Mistä näitä hippejä sikiää?!!!

Takana työntäyteinen viikonloppu. P-Manin mamma tuli tosiaan tänne mikä olikin yllättäen tosi kivaa. Hän on seurannut myös BB:tä tiiviisti ja siitä sikisi oikein pitkät ja mielenkiintoiset keskustelut ihmisten käyttäytymisestä, ihmissuhteista ja tv-viihteestä.

Valitettavasti kaikki ei ollut yhtä kivaa: hain hippisiskon meille bunkkaamaan. En todellakaan tiedä mitä se muija nyt suunnittelee. Ensinnäkin, sen puhe on sellaista ihme mutinaa, on tainnut pilvi pehmittää pään lisäksi äänihuulet ja suun. Ja jos siitä saa jotain kommenttia irti, se vastaa aina eri tavalla kaikkeen. Välillä se puhuu, että aikoo jäädä Tampereelle ja hakea täältä jotain työtä. Välillä se aikoo kuulemma muuttaa Pispalaan johonki kommuuniin. Toisinaan se aikoo olla täällä jonkun joogakurssin ajan ja muuttaa ehkä jossain vaiheessa porukoille. Ota nyt vittu tosta eukosta selvää.  Laitoin sille nurkan pikkuolkkariin. Siis meidän olkkarissa on tavallaan alkovi ja heitin systerille sinne patjan ja petivaatteet. En todellakaan panostanut, koska haluan että toi täikasa häippää mun kämpästä ja elämästä asap.

Eka konflikti syntyi, kun se kitisi, että miksi haen sen autolla Helsinki-Vantaalta enkä varannut sille junalippua. Vastasin siihen vaan että miks vitussa tulit tänne lentäen etkä apostolinkyydillä. Lentäminen kuitenkin synnyttää päästöjä aika vitusti enemmän kuin autoilu. Seuraavaksi alkoi mussutus meidän jääkaapin sisällöstä ja viihde-elektroniikan määrästä. Sit muija kaivaa hamppukassistaan nyytin jotain fakin linssejä ja alkaa liottaan niitä ämpärissä meidän keittiössä. Tää oli V-I-R-H-E ja teen tän vain ja ainoastaan mutsin takia kun se pyysi et voisinko syrran majoittaa. Jumalauta tästä tulee tiukkaa.

Mennään sitten kivempaan ja kevyempään aiheeseen eli tietenkin BB:hen! Uusi tulokas Justiina muistuttaa aika paljon ykköskauden Kathya. Tosin en vielä osaa sanoa, onko misussa muuta mieleenpainuvaa kuin hirvittävä määrä tatuointeja ja värikäs tukka. Lähinnä olen seurannut Lotan ja Sampon suhteen syvenemistä, mikä on ollut aika liikuttavaa. Toivon kuitenkin, että he eivät mene mukaan Minnan ja Esa J:n tapaan mauttomaan paneskeluun. Seksillä on lyhtaikainen viihdearvonsa, mutta tämän pariskunnan tapauksessa se on alkanut vain ällöttää.

On ollut huvittavaa katsella Minnan yninää siitä, että hänestä tulee inhokki, koska hän on nainen ja naista pidetään muka aina lumppuna. Ehkä Minnaa pidetään lumppuna tässä tapauksessa, mutta eipä Esa J:nkään habituksessa ja käyttäytymisessä ole mitään ihailtavaa tai kehuttavaa. Tyyppi on osoittautunut täysin vietävissä olevaksi veteläksi reppanaksi. Voiko läpinäkyvämpää olla: Esalla on taustallaan useiden vuosien suhde, joka kariutui morsiamen petturuuteen. Ja mitä tekee tämä mukamas aikuinen insinöörimies? Lähtee telkkariin paneskelemaan. Voiko enää säälittävämpää ja läpinäkyvämpää kostoa olla…

Ai niin, pikareportaasi meidän haalaribileistä. Sattuihan sieltä saldoksi eräs viehkeä 20-vuotias luonnontieteilijä. Ja voin sanoa, että tytöllä oli anatomia ja biologia hallussa. Nuorikon tapaan hänkin oli posliini kuten useat ikäluokkansa edustajat, joten en saanut tupsua muistoksi kokoelmaani. Toisaalta se ei ehkä olisi onnistunutkaan, typy oli koko ajan monkumassa lisää eikä varmaan nukkunut silmäystäkään. Vähän pelottaa mitä se teki sillä välin kun tämä pappa uinui ja keräsi voimia 🙂

Arvatkaa kumpi kuvassa, siskoni vai jakkihärkä…

Valloittava vesigolf

Olin eilen pelaamassa golfia sen oudommassa muodossa vesigolffina. Varsinainen elämys. Astuin ulos autosta kentän laidalla ja sillä sekunnilla alkoi harmittaa, et luovuin yläasteella Kontioista. Pistin nääs tennarit suoraan vesilammikkoon ja sukat kastui varsia myöten. Kosteus nousi mukavasti polviin asti ja olo oli kohtalaisen märkä. Ei mittään, ostin golfshopista uudet sukat ja vaihdoin kuivat pelikengät jalkaan.

