Vuoden vaihteen realityt syyniin

Ihan ekana, mulla on äärettömän hyvä syy seurata realitysarjoja, koska olen P-manin kanssa kehittänyt Mediapastori-konseptia, johon sisältyy mm. tosi tv-uraa suunnittelevien/sen jo luoneen ihmisten sparrausta ja mediauran tavoitteellista kehittämistä. Ja katseltuani kolmea uutta realityä voin kyllä sanoa että pastorille piisaa työnsarkaa tässä maassa:
1. Suurin pudottaja. Eipä anna eka jakso kovin ruusuista kuvaa näiden läskien yhteistyötaidoista. Miten nämä tyypit tämän skaban jälkeen kauppaavat itseään töihin kuluneilla fraaseilla ”sosiaalinen, yhteistyökykyinen ja hyvin ihmisten kanssa toimeen tuleva”. Ensinnäkin se ukko, oliko nyt Seppo vai Esko, joka kaverinsa kanssa vain väänsi ruokia kysymättä yhtään, haluavatko muut osallistua, onko heillä ruokaideoita jne. Ja miten tämä mököttävä kapinoijapariskunta reagoi kahden äijän sooloiluun? Alkaa mielenosoituksellisesti vääntää yksinään jotain vitun fetasalaattia sen sijaan että reilusti sanoisivat että hei, voidaanko pitää pieni palaveri liittyen ruokailuun, meitäkin kiinnostaisi ruuanlaitto, voidaanko jakaa kokkailuvuoroja ja ideoida ruokia yhdessä. Voi morjens miten tyhmiä ”aikuisia” ihmisiä…

2. Satuhäät. Ykkösjakso teinipari meni naimisiin tunnettuaan kolme kuukautta. Jos mun lapseni tekisi noin, en todellakaan suostuisi maksamaan pentujen häitä. Opetelkoot vitun ipanat tienaamaan ja maksamaan itse laskunsa. Miten toi muija voi muka kuvitella luovansa uraa mallina, jos se antaa itsestään avoimesti kuvan laiskana ja lapsellisena unohtelijana, joka soittaa heti äidille kun kivi menee kenkään.

3. Martina ja Esko vauvakuumetta. Olen todellakin kiinnostunut siitä, kuka näitä tyyppejä palkkaa hommiin ja mistä he repivät rahaa niin paljon, että voivat asua kaivopuistossa ja viettää yönsä Klaus K:ssa. Esko vaikutti ihan ok:lta, mutta Martinasta valitettavasti huokuu vain kylmyys ja kypsymättömyys, jälkimmäistä aina selitellään naisen temperamentilla. Tämä pari vedonnee mediaan aikansa, mutta mitään kestojulkkiksia, sellaisia, joista kansa oikeasti olisi kiinnostunut, ei voi kehittyä. Ne julkkikset, jotka ovat pysytelleet parrasvaloissa vuosikymmenet, ovat aina jollain tavalla sympaattisia ja maanläheisiä. Nykäsessä kiinnostaa tavismaiset laukomiset ja monella valitettavan tuttu ja surullinen ongelma, alkoholismi. Jari Sillanpää on aina hyväkäytöksinen ja hymyilevä. Frederik kutsuu itseään häpeilemättä junttidiskon kuninkaaksi. Mitä samaistumispintaa tarjoavat nirppanokkaiset tyypit, jotka eivät ole erityisen hauskoja ja joissa ei ole mitään inhimillistä säröä?

Ah, tänään kävi ikävä juttu. Olin hakemassa Stokkan herkusta oliiveja ja chorizoa iltapalaksi, kun törmäsin entiseen deittiini iranilaiseen tsubuun. Meillä meni sukset ristiin siks että a.) sillä oli ihan hirveen karvanen toosa ja b.) se suuttu kun haukuin Ason BB-voittoa jota tyyppi ei tod. ansainnut ja sit tän iranilaisen rättipääkaverit alko lähettään mun henk.koht. naamakirjaan kamalii törkyviestejä. Kohtaaminen olisi ollut viileän aikuismainen, ellei misu olisi sortunut naurettavaan temppuun. Se talloi mun varpaalle! Sillä oli vielä Loboutinit jalassa kun sil oli sellanen tapa et mentiin mihin tahansa niin se vaihtoi aina sisätiloissa korkkarit jalkaan. Vitun ämmä. Kyllä mää tiän et sun diplomaattifaijas nekin kengät on maksanut ja sää et oo muuta kuin huonoitsetuntonen karvanen eukko! Mullapas sattuu oleen oikeesti vitun hyvännäkönen malli nyt kierroksessa joka ei oo samanlainen karvalompsa ja joka osaa vittu käyttäytyä ja käy töissä!

Jouluapulainen

Hellurei ja hellät tunteet.  Mulla on ollut töissä aivan kauhea rumba päällä, enkä ole ehtinyt päivitellä tänne hetkeen. Mutta nyt keksin aivan loistavan ratkaisun tähän työsumaan. Nimittäin, tapaus Tippuriteini. Tytön mutsi on ollut ihan paskana, kun uhkasin aluksi ihan vakavissani nostaa oikeusjutun. Se on tukkinut mun molempin luurien vastaajat itkuviesteillään eikä anna hetken rauhaa. Mä keksin, että tyttö voisi suorittaa rikkomuksena eräänlaisena yksityisenä yhdyskuntapalveluna ja tulla mulle ilmaiseksi töihin. Likka oli tiukasti ehdotusta vastaan, mutta sen mutsi sai sen ylipuhuttua. Nyt mulla on ilmainen jouluapulainen ja saan vittuilla mokomalle psykopaattifemakolle oikein kunnolla! Tää on paljon parempaa kuin mitkään korvaukset, rahaa nyt saa aina.

Olen kyllä vielä sen verran kiireine, että kyselen jos P-man haluaisi auttaa mua parissa projektissa. Haluaisin todella paljon kehittää ideaani mediakonsultoinnista. Siis keskin hiljattain, miten mielettömät markkinat reality-ohjelmissa ryvettyneiden kansalaisten parissa on. Mä voisin antaa heille viestintäkonsultointia, siis neuvoja siihen, miten haastattelut ja pressitilaisuudet kannattaa hoitaa, miten saa solmittua mahdollisimman hyvät sponsorisopimukset, miten huono julkisuus käännetään hyväksi, miten säilyttää hyvä itsetunto vaikka mediassa tulisi paskaa niskaan, miten säilyttää tuntuma omaan itseen, vaikka menisi kuinka lujaa. Tähän voi yhdistää myös ravitsemus- ja elämänhallintavinkit. Niitä olisi Henna Kalinainenkin kaivannut, sillä hänellä meni vähän liiankin lujaa BB:n jälkeen, minkä tuloksena Henna pöhöttyi. Mutta päiväkirjansa mukaan hän on tajunnut nyt liikunnan, ravinnon ja säännöllisen unirytmin tärkeyden. Go Henna! P-man voisi viedä tätä ideaa konseptitasolle ja miettiä, miten tuotteistaa visio. Se on käytännön jutuissa aivan pirun skarppi ja ahkera jätkä kun se vaan innostuu jostain.

Vielä pari sanaa BB:stä. Voi luoja mua hävettää Tonin ja Ason olematon kielitaito. Ja mitä vitun idiootteja noi jätkät on. Toni alkaa selittään Cathylle jotain Lordista ja Rovaniemestä. Ihan sama kun jos Cathy alkais kertoa että mä olen kotoisin tuolta Niadomingin kylästä ja sielät on myös tää mun lempilaula Hon-Fin Thuu. Öö, okei….. Toni on muutenkin niin yököttävän leso, näkee että jätkä ei ole paljon kuntoillut, mutta viinaa menee senkin edestä. Ja noi vitun pätkityt kulmakarvat a´la Becham on so 90`s!!!!!!!

