Hintti olo

Huomasin just, että mä en oo ainoa, joka rakastaa källejä. Eerikki oli lisännyt meidän FB-profiilikuvaan hennon punaisen sydämen taustalle. Saakeli sen kanssa, ku osaa käyttää noita välineitä. Toi Mitsu muistuttaa ihan uskomattomasti ihmistä tos kuvassa… ; )

Femma.

Järjestyksessään viidenneks källiks pääty etukäteen uhottu ”nahkakantisen kirjan tuunaus”. Meitsin lisäämä kiharapilvihän löysi tiensä kansien väliin jo ensimmäisenä mun villa testos aamuna, mut ny ku pohdittiin aamupalapöydäs uusia källivaihtoehtoja, nousi nahkakantisen tuunaus esille moneen eri otteeseen. Ny on sekin si tehty. Tässä vähä kohokohtia tapahtuneesta:

Tarkotuksena oli siis lisätä kirjaseen tietty jotain puskaa p-manilta ja sit perskarvatupsu mitsulta. Aateltii et jos tuunaus rajottuu vaan kahteen uuteen lisäykseen, se jää tooooosi lameks. Keksittiin si lähtee hakee alakerran rouvalt sinne taannoin jäänyttä pullalautasta… 😉 Täl kertaa sisälle pääsy oli mukavan vaivaton, kerta leski oli edelleen otettu pullatarjoiluist ja naama loisti ku se kuuluisa naantalin aurinko meijät nähdessään.

Noh, vanha rouva pyysi meidät taas kohteliaasti sisälle ja me pojathan mentiin. Ite asias siel on iha mukavakin hengata. Täti tarjoili limpparii ja pullaa ja kertoili tarinoita menneistä ajoista ja ihmetteli nykystä menoo. Kyseli meiltä tyylii kaikkee ”Mikä vehje se iPod oikein on?” Yritä siinä si selittää miks älppärit vaihtu cd-levyihin ja miks nekin on jo wanha juttu ja kuinka ipod on kiintolevyllinen/flashmuistillinen soitin ja se toistaa esim mp3, wav, aac/m4a ja aiff -tiedostoi…. öööö, joopajoo.

Oltii siel taas melki kaks tuntii. Mut toisaalt se oli hyvä juttu, olipa hyvä syy meitsin käydä kepillisel, vaik se sit oliki vaan peiteoperaatio. 😉 Todellisuudessaha menin kylppäriin siin toivos, et hiusharjas olis ees jokune suortuva. Täs vaihees haluan torua teitä likasmielisii lukijoita jotka aattelitte et sielt etittiin jotai iha muit karvoi. Hyihyi teitä! Oli ihan csi fiilikset kun nappasin suortuvat harjasta ja taltioin ne minigrippiin.

Sit todella kävin viel kusel (ei, en lorotellut yli laidan ja kyllä, vedin vessan ja pesin kädet ;). Palasin olkkariin pariskunnan p-man & ståhlberg luo ja p-man näytti vaivihkaa koirankarvatupsua minkä se oli napannu ilmeisesti sohvan alta tai sohvalta. MISSION COMPLETED. Tuli silti vähä paska fiilis et piti olla joku missio ku käytii mummelin luona. Aattelin kyl joku päivä tarjoutuu käymää sille kaupas tai lenkittää koiraa, on kysees sen verra herttanen mummeli. 🙂 Siitä vois tulla meijän poikien oma varamummo! Mun ainoo elos oleva, eli fammu asuu meinaa ruottis, nii ei siellä paljo käydä kyläs hetken mielijohteest…

Mut takas asiaan! Ton visiitin jälkee oli kaikki karvat kasas. P-manin puskis päädyttiin (jo nyt) rehottaviin selkäkarvoihi. Teippailtiin ja osittain liimailtiin näytteitä nahkakantisen eri sivuille ja kirjoteltii hyvii selostuksii alle. Källi oli toteutettu, mut SILTI oli fiilis, et jotain puuttu. Sit aateltiin, et jotain poni liitännäist pitäs viel saada, kerta se vähä on viikon ja koko jonten elämän teema. Sit p-man paljasti vähä kainostellen et sil oikeestaan löytyy myös my little pony kiiltokuvii… 😀 😀 MITÄ VITTUA?! Toivon et tälle on HYVÄ selitys. No en valita. Niitä puskettii sinitarral kirjasen kanteen. Awwwwwww. ❤ Nyt källi oli täydellinen, jontte kiittää. Nää tuntuu menevän aina vaa hullumpaa suuntaa… tuskin maltan ootella la-su settei. Huhhuh.

