Hapanta huomenta!

Anna väitti kommenteissa, ettei kaalibileitä voi missata mut nähtävästi voi. Ei ollut ehkä paras idea lähtee bilettään vitunmoisen perhedraaman jälkeen. Tai paskat me mikään perhe olla. Kunhan deittaillaan. Julia jäi sit eilen keskenään Testokseen ku me äijien kans paineltiin kaalille Tippurin luokse. Mä en oikeesti enää ihmettele mitään Tippurin tekemisiä eilisen jälkeen. samaa kysyn mäkin kuin Eerikki, miten joku keksiikin järkkää Kaalibileet?!? Toisaalta olihan meilläki Heidi Holmavuo-pirskeet, et ehkä mä jotenkin ymmärrän.;)

Kuten kaalibileistä vissiin kuuluuki, jäi aika paha maku suuhun. Lisäks tuntuu siltä, et persreikää ois hinkattu jollain hiomapaperilla. Paska on lentänyt ku varpusparvi. Ja ei, ei oo Julia ollut rokuvessassa, vaan pahempaa. Muija oli nukkumassa Yonten huoneessa ku tultiin aamulla himaan jatkoilta. Hiukkasen vitutti, ettei voinu pitää kemui täällä mut se ois vähän turhan härskii Julian vuoksi. ”Hei, meillä on jatkot täällä, ei kai haittaa et sä tulit tänne setviin lapsettomuusasiaa mun kanssa KAHDEN”. 😉

Nyt ei pysty rapsaan enempää, koska pitäis lähtee hankkiin ravintoa, jotain muuta ku kaalia! Ja sit niitä henkevii juttui. Pojatki lupas ystävällisesti poistuu takavasemmalle, niin saadaan jutskailtuu rauhassa.Mut hyvät ihmiset, älkää koskaan hävitkö vetoa, jossa on vaihtoehtona joutua kulkemaan keräkaali housuissa Ilveksessä koko saatanan illan ajan. Mulla on kassit aivan saatanan kipeet, ku se muhkula painoi aika huolella. Toisaalta, mieluummin keräkaali housuissa kuin se toinen vaihtoehto, eli että oisin langennut Tippikseen. Meikän mielestä nää oli kyl molemmat vähän heikkoja vaihtoehtoja, mut Yontella ja Eerikillä oli ilmeisen hauskaa. Jossei ois muuten ollut tuttu poke eilen ovella ja Yontte hieman jelpannut sisäänpääsyä euroilla, meidän kaalille haisevalla tilataksillisella ei ois ollut mitään asiaa Ipaa. Oisittepa nähny poken ilmeen, ku vedettiin tietty suoraan oven eteen parkkiin ja ekana ku taksin ovi aukes, kadulle putos kolme vitunmoista KERÄKAALIA! Ja sit seuraavaks pari ukkoo, jolla roikkuu tosiaan vyön alta kaalin repaleet. Sit Tippuri, joka heiluttelee suurieleisesti sitä vitun Kaalimatoaan ja esittelee suureen ääneen lesboKarzun frendille, kuinka tytötkin voi hyödyntää matomatalaa leikeissään. Et semmosta. Oltiin aika näyttävä porukka. 😉

Jatketaan tästä. Nyt joku kaali tahtoo ulos mun aunuksesta. Parempi mennä avaamaan portit. Moro!

Yksinäistä

No johan pukkas hienon ukkosen. Menin terangille katteleen keskenäni, ku Erkkakin läks menee. Tuli viestii länkkäreist, että fammu on heikos hapessa ja pappa betalade allt till Svärje. Ihanaa olla taas hetki yksin iha rauhas. Jotenki tää kesä on ollut ni hullun hektinen. Pelkkää vouhotusta ja muutosta toisen perään. Ei ittekää pysy ittensä mukana välil. Asiat vaa tapahtuu ja meikä o osa virtaa. Ahistavaa. No, duuni sit tuo arkea ja rutiinii. Hope so. Ny nukkuun! Moroti kaikille ny!

Ponit valjaisiin

Täytyyhän sitä riettaat pikkuponit valjastaa, ettei ne vaeltele pitkin Jonten kammiota niinku huvittaa. Näissä valjaissa on kuitenki muutama erityispiirre, jotka ei välttis oo Jonten mieleen. Ensinnäkin, ne on virkattu 9-kokoisella koukulla vanhan t-paidan suikaleista, eli ovat helvetin paksut, eivätkä katkea ilman saksia. Kumma juttu, että kaikki Jonten teräaseetkin katoaa just ennen ku se palaa. 😉 Toiseksi, valjaat on kiinnittyneet – ihan iitestään ja täysin vahingossa – myös muihin Jonten tavaroihin kuin Poneihin.

KYLLÄ, todellakin virkkasin aamuyöstä (kiinteistä ketjusilmukoista!) paksun valjasnarun, jolla on pituutta about 20 metriä. Syntyi yllättävän nopeesti,vaikken oo hetkeen pidellyt koukkuu kädessä. Ja kuten källiviikoilla on odotettavissa, me pojjaat vedettiin valjaat ympäri ämpäri Jonten huonetta erilaisin umpisolmuin, pujottelemalla sekä tietty niittaamalla ne tekstiileihin. Reilu meisinki!

Ensiksi lassottiin muutama löhötuoli vaatekaapin oviin. Jos tuolii yrittää siirtää pois kävelyväylältä, kaapin ovet aukeaa. Jos taas pyrkii kaapille, solmut, jotka vedettiin kahvojen läpi. kiristyy entisestään. Ihan harmiton pikkueste väsyneelle matkalaiselle, joka todennäköisesti haluu ekaks lysähtää löhäriinsä tai kenties vaihtaa rennommat kuteet niskaan. Yks nyanssi me muistettiin onneks ennen kaappien telkeemistä. Otettiin nimittäin puhuvat kalsarit taltee myöhempää ”tuunausta” varten.

Kaappi-tuoli-setin jälkeen naru sukelsi toiseen kaappiin ineen ja sujahti tiukasti (suht kalliin näköisen) henkarissa roikkuvan puvun hihasta sisään ja toisesta ulos. Pistettiin varmuuden vuoks hihansuuhun niitti, ettei ny ihan helpolla saa irti. Snadisti saattaa olla rypyssä tumma liituraita-Boss, kun Jontte palaa. ;)Alusvaatteiden seassa oleva pikkuponikin muistettiin kiinnittää samaan naruun. Kun nartsaa yrittää irrottaa puvusta, pikkuponi ja muutamat siihen liimautuneet kalsongit saattaa tipahtaa syliin…

Repiä nartsaa ja ponia irti lukuisista kalsareista on just se, mitä tahtoo ekaks tehdä, kun on istunut 14 tuntia lentokoneessa. Ja tietty iloa lisää se, että kalsareihin on solmittu sievästi kiinni kasa mustia sukkia. Bossille kiitos extra-pitkistä varsista. Hups.
Kaapista vedettiin naru sängyn yli toiselle puolelle huonetta kii tietokonetasoon. Naru ujutettiin näppärästi kajareiden läpi, sipaistiin näytön ympärille (ihan vähä tartettii lisäkiinnikkeeksi kontaktimuovia). Lopulta kompleksiin yhdytettiin myös jonten kakkosläppäri. Tulipa siitä sievä lahjapaketti, ja oih, niin kauniilla umpisolmulla. Ja vieläkin oli nauhaa vajaa puolet jäljellä. Mitäs sille sit tekis?

Erkka keksi vetää narun tietokonepöydältä valaisimeen, joka on muuten maksanut about 3000 egee, näin nyanssina. Nnoh, näppärät miehen sormet pujotteli design-härvelin söpöön solmuun ja sokerina pohjalla pyöräytettiin muutamat 60 watin lamput narun sisälle. Ehkä ne ehtii kevyesti kärtsää ja laukaista palohälärit, kun jontte räppää valot päälle ja alkaa ihmetellä, mitä Villa Testoksessa on tapahtunut. Lampusta naru vedettiin vielä loppuihi poneihin ja narun pätkä jäi asiallisesti roikkumaan VT-ponin takapäästä, kuin iso poninpökäle kerrassaan.

Nyt on ponit turvallisesti valjaissa ja J tykkää pikkujäynäst. Ainoo huono puoli o tietty se, että ihan hirveitä bileitä ei enää viitti täs mestas pitää tai tuhoaa itte omat källinsä. No, ehkä me selvitään. Huomenna aateltiin ”lainata” jonten eteiseen sellainen vanhanajan jonotusnumeroautomaatti. Pitäähän misujen pysyä orderissa. Olishan se kamalaa, jos nahkakantisen sisältö ja todellisuus menis sekaisin, eikä muistas mikä kiehkura on kenenkin fledasta (tai pimpsasta) napattu. No joo, mut huomen täytynee lähteä käymään isommassa marketissa automaatin hakureissulla. Kerrotaan sit myöhemmin tarkemmin, kuin pärjättiin. Erkalla oli jo pari ideaa, miten semmonen pömpeli duunataan ulos asti. Ootan innolla…
Källiraportti nro 2 päättyy näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Moro ny!

Ps. Thaihenkinen naudanlihasalaatti kruunas mun illan. Vain lihansyöjille. 😉

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!

Zedgee!

Varoitus: tämä on KP eli kännipostaus. Laitan täst eteenpäin näiden hölmöilyviestieni eteen KP. Se olkoon merkkinä niille täydellistä ja kirjoitusvirheetöntä suomenkieltä etsiville, ettei kannata lukea eteenpäin. Sovitaanko niin, että KP on ihan pikkuinen kännipostaus ja SKP on sikakännipostaus, eli kirjoittanut ei ota jälkimmäisestä mitään vastuuta. Ja KrP on sitten krapulapostaus. Sen syntypaikkana on useimmiten tuo jumalainen 12 toiminnon pönttö juken vieressä. Eli KrP voi haiskahtaa hieman vanhalle viinalle. Tai pökäleelle. Soortsi! Huonoo juttuu. Ehkä tää onkin SKP.

Niin joo, itse asiaan

MULLA
ON
TYLSÄÄ.

Mut en lähde ulos tänään, on tullut juotua ihan tarpeeksi näin joutokäynnillä. Tosin ei se himassa oleminen sitä tarkoita, ettenkö pikkuisen ois maistissa. Ostin näet Erkin saapumista varten (ihan joo Erkille ittelleen;) bisukkaa litrakaupalla ja hain Pyynikintorin lihasta eri hyvin riippunutta kylkeä. Pitäisköhän noi hyvin riippuneet lisätä muuten siihen mun tissiluokittelulomakkeeseen? Hmm. Ehkä nasevammin ne ois vaan ”imettimet” tai ”riipparit”.

Perkele, nyt mä jo unohdin, mitä olin oikeesti kirjoittamassa. Ajatus juoksee taas Lasse Virenin vauhdilla… Ei pysshy perässä. Niin joo… Mitäs sitä aikuinen mies muuta tekis lauantaina, kun hengais Paunun päättärillä Bearien kanssa ja sitten kikkailis kotonaan uusia soittareita ja tesktareita kännykkäänsä. Menin ja addiktoiduin taas http://www.zedge.com -sivulle pörrään ja löysin kaikkea kivaa. Tuolla on hillitön läjä ilmasii soittareita, teemoja yms. Ihan paras (ainakin näin pikkutuiskeessa) oli Disco Baby Laugh. Ou jeah, mitä Zedgeltä ei löydä, sitä ei mies tarvitse.

”Neste ja Ja matka jatkuu” … Mun tapauksessa neste on nyt kyllä Karhu… Jos vielä muutaman ottais ennen ku Erkki tekee uuden rundin. Saan sitten Karhusta supermiehen voimat ja lennän E:n kamat sylissä tänne ylös. Ja sit paluureissulla alas uutta satsia hakeen kannan lesken koirineen ulos. Mut yks runo puskee mun miehekkäistä äänihuulista vielä ennen kuin lähden:

”Nyt ei enää pidä verkossa hillua,
vaan mennä nettiin ja etsiä hottia piip”.

Yön saalistaja

Mäsainmäsainmäsainmäsain!!!!!! Olen ihan naurettavan iloinen vaikka pitäisihän yli kolmekymppisen viriilin miehen jo olla näihin tottunut.  Mutta tää keissi tuli niin hyvään saumaan.  Olin eilen ihan veto poissa, vitutti ja oli huono olo (mun matala verenpaine plus kuumuus). Meinasin makata vain koko illan kotosalla ja katsella Sledgehammer-boxin läpi, mutta Vito soitteli yhdeksältä ja houkutteli Tabuun skumpalle. Hitto, Viton kanssa aina sattuu ja tapahtuu.  Juteltiin yhestä tutusta ja se kertoi taas sellaista settiä mistä muilla ei ole aavistustakaan. Asiat eivät ole aina sellaisia miltä ne näyttävät. Mulla olisi yhtä jos toistakin sanottavaa näistä sijoitusaiheesta mutta kun tietää että millainen sanasota siitä syntyy taas näiden kaikkitietäjien kanssa niin enpä viitsi ainakaan vielä. No tiedänpä että Vitolla ja mulla on aiheesta tietoa mistä yleisesti ei mainita mitään eivätkä ne edes halua mainita koska koko homma halutaan esittää niin mustavalkoisesti.

Mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Mennään mielenkiintoisempaan eli perjantaipuluun. Siinä kukersi Tabun terassilla punavalkoiseen niukanpiukenaan minihameviritykseen pukeutuneena. Jumalauta sen typyn hiukset! Ne oli melekin yhtä pitkät kuin se donna itse, se oli sellainen ihana taskuvenus, pieni, timmi ja muodokas ja siihen yhdistettynä se piiiitkä hiusputous, voitte vaan arvata mitä kaikkee hauskaa sellaisella letillä voi improvisoida makkarissa….se oli viime yönä mun poni… 🙂

Aamulla mulle iski mieleen ihan kauhee idea. Mä olisin niin halunnut sen muidun hiukset ittelleni. Siinä se tydy mammi mun kolmimetrisessä sängyssäni aavistamatta että mulla oli jo Fiskarrssit toisessa kädessä ja hiuskimppu toisessa. Mutta en mä kuitenkaan voinut. Miten mä olisin selittänyt sille naiselle että sen hiukset olis aamulla kadonneet. Sori beibe kaadoin vähän tervaa sun tukkaan ja ei se olis lähteny mitenkään pois niin päätin sit leikata sun tukkas ihan hyvää hyvyyttäni. Ei varmaan olisi mennyt läpi. No myönnän, ihan pikku tupsun nirhaisin niskasta. Ei se sitä huomaa, niskavillat on muutenkin lyhyenmät kuin muu tukka. Teippasin tupsukan yhteen nahkakantiseen vihkoon joka on jääny käyttämättä. Faija osti sen mulle kaks vuotta sit synttärilahjaks ja siinä tuli mukana hemmetin hieno kaiverrettu mustekynä. On vähä hävettänyt kun en mä ole sitä tarvinnut, nykyään kaikki tulee kirjoitettua ompulla ja tiedot on puhelimen kaleterissa. Mutta nyt mä keksin tälle Polo-viholleni ja hopeoidulle kynälleni varsin oivaa käyttöä. Tiedän, oon sika, mutta luulenpa että alan jatkossakin tehdä tätä pikku keräilyä:) Olen ollut viime aikoina vähän laiska naisten suhteen ja tämä ”arkistointi” alkoi kiinnostaa mua nyt niin paljon että taidan alkaa kesäkaatokauden ihan vain siksi että saan vihkoon täytettä.

Ai niin, blogiböönalistani täydentyi ehdottomasti tämän löydettyäni, voi morjens mikä lyyli. Tässä on kaikki kohdallaan: leveä valkoinen hymy, ihana iho, tosi hoikka ja sporttinen, sanalla sanoen vain uskomattoman ihana nainen:

http://strictlystyle.blogspot.com/

Tää on kans ihan ok. Ei niin kaunis, mutta hyvä rusketus, persoonallisemmat kasvot ja paksu tukka. Tosin se voisi olla pidempi niin saisi arkistoon pidemmän suortuvan 🙂

http://boogie2nite.blogspot.com/

Tää tyttö ei ole niin nätti mutta nostan hänelle hattua kun älysi lopettaa huuhaa-opinnot ja meni kauppikseen. Arvostettu ja varma ammatti ja koulutus on aina kannattava vaihtoehto, työttöilyä, kuten vaatesuunnittelua, runoilua ja ikonimaalausta voi harrastaa itsekseenkin.

http://allthatglittersb.blogspot.com/

Ai niin, huomasin just Aamulehdestä että TAMPEREELLE ON HITTO AVATTU SELLAINEN SMILESPA! Siis mesta jossa hampaat valkaistaan samalla kun saat jonkun aromaattisen lässytyshoidon josta maksat 300 egee. Siinä meni se bisnes, ei tähän kaupunkiin mahdu kahta hammashoitola spa´ta.  Pitää jutella Robinin kanssa Tallinnan kuvioista. Mä olen nimittäin nyt niin innoissani tosta hammas spa-ideasta.

Nyt tytöt ja pojat arskaan!