Grilliaddikti

Mä päätin alottaa tässä syksyllä uuden harrastuksen terapeuttini suosituksesta. Mun kuulemma kannattaisi maanisten bisnessuunnitelmieni sijaan/niiden ohella uppoutua johonkin täysin tuottamattomaan, jonka tekeminen tai kokeminen on jo arvo sinänsä.

Mä pohdin ja pohdin. Maalaan en ala.Mulla palaa heti pinna niiden värien kans tuherteluun ja kaikkien välineiden raijaamiseen. Sama juttu savikuppien kanssa. Ällöttää sotkea kädet paskan näköseen lietteeseen.Tosin alastonmalli voisin olla mut mun lerssi vaan stondais koko ajan. Mää jookaan jo muuten näiden mielenterveysjuttujeni takia joten se on enemmänkin pelkkäää renniä ja lääkettäkeholle enkä pidä sitä harrastuksena. Mitään kokkaus/tanssikursseja en ala, se on sellasta väkinäistä lässytystä josta kukaan ei oikeestaan tykkää.

Mut sit mä keksin.Mä päätin et mä alan harrastaa grillejä. Alan kerätä tietoo Suomen parhaista grilleistä ja yritän tietty kokee ite mahd monta.

 

Ihan ekana päätin tsekata Pizpalan joka on Tampesterissa ehkä lekendaarisin grilli,mut en oo vähään aikaan käynyt kun se on siellä hippien mailla. No mut sanotaanko et aikapian karisi ennakkoluulot ituilusta kun tutustuin Pizpalan ruokalistaan. Jos et jaksa klikata linkkiäniin mää esittelen tässä omat suosikkini.Ihan ykkönen on tää annos:

Kannibaali 11,90
Kebablihaa, pekonia, grillimakkara, filepihvi ja 180g täyslihapihvi

Siis miettikäänyt ihmiset,voi hyvää päivää! Vain ja ainoastaan viittä eri lihaa!  Ja aivan mahtava on myös tää:

Iso Poliisi 17,90
Kanarintafile, filepihvi, kebablihaa, pekonia, 180g täyslihapihvi, kananmunaa, ristikkoperunat ja 2 dippiä

Voitte siis uskoo et kun menin Pizpalaan,mulla oli aivan sairaan vaikee päättää mitä söis. No sit iski taas tietty ahneus mistä mun terapeutti sanois,et nyt Jontte sä aloit taas tässä harrastuksessas ahneeks voitontavottelijaks etkävaan voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. MÄ OSTIN NE MOLEMMAT! Tulin himaan kassit notkuen ja poikkesin vielä vessan vaaálle punnitteen annokset.Jumalauta.Ne painoi yhteensä lähes kolme kiloo…..

Mä ajattelin eka et syön vaan toisesta osan ja jaan toisen jätkäin kaa. Mut sanotaanko niin et paha poliisi onnistu pamputtaan mut sellaseen euforiaan et muutuin kannibaaliks.Mut onhan se helpompi syödäihan vitunmoinen annos höttömakkaraa kun jotain naudanlihaa. Mut olo on tällä hetkelläihan vitun hirvee ja mä en kehtaa puhua tästä tapauksestamun terapeutille mitään. Vessa on täynnä yrjön ja ripulipaskan roiskeita ja mä silti syön näitä kylmiä tähteitä ja käyn välillä paskalla ja makaan maha kipeenä sikiöasennossa sohvalla. Mä niin aion sanoo mun terapeutille että aloin käydä pienoismallikurssilla. Tää on kuin huume.Ajattelen jo Vaakon Nakkia ja kuulin et Nokialla on paikka josta saa sokerimunkkiin tehtyjä hotdokkeja.

Mitä mä teen? Mun piti ottaa kuvakin niistä annoksista mutta olin ahne ja nopea. Ja haluan vaan lisää. Lipeskö kaikki taas käsistä?