Älyilyä ja äijäsnapsi

Vastataanpas nyt taas alkuun Lauralle joka on jättänyt pari pitkää kommenttia.  En voi vastata kaikkien ihmisten puolesta miksi netissä arvostellaan toisia ja sanotaan kaikki sellaiset asiat joita ei in real life ole sopivaa sanoa ääneen. Mä teen niin koska se on vapauttavaa.  Arkielämään liittyy niin paljon velvollisuuksia ja pitää täyttää tietyt kriteerit.  Tykkään päästää netissä höyryjä pihalle ja niin varmaan moni muukin. Sitäpaitsi on aivan turha verrata netissä kommentointia siihen sanooko asiat päin naamaa vaikka kadulla. Mä en ole sama ihminen netissä ja oikeassa elämässä. Kyseessä on kaks eri todellisuutta, joissa on omat lakinsa ja erityispiirteensä. Ei todellisuuden käytössääntöjä voi siirtää sellaisenaan nettiin koska monet  ihmiset on pohjimmiltaan samanlaisia paskiaisia kuin mäkin. Mut se on mun mielestä inhimillistä. Joku purkaa itseään urheilemalla, joku saa raivokohtauksia, joka ylensyö, mä luen hölmöjä nettisaitteja ja sanon mitä sylki suuhun tuo. Mä olen ihan satavarma et netissä trolleilee kaikenmaailman yhteiskunnallisia vaikuttajia. Sitäpaitsi, tsekkaapa seuraavien poliitikkojen blogit. Mieti millaista kieltä niissä on käytetty esim. Jari Sarasvuosta ja Jarmo Korhosesta.  Se, että jopa kansanedustajat kirjoittavat tähän tapaan blogeissaan kertoo musta siitä, että netissä ihmisen sisäinen eläin ja epähieno puoli pääsee irti ja koska netti on niin valtava, sitä ei voi kokonaan kahlita ja siksi ihmisten pitäisi tajuta myös käyttää sitä omaa harmaata aivomössöään ennen kuin altistaa itsensä netissä arvostelulle.

http://www.satuhassi.net/index.php?option=com_content&view=article&id=1451:nyt-meni-jo-liian-pitkaelle&catid=5:blogi&Itemid=19

http://www.ukkola.net/

http://www.hemming.ws/index.php?option=com_content&task=view&id=506&Itemid=12

Jee jee jee, huomenna huomenna huomenna lähtee tää poika purjehtiin. Hitto kun odotan innolla. Kyllä välillä tekee hyvää olla luonnossa ja merellä, ruskettua kunnolla ja olla pari päivää ilman telkkaria ja nettiä.  Onhan mulla Mokkulakin ja se kai toimii tuolla saaristossakin, mutta mä yritän tehdä enkat netittömyydessä. Mutta siis vasta huomisesta lähtien 🙂

Ja kun Lauraa kiinnosti meikäläisen perheasiat niin kerrottakoon, että pikkupikkusyrräni Julia suvaitsi soittaa mulle ja yllättäen sen asia koski rahaa. Pyysi että lainaisin -toisin sanoen lahjoittaisin- sille pari sataa että se saa lentoliput Suomeen. Siirsin pitkin hampain rahat sen tilille koska tiesin et se kiristää ne fyrkat muuten mammalta ja sitä mä en halua. Voi vittu. Toi on ihan sama kun jos vetäis rahaa paskakaivosta alas.  Vaihdettiin siinä pari sanaa muustakin asioista. Se sanoi että mä oon muka alkanu pehmetä kun asun KOMMUUNISSA. Korjasin, että ei tää oo mikään vitun kommuuni vaan mun ENTOURAGE, mun POSSE, mun JÄBÄT. Ja likka kehtas vielä pyytää että voiko tulla tänne bunkkaan joksikin aikaa elokuussa kun se tulee säätään tänne jotain hippijuttujaan Pispalaan ja tästä mun kämpiltä pääsee niin kätevästi sinne mut porukoilta kestää ikuisuus körötellä pelkästään Manseen. Onneks pikkupikkusyrralla on noita suunnitelmia aina niin ristiin rastiin että ei sen bunkkaus oo varmaa. Se on just näitä tyyppejä jotka ilmoittaa tosta vaan et mä lähen muuten huomenna Moskovaan. Se on kerran tehny niin.

Keksin muuten tänä iltana loistavan snapsin: vodkaa ja lasiin laitetaan vodkan päälle kellumaan siivu chorizo-makkaraa. Tulisen mausteisen väkevää, kyllä potkii munille. Kyllä potkii!