Omenat on helvetistä

Omput on helvetistä. Tai ainaki omenankuoret (ja vähän rangitkin). Tiedän kuulostan valittavalt eukolt, mut aion silti tilittää. Kävi nääs ni hassusti, et söin omenan kuorineen ja joku vitunaikainen kuoren pala jäi aivan saatanan ilkeesti hampaan väliin. Ei ole suotu leveitä hammasrakoi, ni en saa sitä millään pois. Luonnollisesti meitin entourage-ratkaisuss ei mitään homouksia, eli hammaslankaa ja tikkui, harrasteta.

Onks vihjeita, mitä koittaa seuraavaks? Nää on tehottomiks havaittu:
– nuppineula ja hakaneula
– naula ja nasta
– ruuvimeisseli (pesin ennen ku söin)
– tulostusarkin kulma (maistui valkaisuaineelta)
– hammasharja (3 erilaista, kaikki omia!)
– näkkileipä (ei mitää järkee, junttas vaan rumemmin kii)
– linkkarin pää (not good, mut hyvä yritys oli)
– ompelulanka (valelin ruokaöljys, että luistais > sekin jäi kiinni mut irtos lopulta…)
– virkkuukuokku (ohut > aivan susi idea)
– purskuttelu vedellä ja perkeleen partavedellä (Kiitti vaan källistä Eerikki! En edes haistanut mitään outoo vitutuksissani, kippasin välittömästi kitaan, poltti niin pirusti. Kosto on suloinen)

Että aika neuvottomaks vetää äijän. Meikkis on kuitenkin selvinnyt korkeekoulust, intist, pk:n pääsäreistä, 4 vuotta Seijan kanssa, lukuisista bileistä elävänä ja suht haastavassa duunissaki, mut vittu omenankuorta en saa pois hampaan välistä. Vetää aika hiljaiseks. Pitääkö mun stna varata aika YTHS:n killerihammashygienistille? Meinas tappaa mut viimeks. Kerron joskus. Nyt ei pysty, tai tulee posttraumaattinen stressilaukeamuis.

PERKELE, LÄHTEEKÖ KUKAAN SINNE YÖMYSSYLLEKÄÄN? 😀 😀

Vastatkaa, jos ootte linjoille. Ei jaksa nostaa äässii ja tulla koputteleen. Vietätte kuitenki laatuaikaa oman käden kanssa, jätkät… P-Man calling, ilmoittautukaa NYT!

Moroooo….

Aikarauta on rahaa

Mietin tässä pitäisikö ostaa uusi kello jo ennen itämaanmatkaa. Minä kun en luota pätkääkään paikallisiin luksusliikkeisiin. Oon kuullut että mukamas valtuutetuissa Vuittonin ja Hermesin liikkeissä on täysin pokalla myyty totaalista roskaa. Esim. tuttu osti merkkikellon jonka sisällä ei ollutkaan koneistoa! Haaveilen jostain tosi eklusiivisesta kellosta. Aikaraudan pitäisi olla maskuliininen koru, keskustelunavaaja ja jotenkin sellainen härski….

Toi Baume&Mercierin kello on aika suklaata….mulla oli joskus daami joka halusi että läimin sitä pepulle silloisella mega-Cartierillani joka menikin sitten niissä leikeissä rikki 🙂 Tän luulisi kestävän. Pitäisiköhän soittaa Inkulle ja vihjaista … 😉

Tässä taas on aika mageeta siirtomaahenkeä. Tulee sellainen fiilis että tämä kädessä tuntee itsensä todelliseksi siirtomaasonniksi jolla on kymmeniä maitokaakaonruskeita kauniita pikku orjattaria. Ehkä tällä irtoaa Passionista tai Cafe Europan yläkerrasta tai sieltä uudesta Club Tropicanasta jonka taustamiehenä häärii kuulemma DJ Cliff ja Tampereen eksoottiset piirit hengaavat paikassa, rrrauhhh!!!!

Tää on enemmänkin sellaista perussettiä, mutta ranneke on aika jees. Ainakin näkyy hyvin noi Gucci-kaiverrukset ja nahka on laadukasta. Pitääköhän tuo suojata samanlaisella nahkasuihkeella kuin kengätkin? Kellotauluhan menee siinä piloille.

