Omenat on helvetistä

Omput on helvetistä. Tai ainaki omenankuoret (ja vähän rangitkin). Tiedän kuulostan valittavalt eukolt, mut aion silti tilittää. Kävi nääs ni hassusti, et söin omenan kuorineen ja joku vitunaikainen kuoren pala jäi aivan saatanan ilkeesti hampaan väliin. Ei ole suotu leveitä hammasrakoi, ni en saa sitä millään pois. Luonnollisesti meitin entourage-ratkaisuss ei mitään homouksia, eli hammaslankaa ja tikkui, harrasteta.

Onks vihjeita, mitä koittaa seuraavaks? Nää on tehottomiks havaittu:
– nuppineula ja hakaneula
– naula ja nasta
– ruuvimeisseli (pesin ennen ku söin)
– tulostusarkin kulma (maistui valkaisuaineelta)
– hammasharja (3 erilaista, kaikki omia!)
– näkkileipä (ei mitää järkee, junttas vaan rumemmin kii)
– linkkarin pää (not good, mut hyvä yritys oli)
– ompelulanka (valelin ruokaöljys, että luistais > sekin jäi kiinni mut irtos lopulta…)
– virkkuukuokku (ohut > aivan susi idea)
– purskuttelu vedellä ja perkeleen partavedellä (Kiitti vaan källistä Eerikki! En edes haistanut mitään outoo vitutuksissani, kippasin välittömästi kitaan, poltti niin pirusti. Kosto on suloinen)

Että aika neuvottomaks vetää äijän. Meikkis on kuitenkin selvinnyt korkeekoulust, intist, pk:n pääsäreistä, 4 vuotta Seijan kanssa, lukuisista bileistä elävänä ja suht haastavassa duunissaki, mut vittu omenankuorta en saa pois hampaan välistä. Vetää aika hiljaiseks. Pitääkö mun stna varata aika YTHS:n killerihammashygienistille? Meinas tappaa mut viimeks. Kerron joskus. Nyt ei pysty, tai tulee posttraumaattinen stressilaukeamuis.

PERKELE, LÄHTEEKÖ KUKAAN SINNE YÖMYSSYLLEKÄÄN? 😀 😀

Vastatkaa, jos ootte linjoille. Ei jaksa nostaa äässii ja tulla koputteleen. Vietätte kuitenki laatuaikaa oman käden kanssa, jätkät… P-Man calling, ilmoittautukaa NYT!

Moroooo….