surutta porukkaa esittämäl jotai muuta mitä todellisuudes on. Se on mun mielestä kuvottavaa, enkä nää mitä järkee siinä ees on. Toisaalta, eipä kaksnaamasuudelta ja muulta perseilyltä voi välttyy ees irl, mut silloin on ees jotku tsäänssit päästä selville noiden ihmisperseiden todellisesta minästä, ennen ku on liian myöhästä.

Onkos lukijoilla omakohtasia kokemuksia nettiperseilystä tai ihmisten kaksnaamaisuudesta, jos miettii nettiminän ja liveminän eroja?? Mun mielestä tästä aiheesta olis hyvä saada jotain keskustelua vireille, koska sillai voi saada karsittua porukasta tiettyä sinisilmäsyyttä ja ehkä jopa ”pelastaa” jonkun ennen nettiuhriks joutumista.

Tarinoita ja kommentteja odottelemaan jääden toivottelen tyypeille hyvät yöt ja huomiset ja lupaan palata astialle jatkos taas aktiivisemmin! 🙂

Kalle Kuvaja on Joannan asuste – Cool!

Kävin tänää siistimässä ”surffari”lookkia, eli ylipitkää sotkusta kasaa karvaa, joka oli päässy rehottaan vähän joka suuntaa. Hiukka nauratti, ku mun vakiokaritsoija kysyi, haluunko lukee setin ajan Men’s Healthin ikivanhoi numeroit vai uutta Me Naiset -lehtee. Tietty valittin jälkimmäisen, ku näin kesäaikaan muotikuvissa postailee kivan näkösii kissoi rantakuteissa. Tää lehti oli pettymys. Kaunis vaalee nainen kyl, mut jotain *tanan silkkimekkohepeneitä päällä ja semmonen vitun prinsessa Madelein pikkutyttömeikki. Missä bikinit?? Missä sexy rantalook?

Asuste Kalle Kuvaja on kellomiehiä

Missä paljas ruskettunut kesäiho, kuuma uuma ja timmit sääret upotettuina korkeisiin korkkareihin?

Lopuks päädyin tsiigaan sit juorupalstaa, tai mikä se ny on siel lopus, mis kaikki Mr ja Miss Turhuudet Suomest saa sen yhden palstan tilaa kertookseen, mitää häröö milloinki tekee. Nyt teemana oli kesälaukut ja asusteet, ja haastattelussa joku helvetin Joanna Väre. Siis vitun boring. Enpä voinu ku ihmetellä sitä kaikkee, mitä tommonen oletettavasti normaalijakauman alarajalle yleisälykkyydessä asettuva blonderoinen suustaan päästää toimittajalle, kun vaa pari rivii on tilaa. Itte oisin kommentoinut mun asusteit jotenki muuten ku mitä Joanna oli heittäny. ”Joannan tärkeimpiin asusteisii kuuluu koirat James ja Elton sekä kihlattu Kalle Kuvaja, joka on kellomiehiä!”.

Siis mitä VITTUU! Ensinnäkin kuka helvetti antaa koirilleen nimeks James ja Elton? Mistähän tohon on tullu kimmoke? Niinkuin James Dean ja Elton John? Vai James Bond ja Elton Man? Vai James Joyce ja Ben Elton vai ihan vaan James Blunt ja Elton whoever? No joo, karseempaa ku noi koirat oli se, että lehden mukaa Kalle on Joannan asuste. Eikä sekään oo paha, vaan se, että Kalle ONsiis antanut Joannan tehdä hänestä asusteen ihan virallisesti, eli suostunut siihen, että moinen halvennus painetaan paperille asti kaiken maailman luettavaks. Voi jumankeuta, et o säälittävää. Täs valossa en ollenkaa ymmärrä nim. Lauran ruikutust naisten esineellistämisestä artikkelissa Yön saalistaja.

No, eipä tota Kalleekaa vissiin moinen status haittaa. Ihan tyytyväisen oloisena se kuvassa poseeraa. Mutkyl senki kommentti sai mut vähän hymyileen. ”Minulla on useita Calvin Kleinin kelloja. Kello on maskuliinisen miehen tapa näyttää minuuttaan”. No miksei se sun kellos ees näy kunnolla tos kuvassa??? Toi ei oo Kaltsu ny yhtää uskottavaa. Ja ei millään pahalla, mut paljon enemmän miehekkyyttä ku äijien CK-mallistost, löytyy näist Jonten valinnoista. Maskuliinisuus ja CK:n kellot ei kyl korreloi mun mielest mitenkää automaattisesti. Auttakaa ny hei vähän! Mitä mieltä muut o?

Mun mielest ajan näkee Xperiast tai läppäristä ja ne o iha yht maskuliinisii. Toki jos ois rahaa ku Jiontella, hankkisin varmaa samanlaisia siirtomaahenkisii aikarautoi ku seki, mut motiivi ois enemmänki kestävyys ja tyylikkyys, ku se, et ne pönkittää äijämäisyyttä. Tosin eniten mun miehekkyyttä pönkittää se, et punnerran penkist yli 140 kiloo ja et joudun kuselle mennessä nostaan kullin lahkeesta kaksin käsin, kun yhdellä en jaksa. Perkele.

Moro ny.

Mä oon nyt hetken taas feminiiminen ja heiluttelen tota jumpparin lainaamaa ”ämmien kuntoiluvälinettä” Flexi-Baria. 😉

Ps. Pahoittelen kuvan laatuu, ei kehdannut lähtee hakeen himast järkkärii ja mennä johku lehtiosastolle kuvaa Me Naisii, ni joutu nopee räppään ton kännykällä ku karitsoija lähti hakeen lisää vahaa jostain takahuoneest… Kuva ei tee oikeutta Me Naisten painolaadulle, sorry vaan! 😉