Panokisa ja lihahommia

”Mä olen mies. Mä olen mies, joka ompelee nappii ja sorvaa krakaa”… Vaimitensenytmeni. Meitsi menee huomenna taas Seijan kans psykolle ja sit Saludiin syömään piffeetä. Tää on aivan saatanan sairasta, mut ei se mitn. Muikki tarvii mua ja mä tartten punaista lihaa ja Saludin juustopöytää. Miettikää nyt kerran kuussa joku maksaa ulkona syömiset. Ei tää voi olla todellista enää.

Ostin tänään Dressmanista uutta kudetta. 60 paria mustia sukkia. Se on kuukaus taas ja ne on kadoksissa. Pesukone ahmii niitä. Tai sit Eerikki. Hankin myös uuden mageen kauluspaidan ja krakan. Himassa kokeilin krakaa ja näytän siinä ihan sulhaselta. Se oli myymälässä vitivalkoinen mut himassa muuttui kermanväriseksi. Saatana. Ja kaiken lisäks se oli revennyt alareunasta ja jouduin kaivaan ompelukamat esiin. Ei ookkaa tullut virkattua tai ommeltuu (jep, homo) sit sen mutsin pipaoperaation jälkeen. Ni jo, mulla on sit mutsi, joka kulkee pellemiljoonakevätpössymyssyssä julkisesti ja kertoo kaikille, että poika virkkas sen. 😦 Kiitos minä, kiitos paskat venyvät langat. Jouduin myös siirtää nappii paidasta, ku on vähän kaulan lihakset kasvanut. Ja pienempää paitaa ei voinut ostaa, ku hartiat ei ikinä mahdu. Viime vkollakin kuljin reiät kainalossa työpäivän, ku paita vaan repes, ku nostin meidän harkkaria Tippuria duunissa, et muikki ylttyi vaihtaan lampun.

Näin eilen härön unen. Unessa panin Seijaa meidän vanhassa himassa terassilla Fjällrävenin punaisessa teltassa Takahuhdissa kostoksi siitä, että se paneskeli teiniprinssiä mun aikana. Laukesin unessa sen selälle ja lennätin hirveet lastit juuri keltaiseksi maalattuun terassin aitaan. Seija uus jäbä, joka muuten on ollut Mr Manse -kisassakin elvistelemässä in real life, jätti sen.

Nooohhhh…. Arvatkaas mihin tää uni johti? Keskusteluun Yonten kanssa. Y lupas maksaa koko kesän golfkierrokset, jos toteutan uneni tismalleen sellaisena, miten sen näin, ja otan todistusaineistoa kännykkäkameralla. Sairas äijä. Eerikki taas sanoi,et jos teen sen, Karzun ja Seijan faija (ex-kapiainen) ampuu mut omalla hirvikiväärillä. Niin, tiedä sit, mitä isänsä sanois, jos kuulis mun ja Seijan YYA-sopparista liha vs. psyko. Mut onhan toi koko kesän golfit on aika paljon rahaa. Mutta teltta, maalaukset, aita. Ja jättimällit!!! Ja exän otto terassilla, jossa hengaa aina ex-naapurin vihainen hurtta vahtimassa joka askelta. Vaikeeksi menee! Mitä sanotte? Oishan toi röyhkeetä, mut se petti ensin, lällälläälläää. 😉

Moro!!!

