Selitys Mungolifen Annan asennevammaan

Eikä tarttenut edes kauaa etsiä. Koulukiusattu outsiaderi, jolla on ollut kotona hirmuisen tiukat rajat ja kiltin tytön syndrooma. .

t. P-Man, melkein valmis psykiatri ja tunteiden tulkki.
—
http://www.mll.fi/nuortennetti/idolikortit/anna_vanhanen_mungolife/

Yhtä Suomen suosituinta lifestyleblogia, Mungolifea, kirjoittava Anna Vanhanen vietti 15-vuotiaana aikaansa kavereiden kanssa hengaillen ja lentopalloa pelaillen. ”Olin aika rasavilli sellaisella perinteisellä tavalla, joka siihen ikään sopii. Halusin kokeilla omia rajojani, ja samalla kokeilla myös ympärillä olevien ihmisten rajoja käyttäytymiseni suhteen”, hän sanoo. Annalla oli kotona melko tiukka kasvatus, eikä isä sallinut nuorena meikkaamista tai myöhäisiä kotiintuloaikoja.

Anna kävi koulua Kulosaaressa ja asui Vantaan Länsimäessä. Hän oli töissä kesä- ja joululomilla. Lempiaineita olivat äidinkieli, englanti ja kotitalous. ”Mä oon aina ollu hyvä oppilas. Oon pienestä pitäen ollut tunnollinen ja luotettava, ja lisäksi mussa on aina palanut mieletön kunnianhimo, joka myös opiskelujen osaksi tuli niin, että halusin aina menestyä, ja tehdä tietenkin kaiken täysillä! En ihan aina ollut koulussa välttämättä paikalla tai keskittynyt tunnilla muuhun kuin ystävien kanssa olemiseen, enkä aina tehnyt läksyjäkään, mutta koulu on ollu mulle aina helppoa”, Anna kertoo.

Ala-asteella Anna koki olevansa ulkopuolinen, mutta yläasteen puolessavälissä tilanne muuttui. Hyvät arvosanat koulussa korreloituvat hikari-lempinimeen ja Annaa kiusattiin usein sukutaustansa takia – ryssittelyä hän sai kuulla melkeinpä koko peruskouluajansa. Aikuiset ympärillä eivät huomanneet kiusaamista, joten asia ei koskaan oikein selvinnyt. Anna oli ala-asteella myös kiusaajana, mitä hän katuu nyt todella paljon. Hän kertoo, että tilanne ajautui noidankehään ja aina välillä hän kiusasi kahta tyttöä ja omatunnon soidessa taas kaveerasi heidän kanssa. ”Suurimman osan ajasta en vaikuttanut tilanteeseen mitenkään, seurasin vierestä. Ja se on ihan yhtä paha, kuin olla yksi kiusaajista.”

Anna pelkää vieläkin hammaslääkärikäyntejä, mutta yrittää työstää pelkoaan. Hän tunsi myös nuorena, että muut eivät välttämättä nähneet sitä Annaa, mitä hän tunsi oikeasti olevan. Hän oli peloissaan jos joku olisi saanut tietää millainen hän oikeasti oli.

Ensisuudelman Anna sai kahdeksannella luokalla. Ensimmäistä seurustelua on vaikea määrittää, mutta ensimmäinen kunnon ”poikaystävä” oli myös kahdeksannella. Annan vanhemmat ovat olleet toistensa ensimmäiset tyttö -ja poikaystävät. Annan isä oli sanonut jo kuudennella luokalla, että ”tuosta tytöstä tulee vaimoni” tarkoittaen Annan äitiä. Annan äiti on ollut aina hänen paras ystävänsä ja Annan suhde isäänsä lähentyy vuosi vuodelta.

Alkoholia Anna maistoi 7.-8. luokalla ja tupakkaa vasta myöhemmin, lukiossa. Terveysintoilijana hän ei ole välittänyt tupakasta eikä alkoholista. Anna ei koskaan ole juonut humalanhakuisesti. Terve suhtautuminen päihteisiin on tullut perheestä.

Kun Anna oli 15-vuotias, hän ajatteli että 21-vuotias on ”vanha”. ”Ennen 18 vuoden ikää haluaisi, että aika kulkisi nopeammin, ja sen jälkeen ajan haluaisi pysäyttää”, Anna toteaa. Nyt Anna opiskelee juristiksi, on osana upeaa ystäväpiiriä ja omistaa koiran.