Hyvää viikonloppua tyypeille, kiitos ja näkemiin! 😉

Kutsu isyystutkimukseen

Hyvä X.Y,

Marja-Riitta Tiainen, 21.5.1976-176K, (Toim. Huom. Nimi ja hetu heitetty hatusta) on synnyttänyt poikalapsen 04.07.2009. Koska Marja-Riitan mukaan on syytä olettaa, että Te X.Y. olette lapsen biologinen isä, lähetämme Teille kutsun isyystutkimukseen.

Tutkimus suoritetaan omalla terveysasemallanne, johon voitte sopia laboratorioajan viimeistään elokuuhun 2009 mennessä. Oma terveysasemanne on Koulukadulla.
Mikäli haluatte keskustella mahdollisista isyys- ja elatusapuasioista sosiaalityöntekijämme kanssa, voitte varata ajan samaiseen yksikköön. Numero yleiseen ajanvaraukseen on 03-223 44 23.

Vaadimme, että saavutte tutkimukseen elokuun 2009 aikana, jotta mahdollisen isyyden tunnustamisen jälkeen elatus- ja huoltajuusasiat saadaan pikaisesti kuntoon. Mikäli selviää, että te olette Marja-Riitta Tiaisen poikalapsen isä, myös perhetukiyksikkömme on käytettävissänne isyydentunnustamisen jälkeen.

Ystävällisin terveisin,

Minna Määttä
Sosiaalityöntekijä, lastenvalvoja
Huoltajuus- ja elatusasiat -yksikkö

Tampereen kaupungin sosiaalitoimi
Huoltajuusyksikkö
Koulukatu 15
33210 Tampere

P. 03 224 52 34
Minna.Maatta@tampere.fi


Nyt jo arvannette, mikä on päivän källi Jontelle? Aikaa uskottavaa, eikö? Etenkin ku Erkka harrastelijagraafikkona väänsi mun sairaalasta saamien papereiden perusteella Tampereen sosiaali- ja terveystoimen logon ja leimat. Eli aateltiin vähän ”rankaista” Jonttea sen naisia esineellistävästä ja holtittomasta seksikäyttäytymisestä raapustamalla kutsu isyystutkimukseen.

Homma on simppeli, koska sillä on ollut muijia joka sormelle, varpaalle ja rintakarvalle vikojen vuosien aikana. Muistan itteki hämärästi, kuinka Yontte ”seukkas” (lue: turvallinen vakiopano) yhden Suomeen muuttaneen venäläismimmin kans edellisenä kesänä ja niinpä ajateltiin tuoda sille muisteloita muinaisista riskinottohetkistä Testoksen kammioissa. Jontte ei näet ole mikään kortsufani, toisin ku mä. Eli toisin sanoen Yontte ei käydä, jos vaan mahdollista – ei etenkään vakiohoidon kanssa. Tuohon pikkunyanssiin me päätettiin perustaa tänpäiväinen jekku. 😉

Ei sillä etteikö Jontte varmaa ois ihan ok pappa, mut skidi ei kyl yhtää sopis vapaaherran kuvioihin. Duunia, duunia ja duunia, muikkeja, muikkeja ja muikkeja. Matkoja, reissuja ja liikkuvaa poikamieselämää jne. Ja kaks alivuokralaista omassa kodissaan jne. Kyllä te tiedätte. Jontte varmaan elättäis skidiä iha avokätisesti, kunhan ei vaan joutuis viralliseksi huoltajaksi tai myöntämään isyyttään.

Kattotaan, mitä mies tuumaa, kun tsekkaa postit. Laitettiin valkoinen siisti kaupungin leimoilla varustettu kuori odottamaan muiden postien joukkoon. Saas nähdä, miten tulevan isin naama venähtää muutaman viikon päästä. Kjäh, kjäh.

Nyt pakko lopettaa, sattuu ni pirusti handyyn. moro ny!

