Tilitystä ikävästä

Tänään oli ensimmäistä kertaa aikaa pysähtymään koko tätä eroasiaa ja totuus iski vasten kasvoja aika rankasti. Oikeastaan vasta nyt hiffasin, ettei mua ja Seijaa enää ole. Jotenkin tuo itse ero ja muutto meni niin nopeasti, että ajattelin selviäväni ilman morkkista. No, en selvinnyt. Ehkä parempi vaan kelailla asiat läpi, niin ei jää vaivaan. Juttelin Seijankin kanssa puhelimessa tästä, mut se oli niin prinssinakkinsa pauloissa, ettei paljon liikuttamut. Kai se smilespa-lahjakortti vei sen sydämen. No, helpolla meni.

Hilluin tänään kaupungilla ja biitsillä ja kattelin kateellisena onnellisia perheitä ja pareja. Kyllä mäkin perheen haluisin, mutta Seijan kanssa meistä ei ois moiseen hommaan ollut. Meidän suhde oli alusta alkaen epätasapainossa, eikä oltais pärjätty perheenäkään. Oltiin niin erilaisia ajatus-ja arvomaailmaltamme. Samalla tavalla kun mä olin harjoittelija ja Seija päällikkö duunissa, oli myös himassa. Jostain ihmeen syystä elin elämääni Seijan kautta. Kaikki mitä tein, riippui Seijasta, jotenkin.

Seija ei pitänyt työssäkäyvää lukiolaispojua minään, joten hain kauppikseen. Seijan mielestä mun rock-tyyli oli liian raju, joten sen sijaan että värkkäsin rokkikuteita itse ja rahtasin niitä ulkomailta, aloin vierailla yhä useammin HM:ssä ja Dressmannissa. Seijan mielestä mun musa- ja bänditouhut oli hanurista ja myöhäset kotiintulot keikoilta haittas sen yöunta, joten lopetin aktiivisen soittamisen. En myöskään voinut asua nuhjuisessa yksiössä Nekalassa, koska Seija sai hävetä mua vanhempiensa edessä. Siks se painosti mut muuttamaan sen omakotitaloon, että kehtas esitellä lopulta hienostovanhemmilleen. Meidän porukatkin kuin eri puusta veistettyjä. Mä oon tämmönen työläisperheen poika vaan, Seija taas omien sanojensa mukaan lähes aatelinen.

Pahinta oli se, että jouduin tossun alle ihan vahingossa ja Seija teki teki sen tosi taitavasti. En tajunnut, mistä oli kyse, vaikka kamut varoitteli mua tuhat kertaa vahvasta naisesta, joka alistaisi mut… Kamut oli oikeessa. Yhtäkkiä vaan mun koko elämä oli kadonnut.

Olin luopunut kaikista omista jutuista sen mimmin takia. Kaveripiiri on supistunut, opiskelukiinnostus hyppäs laidasta toiseen (mähän siis pääsin ensin poliisikouluun, mut se ei riittänyt ja oli kuulemma vaarallista), harrastukset vaihtui Seijan suosikkeihin jne. Elin jatkuvasti Seijan armoilla, vaikken halunnutkaan asiaa myöntää. No, nyt myönnän. Kyllä mä hiiri sit kuitenkin olla. No, kun Yontte tulee idästä, lähdetään bailaan Riikaan. Ja Erkkikin onneks muuttaa yksin, niin ei joudu ajattelemaan näitä surullisia asioita. Jotenkin tänään vaan oon ollut siipi maassa, mistä tulikin mieleen, että Hayraken (http://hayrake.blogspot.com) oppien mukainen kanalasagne oottaa viimeistelijäänsä keittiössä, jollaista ei jokapojalla ole. 😉

Se piristää kummasti. Taidanpa pistää jukeboksin päälle ja kääntää äänet kajareihin keittiöön, niin saa rouva Ståhlbergkin elämäänsä vähän Elvistä. Kuuluu meinaa yllättävän hyvin äänet alakertaan! Ehkä huomenna on parempi päivä.

Öitä ja moro!

Yön saalistaja

Mäsainmäsainmäsainmäsain!!!!!! Olen ihan naurettavan iloinen vaikka pitäisihän yli kolmekymppisen viriilin miehen jo olla näihin tottunut.  Mutta tää keissi tuli niin hyvään saumaan.  Olin eilen ihan veto poissa, vitutti ja oli huono olo (mun matala verenpaine plus kuumuus). Meinasin makata vain koko illan kotosalla ja katsella Sledgehammer-boxin läpi, mutta Vito soitteli yhdeksältä ja houkutteli Tabuun skumpalle. Hitto, Viton kanssa aina sattuu ja tapahtuu.  Juteltiin yhestä tutusta ja se kertoi taas sellaista settiä mistä muilla ei ole aavistustakaan. Asiat eivät ole aina sellaisia miltä ne näyttävät. Mulla olisi yhtä jos toistakin sanottavaa näistä sijoitusaiheesta mutta kun tietää että millainen sanasota siitä syntyy taas näiden kaikkitietäjien kanssa niin enpä viitsi ainakaan vielä. No tiedänpä että Vitolla ja mulla on aiheesta tietoa mistä yleisesti ei mainita mitään eivätkä ne edes halua mainita koska koko homma halutaan esittää niin mustavalkoisesti.

Mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Mennään mielenkiintoisempaan eli perjantaipuluun. Siinä kukersi Tabun terassilla punavalkoiseen niukanpiukenaan minihameviritykseen pukeutuneena. Jumalauta sen typyn hiukset! Ne oli melekin yhtä pitkät kuin se donna itse, se oli sellainen ihana taskuvenus, pieni, timmi ja muodokas ja siihen yhdistettynä se piiiitkä hiusputous, voitte vaan arvata mitä kaikkee hauskaa sellaisella letillä voi improvisoida makkarissa….se oli viime yönä mun poni… 🙂

Aamulla mulle iski mieleen ihan kauhee idea. Mä olisin niin halunnut sen muidun hiukset ittelleni. Siinä se tydy mammi mun kolmimetrisessä sängyssäni aavistamatta että mulla oli jo Fiskarrssit toisessa kädessä ja hiuskimppu toisessa. Mutta en mä kuitenkaan voinut. Miten mä olisin selittänyt sille naiselle että sen hiukset olis aamulla kadonneet. Sori beibe kaadoin vähän tervaa sun tukkaan ja ei se olis lähteny mitenkään pois niin päätin sit leikata sun tukkas ihan hyvää hyvyyttäni. Ei varmaan olisi mennyt läpi. No myönnän, ihan pikku tupsun nirhaisin niskasta. Ei se sitä huomaa, niskavillat on muutenkin lyhyenmät kuin muu tukka. Teippasin tupsukan yhteen nahkakantiseen vihkoon joka on jääny käyttämättä. Faija osti sen mulle kaks vuotta sit synttärilahjaks ja siinä tuli mukana hemmetin hieno kaiverrettu mustekynä. On vähä hävettänyt kun en mä ole sitä tarvinnut, nykyään kaikki tulee kirjoitettua ompulla ja tiedot on puhelimen kaleterissa. Mutta nyt mä keksin tälle Polo-viholleni ja hopeoidulle kynälleni varsin oivaa käyttöä. Tiedän, oon sika, mutta luulenpa että alan jatkossakin tehdä tätä pikku keräilyä:) Olen ollut viime aikoina vähän laiska naisten suhteen ja tämä ”arkistointi” alkoi kiinnostaa mua nyt niin paljon että taidan alkaa kesäkaatokauden ihan vain siksi että saan vihkoon täytettä.

Ai niin, blogiböönalistani täydentyi ehdottomasti tämän löydettyäni, voi morjens mikä lyyli. Tässä on kaikki kohdallaan: leveä valkoinen hymy, ihana iho, tosi hoikka ja sporttinen, sanalla sanoen vain uskomattoman ihana nainen:

http://strictlystyle.blogspot.com/

Tää on kans ihan ok. Ei niin kaunis, mutta hyvä rusketus, persoonallisemmat kasvot ja paksu tukka. Tosin se voisi olla pidempi niin saisi arkistoon pidemmän suortuvan 🙂

http://boogie2nite.blogspot.com/

Tää tyttö ei ole niin nätti mutta nostan hänelle hattua kun älysi lopettaa huuhaa-opinnot ja meni kauppikseen. Arvostettu ja varma ammatti ja koulutus on aina kannattava vaihtoehto, työttöilyä, kuten vaatesuunnittelua, runoilua ja ikonimaalausta voi harrastaa itsekseenkin.

http://allthatglittersb.blogspot.com/

Ai niin, huomasin just Aamulehdestä että TAMPEREELLE ON HITTO AVATTU SELLAINEN SMILESPA! Siis mesta jossa hampaat valkaistaan samalla kun saat jonkun aromaattisen lässytyshoidon josta maksat 300 egee. Siinä meni se bisnes, ei tähän kaupunkiin mahdu kahta hammashoitola spa´ta.  Pitää jutella Robinin kanssa Tallinnan kuvioista. Mä olen nimittäin nyt niin innoissani tosta hammas spa-ideasta.

Nyt tytöt ja pojat arskaan!

Sporttiset teiniprinsessat

Clasun kulmilla en sentään ole vielä kuvaamaan ryhtynyt, live-tiirailu on riittänyt mulle hyvin. Mutta onneksi netti on pullollaan sporttisten hunajanruskeiksi paahtuneiden jenkkimisukoiden kuvia. Yks tyyli joka muhun iskee täysillä on juuri tälläinen all America girl. Sopivasti meikkiä, mutta ei liikaa vaan kevyttä ja raikasta. Pitkä tukka letillä tai ponnarilla tai ihan valtoimenaan, ei mitään erikoisia kampauksia tai räeikeitä värejä, ei tatuointeja tai lävistyksiä. Näillä böönilla on rasvaprosentti ja sentit kohdillaan ja leveä valkoinen hymy.

Janice Dickinson oli ihan oikeassa taannoisella Suomen vierailullaan sanoessaan, että suomalaisilla naisilla on liian keltaiset hampaat. Jenkeissä tehokkaat kotivalkaisut ovat arkipäivää ja hampaitaan voi hoidattaa spa dentisteillä, jotka tarjoavat perusteellisen hammashoidon, puhdistuksen ja valkaisun kasvohoidon ja hieronnan lomassa.

Oisko tossa bisnesideaa? Ehkä vielä too big for Mansester mutta stadissa voisi olla jo markkinoita. Ja voisihan sitä Tallinnan kontakteiltakin kysellä kiinnostusta yhteistyöhön ja rahoitukseen, hmmmm 😉