Arkee viikonloppuna

Niin joo, huomenta muillekin kuin Testoksen väelle. Kiitsa pojjaat eilisestä. Tuli parannettua maailmaa huolella, mutta on se edelleen ihan paska. Ei oo nääs löytynyt Nikoa vieläkään, ainakaan virallisesti. Huono merkki kuitenkin, et FB-etsinnät on laimentunut ja ainaki yks omaisist pistänyt Feissarinkin kii kokonaan. 😦 Toivotaan et tää yks idiootti, josta eilen kirjoitin, tajuis tehdä sen kans.

Ei auta mikään. Tällaista sattuu välillä, ja vahinko ei tuu kello kaulassa. Tuntuu vaan ni pahalta, et meitsin kokoinen raavas äijä vois liukastua ja rojauttaa päänsä halki ja kuolla kadulle. Tai tipahtaa pusikossa kusella käydessään Mustaanlahteen ensimmäisten pakkasöiden liukkailla. Tai joutua väkivallan kohteeksi, ryöstetyksi tai/ja henkirikoksen uhriksi. Tai et joku venäläinen/virolainen jengi tappais sut pöllis sult elimet myytäväks. Totakin mahdollisuutta oli pohdittu Aamulehden kommissa. Tai et joku hullut jengi ensin raiskais sut ja sit tappais, ettei jäis todisteita. Ei tommoisia skenaarioita tuu ajatelleeks ollenkaan, mut vissiin pitää.

Sitä aina kuvittele, et iso vahva ja perusfiksu mies pärjää vaikks yksin keskellä Algeriaa mut ei se sit vissiin ihan niin ole. Täytyy selkeesti omaaki asennetta tarkastaa. Pääasia, että Niko-Mikael Niemen elämänkaari ei ainakaan jäis auki, vaan juttu saataisiin selvitettyä. Edelleen lähetän omast puolestani sympatiaa ja empatiaa perheelle, ystäville ja muille miekkosesta välittäville!

Meikän murheet on huomattavasti pienemmät: Tänään eka aamu ilman kuumetta. Jeah. Sen kunniaks aattelin vedellä eiliset grillikyljen loput, paketin kananmunaa, pekonisuikaileihin käärittyjä sieniä (siis tavis, ei mitään halluja aiheuttavia!), litran mustaa kahvia sekä yrittää tehdä viiniä noist mutsin lähettämist ruusunmarjoista. Mitähän helvettiä siitäkin tulee… Jontella oli joku ohje printattuna. 😉

Tääkin päivä/ilta menee sit himassa. Ei ole mitään intoa lähteä bilettään nyt ku on suht tiiviisti seurannut tota edellistä katoamisjuttua. No, tekee ihan hyvää olla välillä kotona. Ja en tod. halua kuumetta takas. Kesti nääs viikon. Ja viikko ilman salia ja pelejä on kuin vuosi ilman pimpulaa > ei mun juttu.

Koittakaahan kärvistellä syksyn jaloissa tyypit! Moroo…

Ps. Smilla: Kiitos helvetin kannustavasta kommentista! Testoksessa vallitsee erittäin hyvät vibat ny.

Lisää ympäripyöreetä pohdintaa nettiperseilystä

Ku kerta nettiaiheisiin entryihin päästiin tos aiemmin, nii kai sitä vois avautua enempi huolel aiheest ”netti-identiteetti”. Feissarista ollaanki höpötelty jo moneen kertaan, et kuin ihmiset hehkuttaa sinne statuksiinsa ja kuviinsa vaa kaikkia elämän huippuhetkiä. No joo se ny on edellee selvää kauraa – kukapa haluis jakaa elämän scheisset siel varsinki kerta fb toimii enempi virallisena käyntikorttina… ja kavereinaki on kaikki entisistä opettajista työnantajiin ja muihin random puolituttuihin.

No joo, feissari on kuiteski viel suhteellisen tuttu ja turvallinen, enkä usko et sen kautta pystyy tulee iha nii sokeesti huijatuks ku jonku muun ”kasvottoman” foorumin kautta, mut en mä silti puolla niit biksukuvien ja muiden levittelyy sielläkää. Eihä siit niin kauaa oo ku fb omisti oikeudet kaikkien käyttäjien kuviin. Vaik ne muutti sitä sääntökohtaa, nii osa jo kertaalleen poistetuista biksukuvist saattaa edelleen kuulua fb:lle. (Ei omia kokemuksia bikinikuviin liittyen, kerrottakoon tähä väliin 😉

Mut takas aiheeseen. Messengerit ja muut IM-softat on kans suht ok, koska sinne joutuu kuitenki hyväksyyn ne ketä haluaa omalle kontaktilistalleen –> pääosa siis todnäk tuttuja. IRC (Internet Relay Chat) varmaa se kaikist pelottavin on ja sit jotku foorumit & blogit, jonne kuka tahansa voi soluttautua – liittyä/kirjottaa/kommentoida. Tosin kaks jälkimmäistå ei tietty enää kuulu tohon IM-porukkaan, eikä kukaa varsinaisesti venaile kenenkää tietyn henkilön reaktioo – ei siis ehkä samanlaista painetta ku suoras privaviestittelys.

Mut se on fakta, et ei kellää oo varsinaisii takeita kuka minkäkin nickin taakse kätkeytyy, oli kyse sit IM-pohjasest tai laajemmast naputtelust. Ja muistetaan et nettiminäänki on helppo ihastua, joten tietyltä osaa voi olla tunteetkin pelissä. Tiiän, voi kuulostaa tekopyhältä paasaukselta kerta me itekin kirjotellaan tätä blogia mahdollisimman anonyymeinä. Mut tottahan se on. Ei kukaan teistä lukijoista voi tietää, vaikka oltais kaikki jotai keski-ikäsii ällöläskejä rasvaduunareit, jotka vaan yrittää päästä osingoille teinipipareist…. yyh, no ei sentää. Hyhhyh. Vaiks jontte kyl lähestyy huolestuttavasti sitä keski-ikää ja hamuaa toisinaan teinipipareita. 😉

Mut pointtina se, et kuka tahansa voi luoda mieluisensa netti-identiteetin, tehdä/sanoa sen turvin mitä tahansa olematta siitä ikinä sen suuremmas vastuus, eikä kukaan lopulta tiiä kenen kans on tekemisis. Tietty osal se netti-identiteetti saattaa olla hyvinki lähel irl-minää, mut sit on näit kaikkia hulluja, jotka huijaa ihan surutta porukkaa esittämäl jotai muuta mitä todellisuudes on. Se on mun mielestä kuvottavaa, enkä nää mitä järkee siinä ees on. Toisaalta, eipä kaksnaamasuudelta ja muulta perseilyltä voi välttyy ees irl, mut silloin on ees jotku tsäänssit päästä selville noiden ihmisperseiden todellisesta minästä, ennen ku on liian myöhästä.

Onkos lukijoilla omakohtasia kokemuksia nettiperseilystä tai ihmisten kaksnaamaisuudesta, jos miettii nettiminän ja liveminän eroja?? Mun mielestä tästä aiheesta olis hyvä saada jotain keskustelua vireille, koska sillai voi saada karsittua porukasta tiettyä sinisilmäsyyttä ja ehkä jopa ”pelastaa” jonkun ennen nettiuhriks joutumista.

Tarinoita ja kommentteja odottelemaan jääden toivottelen tyypeille hyvät yöt ja huomiset ja lupaan palata astialle jatkos taas aktiivisemmin! 🙂