Koira, aamulenkki ja kaatosade

Jokainen koiran, etenkin pitkäkarvasen/paksuturkkisen koiran omistaja on satavarmana seissy lukemattomii kertoja kaatosatees miettien miks ei vaan tullu hommattuu kissaa. Oke, keksin lukemattomii syitä miks koira vaan on nii ylivertanen ja miks en ite ikinä ottas kissaa. Eihä niis juur oo muita hyvii puolii ku se, ettei niit tarvii lenkittää.. enkä ny tiiä onko sekää loppupeleis hyvä puoli. 😉 Hmm, ny karkas ajatus. 

 

Sateesta piti puhuu. Joku aika sit siis tultiin Mitsun kans tuolt semikaatosateest. Onneks mitsu ei oo pörrösintä mahdollista rotua tai ees laivuriks pörrönen, mut kyl se märkä silti oli ja tassut tietty kuraset ku piti nuohoo joka ainoo lätäkkö. Se on nii onnessaa tuol satees, ite en iha nii paljoo. Mut parempi kai noin päin ku et koira vihais/pelkäis vettä iha hullusti ja sit ku tuol kuitenki kastuu/kurastuu, nii se suihkuttelu olis sit yhtä helvettee. Mitsu kyl antaa iha hyvin tarvittaes suihkutella. Oon vähä miettiny et pitäskö hommaa sille joku kurahaalari, sellane koko body. Sais rypee lätäköis iha niin paljo ku haluaa mut pysyis ees suht puhtaana. Onko kellää ehdotuksii mallista tai merkeistä? 

 

Tosin toi musta turkki antaa sentäs jotai anteeks. Toista se on Noran volpinon kans. Äh, mistä tuliki mieleen et tuskin treffataa tänäänkää ku keli on noinki paska, epist. 😦 Ny karkas taas ajatus jonnekin… joku pointti mul oli viel. 

 

NIIII, mikrokuitupyyhe. Aiva loistokas märän ja kurasen koiran kans. Imee veden ja vähä niit paskoikin ja meinate nopsaa! Ja sit liina itessään kuivuu tosi vikkelää. En ny muista mist omani ostin, mut vastaavii löytyy ainaki clasulta ja halvemmal ku mitä ite maksoin. Selailin meinaa clasun kuvastoo äsken källi ideoit viritelles ja sattu tulee vastaa joku tollanen lemmikeille suunnattu mikrokuitupyyhe. 

http://www.clasohlson.fi/Product/Product.aspx?id=68819205 

 

Suosittelen, kyl se vaa wörkkii, pysyy täälki villa testoksen lattiat puhtaina! Mut nii, jos jollai on ideoit siit koirien kurapuvust, niin ehdotuksii ja vinkkejä otetaa vastaan! 🙂 Ny vois lämmin suihku tehä terää.

 

Mukavaa päivää tyypeille!

Nummer tre!

Nooooniiii, täällä taas ja källi nro 3 completed!

 

Källejä keksies mietittiin pitkään ja hartaasti millasista jutuista jontte saattais diggaa. Oke, täytyy myöntää et toi eilinen ponien valjastus saattaa tuntuu liian överiltä väsyneen matkamiehen mielest, mut meil on vakaa luotto, et sitte ku jontte on vähä levänny ja kattelee sitä huoneen sokkeloo vaakatasost käsin, nii se osaa ehkä jo arvostaaki sitä. Ja etenki yöpöydäl laiduntavaa paskaponii. 😉

 

Mut asiaan. Ajatus tän päiväsestä källistä synty jo viikonloppuna ja se ite idea oli sikäli simppeli, mut toteutus sit vaati jo vähä enempi. Eli missiona oli hommaa käytävälle/jonten makkarin edustalle sellanen vanhanaikanen vuoronumeroautomaatti. Sellane mitä on esim kauppojen lihatiskeil. Ny tarvittiin vastaava siis jonten omaa lihatiskii aatellen. Täytyyhän kimmojen tietää oikee järjestys. Pahempi kränä siit varmaan syntyis, et kuka saa eka sitä jonten makkaraa, ku kaupan lihatiskil jostai hikisist grillikyljist. 😉

 

