Vapputunnelmia

Onneks ei ole näin pahat tunnelmat ny! 😉

http://www.youtube.com/watch?v=JZQsA7G0hvQ&playnext_from=TL&videos=yyy-JoH2K8w

Ensimmäinen ”perheriita” takana, paluu Testokseen tosiasia.

Ollaan Mitsun kans siis hengailtu abt viikon verran nyt Jennalla. Enimmäkseen P-manin paskatautia paossa, mut tietty myös siks, et Jennan kans on niin helppo olla… tai ainakin tähän päivään asti on ollut. En oo ihan varma miten tilanne oikeesti repes niihin mittasuhteisiin mitä repes, eikä sillä oikeestaan oo enää väliäkään. Pistettäköön vaikka nyt sit täl kertaa naiseuden piikkiin.

Ennen kun puran tilanteen auki, haluaisin tietää et onko naisilla oikeesti joku OIKEUS räjähtää kerran kuussa käsiin ihan totaalisesti?? Joku raja… tai siis, et voiko niihin kuukautisiin oikeesti vedota jos tulee hajottua naamalle ihan täysin? Eihän miehetkään saa vedota känniin ees kerran kuussa… okei vähä eri asia, mut ei toisaalta kuitenkaan. Se on ihan uskomatonta kuinka se hormonintäyteinen nainen voikaan mesota. Ei mitään suhteellisuuden tajua… ja tää tulee vähän nyt puun takaa, koska Karzun kans ei vastaavia tilanteita ikinä ollu, se oli pelottavanki seesteinen siihen aikaan kuusta. Hmmh. Liian hyvinhän tää on tähän asti sujunutkin. Aina ei voi voittaa…

Kaikki lähti siis siitä, kun oltiin syöty ja arvottiin perinteisesti kps:llä kumpi korjaa pöydän & tiskaa ja kumpi sit täs tapaukses sai valkata illan leffan. No tiskinakki osu meitsille täl kertaa. Ei siinä mitään, aloin kerää kamoja jääkaappiin ja astioita pöydästä, mut otin ilmeisesti liian suuren satsin kerralla kyytiin. Pari lasia, lautanen ja maitopurkki sit rysähti lattialle ja siitäkös se riemu repeskin… kevyttä huutoo vaiks pyysin moneen kertaan anteeks ja siivosin jäljet. Lasit ja lautanen meni rikki, mut se oli VAHINKO. Jenna valitti et oon huolimaton, enkä ikinä aattele mitään loppuun asti… voi olla joskus ihan totta, et tulee monesti vaan toimittua spontaanisti ja sit vasta mietittyä, MUT JUMALAUTA VAHINKO!!!

Sit kun olin kuunnellu sitä avautumista hetken, pyörähti käyntiin kiva jatkoavautuminen, joka ei sit enää liittyny yhtään mihinkään. Siinä mä sit kuuntelin huuli pyöreenä syytöksiä siitä, et haikailen edelleen Karzun perään ja oon Jennan kans kuitenki vaan siks, et Karzu kiinnostu tytöistä ja dumppas mut. Ei saatana… juurikin näinhän se meni. VAD?!?! Ja koska tää ei tietty vielä riittäny, jatkui tilanne pienellä itkupotkuraivarilla siitä kuinka en oo täs parin kuukauden aikana keksiny mitään kivoja ylläreitä tai ostanu ees kukkia. Ooookei, voin kertoo et tarkotus oli viedä Jenna ystävänpäiväks kylpylään ja viettää edeltävä yö siel, mut voi olla et jää nyt välistä… yöpymiset on jo tosin maksettu. Mites P-man onko pakki jo kondiksessa, lähekkö mun kans huomenna Edeniin?? Meitsi piffaa… x)

No joo, takas asiaan viel hetkeks. Olin siis tän koko episodin ajan ollut melko zen ja sit vaan lopuks totesin, ettei mun tarvii kuunnella tällästä paskaa (etenkään tota Karzu-liitännäistä). Pyysin vielä kerran anteeks rikkomiani astioita, kehotin Jennaa kokoomaan ittensä ja pohtiin keskenänsä mikä vaivaa ja että haluaako se oikeesti olla mun kans, jos asiat kerran on näin perseestä ja se on noin pirun epävarma itsestään mun silmissä. Sit ilmoitin lähteväni Mitsun kans kotiin ja pyysin ottaan yhteyttä, kun on vähän rauhottunut ja funtsinut asioita… huhhuh. Oudointa täs on oikeesti se, et Jenna on muuten tosi itsevarma ja oikeestaan ihan vastakohta tolle mitä tänään todistin. Saas nähä mihin suuntaan tilanne etenee.

Jepjep, näin täällä… ootteko pojat kotona?! Voisin kaivata vähä vertaistukee. Taidan viritellä kohta viel leffastudiot molskille, saa liittyä seuraan.

Erpan kännipostaus (kp-man. keh)

Iltaa itse kullekin säädylle!

 

Joopa, p-man on selkeesti friikannnu tost meidän sanattomast kalsarivalasta kerta se jo ikävöi meitsii kotiokin… Kai ny jos mun kemiallisesti häivytetyt jarrukuviot hinkkaa sen hanukkaa. Vähemmästäki sitä lähentyy eikö? Ystääävyyyys, läheisyyyyyyys, poiiikarakkauuuuus. ❤ 0__________o Eiku mitensenyoli?? Juuei näin. Hyi saatana. Tarttee ehkä ostaa kasa uusia boxuja ja lähettää lasku p-mrs:lle. Huh päässä pyörii. Taas jotain p-manin ponua mulle juotettu. Ja aina meen tähän samaan halpaan. Miksi aina minä, porukan vihrein taimi??

 

Tulin tos muutama tunti si siis kotii, onneks oli karhua kaapissa. Tiedonjanosille mainittakoon, et kyyyyyl: meitsi löysi aikas kivan tuntusen pimun lovesta pari päivää si! 🙂 Täl hetkel en vielä haluu antaa tarkkaa analyysii kerta tää tuntuu nyt liian hyvältä ollakseen totta! Ja jos siitä puhuu (tai kirjottelee) liikaa ni sit se onki totta. Ja tosiasiat tunnetusti tuntuu kusevan meikäläisellää etenki jos niihin liittyy nainen, saati nakin sämpylään vaihtaneen naisen uusi nainen. Tai itävaltaitalogigolon_teinipippeliä_etsivä_pienen_lapsen_äiti nainen. Näitä on siis täs osunu omalle tutkalle viime vuosina kuten pee-man asian tossa jossain aiemmin tiivisteli. Kiitos tästä muistutuksestaa muutez! 

 

Ja peeäs_ : saat myydä ne mun kalsarit vaik japanilaisille animekalsarinnuuhkijoille. Tai jonnekin. Nyt kone kii ettei tuu nolattua itteensä enemipiä tai ainakaa postailtua bikinikuvia feissariin, täh?

 

Kauniita unia tyypit, moroke!

Lihalinkki.

Haha, pakko postata tällänen p-manin kiusaks. <33334445

http://www.iltalehti.fi/ruoka/200907109908244_ru.shtml

Jumalauta, kyl kuluttajaa huijataan taas oikeen urakalla. Onneks oon vege, nii ei paljo tarvii ressaa tommosista. Eläköön, kasvikunta! 😀 Voin vaan sieluni silmin kuvitel millasen älämölön tää meidä yks juippi nostais, jos olis ite alkanu punnittee lihojansa.. tai mistä mä tiän vaik se punnittiski ostamiaa lihoja iltasi huoneessaan. Kai sil riippuu vaatekomeros joku lehmän (eläimen) ruho koukussa, josta se silpoo kebulihaa itellee leivän päällisiks. Joo, sori oo nvähä nostees ku hain karhukaveria siwaaasta tos aiemmi. Nyt lopetan tän kännipostailun ennenku menee pimeemmäks.

