Erilainen kesäloma

Terppa!

Elossa edelleen, vaikka ei jossain vaiheessa kesää siltä välttämättä vaikuttanutkaan. Ehdin pelästyttää kyl ittenikin pahanpäiväisesti. Palasin tossa viikko sitten meinaan kotiin Ruotsista, jonne jumiuduin pikkuveljen ristiäisten aikaan jo heinäkuun puolivälin kieppeillä. Reilu pari kuukautta siel sit vierähtikin, eikä missään perus kesälomafiiliksissä.

Itse ristiäiset meni kyl iha jees ja pikkuveli sai kivan nimen: Axel Oliver. 🙂 Sen jälkeen alkoikin sit tapahtua. Vedän tapahtumia vähän pikakelauksella, ettei venähdä ihan järjettömäks tää.

No joo, eli ristiäisiä seuranneella viikolla Honda pöllittiin. Se vietiin meidän kotipihasta joskus aamuyön hämärinä tunteina ja ennen ku tajusin sen ees kadonneen, poliisit soitti aamukasilta, kun se oli jo löydetty… ei tosin kauheen hyvässä kuosissa. Voitte kuvitella, et meitsi oli ihan kujalla tilanteesta. Sitä oli käytetty läheisen postin ryöstössä ja mm. takakontissa olleella tunkilla oli rikottu postin ikkuna. No ei täs viel mitään… lopultahan mun rakas honda oli POLTETTU. Rekkarit ilmeisesti oli säilyny, kun kytät tiesi soittaa mulle. Ei helvete… .___. Vedin hullut kilarit aiheesta ja lähin ryyppään. Ei siinä, materiaahan se vaan on, mut silti. Mulle ihan järjettömän tärkee ku olin sen ite kuitenkin tuunannut.

Palanut Honda (ei mun)

Ansu lähti sit mun kans pussikaljaileen samana iltana. Aateltiin, että tekis hyvää nollata. Nähtiin jotain vanhoja tuttuja ja alkuillasta ihan hyvä meininki, ei vituttanut Hondankaan kohtalo sillä hetkellä niin paljoo. Olin kyl juonut jonkun verran, mut muistan selkeesti, et siihen tuli sit jossain vaiheessa jotain ulkopuolisia tyyppejä. Aluks nekin rupatteli ihan rauhallisesti niitä näitä, mut sit ku olin lähteny kuselle ja palaamas takas, niin kuulin ku Ansu huusi mua. Pari tyyppiä oli alkanu lähenteleen sitä. Juoksin takas niin lujaa ku vaan pääsin ja oli kyl jäätävän olonen tilanne. Sentää ehdin mennä siihen väliin. Oma happi oli tosin jo sen verran heikko, et eihän se kauheen nättiä ollut. Sain tyypit sentää Ansun kimpusta pois. Päädyin ottaa ite aika pahasti pataan ja vietinki yön puoliks ensiavussa ja puoliks putkassa. Tosin lopulta MUSTA tehtiin rikosilmoitus, kun olin ilmeisesti murtanut sen toisen tyypin leuan. Mut jumalauta MUN pikkusiskoon ei kosketa!!

Aamulla ihan järjetön hedari, murtuneita kylkiluita, musta silmä ja aika paha morkkis. No ei ehkä ylläri putkareissun jäljiltä, mut pahin morkkis oli kuitenkin siitä et olin ees suostunut ottaa Ansun messiin koko reissulle. Vaikka eihän sille lopulta tapahtunut yhtään mitään, mut silti. Selitin tilanteen aamulla juurta jaksain poliisisedille, jotka ihme sinänsä oli mun puolella. Ne muisti poltetun Hondan casen ja sit kun täs oli vielä tää mahdollinen siskon raiskausyritys, niin hätävarjelua ei katsottu liioitelluks. Pääsin siis huomautuksella ja lopulta yks poliiseista tuli taputtaan mua selkään ja sanoi off the record, että oli ihan ok suojella siskoo.

Huh. Perus setit siis taas… olin tosiaan jo Malmöön lähteissä suht down, edelleen Jennan takia. Ei me vaan sit saatu kovasta yrityksestä huolimatta pakettia enää kasaan… sit Jennapaskojen päälle toi Hondan case, Ansun tilanne ja ensiapu-/putkareissut vaan oli kombona mulle jotenkin ihan ylivoimaisia. Ihan kaikki stressit purkautu ja meitsi zippas. Kroppa veti ihan jökkiin ja samoin pää. Mulla oli päivä päivältä entistäkin pahempi olo.

Faija pelästyi aika paljon tilannetta ja tais olla ihan ensimmäinen kerta, kun tajusin, että taitaa se ihan oikeasti välittää. Tai siis en mä sitä silloin tajunnut. Nyt tajuan. Puhuttiin sen kans pitkät pätkät ja todettiin, että vois tehdä hyvää, jos saisin ladata akkuja hetken jossain ihan muualla. Aluks oli puhe viikosta, mut lopulta olin semmosessa yksityisessä mestassa kuukauden. Se oli ehkä arvokkain kokemus mun tähänastisessa elämässä. Nyt on taas fiilis, että saan elämästä kiinni ja arvojärjestys on kunnossa.

Ansun lisäks mutsi, P-man ja Yontte on mun lähipiiristä ainoot, jotka tietää koko stoorin. Nyt tekin tiiätte, eikä sillä väliä. Asioista on ihan hyvä puhua joskus kunnolla. Jos vaikka tajuaiskin välil jotain ja sais elämän parempaan jamaan. Nyt on lauantai-ilta ja istun koulul dataamas, päiväl oltiin äijien kans kalamarkkinoilla, siitä P-man lupas raportoida tarkemmin. 😀 Mut oon tosiaan yrittänyt nyt vähän kiriä koulus ku missasin pari ekaa viikkoo. En onneks sen enempää, ei pitäis olla paha. Toi oman elämän latailu tuli kyl iha tarpeeseen ja se voi pelastaa paljon pitkällä tähtäimellä. Mut joo, heja sverige… en taida lähtee sinne enää omalla autolla (olettaen, että joskus saan uuden, vakuutussetit on vielä vähän vaihessa) tai siellä hengates iha hetkee lähtee pussikaljalle.

Hauskaa ja turvallista viikonloppua, meitsi uppoutuu takas JavaScriptin maailmaan. …… R.I.P. Honda ❤

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Horros

Joopa joo… Pahoittelut myös tältä suunnalta blogin hiljaiselosta. En tiiä onko toi Jonten masistelu tarttunu vai mikä on. Ei kiinnosta mikään, ei yhtään mikään. Ei ees Virpin monot. Tai no ne vähän.

Totta puhuakseni, en oo nähnyt oikeestaan juuri ketään. Koulus oon käyny, Mitsun lenkittäny…. ja Jennaa vähän nähny. Tosin aika vähän sitäkään. Sarjoja oon katellu ja jotain käännösduuneja tehny, siinäpä ne suurimmat aktiviteetit. Mihinkään ylimääräiseen ei oikeen oo paukut piisannu ja oonkin yrittäny olla mahdollisimman vähän koneella. Ehkä aina ei oo vaan pakko jaksaa. Kai tää ikitalvi alkaa jo hiljalleen pakottaan mua johonki horrokseen. Mä kaipaan kyl jo lämpöö ja kesää. En paukkupakkasia, enkä kyl toisaalta sitä loskascheisseekaan. Tosin se taitaa olla välttämätön välivaihe, jotta joskus pääsis siihen kesään asti. x)

Suunnittelin, et vois lähtee vähäks aikaa Uppsalaan fammun luokse. Se on jo monta kertaa kyselly et koska tuun ja sitäkin, et koska tuon Jennan näytille…  Fammu myös tarttis vähän apua siellä, kun se lonkka on alkanu taas vaivaan. Soittelin äsken just Jennalle ja kyselin haluaisko se ylipäänsä lähtee ja jos, niin koska olis aikaa? No yllättäen kiinnosti ja sillä tuntuis ens viikko olevan opiskelujen kans löysää ja mulla on motivaatio ehkä muuten vaan nollassa, niin lupasin kattella sopivia lentoja tai vaihtoehtoisesti autolauttaa… jos vaikka mentäis autolla ja otettais Mitsu mukaan. 🙂

Viikonlopun loppu

Morjesta pöytään!