Oltiin täs pohdittu lähimmät mestat mis niit vanhoi punasii tomaatteja viel löytyy. En paljasta täs kohdemestaa, mut se oli semmonen, jossa sattu oleen yks p-manin tuttu töis ja siel ollaan siirtymäs just ens viikol digitaalisiin malleihin. Tää tomaattikeikka oli vähintään jotenki ennalta määrätty, nii smoothisti nää meidän järjestelyt meinaa meni! Eli tää p-manin kaveri oli saanu sovittua niide bossin kans et ostaa välistä si yhen vanhan itelleen. Tosin vaihto olis oikeesti vasta viikon päästä, mut sen verran isost puljust on kyse, nii kaveri vakuutteli ettei yhellä tomaatilla ja viikolla oo väliä. Mistä päästään seuraavaan vaiheeseen, eli ite salakuljetukseen. 😉

 

Oltiin käyty vähä kouluaan jonten vaatekaappia hyvissä ajoin ennen eilisiä valjasviritelmiä ja otettu sieltä talteen pari sinistä puvuntakkia. Tänää sit vuorostaan käytii painattamas pari tummansinistä lippistä tekstillä ”Penan huoltoliike”. Nokkelimmat tyypit saattaa jo ny hiffata mihin tää on menos. KYLLÄ! Me poijjaat paineltiin sisään ku mitkäki ammattilaiset, käytiin ilmottamas lähimmälle myyjälle ”tulimme nyt hakemaan tämän automaatin huoltoon, kuten aiemmin sovittiin” ja myyjä jäi tuijottelee hoomoilasena ku napattiin laite omiin pikku kätösiimme ja paineltiin pokkana pois paikalta kera tomaatin. Ai että ollaan tyytyväisii itteemme ja TÄSTÄ jonttekin tykkää iha satavarmana!! Täytyyhä jonten kaltasella äijällä ny oma lihatiski jonotusnumeroautomaatteineen löytyy, vai mitä mieltä ootte?!

 

Tässä tää tän päivänen källi, seuraavaa ootellessa. 🙂 Huomisen pläjäys on jo suunniteltuna, vaik suunnitelmat vaihtukin vähä lennosta. P-manilla oli meinaa tänää ton meidän tomaattikeikan jälkeen se lekuriaika. Siellä sit tohtori kerto kuvista, et olkapään setit on revenny pahastipahasti ja leikkaukseen pääsis joko peruutusajalla NYT tai vaihtoehtosesti sit vasta yli puolen vuoden jälkeen. P-man on siis parhaillaan olkapääleikkaukses ja sairaalas menee ainakin tää yö, huomen tiedetää paremmin miten operaatiot meni ja koska pääsee pois. Sen verran lupaan kuitenki et huomisen källi toteutetaan kyl yhdes tuumin ja ajallaan, mut sen raportin ilmestyminen voi viivästyy päivän tai pari. Mut eiköhän villa testos pysy pystyssä pari päivää meitsin ja mitsunki toimesta. 🙂 Ilmottelen heti ku tiän mikä on p-manin ja olkapään tilanne.

 

Nyt ulkoileen, mukavaa iltaa tyypeille! 🙂

Ponit valjaisiin

Täytyyhän sitä riettaat pikkuponit valjastaa, ettei ne vaeltele pitkin Jonten kammiota niinku huvittaa. Näissä valjaissa on kuitenki muutama erityispiirre, jotka ei välttis oo Jonten mieleen. Ensinnäkin, ne on virkattu 9-kokoisella koukulla vanhan t-paidan suikaleista, eli ovat helvetin paksut, eivätkä katkea ilman saksia. Kumma juttu, että kaikki Jonten teräaseetkin katoaa just ennen ku se palaa. 😉 Toiseksi, valjaat on kiinnittyneet – ihan iitestään ja täysin vahingossa – myös muihin Jonten tavaroihin kuin Poneihin.

KYLLÄ, todellakin virkkasin aamuyöstä (kiinteistä ketjusilmukoista!) paksun valjasnarun, jolla on pituutta about 20 metriä. Syntyi yllättävän nopeesti,vaikken oo hetkeen pidellyt koukkuu kädessä. Ja kuten källiviikoilla on odotettavissa, me pojjaat vedettiin valjaat ympäri ämpäri Jonten huonetta erilaisin umpisolmuin, pujottelemalla sekä tietty niittaamalla ne tekstiileihin. Reilu meisinki!

Ensiksi lassottiin muutama löhötuoli vaatekaapin oviin. Jos tuolii yrittää siirtää pois kävelyväylältä, kaapin ovet aukeaa. Jos taas pyrkii kaapille, solmut, jotka vedettiin kahvojen läpi. kiristyy entisestään. Ihan harmiton pikkueste väsyneelle matkalaiselle, joka todennäköisesti haluu ekaks lysähtää löhäriinsä tai kenties vaihtaa rennommat kuteet niskaan. Yks nyanssi me muistettiin onneks ennen kaappien telkeemistä. Otettiin nimittäin puhuvat kalsarit taltee myöhempää ”tuunausta” varten.

Kaappi-tuoli-setin jälkeen naru sukelsi toiseen kaappiin ineen ja sujahti tiukasti (suht kalliin näköisen) henkarissa roikkuvan puvun hihasta sisään ja toisesta ulos. Pistettiin varmuuden vuoks hihansuuhun niitti, ettei ny ihan helpolla saa irti. Snadisti saattaa olla rypyssä tumma liituraita-Boss, kun Jontte palaa. ;)Alusvaatteiden seassa oleva pikkuponikin muistettiin kiinnittää samaan naruun. Kun nartsaa yrittää irrottaa puvusta, pikkuponi ja muutamat siihen liimautuneet kalsongit saattaa tipahtaa syliin…

Repiä nartsaa ja ponia irti lukuisista kalsareista on just se, mitä tahtoo ekaks tehdä, kun on istunut 14 tuntia lentokoneessa. Ja tietty iloa lisää se, että kalsareihin on solmittu sievästi kiinni kasa mustia sukkia. Bossille kiitos extra-pitkistä varsista. Hups.
Kaapista vedettiin naru sängyn yli toiselle puolelle huonetta kii tietokonetasoon. Naru ujutettiin näppärästi kajareiden läpi, sipaistiin näytön ympärille (ihan vähä tartettii lisäkiinnikkeeksi kontaktimuovia). Lopulta kompleksiin yhdytettiin myös jonten kakkosläppäri. Tulipa siitä sievä lahjapaketti, ja oih, niin kauniilla umpisolmulla. Ja vieläkin oli nauhaa vajaa puolet jäljellä. Mitäs sille sit tekis?

Erkka keksi vetää narun tietokonepöydältä valaisimeen, joka on muuten maksanut about 3000 egee, näin nyanssina. Nnoh, näppärät miehen sormet pujotteli design-härvelin söpöön solmuun ja sokerina pohjalla pyöräytettiin muutamat 60 watin lamput narun sisälle. Ehkä ne ehtii kevyesti kärtsää ja laukaista palohälärit, kun jontte räppää valot päälle ja alkaa ihmetellä, mitä Villa Testoksessa on tapahtunut. Lampusta naru vedettiin vielä loppuihi poneihin ja narun pätkä jäi asiallisesti roikkumaan VT-ponin takapäästä, kuin iso poninpökäle kerrassaan.

Nyt on ponit turvallisesti valjaissa ja J tykkää pikkujäynäst. Ainoo huono puoli o tietty se, että ihan hirveitä bileitä ei enää viitti täs mestas pitää tai tuhoaa itte omat källinsä. No, ehkä me selvitään. Huomenna aateltiin ”lainata” jonten eteiseen sellainen vanhanajan jonotusnumeroautomaatti. Pitäähän misujen pysyä orderissa. Olishan se kamalaa, jos nahkakantisen sisältö ja todellisuus menis sekaisin, eikä muistas mikä kiehkura on kenenkin fledasta (tai pimpsasta) napattu. No joo, mut huomen täytynee lähteä käymään isommassa marketissa automaatin hakureissulla. Kerrotaan sit myöhemmin tarkemmin, kuin pärjättiin. Erkalla oli jo pari ideaa, miten semmonen pömpeli duunataan ulos asti. Ootan innolla…
Källiraportti nro 2 päättyy näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Moro ny!

Ps. Thaihenkinen naudanlihasalaatti kruunas mun illan. Vain lihansyöjille. 😉

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!

%d bloggaajaa tykkää tästä: