Tippuriteinin elinkaari typistetysti

Minä en ole veljeni vartija. Enkä etenkään vuokraisäntäni. Näin ollen minä en ala selitellä ison miehen toilailua. Jos vielä kysyy Tippuriteinin päätymisestä mun alaiseksi, kannattaa lukea nämä entryt. Ne kertoo valitettavan tarkasti kaiken siitä, mitä yks tippuri voi ihmiselämässä aiheuttaa.

 ”Tippuri pieni pyörii, Jontte, Piimän, kohta Erpa ja varmaan koko Pirkanmaakin siinä pakosta hyörii. Munat sanoo plop, plop, plop, tippurin balleriinat kop, kop, kop”.

Tästä kaikki alkoi,  kun Tippuri oli vain Yonten ongelma:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

Ja kun siitä tuli meikänkin probleemos:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #2: Hiukka parempi.

Jepujee, tänään tasan 8.00 talon itäpuolelle raahautui väsyneen meikäläisen lisäks suht asiallisennäköinen nuori muikki. Ei ollut balettitossuja jalassa!  Aamuyön hiljaisuudessa kuuntelin, säestäiskö lampsintaa se ärsyttävä Kinder-rojujen kilinä takin alta. EI! 

Keksinki muuten yöllä, miks Tippis oli ni luotaantyöntävänoloinen eilen. Se näytti luonnollisessa lookissaan The 69 eyesin Jyrki69:ltä! Ja Private Linen keulahahmolta, ja yllättäen myös Uniklubilta. Ja Mötley Crue:lta. Sekä tietenkin Monroelta. Tosin noi äijät ei käytä säärystimiä, balleriinoja ja raitasukkiksia. Mut meikki ja hiuskuontalo oli samaa sarjaa. Kai tolla tyylillä joku nimikin on, mutten tiiä mikä. Siis, ku on tommoinen puolipitkä sekava polkkatukka, etuhiukset vedetty viuhkaksi kasvoille silmiä peittämään ja sit on tommoset vitunmoiset mustat rinkulat silmien alla – ja yllä.  Argh, ei tod. mikään siisti bisneslook. No, tänään oltiin jo askeleen verran lähempänä sitä, mitä pitääkin. 😉  

Ulkonäöllä ja tyylillä on ihan helvetin iso merkitys bisneselämässä, etenki uskottavuuden kannalta. Ensivaikutelma syntyy about kahdessa sekunnissa ja ulkonäkö ny vaan on se The Juttu, johon tuntemattomassa tyypissä ekana kiinnittää huomion. Tsiigatkaas vaikka näitä kuvii. Kumpi tyyleistä istuu paremmin mielikuvaan luotettavasta kemististä? 

Työpäivä #1: Tippuriteinin balettitossut ja järjetön paskalohkare pöntössä (ei menny iha nappiin…)

Ensimmäinen yhteinen työpäivä Tippuriteinin kanssa meni sit just ni päin helvettiä, kuin mitä arvata saattoi. Tai ei se oikeestaan ikinä ees päässy alkamaan… Mä olin skarppina paikalla klo 9. Eilinen tissuttelu ja Julian herutuskuvat piti hereillä 4.30 asti, mut duunit hoidan, kuten sovittu. Tippuriteiniäpäs ei kuulunut, ja 9.45 soitin mimmille. Ei mitään pihausta. Laitoin tekstarin ja kappas, siihen tuli samantien vastaus. Muija seisoi väärällä puolella rakennusta oottamassa, et joku päästää sen sisään. KUN mä sanon, että itäpuolella taloa, ni se on sit idänpuoleinen _oikeesti_. Tän takia kaikkien pitäis käydä armeija, et osais ees ilmansuunnat. No, ei mitään ongelmaa mulle, ittensähän se siellä kylmetti… Meitsi ehti juoda aamukaffet, purkaa meilit, tsekata pörssit ja opiskella pikkuisen sosiaalisia medioita. Lisäks kävin pörrään Basson keskustelusaitilla, missä on iha hillittömän hauskaa settiä Diilistä. Ja sain sit pöntön heti tukkoon jättimäisellä paskakökkäreellä. Siinä Tippuriteinin ensimmäinen jobi, koukkia vessa auki Yonten hopeoidulla henkari-naulakolla, joka näyttää siltä vitun Anal Intruderilta… (Vanhat lukijat ehkä muistaa kapistuksen?) 😉

Onneks ei ollu asiakaspäivä tänään. Tippuriteinillä oli nääs sellainen varustus, ettei yht mautonta oo nähty vähään aikaan ees Johanna Tukiaisella. Semmoiset satanelkytkaksväriset epätasasesti raidoitetut osin revityt sukkikset, siinä päällä musta hameen tapainen juttu tai esiliina, josta näkyi sen lievästi ihrainen mut suht muodokas pylly, ku muija käveli rappui. Yläosana semmonen ruma pitkähihainen akan/ukonhakkaaja (tyyliin ysärialkua slash Madonna), sen päällä ikivanhalta lattiarievulta näyttänyt nukkaantunut vyötärölle somittu villaneule, mistä oli leikattu hihat lyhyiks. Hihansuihin se oli luovuudenpuuskassaan askerrellut erilaisista napeista, hakaneuloista ja jostain vitun Kinder-yllätysmuovileluista sellaisia härpäkkeitä, jotka roikkui siimalla ja kilisi ja kolisi niin vitun ärsyttävästi, ku mimmi liikutteli käsiää. Luojalle kiitos, se olin minä eikä Yontte, joka otti linnunpelättimen vastaan tänään.

Ja mitä oli jalassa? Balleriinat! Siis oikeesti balettitossut!! Siskolla oli samanlaiset, ku tanssi nuorempana. Tippuriteini kertoi laitattaneensa tossuihin talvipohjalliset, ja nilkkaosaan oli ommeltu säärystimet hoitamaan varren virkaa. Erikoinen valinta! Noilla ei paljon ulkona liikuta lumentulon jälkeen. Salaa olin aika innoissani, et meil on ees yks yhteinen puheenaihe: vaatteiden tuunaus. 😉 Samalla olin ni paskana, koska jouduin tietty läksyttämään muijaa ensimmäisenä yhteisenä päivänä. Antaa tosi hyvän kuvan musta, ku puutun muijan vaateasioihin. Pakko! Näin sieluni silmin ne separit, jotka Jontte vetäis. Ittelleni ny ois ollu iha sama, mis vaatteissa se mun kanssa hengaa. Asiakkaat on sit homma erikseen! Kyllä tollaisia voidaan pitää kotona ja vapaalla, muttei paltsuissa.

Lopulta koko vaateshow päättyi suht inhimillisesti. Muijalla ei muka ollut mitään kunnollisia edustusvaatteita ja se alkoi vaatia, että firma sponssais sille työpukuja. Enhän mä uskaltanut tollast luvata, vaan häiritsin Yonttee, jolla on pinna muutenki kireellä viimeaikaisten sikisten, kuppakullien ja nyt junamatkan takia… Äijä oli suht kierroksilla, ku vastas puhelimeen. Oisin voinu vannoo, et kuulin taustalla romaanivähemmistön aksentin ja pidin puhelun suht lyhyenä Yonten takii. Aattelin, et ukko hermostuu, ni se vetelee sit pataan kaikkia asolaisista muihin sitä ärsyttäviin heimoihin. Kaunistelin tätä vaateasiaa tietty, mut Yonten tuomio oli just semmonen, mitä osasin oottaa: ”Olkoot vaikka alasti tai askarrelkoot vessan Seiskoista itselleen jotain kivaa”.
No hyi vittu, meikä ei tod. hengais alastoman tippurilaisen kanssa. Yontte pysyi kireenä ja sanoi, että muijalle ei aleta mitään työpukuja maksella, vaan hoitakoon itte.