 

Puput piinapenkissä

Nautiskelin äsken luumutomaateilla, punaisella pestolla, mozzarellalla, kesäkurpitsalla ja paprikalla täytetyn omeletin. Nyt kelpaa painua yöpuulle. En saa syödä aamulla mitään, koska menen kusitesteihin. Soittelin lekurille, epäilee virtsatietulehdusta, mutta ottavat jotain satiaistestejäkin varmuuden vuoksi. Ärsyttää kun tollaisen turhan takia joutuu olemaan monta tuntia syömättä ja juomatta. Ja vittu jos mul on se sama lääkäri joka työnsi sormensa mun arseen…

Kerrotaanpas vähän eilisestä. Haastattelussa kävi viisi harjoitteluun hakevaa. Kaksi kundia, kolme mirkkua. Jätkät olivat ihan vitun pellejä. Toinen oli olevinaan kamalan hauska, en tykännyt yhtään. Puhui päälle ja kotkotti kamalaa tekonaurua. Oli olevinaan kovakin tyylikuningas. Hah, mä tunnistin heti huonosti istuvan Dressmanin paidan, jonka kauluksesta näki et se oli just otettu paketista. Toinen jätkä oli ihan vitun inva, vastasi kysymyksiin maksimissaan kolmella lauseella.

Misut olivat pettymyksiä myös: kaksi ylipainoista löllöä ja yksi kamala horahtava idiootti.  Molemmat läskit olivat kertoneet CV:ssään harrastavansa liikuntaa, toinen jopa tanssia. Mä laitoin muijat koville ja aloin tenttaan liikuntaharrastuksista. Toinen myönsi käyvänsä tanssivansa ”ehkä kerran kuukaudessa mut se on mulle kuitenkin sydämessä tosi tärkeetä”. Toinen yritti vastailla todella ylimalkaisesti. Sanoin sille, että kuinka sä voit väittää olevasi a.) liikunnallinen ja b.) tehokas, täsmällinen ja hyvä tekemään päätöksiä, jos sä valehtelet harrastavasi liikuntaa etkä edes osaa valehdella kunnolla. Ja lyllerö vastas siihen että ”miul on ainakin hyvä mielikuvitus”. Mä sanoin sille, että mulla ei ole niin hyvä mielikuvitus, että näkisin sut työskentelemässä tässä firmassa. Siinä vaiheessa muijalla väpätti alahuuli kuin epileptisellä. Toisen läskin torppasin sanomalla sille suoraan, että miten sä voit edustaa hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystä, jos tupakointi, ylensyönti ja passiivisuus näkyvät susta metrien päähän. Pallero alkoi suhista, että hän vie jutun jollekin tasa-arvovaltuutetulle. Vastasin, että siinä sulle on tekemistä, koita saada keissi hyväksiluetuksi opintoihisi.

Kolmas eukko oli ihan omaa luokkaansa.  Se oli ensinnäkin pukeutunut ihan vitun karmeisiin 90-luvun lumppumuotia henkiviin kuteisiin: lohenpunainen pörröinen villapaita, pelkät mustat sukkahousut jalassa, muoviset strippari-korkkarit ja päässä huivi, joka sai sen muistuttaan jotain 50-luvun siivoojaa. Se oli olevinaan niin bisnesnaista että. Muijan koulutus oli siis joku kauppis, se opiskelee vaik on jo 31. Ja työkokemus jotain vitun nappikauppaa puhelinmyyntifirmassa jonka se yritti saada kuulostaan ydinfysiikkaan verrattavalta hommalta.

Pahinta oli se, että muija yritti tehä Sharon Stonet. Sillä oli alkkarit, mutta se levitteli jalkojaan aika härskiin sävyyn ja tuijotti mua ilmeellä, joka oli varmaan sen mielestä tosi kuuma. Ja nuoleskeli vielä huuliaankin. Vitun tyly ja tyhmä ämmä.  Hahhhahh, kysyin vikana kysymyksenä että millaisessa tilanteessa voisit kuvitella antautuvasi mulle tällä pöydällä. Ja se sano, että vaikka just tällä. Se oli niitti ämmän arkkuun! En tod. pane sen näköstä kulahtanutta muinaismuistoo. Sanoin naiselle jääkylmästi, että hän on käsittänyt itsensä työhaastattelussa myymisen todella väärällä tavalla. Ja että etsin harjoittelijaa, joka on sen tasoinen, että hän voi edustaa yritystäni, joka tarjoaa laadukkaita eksklusiivi-palveluita, eikä itseään heti ensimmäisessä käänteessä tyrkyttävässä naisessa ole mitään eksklusiivia.

Ämmä sai pienet separit. On riittänyt naurua tälle päivälle, soitin heti Robinille ja se lupas tarjota mulle pullon Mummia tästä setistä! Se tosin harmittaa, että mä tajusin tarvitsevani sen harjoittelijan. On yksi case, jonka olin kokonan unohtanut ja se ylityöllistää mut.