Anna haluaa sanoa vielä nuorille:

”Olkaa oma itsenne! Minä löysin onnen vasta silloin, kun opin rakastamaan itseäni oman tuntemukseni kautta, enkä niin, että olisin mukautunut ympärillä olevien ihmisten toiveisiin. Itseään on hyvä rakastaa, koska silloin osaa rakastaa myös muita. Silloin osaa nähdä, että ansaitsee ne muut hyvät ihmiset ympärilleen, ja ansaitsee olla onnellinen. Rakastakaa siis itseänne nyt, eilen ja huomenna, ja pitäkää huoli mielestänne ja kehostanne, se on kalleinta omaisuutta mitä teillä on! Älkää siis tuhotko sitä, vaan rakastakaa ja vaalikaa sitä!:) Elämä on kaiken todistusaineiston varassa vain kerran käytössämme, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Kulkekaa siis omaa tietänne, kohti unelmianne ja tehkää kaikkenne, että saatte tästä yhdestä elämästä kaiken irti, unohtamatta sitä, että yksi olennainen osa omaa onnea, on olla onnellinen muiden puolesta, ja olla hyvä muille!”

Teksti: Marie Hyrynen / Verkk@rit

—
Tähän tää nyt sit mennyt. Voi luoja. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Oli pikkuisen ristiriitaisuuksia aikaisemman uuden jutun kanssa. Nyt jos oisin Mannerheimin lastensuojeluliiton viestintäsetä, heittäisin annan Idolikortilla vesilintuu. Pah. Mikä eukko! 😦

Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

Horros

Joopa joo… Pahoittelut myös tältä suunnalta blogin hiljaiselosta. En tiiä onko toi Jonten masistelu tarttunu vai mikä on. Ei kiinnosta mikään, ei yhtään mikään. Ei ees Virpin monot. Tai no ne vähän.

Totta puhuakseni, en oo nähnyt oikeestaan juuri ketään. Koulus oon käyny, Mitsun lenkittäny…. ja Jennaa vähän nähny. Tosin aika vähän sitäkään. Sarjoja oon katellu ja jotain käännösduuneja tehny, siinäpä ne suurimmat aktiviteetit. Mihinkään ylimääräiseen ei oikeen oo paukut piisannu ja oonkin yrittäny olla mahdollisimman vähän koneella. Ehkä aina ei oo vaan pakko jaksaa. Kai tää ikitalvi alkaa jo hiljalleen pakottaan mua johonki horrokseen. Mä kaipaan kyl jo lämpöö ja kesää. En paukkupakkasia, enkä kyl toisaalta sitä loskascheisseekaan. Tosin se taitaa olla välttämätön välivaihe, jotta joskus pääsis siihen kesään asti. x)

Suunnittelin, et vois lähtee vähäks aikaa Uppsalaan fammun luokse. Se on jo monta kertaa kyselly et koska tuun ja sitäkin, et koska tuon Jennan näytille…  Fammu myös tarttis vähän apua siellä, kun se lonkka on alkanu taas vaivaan. Soittelin äsken just Jennalle ja kyselin haluaisko se ylipäänsä lähtee ja jos, niin koska olis aikaa? No yllättäen kiinnosti ja sillä tuntuis ens viikko olevan opiskelujen kans löysää ja mulla on motivaatio ehkä muuten vaan nollassa, niin lupasin kattella sopivia lentoja tai vaihtoehtoisesti autolauttaa… jos vaikka mentäis autolla ja otettais Mitsu mukaan. 🙂

Ajatuksia parisuhdejutuista ja läheisyydestä

Ystävänpäivä ohi. Vatsa arka, mut selkeesti parempi jo… Jennakin soitti sit lopulta eilen illalla ja kaivattu anteeksipyyntökin tuli ihan itsellään. Mä yritin tosiaan soittaa sille lauantaina ennen Edeniin lähtöö. Aattelin, et se oli ainoo tsäänssi vaikuttaa mun matkaseuraan, mut nainen ei vastannut, nii lähin sit P-manin kans. Edellisistä jutuista voi kiinnostuneet lukee miten hommat eteni. Alkuilta oli siis varsin jees – uimista, syömistä ja turvekylpyjä tjs. Sit menikin pakki sekas jostain safkasta ja se miniloma oli mun osalta siinä. Ei tosin haitannu hirveesti, jäin huoneeseen töllään olympialaisia ja P-man katos sinne toimintaterapiamammojen helmoihin.