Voi saatana sentään, oli pakko siirtyä plan B:hen. Soitin hyvän ystäväni Miskan vaimolle, joka edusti ennen mammalomaansa jenkkinaistenvaatemerkkiä, ja pyysin ihanaista auttamaan. Eihän koko päivä voisi mennä pilalle joidenki helvetin vaatteiden takia!!! Etenkään ku ei ollu omat. Vittu, et se repes, ku kerroin koko tarinan tippurin privaatista yhdyskuntapalvelusta. Ja et meikä ja muija tippurilla Yonten toimistolla ja Yontte käskee mun hengata alastoman saastuneen naikkosen kanssa, jolla ei ole vaatteita… Huokaus. 😦 Eihän Miskan vaimo voinu ku jeesiä, ja lähetin tippurin lounasaikaa mimmin luokse asustettavaks. Miskan muijalla on oikeesti vaatehuoneellinen noita korruptioovaatteita, ja lisäks mimmi harrastaa ompeluu, joten eiköhän se siitä! Sainki iltapäivällä vihdoin multsarin, josta en meinannu tunnistaa Tippuriteiniä. Siisti jakkupuku… Mutta saatana, arvatkaa, mitä oli jalassa?! Ne balettitossut! Enhän mä tota kenkäpolitiikkaa ollut tajunnu järkätä. Stupid me.

Aivan saatanasta, että mun koko päivä meni harkkarin muuttamiseks punk-femmarista semibisnesleidiks. Voitte varmaan arvata, että ois ollut hieman muutakin tekemistä tälle päivälle ja et niitä hommia tehdään nyt sit yöhön asti perkele… Saas nähdä, oisko huominen parempi. Aamulla ois taas treffit ITÄPUOLELLA klo 8. Ehkä se mauttomuus oppii ny yhdestä kerrasta… Pakko saada media-analyysit hyvälle mallille ennen ku Big Boss palaa ja naulaa mut kasseista seinälle. Ja Tippuriteinin viereen Intruderilla.

Eerikki:
Jos oot himassa, ni ootko niin äijä, ja lähetät mun pöytäkoneen työpöydällä olevasta Yontte-kansiosta mulle dokumentin nimeltä ”MA_suunnittelupohja_01”, se on doc. Ei pitäis olla salasanakyselyy päällä. Soita, jos ongelmii. Kiitos äijä! Yritän ehtii Diilin alkuun himaan. Molskistudio???!

Diilin itsekkäät juonittelijat Minna ja Heidi

Suhteellisen kauhuissani olen katsellut Diiliä ja erityisesti Minna Sutisen ja Heidi Luumin käyttäytymistä muita kilpailijoita sekä johtoryhmää kohtaan. En itse haluisi työskennellä moisten selkäänpuukottajien ja itserakkaiden diivojen kanssa. Etenkin Minna on onnistunut antamaan itsestään mulkun kuvan, ja uskon, että muutama vuoden kasvuprosessin jälkeen myös hän itse ymmärtää tämän ja yrittää polttaa  arkistojen Diili-tallenteet. Mokoma päreensä polttava, itserakas ja ammattillisesti rajoittunut röyhkeä paska, joka paikkaa ammattitaidottomuuttaan Hjalliksen nuoleskelulla ja epäuskottavalla yli-intoilulla. Voipi olla kova paikka tytölle, kun hän näkee totuuden itsestään joskus tulevaisuudessa.

Kyllä repeilin tänään, ku Eila Kaislan rekryporukka piinasi Minnaa myynti- ja käyttökatteen erosta. En ois minäkään osannut vastata, mutta oisin myöntänyt tämän suoraan, enkä valehdellut. Minna puolestaan päätti ajaa itsensä todella noloon tilaan selittelemällä, lässyttämällä ja vähättelemällä asian tärkeyttä. No, potkuthan siitä seuras. Oikein! Joskus kävi mielessä, onkohan Minna narsisti? Niin taitavasti hän loukkasi kanssakilpailijoita ja vielä olla sadistisesti tyytyväinen näistä taidoista.

Minna on säälittävä esimerkki siitä, millaista jengiä kauppakorkeakoulusta voi valmistua. Paitsi että hän ei osannut johtaa ihmisiä, ei hän ymmärtänyt myöskään asioiden eikä numeroiden päälle. Ja pahinta tässä on se, että Minna sokeasti uskoo olevansa pätevä ja pidetty. Todellisuudessa tuollaisia ihmisiä vihataan yli kaiken ja uskon, että moni diililäinen nauroi vahingoniloisesti, ku ämmää hiillostettiin haastiksessa ja lopulta fudutettiin mäkeen koko eukko.

Sitten Heidiin. Tämä on vaikeampi tapaus. Itsekkyys, minätietoisuus ja kylmyys on verhottuna kauniin, ystävällisen ja päällisin puolin kohteliaan kuoren alle. En ymmärrä, miten Hjallis otti naisen finaaliin, vaikka onhan hän petrannut kovasti yleisten käytöstapojen ja suhtautamisensa kanssa matkan varrella. Kenties Heidin pelasti se, että Jethron suosimisesta velloi melkoinen huhumyräkkä ja Harkimon oli pistettävä hommalle joku stoppi? Tai sitten Hjallis todella noudatti Helenan tahtoa valinnoissaan, kuten äijä blogissaan huumorimiehenä sutjautti. 😉

Heidin persoonaa on hirveän vaikea analysoida, koska en voinut olla tuijottamasti Anti Age -kosteusvoidemainoksiin soveltuvia hieman ylimeikattuja kasvoja sekä puutarhaletkun ja hiilihangon varren sekoitukselta muistuttavia narukäsiä. Ois vaan pitänyt pitkähihaisen päällään. Nyt kuopat eukon kasvoilla sai miettimään, että pitäisköhän finaalitehtävässä sittenkin kerätä rahaa ruokaan tälle elitistiselle nälkäkurjelle eikä niinkään Afrikkaan.

Surullista, että liike-elämässä arvostetaan tuollaisia kylmiä, kalseita, juonittelevia ja itseriittoisia pelureita, jotka häpeilemättä dissaavat muita. Heidistä olisi varmasti löytynyt enemmänki inhimillisyyttä ja lämpöä, mutta Minnan vanavedessä hän leimaantui itsekkääksi idiootiksi. Valitettavasti ajan henki taitaa olla sellainen, että luisevilla kyynärpäillä ja manipulointitaidoilla menestyy. Minun mielestäni ei tarvitse olla ilkeä ja häikäilemätön (narttu) pärjätäkseen työelämässä.

Pääsääntöisesti haluan tehdä duunia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ystävällisiä, oikeudenmukaisia ja ajattelevat myös toisten hyvinvointia. Parhaat kaupat ja diilit tehdään molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen nimissä. Myöskään sanavalmius ei ole sama asia kuin sanoa mitä sylki suuhun heittää ja samalla loukata, aliarvioida tai nöyryyttää toisia.

Nämä tunteettomat ja huonostikäyttäytyvät naiset pitäisi lähettää ensin bisneselämän etikkettikurssille, josta matka johtaisi rujommalle vankileirille ja lopulta Planin kummilapsikohteisiin kolmannen maailman raadollisimpiin kaupunkeihin. Kenties tuo kombo toisi sen verran perspektiiviä, että turha diivailu unohtuisi ja jalat pysyisi jatkossa tukevasti maassa, vaikka pää leijuu pilvissä.

Hjallis: ”Tein valinnan Helenan mielen mukaan”.
http://blogit.mtv3.fi/diili/2009/11/23/tama-oli-oikea-paatos/

Ohjelman nettisatti:
http://mtv3.fi/diili

Jadekännykkä

Moro ihmiset!

Jontte lähetti meilinä mulle postauksen ja pyys koodaan tän nettii sen tunnareilla. Itte ei kuulemma pääse verkkoon, joten tässä välitettynä idänmaan kuulumiset.

P-Man

—
JADEKANNYKKA

Huh huh, nyt on hetkeksi lomat lomailtu ja pitaa puurtaa hetki bisneksen parissa ennen kuin paasen taas upottamaan jalkani kuumaan valkoiseen hiekkaan ja katseeni tiukkoihin tummiin pakaroihin. Mr. Lee halusi onneksi vaihtaa tapaamisemme Honkkareihin mika sopii mulle varsin mainiosti, koska Pattayalta oli helppo sukkuloida tanne. Viisumihommat pitaa nyt tsekata uudelleen mutta onhan naiden kanssa saadetty ennenkin. Ja tassa maassa saa rahalla ihan mita tahansa. Edes hervottomat ylikilot seka kasimatkatavaroissa etta ruumaan mennessa laukussa eivat haitanneet mitaan kun vilautin paria setelia.

Hitto ma rakastan tata kaupunkia. Ainoa huono homma tahan mennessa on ollut se, etta maccini pamahti ja joudun turvautumaan hotskun koneeseen. No eipa se haittaa kun jellypyllyinen tarjoilijakissa tuo mulle samalla teeta ja karkkeja kun tassa kirjoittelen. Rakastan Honkkaria koska taa on loistava kombo itaa ja lantta. Taalta saa ihan mita tahansa mita vain voi toivoa eika tarvitse jyrsia mitaan vitun nuudeleita joka paiva. Olin pari vuotta sitten Pekingissa ja hermohan siina meinasi palaa kun hotskun aamiainen koostui friteeratuista palleroista ja kaikki molkotti vaan Kiinaa.

Ma oon lankkari-fani. No affence to anyone mutta mun mielesta on
ihanaa kun kaukomaat lansimaistuu mutta niiden taloudellinen systeemi on onneksi ainakin viela sellainen etta meikalaisenkin bisneksista kannattaa osa siirtaa tanne, tuotanto ainakin. Natit hoikkauumaiset kiinalaistytot ahertavat tehtaissa hmyssa suin minimipalkalla ja meitsi vetaa Singapore Slingeja ja Mojitoja taalla hotskun Sky barissa. Minkas sita mies hedonismilleen voi.

Sain eilen aika villin idean. Ma haluan jadesta tehdyt kaiverretut
kannykankuoret. Olen tanaan jo soitellut ja mailaillut pariin 
paikkaan jotka tekevat jadesta mita villeimpia juttuja. Rikkaat 
muidut teettavat niista jopa geishakuulia ja hieromasauvoja. Hmmm, olisikohan tossa ideaa….musta tuntuu etta karva-arkistoni taydentyisi rajahdysmaisesti jos vihjaisin daamille etta mulla on kampilla jadeleluja….. hitto. Pitaisiko kysya. Jos ma loydan jonkun high class jadesepan niin se on varmasti tottunut mita omituisimpiin pyyntoihin.

On se raha vaan ihanaa, ei sille mitaan voi. Ja aurinko, kuuma
miljoonakaupunki ja sen kaduilla kipittavat istuviin jakkupukuihin ja korkkareihin pukeutuvat napakat pikku bisnesladyt.

See ya!
– Jontte

Laaksoja ja kukkuloita

Huh huh, mitä railakkain juhannus ja rasittavin bisnesmatka takanapäin. Nyt tarjoutui ensimmäinen rauhallinen hetki moneen päivään tämän blogin aloittamiseen. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tekstin rustaamista, ajattelin aluksi jotain elämänhallinta/fitness/terveys/liikuntajuttuja, mutta se tuntuisi liikaa duunilta, samoja issueita kun pyörittelee lasipöytänsä takana päivittäin ja iltaisin omassa mielessäänkin.

Tässä suvikuussa keksin hauskan idean, jonka soveltuvuutta nyt testataan. Menin nimittäin tietynlaisessa mielenhäiriössä lupautumaan kahden frendini vuokraisännäksi. No onhan siinä puolensa: donan verran rahaa kaikkeen omaan kivaan kuukaudessa. Plus tämä hehtaarihalli on helpompi pitää siistinä, neliöitä kun on useampi sata. Pitäkää mua kusipäänä, mutta mielestäni on vain käytännöllistä, että kaikki siivoavat omat jälkensä eikä tarvitse maksaa ulkopuoliselle kämpän pystyssä pitämisestä. Varsinkin kun en ole löytänyt sellaista södeä juuri ja juuri täysi-ikäistä neitosta, jolla olisi muodot kohdallaan, mieli (ja pari muutakin paikkaa) avoinna ja kohtuullinen tuntiliksa. Siis siivouksessa.