Tämä on tämmöinen klassinen mutta takuulla katseet keräävä malli. Pidän tässäkin erityisesti rannekkeesta mutta tuo kestävyys sadesäällä hiukan huolettaa.

Toi siirtomaaherrakello olisi kyllä todella upea. Ehkä heitän vielä ajatusten arpanoppaa ja annan asian hautua. Kaikkein parasta on ostaa jotakin kun on miettinyt, vertaillut ja pohdiskellut asiaa kunnolla ja sitten vihdoinkin tekee hankinnan. Tosin tänään laitoin ihan randomisti rahaa Unicefille pari sataa, tulee joskus sellainen fiilis kun näkee pikkulapsia. Ja nyt kun Clasun puistossa ei enää ole niitä isompia ihanaisia, menin Tuomiokirkon puistoon aamulattelle ja siellä oli joku päiväkotiryhmä hääräämässä ja tuli aika liikuttunut fiilis ja tein heti siirron verkkopankin kautta. Ehkä mä pääsen taivaaseen:)

Juttelin äsken pikkusyrran kanssa. Se on kesäduunissa jossain jumalan selän takana, mutta lääkärit tienaavat reppufirmojen kautta niissä hyvin ja hampulääkärit ihan ekstrasti. Pohdimme mitä kivaa sisko voisi kesärahoillaan tehdä. Se on kuitenkin joutunut raatamaan koulussa hulluja päiviä viimeiset neljä vai viisi vuottako se siellä nyt on tahkonnut. No onhan mutsi joka talvi kustantanut sen Alpeille tai vaihtoehtoisesti kaukomaille rentoutumaan, mutta olen siskon kanssa yhtä mieltä siitä, että oma raha paras raha. Sisko suunnitteli ostavansa mutsille kiitokseksi jotain kivaa vaikka niiden veneeseen. Ei ollenkaan hullumpi idea.

Puhuimme myös pikkupikkusyrrasta, siis hän on vuosimallia -83. Jenny, tää hampulääkärisyrra kertoi että armas kuopus Julia majailee tällä hetkellä kai Damissa. Yritin soitella sille viime viikolla mutta yllättäen liittymä oli suljettu. Hoitaisi asiansa kuntoon. Tuollaisen luuhaamisen vallatuissa taloissa ja epämääräisten hampuusien parissa ymmärtää lukiolaiselta mutta 25-vuotias muija for God´s sake! Ja äiti on niin hentomieli ettei se uskalla pistää Juliaa ruotuun. Jenny ja mä ollaan yhtä mieltä siitä, että on aika epäreilua, että meille kaikille kolmelle on käsittääksemme jyvitetty yhtä paljon omaisuutta porukoiden testamentissa. Meillä kahdella sentään on korkeakoulututkinnot, mulla firmat ja Jennyllä pian takuuvarma duuni plakkarissa ja mitä tekee pikkusisko: pyörii ties missä Serbiassa naama noessa ja tulee Suomeen vain silloin kun sen tarvitsee hoidattaa joku loinen mahastaan pois ja äitihän tietenkin maksaa aina sen sairaalalaskut ja ylläpidon. Se on ovelaa hyväksikäyttöä vaikka Julia väittää ettei se halua rahaa eikä ole kiinnostunut maallisesta mammonasta. Kyllä se auliisti aina antaa mamman maksella rokotteensa ja mammii niiden Unikulman luxus-sängyssä sen omassa huoneessa jota mutsi ei anna muuttaa työ- tai vierashuoneeksi. Voi vittu! Mua todellakin nyppii tuollaiset hipit jotka eivät tee mitään mutta nauttivat kyllä mielellään veronmaksajien antimista.

Pitää ajatella vielä tuota kellojuttua niin saa mukavampia ajatuksia mieleen, alkoi tuo sisko niin ärsyttää. Saiskohan ton kellon muilutettua jotenki firman menoihin. Tai jonkinlaiseksi bonariksi. Kaipa mä tuohon jonkun systeemin keksin. Mutta nyt lenkille aurinkoon!