Joku täällä mainitsi, ettei saa soitella jatkuvasti naisen perään. Selvennettäköön, et soitinkin tasan kerran silloin lauantaina ton reissun takia. Saattoi saada sellasen kuvan, et oon jatkuvasyötöllä tykittänyt, mut ei. Mä vaan ihmettelin sitä tääl blogin puolella useempaan otteeseen, et miks se ei silloin vastannut tai ees soittanut myöhemmin takaisin…

Sen verran oon itekin oppinut, ettei saa olla liian hyökkäävä, muuten ne ahistuu – etenkin tommoset helposti friikkaavat naiset, kuten Jenna. 😉 Jos kysees olis ollut Karzu, olisin ehkä soittanut vielä sit pariin otteeseen myöhemmin mut Jennan kans yritän parhaani mukaan olla varovaisempi. Muistan sen meinaan silloin meidän kaveriaikoina hajoilleen silloisen poikaystävänsä käyttäytymiseen. Miika oli siis kaikin puolin tosi fiksu ja hyvä tyyppi, selkeesti tosi rakastunutkin Jennaan, mut jollain tapaa se vaan oli tosi epävarma itestään ja ehkä siks vähän läheisriippuvainen ja jopa kontrolloiva. Jennan olis aina pitänyt olla Miikan kans tai ainakin raportoida milloin oli missäkin menossa.

Jenna joskus purki sitä tilannetta mulle ja Karzulle, jos Miika ei ollu paikalla… kyseli neuvoja ja tukee, kun kerta oltiin ”paras ja toimivin pari ikinä”… joopa joo, sehän nähtiinkin kuinka helvetin hyvin se homma lopulta toimi. x)

Mut niin… mä näin sen niihin aikoihin kuinka onneton Jenna Miikan kans oli, mut ei vaan jotenki uskaltanu tehdä päätöksiä asian suhteen. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mut muistutin sitä et vaikka Miika onkin hyvä tyyppi niin ei sen tarvii silti olla SE. Yksin me tääl kuitenki loppupeleis ollaan, yksin tullaan ja yksin lähdetään… ei toista vaan voi eikä pitäis ees yrittää omistaa tai kahlita, ei vaikka kahleet ja häkit ja muut sälät olis kuinka kullasta tehtyjä. Toi oli oikeestaan sitä aikaa kun Karzu sitten kiinnostui tytöistä ja vähän ajan päästä sit heivas mut. Mul oli siinä armyt ja muut, joten yhteydenpito myös Jennaan ja Miikaan väheni radikaalisti. Kuulin sit myöhemmin, et Jenna oli lopulta jättäny Miikan. Mul oli hetken aikaa siitä jopa vähän syyllinen olo, vaikka enhän mä tehny mitään muuta ku pointtasin esille pari faktaa ja ihan ilman taka-ajatuksia. Me ei itse asias olla puhuttu paljoo tosta näin jälkikäteen. Ehkä pitäis…

Hmmh… ny karkas taas ajatus. Eli mitä täs yritin sanoo oli se, et oon mielestäni ihan syystäkin Jennan kans aika varovainen ja yritän tietysti parhaani mukaan noudattaa omia neuvojani, antaa tilaa ja aikaa asioissa. Nyt on ainakin ihan optimistinen fiilis sen suhteen…. nyt kun riidatkin on sovittu ja Jennan menkkahajoomiset hiipumaan päin, toistaiseksi. 😀

Matkaoppaat Analiassa

Morons tyypit!

Pahoittelen Testoksen viimeaikaista hiljaisuutta, mut P-man on näemmä antanut parhaan ystävänsä, eli kalunsa viedä ja taitaa nytkin olla panemas… no ei oo väärin se. 😉 Yontesta en oo ihan varma mis se on… ainakin viime yön se tais olla toimistolla, siel oli kait joku pienimuotoinen hässäkkä Tippiksen kanssa taas vaihteeks, saa ite selventää. Omaa hiljaisuuttani selittäisin tunnollisella koulunkäynnillä, työskentelyllä ja Jennalla. Jenna on meinaan ollut nyt tääl Testoksessa pari yötä putkeen, nii ei oo voinu kauheesti kirjotella. Nyt se on suihkus ja sit lupas viel laittaa vähän ruokaa, joten mul on hetki aikaa naputella. Nopee postaus siis!!

