Hekumaa Helsingissä

Hitto soikoon poijjaat! Oli aika yllättävä ja mukava viikonloppu monella tavalla.  Iranilainen on kutkutellut mieltäni jo toista kuukautta, mutta keissihän on se, että me kierrelään toisiamme kuin kissa kuplivaa puuroo, eikä kumpikaan halua olla se, joka tekee seuraavan siirron. Paitsi mä voisin siirtää sen pimppikarvat viemäriin, hhehheh!

Meillä oli perjantaina Herraklubin eka kokous.  Tapasimme yhden Jasonin, joka pyrkii porukkaamme jäseneksi. Miekkonen kestitti meitä varsin mallikkaasti Näsijärven rannalla sijaitsevassa huvilassaan, tarjolla oli mm. rapuja, etanoita valkosipulivoissa, hevosenlihapihvit, tujua punkkua ja savuisia viskejä ja suklaafondantit. jason oli myös järkännyt paikalle oikein mukavan yllätyksen, pari eksoottista tanssijatytsyä jotka keikistelivät ja tarjoilivat meille. Voitte uskoa, että alkoi etumusta hiukan kuumottaa ja tuli sellainen fiilis että nyt radalle. Tilattiin pari taksia ja lähdettiin keskustaan, suuntana Love Hotel. Ja kukas se siinä Loven edessä värisi pikkumustassaan, ihanat kiharat hiukset tuulessa hulmuten, ihana irinilainen. Muut hyppäsivät taksista ulos, mutta mulla ja iranilaisella oli joku ihme katsekontakti-säätö-hetki siinä. Mä yritin jotain ja se yritti jotain ja kuski kilju vaan että jäätsä vai jatkuuks matka. Iranilainen kohotti kulmiaan kysyvästi ja mä jossain mielijohteessa viitoin sen taksiin. Kuski kysy et mihis sit ja mä heitin pallon iranilaiselle. Se sano ihan pokalla et Helsinkiin!!!!!

Nainen selvästi koetteli mua mut mä olin niinkuin mulle olisi arkipäivää napata käbi stadiin. Kuski siinä ihmetteli hetken ja mä sanoin et aja nyt vaan, sä tuut saamaan tästä keikasta vitusti enemmän kuin koko yön rallista Hämeenkadulla. Me köröteltiin Helsinkiin, ihanaisella oli laukussaan jotain likööriä jolla me kitattiin itsemme mukaviksi matkan aikana. Stadiin saavuttiin puolen yön maissa. Kuski kysy taas et mihis täällä. Mä olin edelleen hiljaa ja iranilainen pamautti että Kämppiin. Mä annoin mennä ja ajattelin vaan et mun lomarahat on vielä käyttämättä. Hotellissa oli tietty säätöö kun tultiin niin myöhään, mut saatiin lopulta sumplittua huone ja skumppatilaus.

Ei hitto mikä yö ja aamu ja seuraava päivä, maksoin kaksi yötä vaikka eilen illalla lähdettiin sit takas himaan, hiukan proosallisemmin vaan. Yks tuttu oli ajelemassa Manseen ja päästiin sen kyydillä. Iranilainen jäi autosta keskustorilla, se ei selvästikään haluu et mä saan sen asuinpaikan selville. Saishan sen Finderin kautta mutta en mä viitsi teineillä ja pitäähän ihmisellä olla yksityisyyttä.

Jatkosta ei puhuttu. Mä olen vieläkin ihan eedenissä ja mietin, koska me nähdään seuraavan kerran, mikä on homman nimi ja miksi vitussa mä mietin tällästä. Ehkä ne haalaribileet on hyvä idea, saa päätä selvitettyä kun nappaa jonkun opiskelijamuidun kainaloon.

Ainoa särö koko täydellisessä viikonlopussa oli se, minkä varmaan arvaattekin. Ne karvat! Mä yritin sitä aamulla tukistella leikkisästi ja ehdotin, et mitäs jos mä tekisin sulle uuden kampauksen mutta se vaan sihahti. Miksi melkein täydellinen nainen ei tajuu miten pienellä vaivalla se voisi olla tän universumin upein veenus?

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!

%d bloggaajaa tykkää tästä: