Työpäivä #2: Hiukka parempi.

Jepujee, tänään tasan 8.00 talon itäpuolelle raahautui väsyneen meikäläisen lisäks suht asiallisennäköinen nuori muikki. Ei ollut balettitossuja jalassa!  Aamuyön hiljaisuudessa kuuntelin, säestäiskö lampsintaa se ärsyttävä Kinder-rojujen kilinä takin alta. EI! 

Keksinki muuten yöllä, miks Tippis oli ni luotaantyöntävänoloinen eilen. Se näytti luonnollisessa lookissaan The 69 eyesin Jyrki69:ltä! Ja Private Linen keulahahmolta, ja yllättäen myös Uniklubilta. Ja Mötley Crue:lta. Sekä tietenkin Monroelta. Tosin noi äijät ei käytä säärystimiä, balleriinoja ja raitasukkiksia. Mut meikki ja hiuskuontalo oli samaa sarjaa. Kai tolla tyylillä joku nimikin on, mutten tiiä mikä. Siis, ku on tommoinen puolipitkä sekava polkkatukka, etuhiukset vedetty viuhkaksi kasvoille silmiä peittämään ja sit on tommoset vitunmoiset mustat rinkulat silmien alla – ja yllä.  Argh, ei tod. mikään siisti bisneslook. No, tänään oltiin jo askeleen verran lähempänä sitä, mitä pitääkin. 😉  

Ulkonäöllä ja tyylillä on ihan helvetin iso merkitys bisneselämässä, etenki uskottavuuden kannalta. Ensivaikutelma syntyy about kahdessa sekunnissa ja ulkonäkö ny vaan on se The Juttu, johon tuntemattomassa tyypissä ekana kiinnittää huomion. Tsiigatkaas vaikka näitä kuvii. Kumpi tyyleistä istuu paremmin mielikuvaan luotettavasta kemististä?