Katteltiin eilen se Neloselta alkanut Matkaoppaat, joka siis kertoo Deturin suomalaisista matkaoppaista ja heidän arjestaan Turkin Alanyassa… Vaikuttais ihan viihdyttävältä pläjäykseltä. En oo ihan varma onko se tarkoitettu läpäks vai ei. Ainakin mua se huvittaa liikaa ollakseen vakavasti otettava dokumentaarinen reality. Ihan hauskoja ja erilaisia persoonia siinä on, mut jotenkin toi kohde eli Analia vähän ahistaa. Kuka sinne oikeesti haluaa? Mä en oo ikinä ihan täysin käsittänyt noita pakettimatkoja. Tai siis voi nekin olla ok, jos siel kuitenkin pelaa sit oman mielensä mukaan, eikä istu kaikkia päiviä hotlan uima-altaalla ja käy joka saatanan opastilaisuudessa. Matkakohteena Turkista mul on lähinnä negatiivisia mielikuvia yhden käynnin perusteella, mut kai suomalaiset matkustaa sinne aina vaan just siks, että siel puhutaan SUOMEA ja siellä on SUOMALAISET baarit SUOMALAISINE pitäjineen, ruokineen ja karaokeineen. Siisös.

Okei, kertakäynti missä tahansa on kokemuksen vuoks ihan jees, mutta kun ne samat naamat käy siel varmaan kolme kertaa vuodessa niin, että jo matkaoppaatkin tuntee nimeltä. x) Kertokaa mulle mikä siinä saman mestan pakettimatkailussa on se juttu?! Ja miks ei voi valita sit ees Kreikkaa, Italiaa tai Espanjaa, jos on pakko valita joku yks ja sama?? Tosin ei sillä, että jotku Kanarian kohteet olis yhtään sen parempi vaihtoehto. Meidän perhe matkusteli faijan duunin takia paljon joskus ysärillä ja vielä 2000-luvun alkupuolellakin (aina porukoiden eroon asti). Tuli kyl veivattua läpi Euroopasta ja vähän kauempaakin sekä kaupunki että rantalomakohteet aika perinpohjaisesti, joten ne on nähty. Mut osa on oikeesti sellasia, joihin voisin palata uudestaan vaikka sit joskus oman perheen kans, tai miks ei ihan frendiporukalla tai Jennankin kans! Mut Turkki ja esim Bulgaria ei kyl kuulu siihen listaan.

Eikös ulkomaanmatkailussa kuitenkin yks tärkee pointti oo tutustua vieraisiin kulttuureihin?? Siihen ei kuitenkaan mitkään Frederik-baarit kauheesti tarjoo mahdollisuutta. Tosin pilotin perusteella täytyy sanoo, ettei ruotsalaiset turistit yhtään sen paremmin vedä. Eli meikä on kusessa kansallisuutensa puolesta, päätin sit käyttää kumpaa passia tahansa. 😀

Matkaoppaat – Terhi

No juu, kukin taaplaa tyylillään ja lyylillään… eihän sitä tiiä vaiks Matkaoppaat viel muuttais mun mielikuvaa Turkista. 😉 … vähän epäilen kyl. No mut nyt mua vähän huudellaan tuolta keittiöstä. Pitää vissiin mennä jelppaan kasvismättöjen laitos. Tehään jotain couscous-salaattisettiä. Jenna on kuitenkin lihansyöjä, niin ei haltsaa näit vihreempii safkoi ihan niin hienosti…. vielä. Oho. Lukasin tekstin läpi ja totesin, et ei tullu naputeltua ainakaan tekstin alkupäässä ihan niin vahvaa erpaslangia mitä yleensä… ehkä täl hetkel työn alla oleva digiboksimanuaali on taas jättäny jälkensä ja pakottaa meitsin kirjoitteleen LÄHES kirjakieltä. No ei nyt onneks sentään. Mut ees vähän normimpaa puhekieltä. Jesh!

Palataan astialle ja viimestään telkun ääreen Neloselle klo 19:00 Matkaoppaiden pariin, mors!

Arbetsintervju med homopetteri

Tsau!

Ei kyselty meikäläiseltä kulu- ja käyttökatteen eroja, ei… oliskin kyselty, ne olis kuitenkin ollu jotenkin sepustettavissa. Mulla oli siis eilen se työhaastattelu kaksikielisen toimittajan duuniin, mitä varten sunnuntaina karkasin Jonten sikalenssua Testoksesta P-manin luo Huhtiin… Nyt köllitäänkin P-manin kans Ipassa Jonten piikkiin, kerta ei sen tauti tunnu viel hellittävän…

Mut takas aiheeseen. Ei menny ihan putkeen se haastattelu sit. Eikä tällä kertaa syynä ollu ees sunnuntaiset kaljottelut. Siinä työpaikkailmotuksessahan ei tosiaan lukenu millasia toimittajan hommia olis tiedossa… kyse olikin loppupeleis jostain suomalaisruotsalaisen muotitoimittajan duunista. Ei tsiisus… voin kertoa, et oli pokassa pitelemistä kyl moneen otteeseen ku tiedusteltiin mun olematonta muotitietämystä. Vittu mä tiedä mistään muusta paitsi skeitti-, snoukka- ja surffitrendeistä… xD vissiin ei ihan natsaa jos pitäis kirjotella jostai naisten kuumimmasta hotista ja viel asiaa kahella kielellä… osaan sanoo ainoostaan mikä näyttää mun silmään hyvältä, mut jos pitäis arvioida jotain vaatematskuja ja niiden koostumuksia, niin voinyjjjumalauta. En ala.

Noh, enhän mä fiksuna poikana tietenkää paljastanu missään vaihees haastista etten haltsaa muotialaa, vaan yritin improta minkä kerkesin… Mua haastatteli semmonen hieman hintahtava mies, joka kyl vaikutti tietävän alasta kaiken. Homot on yleisesti ihan ookoo, mut tää kyseinen tapitti ja flirttaili(!!) vähän turhan innokkaasti ollakseen potentiaalinen työnantaja/työkaveri/whatever.

Enhän mä tätä ennen kovin mones työhaastattelus oo ollut, kerta faijan kautta oon enemmistön duuneistani saanu… se oli ennen se. En tarkkaan siis tiedä millasia kyssäreitä niiden pitäis kysellä tai sanoa, mut oon aika varma ettei ainakaa ehdotella mihkään viihteelle lähtöö. Kai se innostu kun kuuli mun asuvan kahen jätkän kans kommuunis. Jumalauta ei se ja puolikas ruotsalaisuus tee homoo!! Joku roti tähän maailman touhuun. Tätäkö haastattelua varten pakenin yhtä nuhaa? Voihan sanonko mikä….

No joo, kyseli se sit lopulta niitä ihan perus järkeenkäypiäkin kyssäreitä, kuten ”miksi juuri sinut tulisi valita tähän työhön?” ja ”miten koet kielellisen lahjakkuutesi pelaavan eduksemme, mikäli sinut valitaan?” ym. diipadaapaa… jätin sit mainitsematta ansioituneen urani tääl ristipissarina. 😀

Se haastattelu kesti kaikkiaan abt tunnin. Oli yllättävän piinallinen tunti se… ei maininnut P-man sunnuntaisessa preppauksessaan, et vastassa voi olla homo, joka yrittää iskee kesken haastattelun. Tarviin viel tänäänki erän nalleja tähän ahistukseeni, onneks ei oo huomenna ku pari tuntii koulua. ;____;

Työnhakua paskoilla meriiteillä

Morot!

Lupasin naputella jotain mun työnhakuun liittyen ja oonki täs ny muutaman päivän enemmän ja vähemmän aktiivisesti veivannu Mol.fi:ssä ja täytyy sanoo, et hiljalleen alkaa hymy hyytyä… kaikis vähänkin kiinnostavis duuneis vaaditaan 1-5v alan työkokemusta. Perkele kun ei oo vielä papereitakaan seuraavaan 3,5 vuoteen, niin vähän hankalaa kartuttaa kokemusta.

Ainooks hakukriteeriks laitoin Tampereen ja sitten ihan huviks Ruotsin, katotaan lähtiskö meikä sittenki naapuriin duuniin… joo-o, löytyishän sieltä duunia ruotsinsuomalaisen koulun rehtorina. Joopa joo. 😀

Mut ei vittu mikä läppä, et johonkin vastaanottoavustajan duuniin edellytetään treadenomin tai merkonomin koulutusta ja 1-5v työkokemusta. Jos mulla olis jommat kummat paperit niin, HIEMAN vois kokee opiskelujen menneen hukkaan tommoses duunis.