Horovirus ja Seija

Entäs jos muhun onkin iskenyt horovirus?  Levinnyt tuolta rajan takaa tuulten mukana Lapin kautta tänne läntiseen Suomeen? Ei saatana sentään, tätä vaihtoehtoa lääkäritäti ihquissa sukkahousuissaan ei ottanut varmaankaan huomioon. Tai sitten mulla on kuitenkin se Tippuri hanurissa. Ehkä se hyppäs sinne jotenkin siitä keräkaalista, jota kannoin housuissani Ipassa. Jos Tippis oli ensin käyttänyt kaalimatojaan, sit desinfioinut ne veden keittimessä ja lopulta huuhtonut sillä vedellä ne kerikset, joista teki safkaa. Nyt on niin paljon vaihtoehtoisia skenaarioita, ettei tiedä, mihin uskois. Joku syyhän tähän hillittömään paskomiseen on oltava. Toivottavasti selvii huomenna, kun saan osan labroista. Joissain kokeissa menee kuulemma viikko, jopa kaks, jotain harvinaisempia. En ole kohta viikkoon pystynyt syömään juuri mitään lihaa ja mulla on alkavat vieroitusoireet päällä. Hiukkasen vituttaa, ku Yontte mussuttaa tos sisäfilettä ja meikä ei pysty. Kokeilin Erkin tofuja, mut vitut niistä mihinkään ole. Sama soijapullien kanssa. Välittömästi oksu kurkussa. Vittu että voi vituttaa miestä. MÄ OLEN A-LUOKAN LIHANSYÖJÄ JA MUN KEHONI TOIMII PUNAISELLA LIHALLA!!! Miksi tämmösen paskan piti osua just mulle eikä vaikka Eerikille, joka tykkää luonnostaan noista velleistä ja vihreyksistä? Epäreilua. 😦 Ja ettei vitutus ainakaan pääsis laantumaan, seijakin soitteli piiiiiitkästä aikaa. Se on käyny kesäsätä asti kallonkutistajalla ja sillä on diagnosoitu joku mielenterveysvamma. Hahaa, mitä mä sanoin siitä narsismista???? Ihan taatusti se.

Kallonkutistaja oli suositellut, että Seijan läheisimmät ihmiset tulis mukaan (siis yks kerrallaan) muutamaan terapiaistuntoon, koska se voisi kuulemma jelppiä tunteiden käsittelyä ja edistää paranemista. Minä EN ainakaan mene hullun exäni terapiaan perkele. Teki niin töreet temput mulle Prinssinakin kanssa, että saa kantaa kaiken seurauspaskan ihan keskenään. Enää ei heru sympatiaa eikä rahaa Ne ajat on ohi, kun meikäläinen oli kynnysmatto. sorry vaa Seija. Ja kaikki muutkin exät. Pitäkää tunkkinne!!!!!

Ei saatana, taas kouristaa mahaa. Pakko siirtyä jo tutuksi tulleeseen huoneeseen, jossa Elvikset ja Marilynit mua odottaa. Onneks on noita helvetin hygienipyyhkeitä, vaikka niille aiemmin oon naureskellutkin. 😉 😉

Moro!

Uusi näkökulma ahdistussuhteeseeni

Juttelin pitkään ja hartaasti mutsin kanssa puhelimessa ja tunnustin olleeni Huhdissa evakossa meitin vanhal kämpällä. Tiesin, ettei mamma pidä ajatuksesta, koska se ei ole ikinä pitänyt Seijastakaan. Tällä kerta äiteen reaktio oli kaikessa kylmyydessään yllättävä: ”Mitähän helvettiä sä puuhaat rakas poikani? Eikö se nainen loukannut sua jo riittävästi ja nyt annat sen juoksuttaa sua sata nolla?!”

Meikä häkeltyi tykityksestä täysin. Toi oli suora potku kivareille. Eikä mikään pieni nykäys, vaan luja monotus arimpaan mahdolliseen kohtaan. Ei mutsi oo puuttunut sen suuremmin mun naisasioihin sen jälkeen, ku kotoota pois muutin. Toki oon kysellyt neuvoi ja mielipiteitä niin äitiltä ku faijaltaki, mutta tää odottamaton kannanotto tyrmäs täysin.

Mutsi alkoi tiukata, onko Seija muka niiiiiiiin spesiaali, etten kerta kaikkiaan pysty unohtamaan häntä? Ja mikä on todellinen syy, etten voi unohtaa historiaa? Erityisesti jäin miettimään mutsin kysymystä, ansaitseeko Seijaihailua, lämpöä, ymmärrystä ja sympatiaa, vaikka petti mua kylmästi neljän vuoden seurustelun jälkeen. Niin. Järjellä ajateltuna ei tietenkään ansaitse. Lisäksi mutsi muistutti siitä, kuinka Seija syyllisti meikää erosta ja aloittipa vielä systemaattisen mustamaalauksen selän takana.

Mutsi on oikeessa. Tuo toimimaton suhde ei kyllä ansaitse ni suurta arvoa, että antaisin sen pilata koko tulevaisuuden jääden roikkumaan kiiltokuviin ja vääristyneisiin muistoihin. Ehkä mun ois aika suorittaa jonkinnäköistä parisuhdeajattelun tervehdyttämistä. Tai sit kattoa peiliin ja miettiä, mikä helvetti Seijassa OIKEESTI on, etten pääse irti. Onko kenties jotain, mitä en ole antanut hänelle anteeksi? Kannanko kostonhimoa mukana? Haluanko pitää Seijan tarpeeksi lähellä, jotta voin sopivan hetken tullen saada tutun ihmisen lämpöä, seksiä ja rakkautta – helposti ja ilman sen suurempaa morkkista? Mikä ihme siinä on, että pettänyt nainen on edelleen ”mukava” ja kiinni pitämisen arvoinen?

Järjellä sen ymmärtää, että mulkku muija on mulkku ja mieluummin käyttäisi aikaa johonkin uuteen upeaan naiseen ja miellyttävän yhteisen tulevaisuuden luomiseen kun vanhan paskan paikkailuun. Vaikka ruostetta kuinka kiillottais, se ei muutu kullaksi.

En mä halua olla Seijan kynnysmatto tai juoksupoika, mikä musta on tullut. Enhän mä saa Seijalta mitään, vaikka itse annan sille huomiota, turvaa, apua ja joskus läheisyyttäkin. Tai saanhan mä, lisää juoksupojan ja kynnysmaton tehtäviä. 😦

Mutsi on oikeessa, ei rakkauteen kuulu kohtuuton kärsimys ja jatkuva huono olo, mitkä oli arkee mun ja Seijan suhteessa. Jos muija on kyrpä, ei siinä pidä roikkua, etenkään eron jälkeen. Vittu, mä oon säälittävä. Ehkä se on meikä, jonka pitäis mennä psykologille, ei Yonten. Voi kilin kellit sentään. Tästä aiheesta täytyy järjestää jonkinnäköinen Testos-yhteisö. Ehkä Eerikki ja Yontte suorina poikina osaa antaa mulle uutta perspektiiviä tähän. Tosin must tuntuu silt, ettei nekään jaksa enää vatvoa tätä asiaa sekuntiakaan. No, se on varmaa, että häippäsen täält jokatapauksessa ennen ku Seija huomenna palaa himaan!

Lopuks viel muutama blogilinkki, joissa on enemmän ja vähemmän tätä parisuhdekakkaa ja ahdistavia suhteita. Nää on siis mutsin vinkkaamia, eli en sit tiiä, miten uppoaa meitin ikäluokkaan. Kumpaakaan ei kuulemma päivitetä enää, mut täytyy tutustua vanhaan antiin!

Täällä vuosikausien tilitystä siitä, kuinka kaikki suhteessa on päin persettä, mutta mitään ei muka voi tehdä asioille. Hyvää tekstiä äijältä, mut en halua ajautua tähän rooliin koskaan.

http://eisinutella.blogspot.com/

Sit toinen hiukka erilainen näkökulma. Kolmen lapsen äiti kirjoittaa epätoivoisia rakkauskirjeitä varatulle miehelle. Aivan sairasta…

http://panuseni.blogspot.com/

Moroo…