Takana erittäin mukava viikonvaihde, joten huomen kelpaakin palata taas koulun penkille. Perjantaina vietettiin Jennan (ja Mitsun) kans leffailtaa, katottiin tosiaan legendaarinen American History X ja chick flickkinä The Notebook. Molemmat oli kyl erittäin hienoja teoksia – myös imdb:n mukaan, jos ette mua usko. 😉 Lauantai tuli vietettyä Testokses poikain kans ja tää päivä vähän sekä että. Aluks tosiaan oltiin huhkimas äijien kans ladulla ja vähän kävi senioreita sääliks ku poijjaat puuskutti peräs melko tuskasen olosesti. Noh ehkä se palautuu myös P:n & J:n mieleen reenaamalla. Ja joo, mä vetoon lukion ja svenskiarmyn patikointeihin. Ens viikonloppuna sit katotaan kuka on haka lätkäs ja luistelus ylipäänsä ku Testoksen pojat valtaa pyntsän kaukalon. 😉

Ja kuten P-man tos aiemmin jo mainitsikin, lainasin Hondaa Jennalle ja nakitin sen kuskiks. Se tuli hakeen mut metiköstä ja lähettiin suoraan saunoon ylöjärvelle sen porukoille… mut ei kannata pelästyä, porukat ei ollu kotona, ne on meinaa parin viikon lomareissul Brasilias… kyl se puusauna vaan on parasta näissä keleissä. Ja mitä tulee Hondan lainaamiseen, nii täs tapaukses kyse on lähinnä luottamuksesta ja tiedosta, et jumalauta se muija osaa ajaa – se on ajanu rallia jo useemman vuoden nääs. 😉 Mut täytyy myöntää, et meikä on kyl aika sulaa vahaa.

Mut ny se The Beach -studio molskilla… saas nähä oonko siellä vaan Mitsun kans vai saanko äijäseuraa. Sommoro! 🙂

Duunia!

Pahoittelut, meikä on taas pitäny hiljaiseloo ja ollu enimmäkseen omas kapselis, nenä kii ruudus… koulu on teettäny paljo enempi hommaa mitä tonne kyseiseen opinahjoon mennessäni kuvittelin. Täl hetkel etenki, ku ei oo kauheesti mitään tuttua koodausta, vaan enempi projektinhallintaan ja ohjelmistotuotantoon liittyviä juttuja. Paljon lukemista, paljon opeteltavaa.

Noh, näillä näkymin ei ainakaan hommat oo hellittämäs, meinaa mulle soitettiin lafkasta, johon hain suomi-ruotsi -kieliparin kääntäjäks, ja kysyttiin ehtisinkö tunnin varotusajalla piipahtaan mestoil… ehdinhän mä, karkasin koulusta kesken juveneksen joululounaan ja singahdin paikalle.

Ne tenttas mua hetken sekä suomeks että ruotsiks ja pyysi kääntään lennosta jotain tekstejä. Se meni oikeenki hyvin… sain meinaan sen tuloksena keikkaluontosta duunia. Veikkaan vähän, et joku jo ”varma tapaus” oli tehny oharit, vaikkei ne sitä suoraan sanonutkaan. Noh, ei oikeestaa kiinnosta kuka mitä miks missä ja milloin, vaan meitsi sai sitä pitkään kaivattua duunia!!! …. ainakin hetkeks. Hyvä fiilis tästä. Mun ei ehkä tarviikaan myydä Hondaa! 🙂 Meen huomen allekirjottaan sopparin ja sopiin tarkemmin spekseistä.