No joo sit noita henkilökohtaisen avustajan paikkoja olis useita ja palkkaa niistä tarjottiin 8-9€/h. Mut vaihtelevia oli ne avustettavat tehtävätkin. Joku tarvii apua vaan kauppa-asiois ja vastaavis, mut sit on tietty myös niitä, jotka kaipaa apua ihan kaikes aina pesusta lähtien.

Buahahahhaa… TISKAAJAN duuniinkin on vaatimuksia ja toiveita:

Toivomme sinulta:

– Hygieniapassia

– Mielellään aikaisempaa kokemusta tiskaamisesta joko suurtalouskeittiössä tai ravintolankeittiössä

– Mahdollisuutta lähteä töihin lyhyelläkin varoitusajalla

– Ripeää ja aktiivista työotetta

– Positiivista elämän asennetta

Voiko tiskatessa olla positiivinen elämänasenne?? xD Vähän sama ku siivoilles… siivoojan duunejahan olis tarjolla vaikka kuinka ja niihin varmaan vois päästäkin ku olin ihan hetken ”alalla” duunis ja vannoin ettei enää ikinä!!!!! Mut surullista kyl, ei taida meikällä meriitit riittää moneen muuhunkaan, ku oon ollut lähinnä vaan faijan järkkäämis duuneis. :S

Mut löysinpä ainakin yhen kiinnostavan duunin, johon mulla vois olla jopa mahkut! Kaksikielisen (ruotsi-suomi) toimittajan paikka… siinä on meinaan työkokemusvaatimuksena ”ei lainkaan – 1v” Jesh. Tämmöne:

JOURNALIST/REPORTER

Arbetet innebär i huvudsak att skriva och läsa olika artiklar på svenska för webbsidor och radiosändningar. Du uttrycker dig starkt både i skrift och muntligt och har möjligen en akademisk utbildning. Önskvärt är också att du har ett stort intresse för olika kulturer. Du kommer att arbeta i Tammerfors på ett multinationellt kontor och därför måste du kunna kommunicera också på engelska.

Kaikki muut osuukin kohilleen paitsi toi akateeminen koulutus. Noo, täytyy kokeilla kepillä jäätä… heittäiskö referenssinä linkin blogiin. Ei vaan, jos tommoseen duuniin päätyisin, niin tarttee varmaan täälläki alkaa kirjotteleen vähän enempi kieliopin mukaista kirjakieltä, ettei ihan unohdu. 😀

Meinasin laittaa ton lisäks hakemukset myös ainakin kielenkääntäjän (suomi-ruotsi), tapahtumajuontajan, kotisivujen päivittäjän, muuttomiehen ja muutaman myyjän duuneihin… hmph. Saas nähä jos osuis ja uppois ees joku.

Nyt tekeen kuntopiiriä molskille! Tulkaa poijjaat messiin, nii voidaan ottaa vähä matsia!? 🙂 Hyvää sunnuntaita tyypeille!

Matkakuumetta!

No ny alkaa jännittää.. Lähtö muailmalle skedeileen on vajaan tunnin pääs! Eka suuntana hesa ja sieltä ysin laival rostockkiin. Rostockista eteenpäin mul ei oo mitää hajua, pojat haluaa pimittää multa tarkemmat reitit. 😉

 

Hassuu miten osat kääntyy iha päälaelleen. Jontte meinaa saa olla muutaman päivän tääl iha omis oloissaan ku me pojat p-manin kans paahdetaa menee tahoillamme. P-manillakin näemmä suunnitelmis lähtee mopoilee TIINAN kans. Uuuuuuuuu, saas nähä uskaltaako poitsu scorettaa vihdosta viimein vai vieläkö hannaa jotain tunnepaskoja. Peukut ja muutki ulokkeet pystyyn!

 

Mitsu menee mun reissun ajaks mutsin ja systerin iloks. Tuleepa niidenki liikuttuu enempi. Mut ny pitää viel syödä ennen ku jäbät tulee hakeen. Koittakaa pitää blogi ja testos pystyssä! 😉

 

Meitsi lähtee vallottaa eurooppaa, hellurei! –>

Meitsi on bäk.

Noni, meitsikin takas testokses ja koneen ääres. Olin tosiaan reilun viikon tuol svärjelandiassa, ku fammu (82v) oli kaatunut rappusis ja murtanut lonkkansa. Kaiken kukkuraks sit sairaalas se oli saanu viel jonku bakteerin. 😦 Se oli kyl jotenki nii heikona et sydäntä särki. Onneks ny jo vähä parempi ku se bakteeri saatiin aisoihin. On se kyl varsinaine teräsmuori ku jaksaa nytki kuntouttaa sitä lonkkaansa. Tommoset kaatumiset voi vaan olla vanhal iäl suht kohtalokkaita. Fammu on kyl aina ollu tosi hyväkuntonen mut ny vähä huolettaa toi sen tila, kerta kuntoutus kestää monta kuukautta… ja sinä aikana kuitenki enimmäkseen joutuu ottaa iisisti.

 

Mä käytännös asuin ton kuluneen viikon sairaalas. Fammu on mulle kuitenki ihan yhtä tärkee ku omat porukatkin, jollain tapaa ehkä jopa tärkeempi. Ainaki läheisempi mitä faija. Oltiin pikkusiskon kans aina pienenä ja vähä isompinaki fammul hoidos ja kesät yleensä asuttiinki siel. Asuin siis nuoruuteni Uppsalassa, fammu asuu siel edelleen (jep, saas nähä koska ollaan telkkaris siin uppsalan sairaala ohjelmas, meitä kuvattiin ;)), faija asuu nykyää Malmössä ja kävi tuol sairaalas ehkä kerran ton viikon aikana mitä suklaabisneksiltään kerkes.

 

No mut ny oon kuitenki taas tullu bäkkii ja blogailu voi jatkua. Onneks täs meidän sopparis on sellanen porsaanreikä, et ulkomaanmatkojen aikana ei oo pakko postailla, ellei ny välttämättä eriksee haluu. 

 

Mut taas tuli huomattuu ettei olis kandennu olla näin kauaa pois… jumalauta mitä helvettee mun skedelle on tapahtunu?!! ja testokselle muutenki………viddu mun luukku on ku räjähdyksen jäljilt ja dekis on sauken naama. P-man niiiiin joutuu siivoo tän. Tai sit hommaa ne kaverinsa siivoo. Ja se tulee saamaa kyl jontelta jossai vaihees niin kovaa huutoo. Huhhuh. 

 

Mut mä en jaksa olla ainakaa ny just mitenkää kauheen vihanen tosta skedestä, koska mulla on aika hyvä idis miten ton tarran saa irti ja ny just väsyttää iha vitusti plus tuli tolla reissulla ostettua kuitenki uus, ku toi saukenaama jäi siin lähtöhässäkäs kotio. Ei se tietty tarkota et vanhaa sälää olis lupa paskoo ja heitellä ympäriinsä. Ja mitä tulee huoneen oven lukittemiseen, nii jos p-man sattuu muistaa, lähin aika kiireel…

 

No mut ny vois heittää vähä vapaalle, korkata karhun kerta kellokin on jo hiipiny yli puolenpäivän. Mukavaa viikonloppuu tyypeille, kiva olla takas! 🙂

Päivän pimu.

Aattelin et vois alkaa päivittäin linkkaa tänne kuvia testoksen poikien mieltä puhuttavista naisista, enimmäkseen julkisuudessa esiintyvistä. Päivän pimun ei aina tarvii olla meidän unelmien nainen, pääasia et linkkauksessa on joku pointti. Ensimmäinen päivän pimu on rapakon takana asustava Allison Stokke.

Täytyy sanoo et meikäpojan mieleen on kyl selkeesti noi urheilulliset typyt! Allisonillakin on just tollanen unelma reenattu, lihaksikas, mutta samalla naisellinen kroppa. Uuuh! Ne jotka ei urheilua seuraa, niin tiedoks et kysees on siis nuori (20v) seiväshyppääjä jenkkilästä. Pari vuotta sit kyseinen tytsäke joutu vähä vasten tahtoonsa koko maailman seksisymboliks julkkisblogausten kautta. Tän linkkauksen ei luulis pahottavan pimun mieltä, kerta linkkailen pari kisakuvaa, joskin toinen takaprofiilista. 😉

http://www.commeurope.com/images/Allison_Stokke.jpg

http://www.giftsandfreeadvice.com/free_advice/wp-content/uploads/2009/05/allison_stokke-350.jpg