Pole of the Year

Tältä se tuntuu henkisesti, kun saa raippaa kivareille. Ihanat viikot mun ihanaisen poledanssaripimun kanssa päättyi yhtä ihanasti kun alkoikin. Kaks viikkoa perusvalehtelusettiä, kun on niin kiire töissä, tulossa kisat, mihin pitää treenata ja hirveesti kouluvelvollisuuksia. Ja sitten PAM, ovi kiinni vasten kasvoja, ERO.

Mitä vittua? Mitä mä tein väärin?

Rakastelin kuin ritari, kunnioitin kuin kuningas (ei Kaarle) ja palvon kuin hölmö solttu. Pyh. Päin persettä meni. Sellainen suhde se. Taivaasta helvettiin muutamassa viikossa.

Jepjepjep, välillä jää luu kouraan tiedetään. Onneks Yontella on uus harrastus, joka inspiroi meitsiä suuresti. Jesh, propsit punaiselle lihalle! Valitettavasti mä oon käynyt jo Treen snägärit läpi ja edelleen Suomen paras grilli löytyy Seinäjoelta. Mun nuoruudessa ehdoton ykkönen oli Nuuttigrilli. Luoja sitä majoneesia, mitä sieltä sai. Heaven!

Mä meen ny itkeen itseni uneen ja sitä ennen veivaan vielä veivaa omin käsin onneen katsemalla Nean pole-kuvia. Nyyh.

Säpiä tähän tarvitaan, ei tästä muuten selviä. Onneks on v-loppu tulossa ja yhden mainostoimiston pikkujoulut Helsingissä odottaa parketin partavaahtoja muuveineen. Sieltä lähdetään hakemaan sääliseksiä.

Varattiin poikain kanssa hotellihuone kaikilla herkuilla ja ajateltiin keskittyä juomiseen, naimiseen ja biletykseen muutama päivä. Niin, ja järkyttävään krapulaan ja maailmanparantamiseen. Nyt kun on sinkku, voi tehdä mitä vaan. Stna…

Syyt ja seuraukset

Jahas, jahas, jahas. Nyt on sitten tullut jutskattua Jennan kans pienen eroa seuranneen hengähdystauon jälkeen. Juhannuksen pippaloissa se tosiaan meni sit sekoileen mun luokkakaverin kans ja kehtas viel pistää mun syyks. Menin siis eilen käymään sen luona ilmoittamatta, kun tiesin sen olevan kotona. Ajattelin, ettei se ehtis keksiin mitään turhia tekosyitä, vaan vois kaikessa yllättyneisyydessään olla jotenkin jopa välitön ja aito. Näin kävi. Tosin nyt tuntuu tosi typerältä, että ees halusin kuulla todelliset syyt. Oli meinaan aiiiiika arsesta ja sai vääntää kahden tunnin ajan ennen ku sain mitään koko muijasta irti. Ja sit kun vihdoin jotain irtos…….

Ensinnäkin… oon kuulemma vouhottanut liikaa vauvoista ja lapsista sen jälkeen ku mulle huhtikuulla syntyi pikkuveli (joka saa muuten nimen viikon päästä). Eeeeh, eikö muka oo normaalia, että innostuin ku näin ekaa kertaa pikkuveljen ja yleensäkin mini-ihmisen lähietäisyydeltä??!!! Ilmeisesti ei. Jenna veti kauheet kilarit nytkin ja sanoi, ettei oo valmis äidiksi eikä tiiä olisiko hänestä ees ”koko hommaan” ja jos niin ei ainakaan vielä kymmeneen vuoteen ja että se ei kestä, että mä painostan sitä?! .___.

Se, että innostuin tuplaveljeydestäni reissun jälkeen, ei tarkoita, että tarttisin oman sinappikoneen tähän ja nyt. VAD F–?! Enkä mä mielestäni oo sanallakaan puhunut mitään siihen suuntaan. Ja nyt ku on lukenut noista lasten katoamisista (ja tänään onneksi myös Ristiinan tapauksessa löytymisistä) niin tuntuu omien lasten hankkiminen entistä kaukaisemmalta. Liikaa vastuuta, pelkoa ja huolta. Eniten ärsyttää se, että Jenna sai myös mut epäileen tolla paskallaan sitä olisko mustakaan ikinä vanhemmaks.

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen.

_

No mut tää oli vaan yksi asia. Toinen asia juhannus-friikkaukseen oli niinkin yksinkertainen kuin se, että olin sanonut Jennalle rakastavani sitä. Se oli ilmeisesti liikaa, väärin, julmaa ja ties mitä, kun sen tiimoilta neiti koki oikeudekseen säätää mun luokkakaverin kans ja tiesi vielä, että näkisin koko tilanteen. Tiesin joo, että se friikkaa helposti ja on ehkä vähän sitoutumiskammoinen, mut että näin paljon? Ilmeisesti. Tuli vaan entistäkin paskempi olo, kun se ei oo ees yrittänyt pyytää anteeksi. Mä en aio pyytää anteeksi sitä, että kerroin sille tunteistani tai siitä, että oon iloinen pikkuveljestä.