Kokeilin Sollia ja paria muutakin firmaa mutta sieltä tuli vain kuivia röökin polttamia harppuja tai jotain historiaa lukevia reppania jotka eivät ole muitakaan töitä saaneet. Mä vaadin tasa-arvoa, jos naisille on tarjolla lastomia talonmiehiä, pitää miehillekin olla laadukkaita topless-kotihengettäriä. Hmm, olisko tossa bisnesideaa. Minimikuppikoko B 75 ja tietty vyötärö-lantio-suhde 😉 Ehkä mä joskus pyöräytän tuon idean käyntiin, nyt on vain niin paljon firmakuvioita että pitää hieman himmailla että pysyy näissäkin perässä.

Mutta siis, kaksi frendiäni tosiaan muuttaa ainakin toistaiseksi alivuokralle ja keksin, että pitääksemme mielemme virkeinä. mehän voisimme kirjoitella tällaista yhteisblogia. Juttelin kundien kanssa tästä eilen ja ne olivat sitä mieltä että on vain hyvä että mä saan jonkun kanavan johon voin vuodattaa pervoiluni ja lesoiluni kun eivät kuulemma jaksa kuunnella mua:) Mutta minkäs sille voi kun on paljon asiaa ja taito sanoa se niin kuin mulla.

Raivasin äsken viimeisetkin kamat länsimakkarista, P-man saa sen ja Erichille pitää laittaa toi toinen huone joka on toimittanut epämääräistä varaston virkaa monta vuotta. Siellä on todella extraordinarya kamaa sukulaisteni jäljillä, tässä asunnossa kun on tätä B:n sukua bunkannut jo vuosikymmeniä. Olisikohan ollut 40-lukua kun joku isotäti tän osti. En tiedä, ehkä aikaisemmin. No anyway, tuo E:lle suunnittelemani huone oli kuin skitsofreeninen aikakapseli. Löysin 70-luvun muovikamaa, vanhoja lehtiä pinokaupalla, vaarin tupakkavehkeitä, venäläisen näköisiä öljylamppuja ja haperoksi muuttuneita kynttilöitä. Osa kamasta lensi suoraa roskiin, osa pitää tsekkauttaa frendilläni Ugella. Sillä on antiikkibisnestä täällä Mansessa ja stadissa.

Vituttaa. Bisnesmatka olutmaassa oli laiha anniltaan. Ei naisia eikä olisi huvittanutkaan. Karvaisia, liian isot nenät, liian vähän meikkiä, olematon keskivartalo, kamalia vaatteita, ei chicistä jälkeäkään. Tosin paluumatkalla koneessa oli aika vetävä bööna mun takana. Tsekkailin sitä kännykän heijastavan pinnan kautta:) Ihanan nälkäkurkimainen vyötärö ja pystyt meloonit. Ja oli kiltisti pukeutunut kapeaan hamoseen ja tyköistuvaan avonaiseen paitaan. Hyvä tyttö:) Parin viikon päästä pitäisi suunnata Aasiaan hoitamaan parin firmavirityksen hommia ja tutkimaan paikallista antia.

Idän naisilla ainakin on sirot kropat, se antaa anteeksi rintavarustuksen latteudenkin. Vaikka ovathan nuo esteettiset toimenpiteet sinnekin rantautuneet. Se on mielestäni tyylikkäästi toteutettuna ihan jees. Kaikkien hyvissä varoissa olevien saksalaisböönien suoranainen velvollisuus olisi nostattaa tissinsä, imaista weissbier-läskinsä ja katsoa peiliin enemmän kuin sen kerran aamulla. Jos on varaa niihin Longchampin laukkuihin niin on kyllä itsestään huolehtimiseenkin.

Mistä tulikin mieleeni, mukaan tarttui pari aika mageaa LV:n laukkua. Toinen mammalle, toinen poikakullalle -eli mulle. Mutsille tollanen pikku Sophie ja mulle vähän isompi ja maskuliinisempi malli. Kuka sanoo ettei miehet voi käyttää merkkilaukkuja? Juntit suomalaiset, mutta muualla Euroopassa ja Aasiassa se on vain isomunaisuuden merkki 🙂

-Jontte

Edit:
Poikien muuttostoorit:

P-Man:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/06/25/raha-haisee/

Erich:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/07/05/e-rich-in-da-testos/