Meillä oli 20 minsaa ylimääräistä ennen tiiaikaa ja tuhlattiin sitä kaffilassa. Mun tuurilla frendin kyynärpää sivalsi mukin sufeeta sepalukselle. Mulkero paloi. Siis oikeesti. Näin vakavalla asialla en vitsailis. Jouduin meneen vessaan suihkutteleen haarustani kylmällä.Mahdoin olla mielenkiintoinen näky, kun hinkuttelin vessassa kaffitahraa ja shown päätteeksi linnoittauduin ainokaiseen vessaan viilentään kikkeliäni. Samaisesta syystä myöhästyttiin tiiajasta. Onneks takana ei tullut porukkaa, niin lähdettiin vaan myöhemmin.

Kolmosväylällä onnistuin avaamaan näyttävällä hookilla karheikkoon. Ois pitänyt uskoa prota, joka suositteli avaan raudoilla, kunnes taidot karttuu. Etsin palloa varmaan viis minuuttia ja löysinkin. Oli jääny ilosesti möllöttään salaojan reunalle, mut sen pysty pelaan siitä suht vaivattomasti. Kesken svingin kostea maa murtui jalkojen alta ja humpsahdin nilkkoja myöten ojaan. Ei perkele. Jo toiset sukat, eikä lisää ollut mukana.

Vitutti sen verran paljon, ettei haitannut, vaikka vitosella niskaan tuli kunnon kaatosade. Vesi meni läpi jopa uudesta turkoosista goretex-kuoritakista, mut ainakin housut puhdistui ilman pyykkäämistä. Ysillä päätettiin, et pelataan vaan puolikas. Oli ni iso kyrpä ottassa(kin) ja sitä paitsi show meni Osuuspankin piikkiin, niin ei väliä. Aika mukavat työsuhde-edut.

Loppuhuipennus sattui parkkipaikalla, yllättäen! Olin nostaa bägiä Jonten Audin takakonttiin, joku dorkamuija ajoi tuhatta ja sataaviereiseen lammikkoon ja kas, arvannette… Takakontti nielas muutaman litran vettä ja hyvä samal setti lensi meitsinki päälle. Olin näkevinäni muijan enkelikasvoilla pikkupirun ilmeen. Ehkä se oli joku, joka vihaa mua. Seija? 😉

Ku pääsin Testokseen, pistin saunan tulille, korkkasin Karhun ja lilluin tunnin ammeessa sulattelutoimenpiteissä. Ja sit kunnon löylyt. Lopuks vielä turkkilaislookin kerintä, parransiistintä, pularien entraus sekä asiaankuuluvat hajusteet. Huomen täytyy nääs olla terässä, ku on THE Haalaribileet. Ja mutsi tulee taloon. Luoja soikoon, et sekin ajankohdan osaa valita.

Moro ny! Lovessa nähdään. 😉

Hekumaa Helsingissä

Hitto soikoon poijjaat! Oli aika yllättävä ja mukava viikonloppu monella tavalla.  Iranilainen on kutkutellut mieltäni jo toista kuukautta, mutta keissihän on se, että me kierrelään toisiamme kuin kissa kuplivaa puuroo, eikä kumpikaan halua olla se, joka tekee seuraavan siirron. Paitsi mä voisin siirtää sen pimppikarvat viemäriin, hhehheh!

Meillä oli perjantaina Herraklubin eka kokous.  Tapasimme yhden Jasonin, joka pyrkii porukkaamme jäseneksi. Miekkonen kestitti meitä varsin mallikkaasti Näsijärven rannalla sijaitsevassa huvilassaan, tarjolla oli mm. rapuja, etanoita valkosipulivoissa, hevosenlihapihvit, tujua punkkua ja savuisia viskejä ja suklaafondantit. jason oli myös järkännyt paikalle oikein mukavan yllätyksen, pari eksoottista tanssijatytsyä jotka keikistelivät ja tarjoilivat meille. Voitte uskoa, että alkoi etumusta hiukan kuumottaa ja tuli sellainen fiilis että nyt radalle. Tilattiin pari taksia ja lähdettiin keskustaan, suuntana Love Hotel. Ja kukas se siinä Loven edessä värisi pikkumustassaan, ihanat kiharat hiukset tuulessa hulmuten, ihana irinilainen. Muut hyppäsivät taksista ulos, mutta mulla ja iranilaisella oli joku ihme katsekontakti-säätö-hetki siinä. Mä yritin jotain ja se yritti jotain ja kuski kilju vaan että jäätsä vai jatkuuks matka. Iranilainen kohotti kulmiaan kysyvästi ja mä jossain mielijohteessa viitoin sen taksiin. Kuski kysy et mihis sit ja mä heitin pallon iranilaiselle. Se sano ihan pokalla et Helsinkiin!!!!!

Nainen selvästi koetteli mua mut mä olin niinkuin mulle olisi arkipäivää napata käbi stadiin. Kuski siinä ihmetteli hetken ja mä sanoin et aja nyt vaan, sä tuut saamaan tästä keikasta vitusti enemmän kuin koko yön rallista Hämeenkadulla. Me köröteltiin Helsinkiin, ihanaisella oli laukussaan jotain likööriä jolla me kitattiin itsemme mukaviksi matkan aikana. Stadiin saavuttiin puolen yön maissa. Kuski kysy taas et mihis täällä. Mä olin edelleen hiljaa ja iranilainen pamautti että Kämppiin. Mä annoin mennä ja ajattelin vaan et mun lomarahat on vielä käyttämättä. Hotellissa oli tietty säätöö kun tultiin niin myöhään, mut saatiin lopulta sumplittua huone ja skumppatilaus.

Ei hitto mikä yö ja aamu ja seuraava päivä, maksoin kaksi yötä vaikka eilen illalla lähdettiin sit takas himaan, hiukan proosallisemmin vaan. Yks tuttu oli ajelemassa Manseen ja päästiin sen kyydillä. Iranilainen jäi autosta keskustorilla, se ei selvästikään haluu et mä saan sen asuinpaikan selville. Saishan sen Finderin kautta mutta en mä viitsi teineillä ja pitäähän ihmisellä olla yksityisyyttä.

Jatkosta ei puhuttu. Mä olen vieläkin ihan eedenissä ja mietin, koska me nähdään seuraavan kerran, mikä on homman nimi ja miksi vitussa mä mietin tällästä. Ehkä ne haalaribileet on hyvä idea, saa päätä selvitettyä kun nappaa jonkun opiskelijamuidun kainaloon.

Ainoa särö koko täydellisessä viikonlopussa oli se, minkä varmaan arvaattekin. Ne karvat! Mä yritin sitä aamulla tukistella leikkisästi ja ehdotin, et mitäs jos mä tekisin sulle uuden kampauksen mutta se vaan sihahti. Miksi melkein täydellinen nainen ei tajuu miten pienellä vaivalla se voisi olla tän universumin upein veenus?

Haalaribileisiin sikailemaan

Jontte aloitti aikoinaan manifestin luuserihippejä vastaan, niin nyt on mun vuoro puolestaan avautua snadisti paikallisen opiskelijabiletyksen koukeroista. Ensinnäkin, haalarit on helvetin hieno asia. Ken tahansa voi riehuu niissä miten huvittaa ja kukaan ei heristä sormea just sulle, koska olet vain yksi kasvottomasta massasta. Sensijaan angsti kohdistuu tiedekuntaan, kiltaan tai ainejärjestöön. Tiedä sit, kumpi on pahempi.

Haalareissa ihminen on oikeutettu sikailemaan. Mitä typerämpiä temppuja, sen kovempana kaverina sua pidetään. Tampereella tietyillä haalariväreillä on tietynlainen maine. Suurimpina hunsvotteina pidetään isoimpia ja katukuvassa näkyvimpiä opiskelijayhteisöjä eli lääkkisläisiä, kauppislaisia ja teekkareita. Shit happens! Itse hankittu imago kaikilla. Mitäs järjestävät isoja viinanhuuruisia bileitä, joissa sattuu ja tapahtuu…

Mun mielestä teekkarit (etenki kone/automaatiotekniikka/sähkärikilta ja TuTalaiset )on koomisimpia känniääliöitä. Sit hyvänä kakkosena tullaan me boomarit kauppiksesta. Myös lääkisläiset osaa. Ne on erityisen sisäsiittoista porukkaa. Samoin AMK:laiset, jotka haluaa vitusti omia akateemikkojen haalarikulttuurin, tuntuvat panostaneen örvellykseen oikein kunnolla viime vuosina. Viheltelevät meneen ihan pokkana pinkeissä haalareissaan ja ovat niin polleeta poikaa ja tyttöä, kun suorittavat tutkintouudistuksen mukaisesti ”alempaa korkeakoulututkintoa”. Ja pah, sanon minä. Amislaisista ei saa akateemikko vain tittelin muutoksella. Mutta tuo aihe ansaitsee oman entrynsä, eikä sekoiteta sitä nyt biletyksen kanssa!

Paras paikka todistaa opiskelijatolailua on isot opiskelijatapahtumat kuten Hämeenkadun appro (järjestäjänä kauppis) ja Akateeminen MM-Kyykkä (isäntänä teekkarit). Boomarit rellästää myös jokakuukautisten haalaribileidensä etkoilla, itse bileissä Lovessa ja tietty jatkoilla Bolassa, eli Boomin kerhohuoneella. Etenkin Ruotsin exculla, Himotuksella ja Åressa pannaan ristiin rastiin rakasta opiskelijatoveria. Moraalista viisi. Myös ”sitsit”, akateemiset vuosijuhlat ja tietty pikkujulut ja BoomariVAPPU, on hyviä tilaisuuksia suhteiden luontiin, oli suhteen luonne mikä vaan.

Haalaribileissä näkee koko opiskelijaidiotismin kirjon. Jo kurpahtaneet ännännen vuosikurssin teekkarit voi hyvillä mielin iskeä lähes sakkolihaa olevia humanisteja ja laajentaa näin maailmankatsomustaan puolin ja toisin. Humanistit sensijaan voivat hetken aikaa olla moralisoimatta bileiden isäntiä, eli pahoja boomareita, koska osallistuvat itsekin näiden KAUHEIDEN opiskelijakarkeloiden pyörittämiseen maksamalla lipuista ja juomista. Hehän suorastaan tukevat riistokapitalismin kehitystä pitkällä tähtäimellä. Aktiiviboomareista kasvaa nimittäin lukuisia isoja pahoja yrittäjä, pomoja, päälliköitä ja muita elitistejä. Karmivaa, eikö? 😉

Niin kauan, ku meikä on ollut kauppisessa, nuo poikkitieteelliset haalaribileet on ollut Mansessa THE Ilmiö. Jengi todella kerääntyy sikailemaan täysin oikeutetusti opiskelijaelämän nimissä! Kenenkään ei tartte tuntea syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, koska ”rellestys kuuluu tähän vaiheeseen”. Ennen suunnattiin Night Traineen, sit Panamaan, myöhemmin Onnelaan ja tätä nykyä Loveen. Luonnollisesti bileet siirtyy ravintolatrendien mukana paikasta toiseen. Sisäänpääsytaksa on köyhän opiskelijan kukkaroa hellivä, ennakkoon 3 euroa ja ovelta 4. Kuten haalaribileiden webbisivuillakin sanotaan, harva haalareihin pukeutuva on miljönääri. Tämän vuoksi humalaan juotetaan opiskelijaystävällisin hinnoin. Rafloille tuo haalaribilediili vasta onkin kullanarvoinen. Suomalainen opiskelija juo vitusti. Been there. Ja koska perusopiskelija ei köröttele säästösyistä taksilla himaan, Boomi on järkännyt illan päätteeksi bussikuljetuksetkin kauemmas opiskelijaslummeihin.

Aika hyvin muotoiltu konsepti, eikö?! Helppo monistaa ja tarvittaessa vähän varioidakin kuukaudesta toiseen ja enne kaikkea tuottaa säännöllisesti rahaa ainejärjestölle. Ja Boomin hallitusta tuskin hirveesti haittaa, että he lunastavat haalaribilediilien myötä avecilliset VIPit kaupungin kuumimpaan bilemestaan, pääsevät tutustumaan raflaomistajiin ja päättäjiin ja ennen kaikkea saavat rahoitettua kännikulttuuria edistävää opiskelijatoimintaa jatkossakin!

Oon miettinyt, että jos sama vaiva ja raha pistettäis urheilu- tai musiikkitapahtumien järkkäilyyn, kuinkahan paljon tamperelaisten baarien viinan keskimyynti vuositasolla pienenis? Paljon. No, HB:t ja Appro ne on, jotka opiskelijan vetää ulos soluistaan, jos joku. Kuningas alkoholin ja biletyksen vetovoimaa ei voi köyhä opiskelija vastustaa. En minäkään. Siksi ajattelin viedä Testoksen pojat ekoihin haalaribileisiin Loveen tsekkaamaan syksyn fuksineitosadon! 😉 Jontte ja Erpa kun diggaavat nuoremmista kissoista, niin tuolla misunpentua piisaa. Ja vielä ympärikännissä, snadisti sekaisin opiskelijaelämän ihanuudesta, eli kaiken kaikkiaan erittäin potentiaalinen pyyntireissu tulossa! Etenkin vaihtarit, varsinki kuumat latinot, italianot ja itäblogin avosääriset kauneudet, sekä tietenkin menneen kevään neitseelliset abiturientit kiinnostanevat poikia! Meikän motivaatio on hiukka erilainen. Jossei bileissä ole yhtään tuttuu naamaa, lienee aika ilmoittautua grraduryhmään ja pakertaa parit pakolliset kurssit pois alta syksyllä. Se ois sit siinä. Ei sitä kouluu voi kesken jättää, ku on jo lähes valmistunut.

Morot nyt kaikille ja kuullaan!