Kehitysvammasta ja syrjinnästä

Kalle Havumäki "syrjinnän" kohteena ja Kallen bändi markkinoinnin kohteena...

Olin tehnyt pari yötä putkeen duunia ja lähdin nollaamaan aivojani paikalliseen kuppilaan, Cafe Europaan. Olin jo  tosi väsynyt kuppilaan päästessä, meinasin kompastua kynnysmattoon ja lentää päistikkaa portsarin syliin. Ei siinä auttanut selitellä, että ”olen  väsynyt mutta selvin päin” –> paikan vaihto.

Jatkoin matkaani Konttoriin, johon frendit tuli perässä. Tilasin heitä venttaillessani pienen oluen – illan ensimmäisen – ja kaikki sujui mainiosti. Kun ympäripäihtyneet frendini tulivat Europasta Konttoriin, meille ei enää myytykään mitään. Tarjoilija vain totesi mulle ja seurueelleni, että ”kattelinkin sun silmiäs jo aikaisemmin ja mietin kannattaako sulle ees olutta myydä, kun taidat olla aivan umpijurrissa”. No, se oli sitten viimeinen niitti ja eikun etipäin kohti Ilvesta. Puolikas kaljakin jäi juomatta. Ilveksessä matka tyssäsi ovelle, kun poke ilmoitti, ettei humalatilassa ole mitään asiaa raflaan. Okei joo, frendini olivat suht kivassa tuiskeessa mutta meitsi selvin päin. Eipä siinä auttanut muu kuin tyytyä lähteen  Testokseen ja vetää pää täyteen himassa, kerta ei ollut asiaa kapakoihin sinä iltana.

Kaiken kukkuraksi joku oli tilannut poliisit Ipan eteen puhalluttamaan, koska ”oli syytä epäillä että kaveri ajaa kännissä”. Saldoni puhalluksen jälkeen oli tietty puhdas nolla, sillä ihan oikeasti en ota, kun ajan. Tyhmien hommaa ajassa sievissä.

Poliisit oli viemässä mut asemalle huumetesteihin, koska ”silmät näyttää lasittuneilta ja käyttäydyt epäilyttävästi”. No totta v*ssa käytäydyin epäilyttävästi, kun olin just valvonut kaksi yötä ja käännytetty kolmesta kapakasta aiheettomasti. Tilanne saatiin kuitenkin rauhoitettua ja meitsi ja seurueeni päästiin lähtemään himaan ilman sen suurempia konflikteja. Mulle ei tullut mieleenkään soittaa mammalle, joka toimii vähemmistöryhmien parissa kasvatus- ja suvaitsuuspuolen duunissa, että äiti nostais tosta asiasta metakan mediassa. Itse asiassa ei mulle tullut mieleen, että mua ois jotenkin syrjitty verrattuna muihin asiakkaisiin, vaan päin vastoin, kunnioitan sitä, että poket oli valppaana ja hoitivat duuninsa. Olinhan mä epäilyttävä, vaikken kuitenkaan kännissä!  Turha näistä on tehdä numeroa. No joo  Kallen tapauksessa tietenkin keihäänkärjeksi nostettiin kehitysvamma – kappas, kappas. Vammaisten oikeuksista ei ole hetkeen puhuttu.

Jotenkin tuntuu, että oiskohan tässä Kallen tarinassa enemmän kyse äidin ylireagoinnista tai jopa julkisuuden kipeydestä kuin pojan kaltoin kohtelusta? Kallehan oli sitä paitsi alaikäinen baariin, mihin oli pyrkimässä. Ja mistä ihmeestä äiti veti sellaisen johtopäätöksen, että poika käännytetttin ovelta kehitysvamman takia ,eikä esimerkiksi siksi, että oli syytä epäillä nuoren henkilön vahvaa päihtymistilaa? Kalle kun ei näytä kehitysvammaiselta, joten tuollaiset selitykset on hyvinkin saattaneet kuulostaa poken korvaan pelkältä läpyskältä tai suurelta valheelta. Kyllä siellä ovilla ammatti-ihmisiä on, joten turha tuomita pokea suvaitsemattomuudesta. Käännytykselle oli  järkiperustelut, jotka eivät ehkä liittyneet mitenkään vammaan. Väistämättä mieleen nousee yksi ajatus: Jollei Kallen mutsi olisi ollut TV1:n uutistenlukija Marjukka Havumäki, olisikohan koko jutusta uutisoitu millään tasolla?

Ja täytyy sanoa, että aika nolon kommentin oli antanut myös Invalidiliitto toteamalla, että ”selkeä tapaus, syrjinnästä on kyse”. Kukaanhan ei ole kuullut pokea tai hänen esimiestään, eikä asiaa ole vieläkään selvitetty kunnolla. Taas tuomittiin yksi poke ja ravintolaketju ilman kunnon perusteita oletuksiin perustuen. Todennäköisesti kyseessä on ollut inhimillinen erehdys, eikä tietoinen syrjintä. Mielestäni tää menee  siihen samaan sarjaan kuin aikoinaan HM:n alusvaatekampanjoiden kieltäminen siitä syystä, että ne houkutteli pedofiileja ulos luukuistaan. Mikä logiikka, missä? Enemmän huolissani mä olisin vammaisten oikeuksista yleensäkin. Jos kehitysvammaisten suurin ongelmansa olis se, että alaikäistä kompuroivaa nuorta miestä ei päästetty ravintolaan sisään hänen omaa parastaan silmällä pitäen, Suomen vammaishuolto olisi hyvissä kantimissa.

Ja vielä yks avautuminen:

Ja voi luoda tota Iltalehden tyyliä kirjoittaa asiasta. Ihan tollain off the recordina sitten ovat heittäneet kuvatekstiksi jutun yhteyteen tällaista settiä: ”Kalle Havumäellä on oma Resisposse-niminen kokoonpano, jonka rapsolistina hän on toiminut jo vuosia”.

Oliko jutun tarkoitus sittenkin markkinoida Kallen bändiä sekä nostaa julkisuuteen Kallen mammaa? Ehkä näemme äiti Havumäen seuraavissa Eduskuntavaaleissa ehdolla pääteemoinaan kehitysvammaisten aseman parantaminen. Aihepiiri on Marjukan sydäntä lähellä jopa siinä määrin, että Wikipediassakin kerrotaan että nainen on toiminut aktiivisesti kehitysvammaisten parissa, ja toisaalta muistetaan jälleen hehkuttaa Kallen räppibändiä. Tää yhteys jotenkin vie koko tärkeältä jutulta pohjan pois. 😦

Ja toinenkin epäkohta koko tähän liittyen… Pitäisi toimittajan tietää, että mitä enemmän mediassa yritetään luoda kuvaa, että ”vammaiset on kuin ketä tahansa ihmisiä tai että vammaiset on ihan tavallisia tyyppejä”, sitä enemmän se kääntyy itseään vastaan ja vaikuttaa ainoastaan tekopyhyydeltä. Ei suvaitsevaisuus ole sitä, että pitää korostaa mediassa hirveellä äänellä, mitä vammaiset ovat tai eivät ole. Siinähän jo tehdään yksi luokittelu vammaisten ja ”tavallisten” kesken, kun aletaan puhua meistä ja teistä. Aito suvaitsevaisuus syntyy arkisista teoista ja suhtautumistavoista, jotka muuttuvat tosin valitettavan hitaasti.

Tässä Kallen tapauksessa on nyt tainnut mennyt jauhot ja pullat hiukka sekaisin johtuen äitin asemasta mediassa. Kallehan tuntuu varsin symppikselta kaverilta ja oikeesti on tosi perseestä, jos hän on joutunut kohtaamaan syrjintää aiheettomasti. Vai mitä mieltä muut ovat?

Nim. Siskolla aivovamma:(