Mut se siitä. Olin muutes sit maanantaina sen Jennan kans Wayne’sissa. Oli oikeen kivaa, vaikka olihan se pitkästä aikaa vähä outookin. Ei tosiaan olla oltu aikoihin missään tekemisissä, kunnes viikonloppuna törmättiin illan hämärissä sateisen lenkin yhteydessä ja sovittiin et nähdään paremmal aikaa. 🙂

Enimmäkseen juteltiin niitä näitä, Jenna opiskelee tiedotusoppia yliopistossa, eli siit tulee sit parin vuoden päästä toimittaja! Kerroinki sille tästä mun viimesimmästä muotitoimittaja-haastattelusta fagotteineen ja  en muista koska joku olis nauranu niin sydämestään mitä Jenna mun imitoidessa sitä homohaastattelijaa. 😀  No mut sit jossain välis se jatkoi sitä viikonloppusta läppäänsä siitä, et mun pitäis hommata sille mies. Lupasin tutustua kaveritarjontaan ja palata asiaan. x)

Jenna on kyl tosi fiksu ja nätti tyttö, mut en mä sitä oo oikeen osannu ite kattoo ikinä sillä silmällä, kerta tutustuttiin jokunen vuosi sit Kaarinan kautta ja nimenomaan Kaarinan kans olin silloin kihloissa…. se oli silloin se.

Nyt on iha pikkunen vitutus päällänsä Karzua kohtaan, ku se tosiaan oli käskeny Jennaa oleen pitämättä muhun mitään yhteyttä… How niiiiice is that? En mä vaan tajuu miks… osaatteko naiset selittää, onks tää joku yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -tyylinen naisten salaliitto petettyjä ja jätettyjä miehiä vastaan…?? Ja jos jomman kumman pitäis kavereit pitää exästä erossa, ni mun. Karzu oli se meidän tarinan pahis… hmmh, mut ei jaksais ny pilata yöunia vittuuntumal Karzusta. Taidan siis kattella pari jaksoo Shieldiä ja mennä koisaan, et jaksan sit huomenna allekirjotella sopparia hyvässä hapessa kymmeneltä. 🙂

Öitä tyypeille!

P.S. Mä en kyl tajuu yhtään et miten vitus P-man jaksaa ja ylipäänsä ehtii rykästä noita sen posteja noin tiuhaan. Tyyliin jossain paskalla ollessaanki… taitolaji se on tää bloggauski. Mut en valita, hauska noit on lukee! 😀

….. morot!

Bondtytöt, molski ja siskonpeti

Moros!

Aattelin kiepsauttaa viel blogin kautta ennen ku katoon nettilöistä… ollaan ny P-manin kans sen verran tules tosta meidän fight roomista, et päätettiin viritellä sinne vanha kunnon siskonpeti ja hengaa ens yö molskilla. Onneks ei tarvii ihan kylki kyljes nukkua, ku sitä on kuitenki se 12 neliöö. xD

Viriteltiin sinne myös tykki ja meitsin läppäri ja meinattii vetää bond-maratonia koko yö… myös nalleja varattu vähä. Eli tuskin nukutaan sittenkää. 😀

Kiitos Yontte kun tarjoot meille nää loistavat puitteet!! Se ei täl kertaa kuulemma ”jaksa” valvoo meidän kans bondtyttöjä kuolaten! En tajuu, kuka ei jaksais? 😉 Saas nähdä minkä vuosikerran ja näyttelijän Bondia puskee ekana, P-man saa meinaa valkata.

Tää on myös true todellisuuspakoilua viimeseen pisaraan, meinaa huomen meitsin pitää si lähtee käväseen työkkärissä, ku faija tosiaa käänsi pahan äitipuolen manipuloimana rahahanat täysin kii. Noh, ehkä meikän olis jo aikakin elättää ite ittensä. Anyways tää ny kuitenki meinaa sitä, et joudun hankkii koulun ohelle jotain duunia! Ihan mitä vaan kunhan ei tarvii luopuu Hondasta! Saas nähä mitä siitäki tulee… no se on onneks vasta huomisen murhe. http://www.samoillasilmillatyokkariin.com

Öitä tyypeille!

Hondan_raiskaus_raportti

Joo-o… en oo tosiaan pystyny kerään itteeni kirjottaan meidän taannoisesta salapoliisisessiosta tän aiemmin, sen verran järkyttyny aiheen tiimoilta oon ollu, kerta aateltiin ottaa se setti huumorilla ja varautua, et nähdään korkeintaan joku pulsu kusella meidän sisäpihalla. Joo, todella nähtiin pulsuja kusella, mut nähtiin muutakin. Tässä tää tulee… Pieni kertaus ensin laiskoille ja/tai huonomuistisille lukijoille:

Jätin torstaina 24.9 rakkaan Hondani vartiksi sisäpihalle ja ku palasin, nii se oli raiskattu! Molemmat peilit oli potkittu irti. Kävin sit isännöitsijän puheilla ja sain valvontakameratallenteet lainaan. Järkättiin siis kuluneen viikon tiistaina testoksen olkkariin P-manin kans kunnon kisastudio klo 2100 valvontakelojen syynäystä varten. Nalleja oli varattu mäyrällinen.

Koska oltiin juominkien ohella varattu tälle laatuohjelmalle aikaa koko loppuilta, päätettiin vähä stalkata päivän muutakin liikennettä. Opittiin uusia asioita talon ihmisistä ja siitä, et torstai 24.9 oli iha vitun härö.

Ensinnäkin alakerran leskirouva hengas KIIKAREIDEN ja muistion kans pihal aamu kasin kieppeil… MITÄ helvetee siihen aikaan näkyy manselaisen kerrarin sisäpihalla, kysyn vaan?! Pakko olla joku kyttäysjuttu… evt. No juu, päivän aikana myös pari pulsua kävi KUSELLA meidän sisäpihal ja mä ku luulin muuttaneeni laadukkaaseen taloyhtiöön… Siinä ne suunnilleen ristipissas keskenään mattotelineillä. Näin meillä… .__.

Täs vaihees kello kävi reaaliajassa puoltayötä ja nauhalla 17:22, karhuja oli uponnu jo useempi (ku päiviteltiin taloyhtiön tilannetta) ja sit päästiin vihdoin itse asiaan! Nauhalla näky selkeesti kuinka meitsi karautti valkealla hondallaan sisäpihalle muina miehinä ja hanukkaa raapien katosi as. oy Villa Testoksen syövereihin. 17:31 alkokin tapahtua ja honda menetti peilinsä ja samassa rytäkässä katosi myös sieluni peili. 😦

MUTTA… kun päästiin zoomaileen tilannetta tarkemmin, tajuttiin jopa tunnistavamme asialla ollut raakalainen. Kyseessä oli todella heikosti naamioituneena(p-man avaa sä asiaa kommentteihin mä en enää pysty tähän) viimepäivien ja viikkojen aikana vähä turhanki tutuks tullut kasa rastaa, linssejä ja kirppuja… arvaatte jo varmaan kuka?! Tadaaaaaaa, mulle tilanteesta vahingoniloisesti ilkkunut jontenvitunhippisisko!!! EI OLE TODELLISTA. Ensin se loisii meidän nurkis loputtoman pitkään, sit se menee ja jakaa P-manin mittavat lihavarannot kadulla pulsuille ja nyt tämä. Kysynpä taas kerran, et mikä ihmisiä vaivaa?? Mä en vaan voi tajuta. En voi. EN!!!!!

Mut tää mun avautuminen ei kyl oo mitään siihen verrattuna mitä Jonten suusta pääsi, kun esittelin meidän löydökset sille vihdoin ja viimein, tänään (tai siis eilen) ja se tajus hipin kaiken lisäks käyttäneen välineenä jotain jonten arvoesineitä… huhhuhh. Musta tuntuu et se saattaa jopa toteuttaa kohta ton tammerkoskiuhkauksensa. 😀 No ehkei, mut ei taida kompostikääryle enää lusmuta tääl kauaa. Jontte lähti sinne treffeilleen aika pirun äkäsenä. Ei ollu kiva väli esitellä tota sille, mut se on ollu viimeaikoina nii vähän mestoil, et oli pakko. Sorge J, toivottavasti saat tänää sitä pildee… 😉

Mut joo, täs olis ollu jo tarpeeks, vaan ”ilo” ei sentään loppunu iha näin lyhyeen…………… aateltiin siinä pikkusissa nousuissamme kattella myös päivän loput tapahtumat. Hyppään suoraan äksöniin: 20:44 SEIJA tai joku muu ihan hullusti seijaa muistuttava muikki astelee sisäpihalle, arpoo siinä hetken (koko ajan puhelimeen puhuen) ja lähtee pois. Jos se oli seija, nii mitä ihmettä se teki tääl?? Olikohan se silloinki p-manin KIRJAN peräs… saleen. 😀 En mä tajua. Tätä ollaan mietitty nyt useempi päivä jo. Hmmh. Ja pitäiskö sen ees tietää mis me asutaan? Kas kun messis ei ollu karzu kera sämpylän. Sehän oliski kruunannu torstain, 24.9. Se oli jännä päivä se.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, loistokasta viikonloppua tyypeille! 🙂

Sieluni kadonnut peili :(

Haha ja nyt kaikki luulee, et tää olis jotenki syvällinen entry. Paskanvitut. Luvas pelkkää avautumista ja lopus pari ylläripylläriä. Kitoos…. Elikkäs:

_

Odotti sit kiva ylläri sen kerran ku jätin armaan hondani kadulle hetkeks: MOLEMMAT peilit oli potkittu irti. Ei jumalauta oo todellista tämmöne. Kuinka kateellisia/vittuuntuneita/perseestä ihmiset voi taas olla? Sen ku saiski tietää kuka potki… GAAAAH.

Mut joo, menin tänää siis autol kouluun, et pääsin sit sen jälkee kätevästi giganttiin tutkaileen uutta telkkulaitetta. Viel en ostanu, mut voipi olla, et käännyn samsungin lediin. Ehkä 40-tuumanen olis passeli. 🙂

Mut takas paskaan asiaan ja karuun todellisuuteen: kotiuduin gigantista sit joskus viiden kieppeil ja aattelin lähtee viel mitsun kans samoin lämpösin poikkeen mutsil. Jätin hondan hetkeks tohon testoksen sisäpihalle ku hain mitsun sisältä, enkä ollu pois kyl varttii kauempaa ja SILLÄ VÄLIN joku käyny potkimas mirrorit. Ei jumalauta!!!! Kuitenki alakerran leski ollu näreissään ku ei olla leivottu sille hetkeen mitää korvapuusteja ja käyny kikkaamas vetreillä kintuillaan mun peilit. Täytyy kysel kyl taloyhtiöltä onko mahkut nähä jotain videokamerakuvaa ja jos ei nii laittaa rappuun jotain lappua, et silminnäkijöitä kaivattais. Vittu keskel kirkasta päivää! Ihmiset on arsesta. This I know.

Sorge avautuminen. Ettei mee pelkäks tilittämiseks nii voisinki liittää tähän pari kevyempää juttua. Ensinnäki, mitsun kans lenkkeilles bongasin taas jotain tosi jännää. Suomen rikas luonto näyttäytyi jälleen kerran täydes ja kukkeimmas loistossaan. Kuva on pieni ja epäselvä, koska yks nainen meinas jo pysähtyä kattoon et mitä vittua mä kuvaan kännyllä. ONNEKS se tais pelätä vähä koiraa (syytä onki, kauhee peto 😉 ), nii päätti sit häippästä siitä. Mut joo löytyipä reissulta alkulimaeläimen hyvä ystävä, LIUKUVOIDE. Tai lähinnä jonkun paketin jäänteet. Näin meillä tääl manses. Hianoo.

_

Ja sit vielä toinen loppukevennys. Tää on aika hauska sketsi, pitäiskö iteki kokeilla noita neuvoja, nii vois lykästää? 😉

Ihmebantu – viisitoista askelta

Kauniita unia ja morot tyypeille! 🙂

Källi päivässä pitää Jonten loitolla!

… ainakin vielä toistaseks. Ja toisaalta tää viikon viimeinen källi saattaa parhaillaan pitää myös naiset erossa jontesta… vaikkakin epäilen kyl. 😀

Vannoutuneimmat lukijat on varmaa osannu vähä ynnäillä juttuja yhtee ja tajunnut et se jokin puuttuu viel näistä meidän källeistä. KYLLÄ! Nimittäin puhuvien kalsarien tuunaus!

Tätä operaatioo varten oli onneks varattu lateksihanskoja, kerta ei edelleenkä oltu varmoja onko niit pesty IKINÄ. Turvalline fiilis hygieniasta tuplaantu ku käytettii viel sellasii SARS suojia naamal. Noni eniveis mun duuni oli koodarina ottaa selville jonten kyrpää vasten hieroutuneesta tekniikasta. Tekniikka oli suhteellisen tuttuu kerta purettiin joskus aikoja si serkkupojan kans sellasii puhuvii onnittelukortteja ja säädettiin sinne just jotain omia tervehdyksiä sen perus ”happy birthday” -biisin tilalle. On kaverien ilmeet ollu aina kyl näkemisen arvosia ku onnittelun tilal pärähtää paskanen nauru ja sit jotain ihme häröilyä. Jepjep. Oli joskus olevinaa hauskaaki… tai no kuten kuvasta näkyy, ei me miehet taideta ikinä kasvaa aikusiks kerta pirun hauskaa tää on vieläki. 😀

Noni… taas karkas ajatus. Piti selittää jotain siit ite prosessista. Tarkemman syynäyksen jälkee tää kalsarin sisäinen tekniikka ei siis kuitenkaa ollu iha samanlaine ku semmonen onnittelukortin vastaava, joten se äänittely ei onnistunutkaan siltä seisomalta. Oltiin tosin jo tallennettu etukäteen omat mörinämme mäkkärillä, vähän möreemmäks tuunattuna. 😉

Onneks yks TTY:llä opiskeleva kaveri lupas jelppiä karhu-mäyrä palkkiolla. Halvalla menee mut ei ainaka meidä paree valittaa. Elikkäs kävin hondalla kyläilemäs hervannassa, mörinät sisältävä muistitikku ja kalsarin sisäinen tekniikka messissä. Ei tullu kaverille mainittua mistä nekin virtapiirit oli kaivettu, olis voinu jäädä tuunaus sikseen. 😀 No enivei kaveri teki aiiiiivan loistavaa jälkee! Ollaa tääl p-manin kans repeilty tälle källille aika tyylikkäästi!

Ja jotta källi olis tarpeeks moniulotteinen haluttiin tähänkin upottaa poniteema. Jälleen p-manin (bänditovereiden lahjottamat) my little pony kamikset pääsi käyttöön. Täl kertaa framille pääs t-paita tai pikemminki sen logo. P-man vanhana käsityöläisenä saksi nätisti ponikuviot irti paidasta ja ompeli kalsareihin huulten tilalle. Lopulta tyytyväisyyttä hykerrellen palautettiin tuunatut kalsarit takaisin sinne mistä ne otettiinki. 😉

Työmme hedelmät: Puhuvat kalsarit, joissa etumuksen kohdalla my little pony logo. Logosta painettaessa kuuluu möreä, lähes demoninen ääni, joka kehottaa tuuppaamaan ”Kakkoseen, kiitos!”

Aiheesta (sadalle ensimmäiselle) innostuneelle on myös tarjolla tuo kyseinen ääniklippi mp3-muodossa, vaikkapa tyylikkääksi soittariksi! Toimi nyt, sillä nopeat syövät hitaat. 😉 Voit lähettää pyyntösi osoitteeseen ristipissarit@gmail.com

Nyt tää poika lähtee lenkille, adjö!