Matkaoppaat Analiassa

Morons tyypit!

Pahoittelen Testoksen viimeaikaista hiljaisuutta, mut P-man on näemmä antanut parhaan ystävänsä, eli kalunsa viedä ja taitaa nytkin olla panemas… no ei oo väärin se. 😉 Yontesta en oo ihan varma mis se on… ainakin viime yön se tais olla toimistolla, siel oli kait joku pienimuotoinen hässäkkä Tippiksen kanssa taas vaihteeks, saa ite selventää. Omaa hiljaisuuttani selittäisin tunnollisella koulunkäynnillä, työskentelyllä ja Jennalla. Jenna on meinaan ollut nyt tääl Testoksessa pari yötä putkeen, nii ei oo voinu kauheesti kirjotella. Nyt se on suihkus ja sit lupas viel laittaa vähän ruokaa, joten mul on hetki aikaa naputella. Nopee postaus siis!!

Katteltiin eilen se Neloselta alkanut Matkaoppaat, joka siis kertoo Deturin suomalaisista matkaoppaista ja heidän arjestaan Turkin Alanyassa… Vaikuttais ihan viihdyttävältä pläjäykseltä. En oo ihan varma onko se tarkoitettu läpäks vai ei. Ainakin mua se huvittaa liikaa ollakseen vakavasti otettava dokumentaarinen reality. Ihan hauskoja ja erilaisia persoonia siinä on, mut jotenkin toi kohde eli Analia vähän ahistaa. Kuka sinne oikeesti haluaa? Mä en oo ikinä ihan täysin käsittänyt noita pakettimatkoja. Tai siis voi nekin olla ok, jos siel kuitenkin pelaa sit oman mielensä mukaan, eikä istu kaikkia päiviä hotlan uima-altaalla ja käy joka saatanan opastilaisuudessa. Matkakohteena Turkista mul on lähinnä negatiivisia mielikuvia yhden käynnin perusteella, mut kai suomalaiset matkustaa sinne aina vaan just siks, että siel puhutaan SUOMEA ja siellä on SUOMALAISET baarit SUOMALAISINE pitäjineen, ruokineen ja karaokeineen. Siisös.

Okei, kertakäynti missä tahansa on kokemuksen vuoks ihan jees, mutta kun ne samat naamat käy siel varmaan kolme kertaa vuodessa niin, että jo matkaoppaatkin tuntee nimeltä. x) Kertokaa mulle mikä siinä saman mestan pakettimatkailussa on se juttu?! Ja miks ei voi valita sit ees Kreikkaa, Italiaa tai Espanjaa, jos on pakko valita joku yks ja sama?? Tosin ei sillä, että jotku Kanarian kohteet olis yhtään sen parempi vaihtoehto. Meidän perhe matkusteli faijan duunin takia paljon joskus ysärillä ja vielä 2000-luvun alkupuolellakin (aina porukoiden eroon asti). Tuli kyl veivattua läpi Euroopasta ja vähän kauempaakin sekä kaupunki että rantalomakohteet aika perinpohjaisesti, joten ne on nähty. Mut osa on oikeesti sellasia, joihin voisin palata uudestaan vaikka sit joskus oman perheen kans, tai miks ei ihan frendiporukalla tai Jennankin kans! Mut Turkki ja esim Bulgaria ei kyl kuulu siihen listaan.

Eikös ulkomaanmatkailussa kuitenkin yks tärkee pointti oo tutustua vieraisiin kulttuureihin?? Siihen ei kuitenkaan mitkään Frederik-baarit kauheesti tarjoo mahdollisuutta. Tosin pilotin perusteella täytyy sanoo, ettei ruotsalaiset turistit yhtään sen paremmin vedä. Eli meikä on kusessa kansallisuutensa puolesta, päätin sit käyttää kumpaa passia tahansa. 😀

Matkaoppaat – Terhi

No juu, kukin taaplaa tyylillään ja lyylillään… eihän sitä tiiä vaiks Matkaoppaat viel muuttais mun mielikuvaa Turkista. 😉 … vähän epäilen kyl. No mut nyt mua vähän huudellaan tuolta keittiöstä. Pitää vissiin mennä jelppaan kasvismättöjen laitos. Tehään jotain couscous-salaattisettiä. Jenna on kuitenkin lihansyöjä, niin ei haltsaa näit vihreempii safkoi ihan niin hienosti…. vielä. Oho. Lukasin tekstin läpi ja totesin, et ei tullu naputeltua ainakaan tekstin alkupäässä ihan niin vahvaa erpaslangia mitä yleensä… ehkä täl hetkel työn alla oleva digiboksimanuaali on taas jättäny jälkensä ja pakottaa meitsin kirjoitteleen LÄHES kirjakieltä. No ei nyt onneks sentään. Mut ees vähän normimpaa puhekieltä. Jesh!

Palataan astialle ja viimestään telkun ääreen Neloselle klo 19:00 Matkaoppaiden pariin, mors!

Työpäivä #?, omassa sängyssä

Erittäinkin hyvää huomenta koko maailma,

Joops, niinkus kellosta näkyypi, aattelin rykästä lauantaiaamun ratoksi hiukkasen rästiduuneja pois alta. Kello on piirua yli kasi ja meikä on pirtee ku pirtupullon juonut peipponen. Mediapastori pitäis saada saarnaamaan, seurakunta on nääs kuumana. Melki yhtä kuumana ku Leena. Ja kohta varmaan Yontteki, josse hommat solju ku kusi lautaa myöte.

Meni tuo alkuvuosi tosiaan pelkäks kutemiseks Julian kans ja ny on hiukkasen kurottavaa työhommissa. Yontte vanhana panomiehenä onneks ymmärtää, ettei kassit pullollaan voi keskittyä mihinkään muuhun ku siihen itteensä. Eiks ymmärräki? 😉 Niin, no NYT sit oon mukamas ollut duunissa jo hyvän tovin. Kotona, Testoksessa siis. Eiliset Nallet antaa mukavaa luontaista vauhtia tähänki hommaan, hahhaa… Toimistolla on edelleen lämmitys paskana, joten siellä jäätyy niin ihmiset ku Tippurit. Eipähän siis tarttenut vääntäytyy sinnekään asti, vaan ihan omasta lämpöisestä futonista voi vääntää duunia. Uuh, lakanoissa on selkeesti ihanaisen Julian hajuveden lemu. Voiko työpäivä paremmin alkaa?

Niin….. Mutta mitä tekee P-Man, päivittää Päivän Pimuja Naamakirjaan, koska haluaa olla nöyrä ja kuuliainen bloggari. Pastori siis vaietkoon hetkeksi. Kohta on sit sun vuoro. Eimen. Reipasta pakkaspäivää tyypit. Älkää paleltuko!

Moro.

Masennus

Mää olen masentunut. Oikeasti.

Mä en ole koskaan ollut masentunut, mitä nyt on vituttanut ihan saatanasti joskus. Viikonloppuna iski sellanen alakulo ja voimattomuus päälle niinku joku aalto. Siks en ole jaksanut tännekkään kirjotella. En oikein tiä mikä mua vaivaa. Juttelin kivan siskon ja äitin kanssa puhelimessa. Ne oli molemmat sitä mieltä, että mä olen tehnyt liikaa töitä sata lasissa ja tässä on nyt kyse jostain uupumisesta.

Viikonloppu Miiankin kanssa meni jotenkin sumussa tän mun olon takia ja pelkään kusseeni homman ihan kympillä. Kun jätkät soitteli ja tekstaili, yritin olla oma rehvakas itteni, mutta nyt en vaan jaksa. Oli meillä ihan kivaa, käytiin syömässä hyvin ja käveltiin keskuspuistossa ja käytiin kattoon juku venäläistaidenäyttely. Tapasin myös sen Miian veljen. Tai se on tarkalleen ottaen velipuoli, mutta veljeks ja siskoks ne toisiaan nimittää.

Kaikkein pahinta on se, että just toi viikonloppu Miian kanssa veti mut maahan. Se tsubu on mua kymmenisen vuotta nuorempi ja sillä on elämä vasta edessä, hieno opiskelupaikka saatanan arvostetussa opinahjossa ja kaikkee. Sillä on kovat suunnitelmat. Välillä se puhuu et perustais oman mallitoimiston Viroon, Latviaan tai Ruotsiin. Toisaalta sitä kiinnostaa myös EU-hommat. Sen veli on 27 sekin on jo ehtinyt vääntää yhden tosi hyvän tutkinnon ja alotti nyt jossain yyberhienossa maisteriohjelmassa. Ja sillä on joku it. tms. duuni jota se tekee kotoa käsin jollekkin ulkomaalaiselle firmalle ja vetää vitusti hilloo.

Aloin miettiä tätä omaa elämääni. Puitteet on tosi hienot. mutta mää oon niin vitun kyllästynyt siihen että aina joudun todistelemaan sitä että munkin päässä ihan oikeesti liikkuu muutakin ku tussu. Aihe josta mulle on täälläki naljailtu on se et mä olen vaan amk-tradenomi. Ja joo joo oon hakenu kauppakorkeeseen ja oikikseenkin mutta en oo päässy. Ja sain mun lopputyöstä arvosanaks vaan kolmosen. Mää oon aina olu tämmönen keskinkertanen työjuhta. Koulua vedin vasemmalla kädellä kun aloittelin samalla tätä firmaa, silloin tein vielä urheilupuolella junnuvalmennusta ja matkustelin ihan omaks huvikseni ihan vitusti. Olen aina aatellut että olisin mä varmaan päässyt oikikseen ja tehnyt hienot lopputyöt jos en olis tehnyt niin paljon töitä. Mutta toi Miia ja sen veli sai mut niin masentuneeks. Ne on sekä päässyt niihin vitun hienoihin kouluihinsa että tehneet hemmetisti töitä ja rahaa siinä sivussa. Eli mä olen vaan koko ajan selitellyt ittelleni kun en ole halunnut myöntää sitä, että mää olen vaan keskinkertanen ihminen.

Tuntuu oudolta kirjottaa tästä kun jo pelkästään tän asian ajatteleminen tuntuu oudolta. Mullahan on aina ollut niin helvetin rautanen itsetunto. En todellakaan tiä mikä mua vaivaa. kai mää kohta itken mitä en yleensä tee paitsi sillon kun mukta vedettiin 4 viisaudenhammasta kerralla vuonna 2003. Niin et Erppa ja P jos ootte ihmetellyt mun poissaolevaa olemusta jota oon yrittänyt peitellä niin tästä se johtuu. Sori jos en jaksa puhua asiasta, kornia, on helponpaa kirjottaa tästä kun taas joku tuhat ihmistä varmaan tän lukee kun tulla puhuun teille kahdenkesken. mutta ne lukijat on kuitenkin vaan nimiä ja nimikerkkejä ja te asutte mun kanssa.

Hyvää joulua kaikesta huolimatta kaikille!

Kotiutuminen etelään

Huhhuijaa, bäk in Manse. Mä en ole jaksanut kirjoittaa, koska viime viikko meni ihan hulluissa merkeissä. Ensinnäkin työtä piisasi ihan hulluna. Vedin parhaimpana päivänä putkeen ensin kaski luentoa, sit ravitsemus- ja taukojumppasession, sit taas kaks luentoa ja illalla vielä sama ravitsemus- ja jumppasetti. Päivälle tuli pituutta 12 h ja hyvä kun ehdin syödä mitään niiden settien välissä. Joskus tuntuu kornilta kertoa ihmisille terveellisistä elintavoista ja stressin laukaisemisesta kun ite sinnittelee koko päivän banaaneilla ja pähkinöillä ja käy ihan vitunmoisilla ylikierroksilla.

Täälä oli kyselty tosta Tippuriteini-asiasta. P-man laittoikin linkit noihin mun aikaisempiin vuodatuksiin, mutta kerrotaan ny vielä pähkinänkuoressa miten tää meni. Eli siis, tapasin kyseisen tsubun syksyllä haalaribileissä. Päädyttiin naiskenteleen ja pakko sanoa edelleenkin, että se seksi oli ihan mieletöntä. Me pantiin eka mun autossa kun se sano et se ei oo koskaan pannu tosi hienossa kaarassa. Sit hississä matkalla meidän kämppään ja sit koko yö meillä. Aluksi haikalin muija perään ihan vaan siksi et se oli niin hyvä sängyssä. No jonkin aikaa sen jälkeen mun piliä alkoi vihloa. Mä luulin saaneeni virtsarakontulehduksen. Mulle on tullut se pari kertaa ennenkin kun en oo tajunnu käyttää syksyllä juoksulenkeillä tarpeeks paksuja housuja. Kävin kusitesteissä ja multa otettiin varmuudeksi myös sukupuolitautikokeet. Ja paljastui, et mulla oli tippuri. Mä aloin sit jäljittää tätä taudintartuttajaa, ja aloin epäillä tätä pikkumuijaa kun en ollu ehtinyt paneen paljon muita tässä syksyllä. Sain pienellä kieroilulla sen yhteystiedot selville. Ja sit kun sain ämmän kiinni se paljasti tartuttaneensa mut tahalteen, koska mä olen kuulemma niin etova tyyppi ja edustan kaikkea mitä se halveksii.

Uhkasin vetää sen käräjille, koska huomasin Aamulehdestä, et tahalteen sukupuolitaudin tartuttanut tyyppi oli saanut tuomion teostaan. Tän muidun äiti kävi ihan hysteeriseks ja lopulta me sovittiin sellanen diili, et muija tulee mulle ilmaseksi töihin kun mulla on kamalasti hommia nyt vuodenvaihteessa. Eli sen pituinen se. Mä tiedän et oon ollu varmaan liiankin kiltti sille kun sovittiin et se saa ostaa firman piikkiin työkengät ja sil on liukuva työaika. Mut se muija on vaan niin raskas. Te ymmärtäisitte jos tapaisitte sen. Siis niitä tyyppejä, joiden kanssa ei voi rennosti jutustella kun ne tarttuu joka saatanan sanaan ja alkaa vääntää jotain ympäristö-feministis-vasemmistolaista saagaansa.

Sitä paitsi, mulla on nyt niin hyvä mieli etten halua tehdä elämästäni turhan kinkkistä. Tapasin nimittäin aika mehevän misun siellä pohjoisessa. Se on helsinkiläinen malli, sanotaan nyt sitä vaikka Miiaksi. Ne kuvas mallipoppoon kans jotain vaate tms. mainoksia. Hitto se on hyvännäköinen. Tosi pitkä, valehtelematta 180 cm. Ristiverinen, jäänsiniset intensiiviset silmät, täyteläiset huulet, gasellinsääret, upee sporttinen ja siro varsi. Ylitin itseni ja aloin flirtata sitä ihan fiksusti. En kutsunut enkä ängennyt yömyssylle. Tanssittiin parina iltana baarissa hitaita ja juotiin rommitoteja ja käytiin juoksulenkillä 🙂 Se opiskelee oikiksessa. Liian hyvää ollakseen totta. Eurooppalaisen tason mimmi ja vielä tuleva juristi. Mulla on kauhee fiksaatio noihin bisnesnaisiin, kuten Leena Mörttiseen, Helena Karihtalaan jne. Ja siniverisiin. Ja tää nainen on kaikkee sitä yhdessä paketissa. Se on henkisesti kuninkaallinen. Olkoon päivän pimu ihanainen prinsessa Madeleine, joka on päiväunieni vakikamaa:)

Sähköhammasharjoja ja kielenhuoltoa

No nyt on potkaistu meikäläisenkin työura käyntiin. Sopparit tuli kirjoteltua ja sain eilen mun ekan toimeksiannonkin… Ei tosin mikään hohdokas, meinaan pitää kääntää jonkun ruotsalaisen sähköhammasharjan ohjekirja suomeksi. Noh, mikäpäs siinä, jos siitä kerran saa rahaa! 😀

Ja nyt jo terävimmät lukijat ovat ehkä havainneet, että SEHÄN KIRJOITTAA TÄÄLLÄ BLOGISSAKIN LÄHES SELKEÄÄ SUOMEA… aivan, ajattelin, että munkin on ehkä nyt tän duunin takia aika kirjoitella myös blogiin vähän selkeämpää kieltä. Ajattelin kyllä edelleen naputella osittain puhekieltä, mutta ehkä en enää muualle kuin kommentteihin sitä pätkittyä Erpa-slangia.

Eli tästä lähin lupaan yrittää kirjoitella myös täällä ihan kokonaisia sanoja, vaikka oonkin sitä mieltä, että se vie osan entryn persoonallisuudesta. No mutta pakko vähän terästäytyä, muuten on ihan kamalan tuskaista ja kestää ikuisuuden tehdä niitä käännöksiä, kun korjailen slangivireitä vielä viidennelläkin oikolukukerralla.  x)

Saas nähdä onnistunko jossain vaiheessa kehittämään sellaisen sopivan mixturen, että teksti on rentoa, mutta pilkkusäännöt kohdillaan ja sanat kokopitkiä… sitä odotellessa pitää lähtee käymään koululla.

Mukavaa päivää tyypeille! 🙂

P.S. P-man, poikkeen teidän toimistolla parin tunnin päästä… Prepare yourself!

Duunia!

Pahoittelut, meikä on taas pitäny hiljaiseloo ja ollu enimmäkseen omas kapselis, nenä kii ruudus… koulu on teettäny paljo enempi hommaa mitä tonne kyseiseen opinahjoon mennessäni kuvittelin. Täl hetkel etenki, ku ei oo kauheesti mitään tuttua koodausta, vaan enempi projektinhallintaan ja ohjelmistotuotantoon liittyviä juttuja. Paljon lukemista, paljon opeteltavaa.

Noh, näillä näkymin ei ainakaan hommat oo hellittämäs, meinaa mulle soitettiin lafkasta, johon hain suomi-ruotsi -kieliparin kääntäjäks, ja kysyttiin ehtisinkö tunnin varotusajalla piipahtaan mestoil… ehdinhän mä, karkasin koulusta kesken juveneksen joululounaan ja singahdin paikalle.

Ne tenttas mua hetken sekä suomeks että ruotsiks ja pyysi kääntään lennosta jotain tekstejä. Se meni oikeenki hyvin… sain meinaan sen tuloksena keikkaluontosta duunia. Veikkaan vähän, et joku jo ”varma tapaus” oli tehny oharit, vaikkei ne sitä suoraan sanonutkaan. Noh, ei oikeestaa kiinnosta kuka mitä miks missä ja milloin, vaan meitsi sai sitä pitkään kaivattua duunia!!! …. ainakin hetkeks. Hyvä fiilis tästä. Mun ei ehkä tarviikaan myydä Hondaa! 🙂 Meen huomen allekirjottaan sopparin ja sopiin tarkemmin spekseistä.

Mut se siitä. Olin muutes sit maanantaina sen Jennan kans Wayne’sissa. Oli oikeen kivaa, vaikka olihan se pitkästä aikaa vähä outookin. Ei tosiaan olla oltu aikoihin missään tekemisissä, kunnes viikonloppuna törmättiin illan hämärissä sateisen lenkin yhteydessä ja sovittiin et nähdään paremmal aikaa. 🙂

Enimmäkseen juteltiin niitä näitä, Jenna opiskelee tiedotusoppia yliopistossa, eli siit tulee sit parin vuoden päästä toimittaja! Kerroinki sille tästä mun viimesimmästä muotitoimittaja-haastattelusta fagotteineen ja  en muista koska joku olis nauranu niin sydämestään mitä Jenna mun imitoidessa sitä homohaastattelijaa. 😀  No mut sit jossain välis se jatkoi sitä viikonloppusta läppäänsä siitä, et mun pitäis hommata sille mies. Lupasin tutustua kaveritarjontaan ja palata asiaan. x)

Jenna on kyl tosi fiksu ja nätti tyttö, mut en mä sitä oo oikeen osannu ite kattoo ikinä sillä silmällä, kerta tutustuttiin jokunen vuosi sit Kaarinan kautta ja nimenomaan Kaarinan kans olin silloin kihloissa…. se oli silloin se.

Nyt on iha pikkunen vitutus päällänsä Karzua kohtaan, ku se tosiaan oli käskeny Jennaa oleen pitämättä muhun mitään yhteyttä… How niiiiice is that? En mä vaan tajuu miks… osaatteko naiset selittää, onks tää joku yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -tyylinen naisten salaliitto petettyjä ja jätettyjä miehiä vastaan…?? Ja jos jomman kumman pitäis kavereit pitää exästä erossa, ni mun. Karzu oli se meidän tarinan pahis… hmmh, mut ei jaksais ny pilata yöunia vittuuntumal Karzusta. Taidan siis kattella pari jaksoo Shieldiä ja mennä koisaan, et jaksan sit huomenna allekirjotella sopparia hyvässä hapessa kymmeneltä. 🙂

Öitä tyypeille!

P.S. Mä en kyl tajuu yhtään et miten vitus P-man jaksaa ja ylipäänsä ehtii rykästä noita sen posteja noin tiuhaan. Tyyliin jossain paskalla ollessaanki… taitolaji se on tää bloggauski. Mut en valita, hauska noit on lukee! 😀

….. morot!

Työnhakua paskoilla meriiteillä

Morot!

Lupasin naputella jotain mun työnhakuun liittyen ja oonki täs ny muutaman päivän enemmän ja vähemmän aktiivisesti veivannu Mol.fi:ssä ja täytyy sanoo, et hiljalleen alkaa hymy hyytyä… kaikis vähänkin kiinnostavis duuneis vaaditaan 1-5v alan työkokemusta. Perkele kun ei oo vielä papereitakaan seuraavaan 3,5 vuoteen, niin vähän hankalaa kartuttaa kokemusta.

Ainooks hakukriteeriks laitoin Tampereen ja sitten ihan huviks Ruotsin, katotaan lähtiskö meikä sittenki naapuriin duuniin… joo-o, löytyishän sieltä duunia ruotsinsuomalaisen koulun rehtorina. Joopa joo. 😀

Mut ei vittu mikä läppä, et johonkin vastaanottoavustajan duuniin edellytetään treadenomin tai merkonomin koulutusta ja 1-5v työkokemusta. Jos mulla olis jommat kummat paperit niin, HIEMAN vois kokee opiskelujen menneen hukkaan tommoses duunis.

No joo sit noita henkilökohtaisen avustajan paikkoja olis useita ja palkkaa niistä tarjottiin 8-9€/h. Mut vaihtelevia oli ne avustettavat tehtävätkin. Joku tarvii apua vaan kauppa-asiois ja vastaavis, mut sit on tietty myös niitä, jotka kaipaa apua ihan kaikes aina pesusta lähtien.

Buahahahhaa… TISKAAJAN duuniinkin on vaatimuksia ja toiveita:

Toivomme sinulta:

– Hygieniapassia

– Mielellään aikaisempaa kokemusta tiskaamisesta joko suurtalouskeittiössä tai ravintolankeittiössä

– Mahdollisuutta lähteä töihin lyhyelläkin varoitusajalla

– Ripeää ja aktiivista työotetta

– Positiivista elämän asennetta

Voiko tiskatessa olla positiivinen elämänasenne?? xD Vähän sama ku siivoilles… siivoojan duunejahan olis tarjolla vaikka kuinka ja niihin varmaan vois päästäkin ku olin ihan hetken ”alalla” duunis ja vannoin ettei enää ikinä!!!!! Mut surullista kyl, ei taida meikällä meriitit riittää moneen muuhunkaan, ku oon ollut lähinnä vaan faijan järkkäämis duuneis. :S

Mut löysinpä ainakin yhen kiinnostavan duunin, johon mulla vois olla jopa mahkut! Kaksikielisen (ruotsi-suomi) toimittajan paikka… siinä on meinaan työkokemusvaatimuksena ”ei lainkaan – 1v” Jesh. Tämmöne:

JOURNALIST/REPORTER

Arbetet innebär i huvudsak att skriva och läsa olika artiklar på svenska för webbsidor och radiosändningar. Du uttrycker dig starkt både i skrift och muntligt och har möjligen en akademisk utbildning. Önskvärt är också att du har ett stort intresse för olika kulturer. Du kommer att arbeta i Tammerfors på ett multinationellt kontor och därför måste du kunna kommunicera också på engelska.

Kaikki muut osuukin kohilleen paitsi toi akateeminen koulutus. Noo, täytyy kokeilla kepillä jäätä… heittäiskö referenssinä linkin blogiin. Ei vaan, jos tommoseen duuniin päätyisin, niin tarttee varmaan täälläki alkaa kirjotteleen vähän enempi kieliopin mukaista kirjakieltä, ettei ihan unohdu. 😀

Meinasin laittaa ton lisäks hakemukset myös ainakin kielenkääntäjän (suomi-ruotsi), tapahtumajuontajan, kotisivujen päivittäjän, muuttomiehen ja muutaman myyjän duuneihin… hmph. Saas nähä jos osuis ja uppois ees joku.

Nyt tekeen kuntopiiriä molskille! Tulkaa poijjaat messiin, nii voidaan ottaa vähä matsia!? 🙂 Hyvää sunnuntaita tyypeille!

Mystery shopping

Frendi kehui tekevänsä haamuasiakkaan hommia opintojen ohessa. Tiedättehän, nuo vittumaiset valeasiakkaat, jotka näyttelee tavallisia kuluttajia ja arvioivat salassa myyjiä ja asiakaspalvelijoita? Ajattelin ton(kin) olevan leppoisaa kesähommaa ja soitin kaverin innoittamana pariin firmaan, jotka noita tekee.

Kas, kas. Toisessa oli alkamassa naistenvaateketjun shoppaus, johon kaivattiin miehiä! Minäminäminäminä!!!!
Laitoin hakemuksen sisään ja joku naikkonen soitti melkein saman tien. Haastatteli about 10 minsaa puhelimessa ja I’m in. Piece of cake. Duunia on aluksi kesäksi, ehkä myöhemmin lisääkin.

Ajattelin, että voisin samalla kartoittaa potentiaaliset tamperelaiset vaatemyyjät mun Tissinäyttelyyn, jota olen ideoinut taas vähän pidemmälle. Lomake olisi kutakuinkin tällainen:

1. Rintojen koko suhteutettuna pallopelivälineisiin:
– EVAKONP, Ei Voi Arvioida Koska On Niin Pienet
– Golf/Pingispallot
– Tennispallot
– Minifudikset
– Koripallot
– Rantapallot
– Maapallot

2. Rintojen yleismuoto:
– Pyöreät pullat (nam!)
– Litteät leiviskät (hmm)
– Joukkueet kiilaan (A-linjaiset, kaukana toisistaan)
– Harjakatot poikittain (turhan terävät, lähes pistävät)
– Pelikaaninnokat (roikkuu alaspäin)
– Sitruunat (pienet suippokärkiset)
– Kilimanjarot (suuret ja terävähköt)
– Muovailuvahat (ei selkeää muotoa, epämääräisen muotoiset)
– Muut, mitkä?

3. Tapa kantaa varustus:
– Ylpeä äityli (huomatkaa mun rinnat -asenne, korostavia toimenpiteitä esim: push-up, avokauluksinen tiukkalinjainen paita, nyörit ja narut ylhäällä korostamassa värkkejä)
– Neutraali (No, tossahan noi roikkuu mukana -asenne, ei toimenpiteitä peittelemiseksi tai esittelemiseksi)
– Häpeä-Hilda tai Piilo-Pirkko (rinnat on kyllä jossain, mutta piilotettuna esim. paksun tai löysän paidan alle, huonoilla rintsikoilla tuettu tms)

4. Halukkuus rintamalliksi:
– Unelmieni täyttymys, maksan siitä vaikka 200 egeä, että saan rintani näyttelyysi!
– No tietysti komistukseni, mitä vaan pyydät!
– Jos ehdin muilta hommilta/kattellaan
– Ehkä, emmin vähän/tai paljon
– Vitun idiootti, mikä dorka ajatus (ja henkarilla päähän)
– In your dreams, baby
– Soitan skoudet just nyt, josset häivy (ja luuri kädessä)

5. META, Muut Esille Tulevat Asiat:
– mystery shoppaajan omat avoimet havainnot rintojen sopivuudesta näyttelyprojektiin
– esim. Valiojoukkoa, ihan jees, karseeta katottavaa, oksu puskee jne.

Ps. Sain alustavat tulokset magneetista. Kiertäjäkalvosin revennyt osittain. Vitun kiva juttu. Täytyy kattoo lekun kanssa, pääsenkö moikkaan Taysin pirtsakkaa anestesialekuria, joka on muuten yhden frendin isosisko. Mukava tapaus. On nukuttanut mut pari kertaa aiemminkin, kun olin leikkauksessa… Niin joo ja treffit sen ajanvaraajan kanssa on sit ens viikolla.

Duunia

Sain tänään vähän lisätietoa promokuvioista. Homma kuulosti niin hyvältä, että alkoi ihmetyttään. Kyseessä on siis erään ulkomaisen juomateollisuusfirman tuotteen lanseeraus Suomeen.

Mun jobi ois vastata käytännön hommista, eli ei hirveen haasteellista mut toisaalta ei tarttekaan olla. Oon paahtanut viime vuodet pelkkää duunia, joten lomailu kannustavalla tuntiliksalla ois poikaa. Ja mika onnen potku, tuote on suunnattu miehille, eli promoottorit on muikkeja!! Mun porukassa ois 25 pr-pimua ja mä oisin niiden Boss. Simon says ”Hyppikää”, ja tytöt pomppii. Suostuiskohan noista joku siihen ,un rinta-näyttelyyn malliksi… Kerrankin näin päin, et mä pääsen käskyttään naisia. Uutta! 😉

Homma ois siis leppoisaa, mimmit-tekee työt ja mä hengaan siellä missä tarttee milloinkin ja miellytän ravintoloitsijoita ja asiakasta. Ei paha. Sen mä osaan, seuramies, eli myyntimies, kun olen. Onkohan tää sit se asiakasaktivaattorin pesti, joista aiemmin puhuin… 😉

Duuni alkais vasta loppukesästä ja kestäis 3 kuukautta. Mut kuulosti varsin hyvältä vaihtoehdolta, kun ei mua leipotuotemyyjäks huolittu kokemuksen puutteen takia. No täytyy funtsia, onhan noi helppoa hommaa erinomaisella palkalla ja ennen kaikkea silmää viehättävien neitokaisten kanssa. Ja jos osan korvauksista vois viel nostaa km- ja päivärahamuodossa, niin jäis enemmän käteen. Ei kai se nyt ison firman toiminnassa haittais, jos järkkäis sen noin?

Takas pr-tyttöihin… En mä promotyttöä muijaks huolis, kosska mun naisen täytyy olla älykäs, niinkuin Seijakin oli. Toki sexy ulkonäkö on plussaa, mut promopiireistä on turha etsiä sekä- fiksuja että kauniita naisia, joilla on itsetunto ja tavoitteet kohdillaan. Yleensä pr-muijat on jompaakumpaa, ei molempia. Toisaalta mihis sitä aivoja tarttis, jos jakaa jotain samplejä tai näytteitä tai fiilistelee äijien ihailtavana konepellillä? Ja sit muijat viel kehtaa valittaa, kun ne saa liian vähän palkkaa. Huhu, huh! Mä tienasin about 17 e/h tunti (plus provikat) aluemyyntipäällikkönä ja siinä vaadittiin aika paljon enemmän älliä kuin messutytöiltä.

Kai mä sanon Jakelle kyllä, kun ei tää biitsilla 12/7 oo enää niin mielekästä.