Kauniita unia ja sen semmosia. Mors!

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!

E-rich in da Testos!

Näinhän täs sit kävi et meitsi rantautu vihdosta viimen villa testoksen loistoon! Olihan tätä jo odotettukin. Jontte on just ny ties missä, joten saan tääl rauhassa hoitaa muuttopuuhat. P-man on vähä jeesaillukkin, vaik viel eilen aattelin ettei se tod oo kantamas mitää, ku oli ite varsinaises kantokunnos. No mut täytyy myöntää et on sillä jäbällä hyvä tasapaino, vaikkei enää puheesta niin olis saanukaa selvää.

 

Tää on kyl aika siistii. En oo ikinä nähnyt mitään vastaavaa ku villa testos (vittu mikä nimi)… skit också, et tää osaa olla iso!! vähemmästäkin meinaa mennä iha pähkinöiks, ku ei se vuokrakaan päätä huimaa! huhhuh. Ainoo velvotehan näissä järjestelyissä taitaa olla tää bloggailu, tosin musta tuntuu et mä saatan ihan tykkää tästäkin, oon mä kuitenki joskus aiemminki blogaillu. 🙂 Oon jo etukäteen vähä lueskellu mun tulevan valtakunnan tapahtumia näin sähkösesti ja täytyy myöntää, et pikkasen pukkaa suorituspaineita ku pojat on pistäny parastaan nii maggarissa ku bloggerissakin… 😉

 

Perjantaina toin siis ekoja kamoja, eilen si saatiin loputkin roudattuu tänne. Mun huone oli kyllä siisti, just sellanen ihme aikakapseli ku jontte tääl oli nopsaa kuvaillutkin! Siitä myöhemmin si lisää ku ehdin asettuu taloks. Mut nii, mistähän mä alottasin tarkemman selostuksen tapahtumien kulusta? Jos vaik virkistävästi osittain käänteises järjestykses… 

 

Eli ny just makoilen testoksen kuuleimmassa osiossa, jonten buduaarissa. Miten päädyin tänne, onki toinen juttu. Tarttis olla valvontakamerat (onks tääl?), koska ei pienintäkään muistikuvaa miks helvetes mä heräsin alasti jonten kolmimetriseltä.. eihän tääl oo ees lakanoita tai peittoo ja ikkuna tyylikkäästi jääny auki. Tää oli näemmä taas tämmönen -5cm yö, varmaa joku kylmempi pohjostuuli. Mut nii, sen muistan illasta, et p-manil oli joku loisto idis ”maistattaa” mulla jotain sen faijan pontikkaa tai vastaavaa ikäänku tervetuliaismaljana… Taju varmaan lähteny aika nopsaa. Tuloksena tämmöne lillanen mandoliinikrabbe, hyvät tärinät ja hedari, kiitti tästä.

 

Mut jos unohtaa pienet hedarit ja tärinät, niin olo on ihan oke. Äsken tilasinki tänne krapulapitsaa (sit ku olin kauniisti kieltäytyny p-manin lihamätöistä) ja nyt mutustelen täs sängyllä. Tomaatti-mozzarella-paprika.. Gillar detta, meitsi diggaa. Ei tosin kovin äijä valinta, mut meitsi onki kasvissyöjä. Vähän kyl taidan missaa äijäpisteitä tyttöjen silmissä p-manin lihamättöjen rinnalla. Onneks noissa sen lihaveittissä oli kuitenki jotain myös pitsaleikkurin virkaa toimittavaa terää… Kiitti lainasta.