Joopa joo. Näin täällä. Mitäs muille kuuluu? 🙂

Semikuoleman hetki ja surkeeta tilitystä

Markkinointi-ihmiset tietää, että asiakaspalvelutilanne on ns. totuuden hetki. Myyjällä on kaikki mahkut lunastaa asiakkaan odotukset tai … vaihtoehtoisesti pilata koko homma täydellisesti. Sori tää markkinointijargon, oon lukenut kesällä vähän liikaa ammattikirjallisuutta ku ei ole töissäkään ehtinyt.

Totuuden hetkestä päästä paskan aasinsillan kautta semikuoleman hetkeen. se yllättää mut iltaisin. kun on hiljaista, pimeää ja oon yksin, mulle iskee toisinaan sellainen hirvee paniikki. mietin sitä, että viel 2 vuotta sitten nukahdin ihanan Seijan viereen Mimmi tuhisi ja vikisi unissaan mun kainalossa ja mä tuijotin sitä haltioituneena siitä kaikesta kauneudesta, hekumasta ja seksikkyydestä. Vaikkei Seija mikää miss Universum ollut, niin kaunis se oli kuin mikä. Kunnes leikkas poikkatukan. Siitä en tykännyt yhtään. Näytti ihan Natalia Portmanin ja Halley Berryn lyhyiden hiusmallien risteytykseltä se fleda. Epämääräiseltä. Mä en juuri koskaan nukahtunut ennen Seijaa, koska halusin kattella sitä illan hämyssä kelmeässä valossa. Pyörittelin yleensä sen samettisia pitkiä hiuksia etusormen ympärilä ja joskus ku en saanut unta, laskin yksittäisiä karvoja.

Jossain vaiheessa Seija räväytti sillain typerästi puoliksi auki ihanat vihreät silmät, joita kehysti ihan sikkepitkät (kestovärjätyt) ripset. Sen silmät oli jumalattoman satumaiset, korallinsinisen ja meren vihreän sekoitus. Joskus tyttö tuhisi mulle unissaan ja mä tykkäsin jututtaa häntä. Kyselin kaikkea häröä ja Seija vastas. Lopulta se heräs ja läpsi mua leikkimielisesti rintalihaksiin tai pakruille.

Maailman hellyttävin hetki oli yleensä aamulla, kun Seija heräs ja halus pistää päänsä mun rintakehälle. ”Tää on mun turvapaikka” se aina sanoi ja silitti rintakarvoi vastakarvaan, mikä tuntui aika veikeelle. ”tässä on hyvä olla, vaikka maailma kaatuis” se aina toisteli pää siinä rinnalla.

ja sitten, yks kaks, mitään varoittamatta (no okei joo, osasin arvata kyllä hiukan) se alkoi syöttää mulle pajunköyttä tekemisistään ja menoistaan. Puhui itsensä pussiin! Kyllähän ihmisen 4 vee tunnettuaan tietää, milloin se kusettaa. Työpäivät alkoi venyä, mussa oli vaan vikaa ja kaikki mitä tein, oli väärin. Milloin olin liian tylsä, liian menevä, ronski, tylsä tms. ihan kohtuuttomia vaatimuksia alkoi sadella kaikkialta. Mun palkka kyllä kelpas mukavasti kauppareissuilla ruokaan ja kulujen maksamiseen ja auto lainaan ja prätkäkin jossain vaheessa, mutta mä en enää ihmisenä kelvannut. mä en osannut puhua tilanteesta mitenkään, vaan vetäinnyin vaan kauemmas mimmistä. Ajattelin et homma ratkee itsestään,k mikä tietty jälkikäteen oli suuri virhe, tiedän. Etäännyttiin toisistamme ihan hirveen kauas, alettiin vittuilla ja syytellä vaan kaikesta toisiamme. Kaikki mitä toinen sanoi tai teki, silloin harvoin kun illall tai aamullam nähtiin, oli väärin. Seija yritti ees vähän puhua ja keskustella, ja mitä enemmän se syytteli mua, sitä kauemmas mä etäännyin. Tiedän joo, tosi luuserimaista. tätä harmaata aluetta oli tosi pitkään. aattelin jo mielessäni, että pitäiskö tehdä syrjähyppy, että ois oikea syy erota. No, kaikki sen tietää, että Seija ehti ensin. Ja jos oon oikein ymmärtänyt, ei ehkä ollut ensimmäinen kerta… 😦

Siihen loppui sit meitsin parisuhde, eikä ole lämmennyt uudestaan, vaikka kuinka ollan koitettu kaikkea silloin aluksi. En ole oikeestaan pystynyt unohtamaan Seijaa, mutten halua sitä takaisinkaan. Toisaalta haluan pitää sen lähelläni mutta joskus kiroan sen kauimpaan helvettiin. En mä tiedä! Tiedän vaan, että tää illn semikuoleman hetki on karmea. Mä oon niin menettänyt kaiken , josta oikeesti välitin ja jota oikeesti rakastin. Mutta pettämistä en vain voi antaa anteeksi! 😦

Nää illat ja yöt on kauheita. Yksin, pimeessä, hiljaisuudessa täysin omien aivoitusten ja ruumiinreaktioidensa kanssa kahden on kauheaa. Ei mahdollisuutta paeta sitä kurjanolon tunnetta, mikä vaanii omassa päässä. Ei sijaistekemistä, ei suorittamista, ei muita ihmisiä. Semikuoleman hetki on surullinen. Tuntuu että hajoaa palasiks. Niinku murenee osiksi. On vaan ihan vitun rikki sisältä, vaikka ulospäin vetää Monalisat huulilla ja leikkii onnellista ja tyytyväistä. tekopyhää esittämistä se on, tunnustan.

Oon niin pettyny itseeni ja omiin toilailuihini sekä seijan että golfmaikan suhteen. Stupid me!!! miks pitää ensin tehdä ja ajatella sitten??? Meen hakeen Yonten kaapista Bossin nahkavyön ja ruoskin sillä itteni uneen. hyvät yöt. ehkä huomenna on sit parempi fiilis.

Onneks ees sain pesää juhannuksena, niin ei tartte kärsiä paineesta alapäässä. Yläpäässä on sitä riittävästi. 😦

Ero

Nyt ollaan sitten tultu siihen tilanteeseen, et meitsikin on näillä näkymin taas sinkku. Saattaa tulla yllärinä, kun en oo oikein ehtinyt päivitteleen tänne mitään viimeaikaisia tapahtumia, mut näin on. Ja tulihan se oikeestaan mullekin yllärinä. Olo on sanoinkuvaamattoman paha, enkä jaksa tehdä mitään. Tuntuu ihan uskomattoman paskalta, että taas yks muija pettää luottamuksen.

Noh, tällä kertaa ei sentään tarvinnut purkaa kihlausta, eikä muija vaihtanut sentään suuntaustaan… ei todella, kun kehtas juhannuksena säätää yksissä bileissä mun luokkakaverin kans ja vielä heittää syyn mun niskoille. Onneks nyt on kesä, muuten olisin ehkä tehnyt sille jätkälle jotain mitä olisin voinut myöhemmin katua. Kivat kolme vuotta ”yhteistä” opiskeluakin vielä edessä sen kusipään kans.

Koko paskakierre lähti oikeestaan siitä, kun Seija silloin ramppas ”hoitamassa” meidän toipilasta Testoksessa. Ja sit eräänä viikonloppuna, kun Jennakin jäi yöks niin Karzu oli jostain syystä ängennyt aamulla mukaan. En tiedä mitä se oli Jennalle sanonut sillä välin, kun olin suihkussa, mut jotain oli selkeesti tapahtunut, koska Jenna oli niin erilainen. Jotenkin etäisempi ja kylmempi… mun on pakko vielä selvittää mitä se oli, koska ilmeisesti sen perusteella Jenna koki oikeudekseen perseillä jussina ja vielä mun nähden. Tai en mä ainakaan muuta siihen sen käytökseen pysty linkittään.

Tää viikko on mennyt jotenkin ihan sumussa. Ei oo varmaan kovin äijämäistä todeta, mut sydämeen sattuu. Nyt saa P-man ja Yonttekin tietää asioiden todellisen laidan, ellei oo vielä tilannetta hokannut mun käytöksestä. En oo ollut oikeen juttutuulella.

Tän kaiken lisäks fammu on ollu tosi huonossa kunnossa taas jonkin aikaa. Senkään takia mua ei oo näkynyt eikä kuulunut. Olin kesäkuun aikana muutamaankin otteeseen Uppsalassa.

Kelit on sentään kesäiset. Harmi vaan, ettei lohduta nyt. Onneks on voinut sentään kattella futista. Muuhun ei ehkä nyt kykenekään. Kiva kesä, jee.

Mallit ja ”mallit”

Mä olen tässä pohtinut, miksi Huippiksen saara on omani ja aika monen muunkin suosikki. Mua viehättää hirveesti tuon naisen kasvot, kun niissä on sellaista kivaa kulmikkuutta. Hyvän mallin erottaa usein taviksesta jokin huomiota herättävä piirre luustossa. saaralla se on lievä ”hevosmaisuus” kun taas joillakin tosi tyttömäisen näköisillä malleilla suorastaan korostunut sydämenmuotoisuus kasvoissa, siis pikkuinen leuka ja iso paljas otsa. ja miettikää Anne Kukkohovia, hänelläkin on tv-ruudussa aika skrode naama. Mutta just tuollaisia luuston linjoja kamera rakastaa. Joku pyöreänaamainen pikkusievä tsubu on aivan mitätön kun tulee kyse valon ja varjon leikistä.

Mua todellakin kiinnostaisi tietää, eikö mallin-ammattia voi suojata millään lisenssillä. Joka toinen vitun kaduilla flaijereita kauppaava teiniblondi pitää itseään mallina. Tissikuvissa heruttavat Tukiaiset, AMB:t, Aitolehdet ja kalinaiset pitää itseään malleina. Ja mikä vittu on olevinaan glamourmalli? Ne esittelevät vain ja ainoastaan itseään eivätkä yritä myydä mitään tuotetta tai luoda mainokseen liittyviä mielikuvia. Mun mielestäni on väärin, että joku tissejään mainostava egoistinen pikkusievä typy saa tosta vain sanoa olevansa malli. Se on vääryys kaikkia oikeasti mallimaisen näköisiä, oloisia ja kokoisia kunnon malleja kohtaan.

Ai niin, juttu Miian kanssa on sitten lopullisesti ohi. me ollaan veivattu ja jauhettu tätä asiaa ja nyt tuli se piste, että tää suhde ei tuota kummallekkaan enää mitään muuta kuin vittuilua ja hampaidenkiristelyä. parempi jatkaa hyvänpäiväntuttuina ja ehkä satunnaisina huvittelupanoina.

Nyt tuli semmonen olo että haluan mansetuunatun version äijäsnapsistani. tavallisesti mä vedän siis vodkaa ja sen päälle viipaleen tulista chorizo-makkaraa, mutta nyt lähtee vodut naamaan MUSTALLA MAKKARALLA! tarttui nimittäin paketti mukaan Hulluilta Päiviltä. Tosin mä olen terapeution käskystä myös shoppailukiellossa. pitäis kuulemma löytää ei-materiaalista sisältöä elämään….

Vähän gallupoia: onko tämä malli???? 😀 Ja mitäs mieltä ootte Hanna Gullichsenista joka ei yritä olla malli mutta on sitä ulkönäöllisesti aika paljon enenmmän kuin eräät….

Kokotestoskooma

Villa Testoksen alfaurokset ovat kohdanneet viidakon todellisen herran. Tai siis rouvan. Tai oikeastaan rouvia. Naiset pitää meitä otteesssaan aivan uudella tavalla, eikä päästä ees omaan blogiin perkele. Yontella on joku elämää isompi masiskausi slash itsensä etsimis/voimauttamiskausi, joka alkoi oikeastaan perheriidasta Miian kanssa ja on johtanut siihen, että mies on alkanut hengata jossain Uusi Maa-energiafoorumilla. Kaikki alkoi Kaalibileistä, ku Yontte meni lähettään Miialle kännissä aivan typeriä multsareita ja eukko vaihtoi välittömästi mustiin sukkiin. Ilmeisesti kostona Y:lle mimmi järkkäs jotkut vitun mallitapas-tsembalot, joihin jätti Yonten kutsumatta. Naiset!!! Vähän ku Tippis, joka kielsi mua tulemasta Kaalibileisiin. Eikös ois aika kehittää jotain persoonallisempia keinoja? 😉 No Yontte vastas samalla mitalla takas ja on juhlinut naispuoleisten asiakkaidensa kanssa viikonloppuna jossain… Rahaa meni kuulemma lähemmän pari donaa, että ei ihan missään Lovessa olleet. Kattellaan josko äijä ilmestyi himaa, niin sais kuulla hauskoi juttuja. Oli kuulemma nauhottanut bilevideoo Miialle ja pistänyt sen meiliin oottamaan sunnuntaina aamuyöllä Tsiisus. Ihan ku 16-vuotiaiden touhua…

Toisaalta ymmärrän mut enemmän mua vaa huvittaa. Yonten kanssa ei nimittäin kannata kilpailla, koska se ei anna periks, ennen ku makaa haudassa kuolleena. Jollain tavalla ihailen tota sen periksantamattomuutta, mut joskus pääsis helpommalla kun vaan osais pelata ittensä ulos tilanteesta ja lopettaa ajoissa. Miks aina  pitää voittaa? Tai ylipäänsä pelata tommosta valtapeliä naisten kanssa? Naiset on niin härskejä, että ne on aina lopulta niskan päällä jollain keinolla.S eijakin sai mut ylipuhuttua terapiaan! Eikä ollut vaikeeta. Lupas maksaa safkat Saludissa istuntojen jälkeen 😉 Nyt ois paree olla pötsi kunnossa sit! Ei löytynyt labroissa mitään, mikä tarkoittaa putkea perseeseen ens viikolla. Vai tekeeköhän ne sen suun kautta. En itse asias muista, kumpi tähystys se oli, mut ei se mikään elämys tule olemaan. Siis positiivisella tavalla. 😉

Enemmän ku huolehdin Yontesta, kattelen tota Erichin touhua vähän kieroon. Jätkä on aivan Jennan pauloissa. Suurin piirtein asuu kohta muidun luona Mitsun kanssa. Eerikki käyttää kaiken aikansa Jennan kanssa. En ihmettelis, vaikka kohta olis taas kihloissa, omistais laivakoiran lisäks labbiksen,muuttais mun ja Seijan vanhaan taloon Takahuhtiin ja alkais pukata skidejä. NOU!!!!!!!!!! Sitä virhettä ei kannata tehdä, et säntää suin päin kihloihin ja naimisiin ja ja melkein perheen isäksi… VAIKKA tuntis kuinka hyvin niin kannattaa vähän kuulostella. Joo, mitä mä tässä valitan ku itte oon menossa exän kanssa psykoterapiaan. Ja Julia rinkuttaa jatkuvasti pahoitellen ylireagointiaan ja anellen, että aloitetaan kaikki alusta ja unohdetaan menneet viikot. No Joopajoo.. Ei ehkä onnistu iha niin vaan.

Miehet, älkää luovuttako alfa-asemaanne perkele… 😉 Moro!

Horovirus ja Seija

Entäs jos muhun onkin iskenyt horovirus?  Levinnyt tuolta rajan takaa tuulten mukana Lapin kautta tänne läntiseen Suomeen? Ei saatana sentään, tätä vaihtoehtoa lääkäritäti ihquissa sukkahousuissaan ei ottanut varmaankaan huomioon. Tai sitten mulla on kuitenkin se Tippuri hanurissa. Ehkä se hyppäs sinne jotenkin siitä keräkaalista, jota kannoin housuissani Ipassa. Jos Tippis oli ensin käyttänyt kaalimatojaan, sit desinfioinut ne veden keittimessä ja lopulta huuhtonut sillä vedellä ne kerikset, joista teki safkaa. Nyt on niin paljon vaihtoehtoisia skenaarioita, ettei tiedä, mihin uskois. Joku syyhän tähän hillittömään paskomiseen on oltava. Toivottavasti selvii huomenna, kun saan osan labroista. Joissain kokeissa menee kuulemma viikko, jopa kaks, jotain harvinaisempia. En ole kohta viikkoon pystynyt syömään juuri mitään lihaa ja mulla on alkavat vieroitusoireet päällä. Hiukkasen vituttaa, ku Yontte mussuttaa tos sisäfilettä ja meikä ei pysty. Kokeilin Erkin tofuja, mut vitut niistä mihinkään ole. Sama soijapullien kanssa. Välittömästi oksu kurkussa. Vittu että voi vituttaa miestä. MÄ OLEN A-LUOKAN LIHANSYÖJÄ JA MUN KEHONI TOIMII PUNAISELLA LIHALLA!!! Miksi tämmösen paskan piti osua just mulle eikä vaikka Eerikille, joka tykkää luonnostaan noista velleistä ja vihreyksistä? Epäreilua. 😦 Ja ettei vitutus ainakaan pääsis laantumaan, seijakin soitteli piiiiiitkästä aikaa. Se on käyny kesäsätä asti kallonkutistajalla ja sillä on diagnosoitu joku mielenterveysvamma. Hahaa, mitä mä sanoin siitä narsismista???? Ihan taatusti se.

Kallonkutistaja oli suositellut, että Seijan läheisimmät ihmiset tulis mukaan (siis yks kerrallaan) muutamaan terapiaistuntoon, koska se voisi kuulemma jelppiä tunteiden käsittelyä ja edistää paranemista. Minä EN ainakaan mene hullun exäni terapiaan perkele. Teki niin töreet temput mulle Prinssinakin kanssa, että saa kantaa kaiken seurauspaskan ihan keskenään. Enää ei heru sympatiaa eikä rahaa Ne ajat on ohi, kun meikäläinen oli kynnysmatto. sorry vaa Seija. Ja kaikki muutkin exät. Pitäkää tunkkinne!!!!!

Ei saatana, taas kouristaa mahaa. Pakko siirtyä jo tutuksi tulleeseen huoneeseen, jossa Elvikset ja Marilynit mua odottaa. Onneks on noita helvetin hygienipyyhkeitä, vaikka niille aiemmin oon naureskellutkin. 😉 😉

Moro!

Pause

Dodii, Piimänni ois taas kahlitsematon. Ainakin toistaiseksi. Mitä tohon nyt voi sanoa, jos toinen inttää, että mä oon sille liian hyvä ja ettei hän tahdo pilata mun(kin) elämää? ”Sua alkaa harmittaa kuitenkin jossain vaiheessa ja sust tulee vaan yhtä katkera ku musta”. Vittu ku vituttaa. Mä todella tykkäsin tosta plikasta mut nähtävästi se ei uskonut meidän jutun kestävän tulevii muuttoja ja tätä lapsettomuushommaa.”Mut ollaan ystäviä”. Joojoojoo.

En mä mitään ystäviä enempää tartte, niitä on tarpeeks. Mä halusin jonku, joka ymmärtäis mun erikoista persoonaa ja diggais meikästä just ellaisena mitä oon. Niin mäki oisin digannut Juliasta mut ei vittu riittänyt. ”Tulee ni huono omatunto, ku joudut oleen tällaisen puolikkaan naisen kanssa”. Argh. Aivan vitun sama. Sainpahan syyn jauhaa ton vuoteesta löytyneen kiinankaalin palasiks blenderissä ja jatkaa eilisissä tunnelmissa vielä tänäänkin. Kaalit rulez vittu saatana helvetti perkele. Ja missä ne apinatkin on just silloin kun tarttis hauskuuttajaa.

Vuoden vaihteen realityt syyniin

Ihan ekana, mulla on äärettömän hyvä syy seurata realitysarjoja, koska olen P-manin kanssa kehittänyt Mediapastori-konseptia, johon sisältyy mm. tosi tv-uraa suunnittelevien/sen jo luoneen ihmisten sparrausta ja mediauran tavoitteellista kehittämistä. Ja katseltuani kolmea uutta realityä voin kyllä sanoa että pastorille piisaa työnsarkaa tässä maassa:
1. Suurin pudottaja. Eipä anna eka jakso kovin ruusuista kuvaa näiden läskien yhteistyötaidoista. Miten nämä tyypit tämän skaban jälkeen kauppaavat itseään töihin kuluneilla fraaseilla ”sosiaalinen, yhteistyökykyinen ja hyvin ihmisten kanssa toimeen tuleva”. Ensinnäkin se ukko, oliko nyt Seppo vai Esko, joka kaverinsa kanssa vain väänsi ruokia kysymättä yhtään, haluavatko muut osallistua, onko heillä ruokaideoita jne. Ja miten tämä mököttävä kapinoijapariskunta reagoi kahden äijän sooloiluun? Alkaa mielenosoituksellisesti vääntää yksinään jotain vitun fetasalaattia sen sijaan että reilusti sanoisivat että hei, voidaanko pitää pieni palaveri liittyen ruokailuun, meitäkin kiinnostaisi ruuanlaitto, voidaanko jakaa kokkailuvuoroja ja ideoida ruokia yhdessä. Voi morjens miten tyhmiä ”aikuisia” ihmisiä…

2. Satuhäät. Ykkösjakso teinipari meni naimisiin tunnettuaan kolme kuukautta. Jos mun lapseni tekisi noin, en todellakaan suostuisi maksamaan pentujen häitä. Opetelkoot vitun ipanat tienaamaan ja maksamaan itse laskunsa. Miten toi muija voi muka kuvitella luovansa uraa mallina, jos se antaa itsestään avoimesti kuvan laiskana ja lapsellisena unohtelijana, joka soittaa heti äidille kun kivi menee kenkään.

3. Martina ja Esko vauvakuumetta. Olen todellakin kiinnostunut siitä, kuka näitä tyyppejä palkkaa hommiin ja mistä he repivät rahaa niin paljon, että voivat asua kaivopuistossa ja viettää yönsä Klaus K:ssa. Esko vaikutti ihan ok:lta, mutta Martinasta valitettavasti huokuu vain kylmyys ja kypsymättömyys, jälkimmäistä aina selitellään naisen temperamentilla. Tämä pari vedonnee mediaan aikansa, mutta mitään kestojulkkiksia, sellaisia, joista kansa oikeasti olisi kiinnostunut, ei voi kehittyä. Ne julkkikset, jotka ovat pysytelleet parrasvaloissa vuosikymmenet, ovat aina jollain tavalla sympaattisia ja maanläheisiä. Nykäsessä kiinnostaa tavismaiset laukomiset ja monella valitettavan tuttu ja surullinen ongelma, alkoholismi. Jari Sillanpää on aina hyväkäytöksinen ja hymyilevä. Frederik kutsuu itseään häpeilemättä junttidiskon kuninkaaksi. Mitä samaistumispintaa tarjoavat nirppanokkaiset tyypit, jotka eivät ole erityisen hauskoja ja joissa ei ole mitään inhimillistä säröä?

Ah, tänään kävi ikävä juttu. Olin hakemassa Stokkan herkusta oliiveja ja chorizoa iltapalaksi, kun törmäsin entiseen deittiini iranilaiseen tsubuun. Meillä meni sukset ristiin siks että a.) sillä oli ihan hirveen karvanen toosa ja b.) se suuttu kun haukuin Ason BB-voittoa jota tyyppi ei tod. ansainnut ja sit tän iranilaisen rättipääkaverit alko lähettään mun henk.koht. naamakirjaan kamalii törkyviestejä. Kohtaaminen olisi ollut viileän aikuismainen, ellei misu olisi sortunut naurettavaan temppuun. Se talloi mun varpaalle! Sillä oli vielä Loboutinit jalassa kun sil oli sellanen tapa et mentiin mihin tahansa niin se vaihtoi aina sisätiloissa korkkarit jalkaan. Vitun ämmä. Kyllä mää tiän et sun diplomaattifaijas nekin kengät on maksanut ja sää et oo muuta kuin huonoitsetuntonen karvanen eukko! Mullapas sattuu oleen oikeesti vitun hyvännäkönen malli nyt kierroksessa joka ei oo samanlainen karvalompsa ja joka osaa vittu käyttäytyä ja käy töissä!

Mistä tunnet sä pettäjän?

Tuli Tiinan kanssa kommissa puheeksi pettäminen. Oon monesti miettinyt, mistä pettäjän tunnistaa, mikäli tämä ei jätä mitää selkeitä merkkejä selän takana puuhailusta. Kerrotaan ny vielä tietämättömille, että seukkasin neljättä vuotta kaikin puoli ok-naisen kanssa, mutta lopulta erottiin, koska naikkonen petti mua. Epäilin tätä jo pidempään, mutten koskaan saanut vedenpitäviä todisteita moisesta. Vaaranmerkkejä oli kyllä ilmassa tutustumisesta asti, ja jaan niistä nyt muutamia teidän kanssa. Nää perustuu mun kokemuksiin Seijan kanssa, mut voisi ajatella, että nää on suht yleispäteviä. Vai onko?

Alussa, kun ei tunnettu vielä kunnolla:

1. Liian miellyttävä, sujuva ja soljuva käytös ja puhuminen

Seija vaikutti alusta asti sellaiselta supliikkimimmiltä, joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja pitää kaikista. Tällöin en osannut epäillä, etteikö kaikki välttis pitäis Seijasta. Nainen osas kertoa hirveen hyvin juttuja ja tarinoita itsestään, elämästään ja lähipiiristään. Aika usein jutut oli tosi minäkeskeisiä, vähän liioiteltuja ja jotenkin ”liian” mietityn tuntuisia. Ihan kuin Seija ois ollut teatterin lavalla jatkuvasti ja esittänyt jotain ”huipputyyppiä” kertoen vain sellaisia tarinoita, joista yleisö, eli meikä pitäis ja joihin vois helposti koukuttua. Toki rivien väliin oli istutettu pala inhimillisyyttä, traagisia käänteitä, surua, pettymystä jne., mutta juuri sillain sopivan laskelmoidun oloisesti.

2. Nainen oli hirvittävän seurallinen ja superavoin.

Seija oli hauska ja avoin tyyppi, johon todella oli helppo tutustua. Olipa ihminen millainen vaan, hän olisi ihastunut Seijan suorapuheisuuteen ja häpeilemättömyyteen. Vaikka myöhemmin tajusin, että suorapuheisuus päti vain mukaviin asioihin, en silti osannut pitää häntä mitenkään feikkinä. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo yliavoimuus olisi pitänyt herättää meikäläisen epäilyt. Nainenhan oli parisuhteessa! Miksi olla seurallinen ja avoin, eli todellinen miesmagneetti, jossei sitten parisuhde ole paska ja halua elämäänsä uutta vauhtia, energiaa ja vaihtelua? Seija oli aivan liian seurallinen ollakseen aidosti onnellinen nykyises suhteessaan. Eikä onnellinen nainen käy jatkuvasti puolituttujen miesten kanssa kahvilla, syömässä ja hipalla ja tutustu niilläkin reissuilla aina uusiin miehiin, joiden kanssa jatkaa moista rumbaa!

3. Vihjeet

Seija antoi jatkuvasti pieniä vihjeitä, joista saattoi päätellä, ettei hän ollut tyytyväinen ja onnellinen senhetkisen äijän kanssa. Muikki mm. kertoi epäsuorasti sivulauseessa poikaystävästä, joka ”oli aina työmatkalla” tai ”ei ikinä tuonut yllätyksiä” tai ”on roikkunut rinnalla teinistä asti”. Hän antoi koukkuja, jotka veti mua puoleesta, vaikka samalla tiesin, että mimmi on varattu ja että mun pitäisi pysyä siitä erossa! Ja ne sanavalinnat, joita Seija käytti puhuessaan miehestään, oli jotenki dissaavia. Vaikka hän saattoi hymyillä ja näytttää kaikin puolin rehelliseltä, niin silti mun korvaa kuulosti siltä, ettei hän hirveesti ainakaan arvostanut nykyistä miestänsä. Ja ylipäänsä aina ku tuli puhe nykyisestä statuksesta, hän käänsi keskustelun nopeasti arkisempiin asioihin.

Suhteessa:

1. Valehtelu

Valehtelu ja keksityt jutut alkoi jossain vaiheessa tulla esiin, jos vaan osasin olla riittävän tarkka. En ois tietenkään halunnut olla mikään vitun vahtikoira tai kyylä, mut jossain vaiheessa epäilykset alkoi olla jo niin suuret, että sitä vahti toista tahtomattaan. Otetaan esimerkiksi nää jokavuotiset lapsuuden ystävien kans tehdyt ”Tyttöristeilyt”, jotka ny jo muutenki kuulostaa epämääräisiltä. Ja epäilyksii ei ainakaan vähentänyt se, ettei poikaystävät koskaan saanut viedä mimmiporukkaa laivalle, vaan ”kyydit oli järkätty iha omasta toimesta”. Toinen kiinnostava seikka oli se, ettei naisiin saanut ikinä yhteyttä kesken reissun. ”Halusivat pyhittää risteilyn ystävyydelle ja puhelimet meni kuulemma äänettömälle tai jätettiin hyttiin”.

No, reissua puitiin sitten kotiinpalun jälkeen. Ku kysyin, kenen kanssa hän oli ollut ja mitä tehnyt, vastaukset oli hirvittävän ympäripyöreitä. Seija saattoi kertoa ummet ja lammet vaikka risteilyn ohjelmatarjonnasta tai jostain vitun tax-free-hankinnoista, mutta ei koskaan siitä, mitä ja kenen kanssa oikeasti oli puuhastellut. Kun kyselin, oliko vientiä ”liikaa”, tanssitko muiden äijien kanssa tai tarjosko miehet drinksuja, hän ei koskaan vastannut yksselitteisen suoraan. Vastaukset tuli kuin politikon suusta. Ei niistä saanut mitään otetta. Toisaalta ne oli hirveen ristiriitaisia ja joskus naikkonen kieltäytyi vastaamasta ollenkaa vähetellen koko uteluani. Niinku vaikka tohon viimeiseen kysymykseen, tarjosko kivat äijät drinksuja, vastaus oli tavallisesti: ”Mitä sä nyt tuollaisia mietit edes, höpsö? Vaikka ois tarjonnutkin, niin mä kieltäydyin. Sä oot ainoa mies, joka saa mua juottaa. Eiks sulle muka ikinä tarjota mitään komistus”. Just… Seija käänsi keskustelun näppärästi muhun ja samaan aikaan yritti saada mut vaikuttaan ihan jälkeenjääneeltä tiukkikselta.

2. Kehon korjausliikkeet: Häkeltyminen, kiihtyminen, pakeneminen

Kehon kieli kertoi enemmän ku tuhat sanaa. Ainaki Seijan tapauksessa. Vaikka nainen kuinka yritti olla tyyni ja asiallinen, niin sain hänet ärsyytymään mitättömillä ja tarkkaan valituilla sanoilla. Ja kun huomasin, että mimmi kiemurtelee tuolissaan, löin yleensä vettä myllyyn. Saatoin kysellä tahallani kaikkia nippeliyksityiskohtia, koska tiesin Seijan kusettavan, ja että hän ei todennäköisesti vastais myöhemmin samalla tavalla aiemmin esittämääni kysymykseen. Aika usein häkeltyminen näkyi paniikinomaisena tarpeena puljata ittensä aihepiiristä nopeasti ulos. Tai sit hän saattoi iha konkreettisesti lähtee käymään vessassa tai keittiössä ja heitti jo pois kiitäessään huolettomasti, et ”oota, mä kerron sit ku tuun takas”…. Mimmi pakeni.

3. Syyttely ja näkökulman vaihtaminen ja ahdistuminen

Yks kans, mikä välillä huvitti mielettömästi, oli Seijan taito kääntää keskustelu muhun aroilla hetkillä. Kuulin monesti lauseet ”sä vaan kyttäät”, ”perkeleen vahtikoira” ja ”miks sä aina utelet”. Vastasin noihin aina, että hei nainen, sä annat mulle siihen aihetta tolla epämääräisellä käytökselläs. Sitten tuli yleensä hetkeksi jäätävä hiljaisuus, itkuraivarit tai keskustelu siitä, kuinka meillä on kaikki niin huonosti, jossei edes luottamusta löydy. Niin saatanan rasittavaa, mutta pettäjä ja valehteli usein puolustautuu hyökkäämällä. Arvatkaas kuinka hankala olo Seijalle tuli, kun mä en mennyt mukaan noihin sen kohtauksiin toisinaan? Pystyin hillitsemään itseni ja jatkoin kylmällä linjalla. Naisen oli kertakaikkiaan mahdoton pysyä housuissaan ja hänen käytöksestään näkyi läpi, kuinka hän pelkäsi, etten usko hänen sössötystään. Siitä seuras yleensä lisää selittelyä, vakuuttelua ja joskus syyttelyä ja tappeluitakin. Avoimuus, puheliaisuus ja seurallisuus häviää totaalisesti, ja tilalle astuu epävarmuus ja sellainen ”huolen häivä” kasvoilla. Usein muijan liikehdinnästä tuli kiivasta ja hätäistä, tai sitten liioitellut rauhallista ja uskottavaa – jokatapauksessa tosi teennäistä!

4. Totisen katseen välttely

Tää oli ehkä selvin merkki siitä, että muija puhui iha pehmoisia. Etenki, ku olin saanut Seijan kiinni valheesta tai hän luuli, että niin oli käynyt, muikki ei pystynyt enää katsomaan mua silmiin. Tää oli ihan pikkuinen nyanssi, mutta yleensä se viimeinen niitti. Muija ei kestänyt kertakaikkiaan mun tapitusta. Hän käänsi katseensa nopeasti pois tai lähti vessaan, hakeen omenaa, kattoon tuliko tekstari tai alkoi kastella jotain vitun kukkia. Sit hän siinä samalla, ku teki jotain muuta, jatkoi keskusteluu sillain puolihuolimattomasti tyyliin ”ei tää ny niin tärkee juttu ole”.

Että sellaista… Näitä pettämisen merkkejä nyt ois tuhansia, mutta ei pysty veivaan enempää tähän postaukseen. Olihan tälläki mittaa ku Raamatulla konsanaan. Pakko viel sanoo, että kekseliäimpiä merkkejä, mist on voinu epäillä pettämistä, oli yhden muijakaverin havainto hänen ja silloisen avopuolisonsa kotoota. Nainen siis epäili, että ukko pettää häntä erään ulkomaalaisen kolleegan kanssa. Kun tää oma naikkonen oli viikonloppuisin duunissa toisella paikkakunnalla, niin sunnuntaina kotiinpalatessaan pariskunnan nahkasohvassa oli kaksi perseenjälkipainaumaa, suht lähellä toisiaan ja toinen selkeesti matalampi kuoppa! Lisäks keittiön rodessa tietty pohjalle piilotettuna oli kaks tyhjää irtokarkkipussia. Lisäks tän oman mimmin hammasharja oli siirretty ”siivousta varten” peilikaapin sisään pois lavuaarin reunalta. Myös viinilasit oli pesty selkeesti miehelle epätavallisen hyvin, mutta siltikin, kun mimmi nosteli niitä yläkaappiin, niissä näkyi valoa vasten huulipunan tai kiillon rippeet kaikesta huolimatta. Selkeä peli!

Tässä tapauksessa mies jäi lopulta kiinni ”rysän päältä”. Hän unohti tyhjätä yhteiseltä koneelta online-sanakirjan käytön jälkeen välimuistin, joka paljasti miehen hakeneen mm. seuraavia käännöksiä: ”rakastella”, ”olet kiihottava” ja ”salasuhde”. Amatööri. 😉