Mallit ja ”mallit”

Mä olen tässä pohtinut, miksi Huippiksen saara on omani ja aika monen muunkin suosikki. Mua viehättää hirveesti tuon naisen kasvot, kun niissä on sellaista kivaa kulmikkuutta. Hyvän mallin erottaa usein taviksesta jokin huomiota herättävä piirre luustossa. saaralla se on lievä ”hevosmaisuus” kun taas joillakin tosi tyttömäisen näköisillä malleilla suorastaan korostunut sydämenmuotoisuus kasvoissa, siis pikkuinen leuka ja iso paljas otsa. ja miettikää Anne Kukkohovia, hänelläkin on tv-ruudussa aika skrode naama. Mutta just tuollaisia luuston linjoja kamera rakastaa. Joku pyöreänaamainen pikkusievä tsubu on aivan mitätön kun tulee kyse valon ja varjon leikistä.

Mua todellakin kiinnostaisi tietää, eikö mallin-ammattia voi suojata millään lisenssillä. Joka toinen vitun kaduilla flaijereita kauppaava teiniblondi pitää itseään mallina. Tissikuvissa heruttavat Tukiaiset, AMB:t, Aitolehdet ja kalinaiset pitää itseään malleina. Ja mikä vittu on olevinaan glamourmalli? Ne esittelevät vain ja ainoastaan itseään eivätkä yritä myydä mitään tuotetta tai luoda mainokseen liittyviä mielikuvia. Mun mielestäni on väärin, että joku tissejään mainostava egoistinen pikkusievä typy saa tosta vain sanoa olevansa malli. Se on vääryys kaikkia oikeasti mallimaisen näköisiä, oloisia ja kokoisia kunnon malleja kohtaan.

Ai niin, juttu Miian kanssa on sitten lopullisesti ohi. me ollaan veivattu ja jauhettu tätä asiaa ja nyt tuli se piste, että tää suhde ei tuota kummallekkaan enää mitään muuta kuin vittuilua ja hampaidenkiristelyä. parempi jatkaa hyvänpäiväntuttuina ja ehkä satunnaisina huvittelupanoina.

Nyt tuli semmonen olo että haluan mansetuunatun version äijäsnapsistani. tavallisesti mä vedän siis vodkaa ja sen päälle viipaleen tulista chorizo-makkaraa, mutta nyt lähtee vodut naamaan MUSTALLA MAKKARALLA! tarttui nimittäin paketti mukaan Hulluilta Päiviltä. Tosin mä olen terapeution käskystä myös shoppailukiellossa. pitäis kuulemma löytää ei-materiaalista sisältöä elämään….

Vähän gallupoia: onko tämä malli???? 😀 Ja mitäs mieltä ootte Hanna Gullichsenista joka ei yritä olla malli mutta on sitä ulkönäöllisesti aika paljon enenmmän kuin eräät….

Maanantaimestaus

Huhhuh. Olipas päivä. Tänään nimittäin oli tapaaminen läskilyllerön kanssa. Sen piti olla jo aikaisemmin, mutta muijalle tuli hänen asianajajansa mukaan ”peruuttamaton este”. Hah, olis pitäny kattoo oliko saksalaiset makkarat silloin Lidlissä tarjouksessa, kai se eukko oli ylensyönyt itsensä eikä mahtunut himastaan ulos.

Otin mukaan oman asianajajani, joka siis on hyvä kaverini ja auttaa frendipohjalta, siis ei laskuta, ellei keissi veny ihan tolkuttoman pitkäksi. Tavattiin oikein virallisesti vastapuolen asianajajan byroossa. Tsekkasin heti toimistokalusteiden pintamateriaalit, halpaa paskaa. Siis ei edes Vepsäläistasoa, vaan jotain lastulevystä väännettyä wannabe-Vepsäläistä.  Ja sillä asianajajalla oli Dressmanin huonosti istuva kauluspaita, joita sai ainakin vielä pari viikkoo sit Kuninkaankadun myymälästä puoli-ilmaiseksi poistomyynnissä. Niin siis tää muidu oli vielä vaihtanut asianajajaa, kai. Mulle soitteli aluksi samasta byroosta nainen, mutta tämän miehen kanssa pallero nyt sit tapasi mut. Pallo oli laittautunut varmaan omasta mielestään oikein vimpan päälle. Se oli tunkenut lihansa tietenkin ihan liian pieneen vintage-mekkoon, jossa oli tummansinisellä pohjalla valkoisia täpliä, pienet puhvihihat ja napitus kaulaan asti. Ja koko komeuden kruunasi sen ohimolla vinossa keikkunut pillerihattu. Se muija näytti valtavalta täytekakulta, jonka päälle kerma ei ole riittänyt.

Joristiin siinä sit tunnin verran ja äijä lateli faktaa pöytään syrjinnästä työnhaussa, asiallisista ja asiattomista kysymyksistä. Sanoin siihen, et eihän niihin tarvii vastata. Kaverini tökkäs mua pöydän alla ja pakotin itseni oleen loppuajan hiljaa. Vittu sen ämmän ilme, se oli kuin hiiren imaissut kollikissanmötkäle, muikisteli siinä vaan repeemispisteessä olleessa makkarankuoressaan. Loppusaldoksi pärähti 5000 euroa. Meinasin paskoa housuihini, mutta onneksi frendi tuli tässä vaiheessa apuun. Se hiillosti Dressmann-ukkoa, esitti vastaavien tapausten korvaussummia ja paukutti argumenttia pöytään. Lopulta summa putosi 3500 euroon. On siinä sille ämmälle vuoden opintotuet.

Tuli ihan mieleen kaiken maailman Henna Kalinaiset, Martina Aitolehdet ja A-M bergit tosta muijasta -siis ei ulkoisesti missään nimessä. Mut tiedättekö sellanen naistyyppi, joka hyökkää heti kimppuun kun on rahaa tiedossa. Se Kalinaisen ja Kurhisen vikinä jostain täysin naurettavasta Petri Nygårdin videostakin on niin uskomatonta. Mut sen lisäksi et tollaset ihmiset on ahneita, ne haluu pitää julkisuusmyllyn pyörimässä.

Vittu mä vielä jonain päivänä postitan tolle läskimuijalle kauniisen pakettiin kiedotun pötkön koiranpaskaa ja oksennusta, onhan mulla nyt sen yhteystiedotkin.

Nyt on pakko verää pari äijäsnapsia, siis vodkaa tulisilla chorizo-viipaleilla. Pari suolasta oliivia kyytipojaks ja Megan Foxin kuvat pyörimään ja aijai 🙂

 

Teemaviikko: naisten raivostuttavat muotiblogit ja markkinointipohdiskelua

Näkyy P-man aloittaneen taas teemaviikon, joten runttaampa otsikon alle asiaa itseäni todella paljon hämmästyttävästä ja ärsyttävästä naisten jutusta. Nimittäin luokattoman huonoista, turhista ja tylsistä muotiblogeista. Lueskelen noita ihan siksi, että haluan bongailla kotikutoisia kuvia nuorista kireistä misuista. Mutta aika usein luku- ja katselukokemukset herättävät ärsytystä ja raivoa.

VARSAPOSEERAUS

Kertokaa nyt joku, miksi helvetissä noret naiset eivät osaa enää seistä notkean ryhdikkäästi ja kissamaisesti. Vatsa sisään, bosat ulos ja pylly hyllylle. Nykyään muidut poseeraavat Nicole Richie -tyyliin klommoiset hontelot polvet sisäänpäin käännettyinä. Kaipa tolla varsaposeerauksella tavoitellaan jotakin muka luonnollista, muka välinpitämätöntä ja muka eteeristä tyyliä, mutta näky on lähinnä IHAN VITUN ÄRSYTTÄVÄ!

HENNESIN TUSINARYTKYT JA LAATIKKOKAAVUT

On kiva lukea kunnon muotiblogeja. Esim. Vesa Silverin blogissa on oikeasti fiksua pohdintaa trendeistä. Hän esittelee tulevia huippumallistoja ja pukeutuu itsekin todella persoonallisesti. Valitettavasti suuri osa muotibloggaajista esittelee sivuillaan Hennesin, Vero Modan, Elloksen ja Josefssonin alelumppuja. Heidän tyylinsä on persoonallinen, jos persoonallisuus sattuu olemaan muodissa. Legginsit, kasarikorkkarit ja ylisuuret tunikat meni jo! Hitto kun joku mimmi poseerais ihan valkoisessa laadukkaassa kauluspaidassa ja kapeissa tummissa farkuissa ja tähän kokonaisuuteen olisi yhdistetty joku juju. Ja se mikä nyppii myös, on se että ne suomalaiset muotibloggaajat, jotka esittelevät vähän kalliimpia vaatteita, ovat näitä vitun graafikoita, jotka eivät käytä mitään muuta kuin mustia ja harmaita geometrisiä kaapuja.

VAIN POSITIIVINEN PALAUTE KELPAA

Olen kommentoinut ihan suoraan monien bloggaajien asuja ja tyylejä. Jos mielipiteeni ei ole sattunut olemaan se, mitä arvon blogibööna haluaa kuulla, sitä ei julkaista. Tietenkin on ihan eri asia, jos kommentit ovat suoranaista haukkumista, solvausta ja kiroilua. Mutta tajuatteko naiset hyvät, että kun laitatte itsestänne poseerauskuvia nettiin, te otatte samalla sen riskin, että kaikki eivät teistä pidä. Jos et kestä kritiikkiä, kannattaisi ehkä miettiä kahdesti, onko julkisen kuvilla höystetyn blogin pitäminen sittenkään se kirkkain älynväläys.

NAME DROPPING

Monelle bloggaajalle tuntuu olevan jopa vaatteita tärkeämpää sirotella blogiinsa kuvia ja mainintoja tutuista julkkiksista, niin isoista kuin pienemmistäkin. Blogista menee mielenkiinto, jos Nelliinat, Hannat ja Jennit, Stellat ja Mintut vain kehuvat toisiaan, kertovat mitä ovat keskenään tehneet ja postailevat kuvia toisistaan. Lukijalle tulee ulkopuolinen olo. Tulee sellainen fiilis, että mitä ideaa mun on lukea tätä, kun kyseessä on näköjään jonkun tiukasti rajatun jengin inside-juttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten toiseen -mutta ei yhtään vähemmän hämmentävään ja ärsyttävään aiheeseen. Kirjoittelinkin jo tuosta Henna Kalinaisen blogista ja samoin teki P-mankin. Tutkiskelin myös Hennan siipan Antti Kurhisen nettisivuja ja ei voi muuta sanoa kuin että ei hyvää päivää sentään…. ensinnäkin, Antti taitaa tehdä blogissaan maailmanennätyksen siinä, kuinka monta kertaa sanaa ”ennenäkemätön” voi käyttää. Toisekseen, jos Henna ja Antti ovat itse väsänneet tämän ”tasoiset” sivut Kotisivukoneella, miten he kehtaavat mainostaa sivujaan tyylikkäiksi ja Antti jopa lupaa, että hänen sivujensa kautta yritykset voivat saada parhaan kilpailuedun Suomen markkinoilla. Antti kertoo sivuillaan myös sen, että hän on ollut töissä Suomen Tattipakastamo Oy:ssä ja hänen lemmikkinsä on venäjänkääpiöhamsteri…. ja kuten kaikki solariumilla, silikonilla, rakenteilla, jatkoilla ja pidennyksillä höystetyt turhat julkkikset, hekin mainostavat itseään ykköstason malleina sekä markkinointi- ja PR-osaajina. Ei vittu!

Naurettiin P-manin kaa silmät vedessä kun katseltiin noita sivuja. Mulla kun on kokemusta ihan oikeasta, kunnon yrittäjyydestä ja P-man on ihan ykkösjätkä mitä tulee markkinointiin ja promotyöhön. Mä en keksi roskalehtien lisäksi mitään firmaa, joka ottaisi sen hirvittävän riskin, että menettäisi maineensa ostettuaan näkyvyyttä näiden sankareiden sivuilta. Ja kukaan itseään kunnioittava yrittäjä ei ottaisi noita ihmisiä promo-, myynti- tai markkinointihommiin. Mä olen jonkin verran käyttänyt promoottoreita messuilla, kun en jaksa enkä ehdi siellä aina itse heilua. Valitsen henkilöt seuraavian kriteerien perusteella:

1.) Henkilö ei saa olla b-luokan pikkujulkkis. Ja vaikka hänen saavuttamansa julkisuus olisi hyvääkin, se voi olla haitaksi firmalleni, koska palkkaan henkilön promoamaan mua ja mun palveluitani enkä halua, että ihmiset tulevat kojulle vain pällistelemään jotain ex-missiä.

2.) Kielitaidon on oltava kohdallaan. Englannin pitää sujua todella hyvin, ja ruotsi ja saksa ovat isoa plussaa. Lasken kielitaidoksi myös suomenkielen. En todellakaan palkkaa tyyppiä, jonka ässä sihisee ja suhisee ja joka honottaa ja kurnuttaa stadilaisittain.

3.) Ulkoasun pitää olla siisti ja neutraali. Ei lävistyksiä, ei paljastavia vaatteita, ei liikaa meikkiä. Paras on sellainen puhdas ja raikas, huoliteltu ja klassinen look.

4.) Kaupallinen/terveys/liikunta/psykologinen koulutus ovat plussaa. Jos henkilö opiskelee vaikka markkinointia ja psykologiaa, tiedän että voin huoletta jättää hänet kahdeksaksi tunniksi edustamaan urheilu- ja hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystäni. Samaa en voi odottaa kynsitaiteilijalta tai brassiwaxingiin erikoistuneelta kosmetologilta.

Nyt pitää mennä. Mulla on nimittäin treffit iranilaisen kanssa! Hän itse taipui vihdoista viimein pyytämään mua syömään. Mä yritin eka miettiä tekosyitä kun haluaisin kauheesti päästä pukille, mut lerssi ei oo vielä terve. Mutta onneksi neitokainen kertoi, että joutuu jatkamaan iltaa klo 22 maissa sukulaistensa luo, hänen isukkinsa on käymässä Suomessa ja niil on jotkut isot kinkerit. Ei tule kiusausta:)

 

Jouluapulainen

Hellurei ja hellät tunteet.  Mulla on ollut töissä aivan kauhea rumba päällä, enkä ole ehtinyt päivitellä tänne hetkeen. Mutta nyt keksin aivan loistavan ratkaisun tähän työsumaan. Nimittäin, tapaus Tippuriteini. Tytön mutsi on ollut ihan paskana, kun uhkasin aluksi ihan vakavissani nostaa oikeusjutun. Se on tukkinut mun molempin luurien vastaajat itkuviesteillään eikä anna hetken rauhaa. Mä keksin, että tyttö voisi suorittaa rikkomuksena eräänlaisena yksityisenä yhdyskuntapalveluna ja tulla mulle ilmaiseksi töihin. Likka oli tiukasti ehdotusta vastaan, mutta sen mutsi sai sen ylipuhuttua. Nyt mulla on ilmainen jouluapulainen ja saan vittuilla mokomalle psykopaattifemakolle oikein kunnolla! Tää on paljon parempaa kuin mitkään korvaukset, rahaa nyt saa aina.

Olen kyllä vielä sen verran kiireine, että kyselen jos P-man haluaisi auttaa mua parissa projektissa. Haluaisin todella paljon kehittää ideaani mediakonsultoinnista. Siis keskin hiljattain, miten mielettömät markkinat reality-ohjelmissa ryvettyneiden kansalaisten parissa on. Mä voisin antaa heille viestintäkonsultointia, siis neuvoja siihen, miten haastattelut ja pressitilaisuudet kannattaa hoitaa, miten saa solmittua mahdollisimman hyvät sponsorisopimukset, miten huono julkisuus käännetään hyväksi, miten säilyttää hyvä itsetunto vaikka mediassa tulisi paskaa niskaan, miten säilyttää tuntuma omaan itseen, vaikka menisi kuinka lujaa. Tähän voi yhdistää myös ravitsemus- ja elämänhallintavinkit. Niitä olisi Henna Kalinainenkin kaivannut, sillä hänellä meni vähän liiankin lujaa BB:n jälkeen, minkä tuloksena Henna pöhöttyi. Mutta päiväkirjansa mukaan hän on tajunnut nyt liikunnan, ravinnon ja säännöllisen unirytmin tärkeyden. Go Henna! P-man voisi viedä tätä ideaa konseptitasolle ja miettiä, miten tuotteistaa visio. Se on käytännön jutuissa aivan pirun skarppi ja ahkera jätkä kun se vaan innostuu jostain.

Vielä pari sanaa BB:stä. Voi luoja mua hävettää Tonin ja Ason olematon kielitaito. Ja mitä vitun idiootteja noi jätkät on. Toni alkaa selittään Cathylle jotain Lordista ja Rovaniemestä. Ihan sama kun jos Cathy alkais kertoa että mä olen kotoisin tuolta Niadomingin kylästä ja sielät on myös tää mun lempilaula Hon-Fin Thuu. Öö, okei….. Toni on muutenkin niin yököttävän leso, näkee että jätkä ei ole paljon kuntoillut, mutta viinaa menee senkin edestä. Ja noi vitun pätkityt kulmakarvat a´la Becham on so 90`s!!!!!!!