 

Terästä puheen ollen.. äsken meinas käydä vähä ohrasesti ku slaissasin tätä lättyä ja lipsahti pienessä tärinässä veitsi tohon patjaan. Huhhuh. Aattelin kirjotella tapahtuneesta suoraan tänne, ku huomaahan jontte sen jokatapaukses ennemmin tai myöhemmin. Mut se mitä tästä seuras oliki aika jännä. Siinä tutkiessani patjan vaurioita, huomasin et sinne väliin oli piilotettu sellanen nahkakantinen kirja jonka välistä pursus jotain random karvaa, wtf?!?!  Okei, nyt ikävä kyl tiedän mikä se kirja on, ku p-man asiaa vähä kävi mulle valasemassa, tieto täskin tapaukses lisäs tuskaa. Jääny ilmeisesti ne tärkeimmät entryt tästäki blogista etukäteen lukematta. Mut mikä parasta, tein sinne pienen lisäyksen. Jäädään innolla venaileen oliko uus kiharapilvi jonten mieleen… 😀

 

Mut ny tutustuun tähä uskomattomaan luukkuun, villa testos on meitsin himbe, repikää siitä!!

 

hej då!

Zedgee!

Varoitus: tämä on KP eli kännipostaus. Laitan täst eteenpäin näiden hölmöilyviestieni eteen KP. Se olkoon merkkinä niille täydellistä ja kirjoitusvirheetöntä suomenkieltä etsiville, ettei kannata lukea eteenpäin. Sovitaanko niin, että KP on ihan pikkuinen kännipostaus ja SKP on sikakännipostaus, eli kirjoittanut ei ota jälkimmäisestä mitään vastuuta. Ja KrP on sitten krapulapostaus. Sen syntypaikkana on useimmiten tuo jumalainen 12 toiminnon pönttö juken vieressä. Eli KrP voi haiskahtaa hieman vanhalle viinalle. Tai pökäleelle. Soortsi! Huonoo juttuu. Ehkä tää onkin SKP.

Niin joo, itse asiaan

MULLA
ON
TYLSÄÄ.

Mut en lähde ulos tänään, on tullut juotua ihan tarpeeksi näin joutokäynnillä. Tosin ei se himassa oleminen sitä tarkoita, ettenkö pikkuisen ois maistissa. Ostin näet Erkin saapumista varten (ihan joo Erkille ittelleen;) bisukkaa litrakaupalla ja hain Pyynikintorin lihasta eri hyvin riippunutta kylkeä. Pitäisköhän noi hyvin riippuneet lisätä muuten siihen mun tissiluokittelulomakkeeseen? Hmm. Ehkä nasevammin ne ois vaan ”imettimet” tai ”riipparit”.

Perkele, nyt mä jo unohdin, mitä olin oikeesti kirjoittamassa. Ajatus juoksee taas Lasse Virenin vauhdilla… Ei pysshy perässä. Niin joo… Mitäs sitä aikuinen mies muuta tekis lauantaina, kun hengais Paunun päättärillä Bearien kanssa ja sitten kikkailis kotonaan uusia soittareita ja tesktareita kännykkäänsä. Menin ja addiktoiduin taas http://www.zedge.com -sivulle pörrään ja löysin kaikkea kivaa. Tuolla on hillitön läjä ilmasii soittareita, teemoja yms. Ihan paras (ainakin näin pikkutuiskeessa) oli Disco Baby Laugh. Ou jeah, mitä Zedgeltä ei löydä, sitä ei mies tarvitse.

”Neste ja Ja matka jatkuu” … Mun tapauksessa neste on nyt kyllä Karhu… Jos vielä muutaman ottais ennen ku Erkki tekee uuden rundin. Saan sitten Karhusta supermiehen voimat ja lennän E:n kamat sylissä tänne ylös. Ja sit paluureissulla alas uutta satsia hakeen kannan lesken koirineen ulos. Mut yks runo puskee mun miehekkäistä äänihuulista vielä ennen kuin lähden:

”Nyt ei enää pidä verkossa hillua,
vaan mennä nettiin ja etsiä hottia piip”.

%d bloggaajaa tykkää tästä: