Ero

Nyt ollaan sitten tultu siihen tilanteeseen, et meitsikin on näillä näkymin taas sinkku. Saattaa tulla yllärinä, kun en oo oikein ehtinyt päivitteleen tänne mitään viimeaikaisia tapahtumia, mut näin on. Ja tulihan se oikeestaan mullekin yllärinä. Olo on sanoinkuvaamattoman paha, enkä jaksa tehdä mitään. Tuntuu ihan uskomattoman paskalta, että taas yks muija pettää luottamuksen.

Noh, tällä kertaa ei sentään tarvinnut purkaa kihlausta, eikä muija vaihtanut sentään suuntaustaan… ei todella, kun kehtas juhannuksena säätää yksissä bileissä mun luokkakaverin kans ja vielä heittää syyn mun niskoille. Onneks nyt on kesä, muuten olisin ehkä tehnyt sille jätkälle jotain mitä olisin voinut myöhemmin katua. Kivat kolme vuotta ”yhteistä” opiskeluakin vielä edessä sen kusipään kans.

Koko paskakierre lähti oikeestaan siitä, kun Seija silloin ramppas ”hoitamassa” meidän toipilasta Testoksessa. Ja sit eräänä viikonloppuna, kun Jennakin jäi yöks niin Karzu oli jostain syystä ängennyt aamulla mukaan. En tiedä mitä se oli Jennalle sanonut sillä välin, kun olin suihkussa, mut jotain oli selkeesti tapahtunut, koska Jenna oli niin erilainen. Jotenkin etäisempi ja kylmempi… mun on pakko vielä selvittää mitä se oli, koska ilmeisesti sen perusteella Jenna koki oikeudekseen perseillä jussina ja vielä mun nähden. Tai en mä ainakaan muuta siihen sen käytökseen pysty linkittään.

Tää viikko on mennyt jotenkin ihan sumussa. Ei oo varmaan kovin äijämäistä todeta, mut sydämeen sattuu. Nyt saa P-man ja Yonttekin tietää asioiden todellisen laidan, ellei oo vielä tilannetta hokannut mun käytöksestä. En oo ollut oikeen juttutuulella.

Tän kaiken lisäks fammu on ollu tosi huonossa kunnossa taas jonkin aikaa. Senkään takia mua ei oo näkynyt eikä kuulunut. Olin kesäkuun aikana muutamaankin otteeseen Uppsalassa.

Kelit on sentään kesäiset. Harmi vaan, ettei lohduta nyt. Onneks on voinut sentään kattella futista. Muuhun ei ehkä nyt kykenekään. Kiva kesä, jee.

Ihme paskaa, sanonpahan vaan.

Vappu tuli, oli ja meni… ja hyvä niin. Onko liikaa pyydetty, et äijä olis päässy vähän nollaileen, kun on saanu koko vitun alkuvuoden kestäneet projektit ja tentit ja muun paskan suoritettua kunnialla pois alta? Ilmeisesti. Hakee meinaa hieman välil huumorii ton naisen kanssa. Tai hakiski vaan välil, mut ku toi ihminen vaan räjähtää käsiin kerran kuussa ihan täysin. Ku jotain pommia purkais… on se jumalauta. Meitsi ei kuulu erikoisjoukkoihin ja vaikka kuuluisinki nii en usko et tota olis ees mahkut purkaa. Vituttaa ihan armottomasti ja ajattelin jakaa sen teidän kans.

Tän kertaisella itkupotkuraivarilla oli jännät seuraukset. Jenna päätti sit samoin lämpösin soittaa näsipuiston mellakan keskellä vappuilevalle Karzulle ja ihan virallisesti avautui sit tästä meidän jutusta. Sweeeeeet, duuuuude. Kylhän se siitä todellisuudes jo tiesi kerta Seija ilmeisesti oli kertonut… tiiä sit mistä SEIJA tiesi. 😉 Äijille tiedoks, et siitä johtui siis se huuto kännykästä, kun koitin repii sitä pois ja saada naista tajuaan, et huono, HUONO… huono idea. Mut turhaan, kun se lukkiutui rokuun kännyn kans. Jesh. Nyt pukkaa suht jäätävää viestii sekä Jennalta että Karzulta. This is living!

Malmön reissu toteutetaan nyt näillä näkymin ilman Jennaa. Ei sitä tollasena uskalla viedä porukoille ensiesittelyyn, koska ei se oo vieläkään ihan oma itsensä. Saapahan taas rauhoittua tääl sillä välin. Me lähetään Ansun ja Mitsun kans vissii ajeleen keskiviikkona tai torstaina ja ollaan sit loppuviikko siel tsekkaas uusioperheen uusinta naamaa. Tulee ehkä ihan hyvään saumaan tää reissu.

Eääh, blaah, blääh. Toisaalta tuntuu typerältä ja jopa väärältä kiukutella ja avautua tästä tääl, koska Jenna on monilta osin parasta mitä mulle on tapahtunu… mutta sit kerran kuussa muutaman päivän ajan sen päässä tapahtuu jotain ihan käsittämätöntä, mitä oon parhaani mukaan koittanut mukailla ja ymmärtää, mut ei riitä nääs. On tää vaan hienoo.

Kiitos ja kuulemiin.

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Ajatuksia parisuhdejutuista ja läheisyydestä

Ystävänpäivä ohi. Vatsa arka, mut selkeesti parempi jo… Jennakin soitti sit lopulta eilen illalla ja kaivattu anteeksipyyntökin tuli ihan itsellään. Mä yritin tosiaan soittaa sille lauantaina ennen Edeniin lähtöö. Aattelin, et se oli ainoo tsäänssi vaikuttaa mun matkaseuraan, mut nainen ei vastannut, nii lähin sit P-manin kans. Edellisistä jutuista voi kiinnostuneet lukee miten hommat eteni. Alkuilta oli siis varsin jees – uimista, syömistä ja turvekylpyjä tjs. Sit menikin pakki sekas jostain safkasta ja se miniloma oli mun osalta siinä. Ei tosin haitannu hirveesti, jäin huoneeseen töllään olympialaisia ja P-man katos sinne toimintaterapiamammojen helmoihin.

Joku täällä mainitsi, ettei saa soitella jatkuvasti naisen perään. Selvennettäköön, et soitinkin tasan kerran silloin lauantaina ton reissun takia. Saattoi saada sellasen kuvan, et oon jatkuvasyötöllä tykittänyt, mut ei. Mä vaan ihmettelin sitä tääl blogin puolella useempaan otteeseen, et miks se ei silloin vastannut tai ees soittanut myöhemmin takaisin…

Sen verran oon itekin oppinut, ettei saa olla liian hyökkäävä, muuten ne ahistuu – etenkin tommoset helposti friikkaavat naiset, kuten Jenna. 😉 Jos kysees olis ollut Karzu, olisin ehkä soittanut vielä sit pariin otteeseen myöhemmin mut Jennan kans yritän parhaani mukaan olla varovaisempi. Muistan sen meinaan silloin meidän kaveriaikoina hajoilleen silloisen poikaystävänsä käyttäytymiseen. Miika oli siis kaikin puolin tosi fiksu ja hyvä tyyppi, selkeesti tosi rakastunutkin Jennaan, mut jollain tapaa se vaan oli tosi epävarma itestään ja ehkä siks vähän läheisriippuvainen ja jopa kontrolloiva. Jennan olis aina pitänyt olla Miikan kans tai ainakin raportoida milloin oli missäkin menossa.

Jenna joskus purki sitä tilannetta mulle ja Karzulle, jos Miika ei ollu paikalla… kyseli neuvoja ja tukee, kun kerta oltiin ”paras ja toimivin pari ikinä”… joopa joo, sehän nähtiinkin kuinka helvetin hyvin se homma lopulta toimi. x)

Mut niin… mä näin sen niihin aikoihin kuinka onneton Jenna Miikan kans oli, mut ei vaan jotenki uskaltanu tehdä päätöksiä asian suhteen. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mut muistutin sitä et vaikka Miika onkin hyvä tyyppi niin ei sen tarvii silti olla SE. Yksin me tääl kuitenki loppupeleis ollaan, yksin tullaan ja yksin lähdetään… ei toista vaan voi eikä pitäis ees yrittää omistaa tai kahlita, ei vaikka kahleet ja häkit ja muut sälät olis kuinka kullasta tehtyjä. Toi oli oikeestaan sitä aikaa kun Karzu sitten kiinnostui tytöistä ja vähän ajan päästä sit heivas mut. Mul oli siinä armyt ja muut, joten yhteydenpito myös Jennaan ja Miikaan väheni radikaalisti. Kuulin sit myöhemmin, et Jenna oli lopulta jättäny Miikan. Mul oli hetken aikaa siitä jopa vähän syyllinen olo, vaikka enhän mä tehny mitään muuta ku pointtasin esille pari faktaa ja ihan ilman taka-ajatuksia. Me ei itse asias olla puhuttu paljoo tosta näin jälkikäteen. Ehkä pitäis…

Hmmh… ny karkas taas ajatus. Eli mitä täs yritin sanoo oli se, et oon mielestäni ihan syystäkin Jennan kans aika varovainen ja yritän tietysti parhaani mukaan noudattaa omia neuvojani, antaa tilaa ja aikaa asioissa. Nyt on ainakin ihan optimistinen fiilis sen suhteen…. nyt kun riidatkin on sovittu ja Jennan menkkahajoomiset hiipumaan päin, toistaiseksi. 😀

Kaalibileet – Rapsku by Erpa

Huhhuijjakkaa mikä olo… kaalibileet. Ei voi muuta sanoo. No sen sanon, et kamalinta paskaa mitä oon alkoholin vuoks kurkustani alas (väliaikaisesti) kulauttanut, on tästä lähin nyt ja aina hapankaalidrinksu. Enempi muistutti kyl jotain smoothiee. Eikä ne shotitkaan sen parempia ollu. En tiiä tarkkaan mitä muuta siinä oli, mut väkevää se oli ja maistui ihan helvetin pahalle. Sai olla kyl viimenen kerta ku meitsi lähtee mihkään Tippiksen luotsaamiin bileisiin. KAALIBILEET. Kelle tulee oikeesti ees mieleen järkätä sellaset??!? … tai no siis kylhän me tiedetään kelle, mut tää oli enempi retorinen kyssäri. 😉

Illan teema oli aika selkeesti näkyvissä ku kaikki mahdolliset syötävät ja juotavat oli jotenki kaaliin liittyviä. Kaalilaatikkoo, kaalipiirakkaa, kaalikääryleitä (kaikki tietty pelkästään vegeversioita) yms… Oon ite kuitenki vege, mut en tod oo nähny ikinä noin paljoo tuoretta kaalia esillä yhtä aikaa, enkä enää ikinä haluakaan nähdä… oli keräkaalia, kukkakaalia, kiinankaalia, lehtikaalia, parsakaalia, kyssäkaalia, ruusukaalia ja mitä lie. Tippis oli kaivanut esille myös teemaan sopivasti jokusen ”kaalimadon” – kyllä, sillä oli niitä useampi. Jotkut oikeesti vielä kosketteli niitä ja leikki niillä. Meille aiheutti lähinnä puistatuksia ku mietittiin missä nekin mato-parat oli käyny ja millasta viruskantaa levittelivät ympäriinsä. Illan parhaat oksurefleksit ilmeni kyl siinä vaiheessa kun siemailtiin kaaliteetä. Olihan se pahaa, mut laatta ei hissannu ylös suinkaan sen pahan maun takia, vaan siinä vaihees ku Tippis ilmoitti desinfioineensa kaalimadot VEDENKEITTIMESSÄ!!!!! … onneks se paljasti sit kuitenkin lopulta, et kaaliteevesi oli keitetty kattilassa. Ja silti edelleen toivon, et se vaan sanoi epähuomiossa väärin ja dildot ei oikeesti oo ollu siel vedenkeittimeSSÄ sisällä. Mut Tippiksen tuntien, ei voi silti olla ihan varma. Huhhuh. Melkein vois käydä testeissä varmuuden vuoks??! Miten selitän Jennalle, et ei en oo pettänyt, mut mul saattaa olla silti tippuri, kun join jotain kuppasta dildoteetä?!!!

Täs vaihees meikäpoika alkoi naukkailla niitä hapankaalisnapseja kaksin käsin, kun aattelin desinfioida vähän sisuskaluja ja mahdollista kuppaa kavereineen. Sen myötä ymmärrettävästi myös muistikuvat taas alkaa hämärtyä illan osalta. Olis kiva jos kerrankin olis joltain kännireissulta ihan koko filmi tallella, eikä epämääräistä leikepöytää, josta pitäis yhdistellä looginen tarina. Tosin meidän tapaukses loogista tarinaa on turha havitella kokoavansa muutenkaan.

Jaa niin… illan epätodellisin ”kohokohta” oli siinä vaiheessa ku KARZU ilmestyi sinne sen lesbosyöjättärensä avecina…. kuinka todennäköistä taas voi olla, et se muija on Tippiksen vanha koulukaveri?!? Syytän paskaa karmaa tästä. Olin siinä vaiheessa jo aika kivassa nousussa, joten aattelin, et nythän mä voinkin täräyttää sille uutiset musta ja Jennasta. Tajusin sentään sen verran, et soitin Jennalle varmistaakseni onko ok. Hyvä et soitin, koska en saanut lupaa kertoo yksin kännissä. Ehkä ihan ymmärrettävää… ainakin näin jälkikäteen 😀

Mut joo, jäi sit keskustelut Karzun kaa melko pintapuoliselle tasolle. Ihan hyvä, mut se oli vähän kiusallista. Täs vaihees bileitä mua alkoi jotenki ahdistaa se tilanne – Tippis, Karzu, Karzun rekkalesbonainen, pieni kämppä, vitusti vieraita ihmisiä, vielä vitummin kaalia ja kaalimatoja ja kaiken kukkuraks pojat vähän väliä jossain häveyksissä. Tiesin jo silloin, et tulee oleen aikamoinen kaalien yö ja aamul PAHA olo. Ei ihmiskroppaa oo tehty kestään niin paljon kaalia ja tippuria yhdelle illalle. .___.

Turpakii-Tiinalle pakko mainita pahoitteluni täs vaihees, etten osaa sanoa tapahtuiko Tippiksen ja P-manin/Yonten välil jotain. Voin olla varma ainoostaan omasta puolestani, ettei tapahtunut ja poikienkaan ostalta ainakaan alkuillasta ei ollut mitään. Mut sit dildoteen ja Karzun myötä meni omat pasmat jokseenkin sekasin ja aloin vetää niitä hapankaalidrinksuja ja shotteja ahkeraan tahtiin, joten leikepöytä on vielä toistaiseksi vajaa. Mun käsittääkseni P-manillakin oli pasmat vähän sekasin, kun Julia soitteli sille vähän väliä -> oli edelleen rokuvessassa ja äijää ahdisti, et se olis siellä vielä krapulapaskankin aikaan. Siinä vasta todellinen tulikaste tuoreelle suhteelle. 😀 Yontelle mulla ei oo mitään pasmat sekaisin -alibia, eli jos joku on haksahtanut ja kiksauttanut, niin se. Saa pojat naputella omat raporttinsa. Mulla olis sellanen muistikuva, et loppuillasta pelattiin kiinankaalilla kaalinpyöritystä. x___x Ja aamuyöstä lähettiin vielä Ilvekseen… siitä ei sit ookaan mitään tarkempaa rapskua itellä. Muistan vaan, et taksissa meillä oli aika monta kaalia mukana ja yritettiin jopa maksaa kyydistä kaalilla. Se ei ihme kyl onnistunu. 😀

Mut näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt käyn tsekkaan onko rokuvessa vapaa! 😉 Rauhallista sunnuntaita tyypeille!

Paluu Testokseen

Dodii, meitsikin taas mestoilla. Jos UV-bileitä ei lasketa, nii oikeestaan vasta tänään palailin joulunvietosta. 😀

Joulu meni oikein mukavasti, oltiin siis Mitsun kans kotona mutsin ja Ansun luona. Katteltiin perinteisesti kauhee kasa leffoja, syötiin hyvin, saunottiin ja käytiin tietty hanges pyörimäs yms perussettiä. Eipä siitä kauheesti raportoitavaa – oli kiva viettää joulua mulle tärkeiden ihmisten (+ koiran) kans. 🙂 Lahjojakin tuli, enimmäkseen sitä perushuttua, eli suklaata, kalsareita ja vähä rahaakin. Sit sain myös pitkään suunnitellun Philipsin parranajokoneen. En oo ite vaan raaskinut ostaa, vaan oon suhannut joidenkin paskojen euroshopperhöylien kans…. ei vaa, on mul ollu Gillettee enimmäkseen. 😉 Ja tietty sain myös P-manilta sen Ruotsin maajoukkuepainiasun, joka tosin otti hittiä jo heti UV-pirskeissä…

Faijakin kunnostautui jouluhumussa lähettämällä ihan peräti geneeriset jouluTEKSTARIT mulle ja Ansulle. Kas kun ees vaivautui… no joo, ei kiinnosta, meni vähän maku silloin isänpäivänä.

Mut takas asiaan. Mun oli tarkotuksena hengailla joulupyhien yli kotikotona ja palata sit Testokseen, mut suunnitelmiin tuli muutos Tapaninpäivänä, kun Jenna soitti mulle ja pyysi ”Tapanin tansseihin”. Se oli ite palannut jo joulunvietosta ja kaipas seuraa. Käytiin siis ihan virallisissa tansseissa tos Tanssitalolla ja en tiedä oliko ne meitsin sulavat muuvit vai mitkä ku teki tehtävänsä, koska sen jälkeen tunnelma jotenkin lämpeni ja uskalsin kertoa fiiliksistänikin! 😉

Aluks pelästyin Jennan ilmettä, et se olis friikannut aiheesta, mut ei se sanonut mitään, vaan pussas ja hymyili! 🙂 Sit havahduttiin hetkeks todellisuuteen… mua ei sinänsä kiinnosta mitä Kaarina aattelee, mut Jennaa kiinnostaa, koska ne on parhaat kaverit ja Karzu on vannottanut Jennaa, et se ei saa ikinäIKINÄ säätää mitään mun kans tai muuten se pistää välit poikki… .__.

Sovittiin, et ennen ku tapahtuu mitään isompaa, niin keskustellaan asiasta ihan kunnolla. Lähettiin sit sieltä Tanssitalolta, mut ei voitu mennä Jennalle ku sil oli kämppikset kotona ja mul oli jääny Testoksen avaimet mutsin luo. Päätettiin sit varata huone Cumuluksesta and the rest is history! 😉

Mut saatiin me puhuttuakin juttuja. Todettiin, et täl jutul olis oikeesti potentiaalia. Jenna sanoi, et sitä vituttaa Karzun suhtautuminen asioihin… ja niin vituttaa muakin. Itehän se kuitenkin silloin mut jätti, kun tajus tykkäävänsä enemmän tytöistä. Olisko se oikeesti siltä pois jos me sovittais Jennan kans paremmin yhteen? Ja jos se oikeesti pitää Jennaa parhaana ystävänään, niin ei se voi välejä poikki pistää! Jumalauta. Onko kaikki naiset tämmösiä?? Eiks näiden pitäis olla tapauskohtaisia, eikä vaan periaatteellista paskaa? Kertokaas tytöt miten on! Onhan meilläkin jätkien kanssa sopimuksia, et kuormasta ei syödä, etenkään pikkusisko/äiti -kuormasta, mut existä voi tarvittaes neuvotella tilanteesta riippuen…

Karzua pitäis saada jotenki pehmiteltyä tälle jutulle… vielä ei olla kerrottu sille, eikä ehkä hetkeen kerrotakaan, ellei se ny taas satu näkee meitä jossain x) Saas nähä miten tää homma menee. Kävi miten kävi nii me ny sit seukataan, pitäkää peukkuja! 🙂 Jesh, jo riittikin tää sinkkuilu. Ei oo mun juttu kun en oikein haltsaa mitään überplayerin otteita, ne on enempi Jonten heiniä. 😉 Ainii, pakko mainita… äsken ku tulin kotio nii P-man juoksi (tai oikeestaan pomppi) vastaan ja halas, sil oli selkeesti ollu tääl tylsää. Ja huomas kyl, et sekin oli saanut ku oli pojalla hymy leveenä. 😀

Kohta ehkä molskille, mut ny eka ulkoileen tonne siistiin pikkupakkaseen, nää on ihan parhaat kelit! 🙂 Moro tyypeille ja oikein hyvää UV:ta & uutta vuosikymmentä!

Hou hou hou!

Joulu se vaan tulla jolkottaa ja meikä on ihan alkutekijöissään… siihenhän se taas meni, et piti tänää paniikis ostella kaikki lahjat. xD Noo, olin sentäs miettiny mitä ostan kellekin. Onneks ehdin ekasta käännöstyöstä saada jo palkan, nii ylipäänsä pystyi osteleen lahjoja. Tosin enpä mä ostanutkaan ku mutsille, Ansulle ja Testoksen pojille. P-manillekin löysin lopulta jotain niin hienoo, ettei taas hetkeen oo näkyny. 😉 Pitkään mietin, et pitäiskö mun ostaa myös Jennalle jotain ku kuitenki niin paljo ollaan oltu tekemisissä… nähtiin tosiaan taas maanantaina ja oli kyl tosi kivaa. Julteltiin paljon tietty joulusta, mut myös ihmissuhteista ja siitä kuinka hienoo on, et ollaan taas alettu pitää yhteyttä. Tää on kuitenki ihan erilaista nyt kahestaan, ennen oli kuitenki koplassa aina myös Karzu ja jonkin aikaa myös Jennan silloinen poikakaveri, Miika.

Mun oli täl kertaa myös vähä must tiedustella, et oliko Jenna menny paljastaan Karzulle meidän  hengailuista. Se vannoi, ettei ollut ja uskon sitä kyllä. Ja myöhemmin tarkastin asioiden todellisen tilan myös P-manilta, ku Seijahan sille tästä avautui… tottahan Jenna puhui, Karzu oli kuulemma nähny meidät kahvilassa. En oo Karzuakaan iha hetkeen nähny, eli jotenki nii perus tuuria, et se sattui paikalle just sillä kertaa ku Jennan kans nähtiin.

Pakko muuten vähän avautua tästä asetelmasta nyt ku en oo ihan varma mikä on homman nimi. Jennahan silloin aluks pyysi mua”etsimään” sille poikakaveriehdokkaita, mut vielä toistaseks en oo saanut aikaseks ehdottaa ketään… kohta melkein pitäis jo, kun se sitä suht usein kysyy. En mä oikeen tiiä mikä täs mättää… oon meinaan täs kuluneen viikon aikana aatellut Jennaa aika paljonkin. Hankalaa ku ollaan oltu aina ihan vaan kavereita, eikä mitään sen enempää. Toisaalta, silloin aiemmin kun hengailtiin, olin kihloissa Karzun kans, eikä ollut lupa muita vilkuillakaan.

Nyt tilanne on ihan toinen, molemmat ollaan sinkkuja ja Jenna on kyl jotenki loistava pakkaus: fiksu, kaunis (ja kuuma) ja kunnianhimoinen… vasta nyt oon sen tajunnutkin kun on ollut aikaa kelata juttuja. En kai mä nyt saatana voi olla ihastunut siihen?!! Argh, ei näin. Noh, en mä tästä voi sille mitään sanookaan, tää palautettu kaveruuskin on oikeesti niin paljon tyhjää parempi… ainakin saa hengailla yhessä. Jenna on meinaan suht vaikee nainen, tiiän et se friikkaa yhtäkkisistä, lievemmistäkin tunteenpurkauksista ja tosi vaikee uskoo, et se nyt yhtäkkiä ajattelis mitenkää samoin, ei ainakaan käytöksellään anna ymmärtää mitään siihen viittaavaa. Toisaalta, en mä kyl kaipaakaan nyt mitään sydänscheissee, siihen nää kuitenki aina ennen pitkää menee. Parempi siis kattella tilannetta rauhassa.

Voisko meidän lukijanaiset neuvoa vähän miestä mäessä!? Mä oon näissä niin huono. P-mania ja Yonttee ei tarvii yleensä pyytääkään, ne kyl kertoo mielipiteensä suht vaivattomasti… 😀

Hmmh, nytpäs taidan lähtee karvaturrin kans ulkoileen, ku tuolla on niin siisti talvikeli! Tervetuloa, JOULU!! Huomenna sit kotiin juhlistaan joulua äidin, Ansun ja Mitsun kans, tuskin maltan oottaa! 🙂

Duunia!

Pahoittelut, meikä on taas pitäny hiljaiseloo ja ollu enimmäkseen omas kapselis, nenä kii ruudus… koulu on teettäny paljo enempi hommaa mitä tonne kyseiseen opinahjoon mennessäni kuvittelin. Täl hetkel etenki, ku ei oo kauheesti mitään tuttua koodausta, vaan enempi projektinhallintaan ja ohjelmistotuotantoon liittyviä juttuja. Paljon lukemista, paljon opeteltavaa.

Noh, näillä näkymin ei ainakaan hommat oo hellittämäs, meinaa mulle soitettiin lafkasta, johon hain suomi-ruotsi -kieliparin kääntäjäks, ja kysyttiin ehtisinkö tunnin varotusajalla piipahtaan mestoil… ehdinhän mä, karkasin koulusta kesken juveneksen joululounaan ja singahdin paikalle.

Ne tenttas mua hetken sekä suomeks että ruotsiks ja pyysi kääntään lennosta jotain tekstejä. Se meni oikeenki hyvin… sain meinaan sen tuloksena keikkaluontosta duunia. Veikkaan vähän, et joku jo ”varma tapaus” oli tehny oharit, vaikkei ne sitä suoraan sanonutkaan. Noh, ei oikeestaa kiinnosta kuka mitä miks missä ja milloin, vaan meitsi sai sitä pitkään kaivattua duunia!!! …. ainakin hetkeks. Hyvä fiilis tästä. Mun ei ehkä tarviikaan myydä Hondaa! 🙂 Meen huomen allekirjottaan sopparin ja sopiin tarkemmin spekseistä.

Mut se siitä. Olin muutes sit maanantaina sen Jennan kans Wayne’sissa. Oli oikeen kivaa, vaikka olihan se pitkästä aikaa vähä outookin. Ei tosiaan olla oltu aikoihin missään tekemisissä, kunnes viikonloppuna törmättiin illan hämärissä sateisen lenkin yhteydessä ja sovittiin et nähdään paremmal aikaa. 🙂

Enimmäkseen juteltiin niitä näitä, Jenna opiskelee tiedotusoppia yliopistossa, eli siit tulee sit parin vuoden päästä toimittaja! Kerroinki sille tästä mun viimesimmästä muotitoimittaja-haastattelusta fagotteineen ja  en muista koska joku olis nauranu niin sydämestään mitä Jenna mun imitoidessa sitä homohaastattelijaa. 😀  No mut sit jossain välis se jatkoi sitä viikonloppusta läppäänsä siitä, et mun pitäis hommata sille mies. Lupasin tutustua kaveritarjontaan ja palata asiaan. x)

Jenna on kyl tosi fiksu ja nätti tyttö, mut en mä sitä oo oikeen osannu ite kattoo ikinä sillä silmällä, kerta tutustuttiin jokunen vuosi sit Kaarinan kautta ja nimenomaan Kaarinan kans olin silloin kihloissa…. se oli silloin se.

Nyt on iha pikkunen vitutus päällänsä Karzua kohtaan, ku se tosiaan oli käskeny Jennaa oleen pitämättä muhun mitään yhteyttä… How niiiiice is that? En mä vaan tajuu miks… osaatteko naiset selittää, onks tää joku yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -tyylinen naisten salaliitto petettyjä ja jätettyjä miehiä vastaan…?? Ja jos jomman kumman pitäis kavereit pitää exästä erossa, ni mun. Karzu oli se meidän tarinan pahis… hmmh, mut ei jaksais ny pilata yöunia vittuuntumal Karzusta. Taidan siis kattella pari jaksoo Shieldiä ja mennä koisaan, et jaksan sit huomenna allekirjotella sopparia hyvässä hapessa kymmeneltä. 🙂

Öitä tyypeille!

P.S. Mä en kyl tajuu yhtään et miten vitus P-man jaksaa ja ylipäänsä ehtii rykästä noita sen posteja noin tiuhaan. Tyyliin jossain paskalla ollessaanki… taitolaji se on tää bloggauski. Mut en valita, hauska noit on lukee! 😀

….. morot!

Päivän lainaus – Pirjo, Suomen tavallisin lesbo

Tää lesbous kokonaisuudessaan on vähä niinku Linnanmäki. Heteronainen tavallaan tulee sinne ajeleen. Ostaa rannekkeen ja ajelee laitteilla ja pitää hauskaa. Sit ku sillä tulee paha olo, se voi lähteä pois. Mutta lesbonaiset ajelee, ajelee elämänsä loppuun asti oksennus sylissä.

Pirjo paljastaa Marialle totuuden lesbokulttuurista ja parisuhteista.

… ja pakko lähettää terkkuja karzulle nyt, et toivottavasti sämpylä maittaa ja oksennus sylissä on kiva ajella! Muahaha!!

Päivän pimu – Olivia Wilde

Jumalauta. Siinä vasta nainen! Oon täs maratoonaillu Housee ja nousi pintaan takavuosien O.C.-kuumotusten kohde: Olivia Wilde! Ou mai kaad. Täytyy sanoo, et ei oo tää poitsu kyl taas hetkeen kuolannu yhtä pahasti. Olivia-ummikoille tiedoks, et kysees on taas kerran jenkkitypy, näyttelijä, tällä kertaa vuosimallia -84. 🙂

Olivian tunnetuimpiin rooleihin kuuluu juurikin O.C.:n Alex, The Black Donnelysin Jenny ja Housen Thirteen. Mutmut on neiti täydellisyys muissaki sarjoissa näytellyt, samoin leffoissa, kuten esmes The Girl Next Doorissa. Tykkään. Olivia on ikävä kyllä naimisissa. Mies on italo-amerikaano dokumentaristi-valokuvaaja-flamenco_kitaristi Tao Ruspoli. Vittu mikä nimi jätkällä, btw 😀

Ja kaiken lisäks Olivia näyttää ihan saatanan hyvältä sekä tummilla että vaaleilla hiuksilla. IMO vaaleilla vaikutelma on enempi sellanen sassy hot, kun taas tummilla perus hot, ja kaunis. Mut either way, meitsille kelpais. Hiukset sillä on aina täydelliset ja ne SILMÄT, tsiisus.

Olivia on kyllä myös luonnollisen kaunis, ei tarvii olla ees meikkiä, nii kyllä miesten leuka loksahtaa… tai ainaki allekirjoittaneen. Ja kuulemma naistenki… BTW, kertokaas naiset mitä mieltä ootte Oliviasta. Ku ilmeisesti hää on yks niistä naikkosista, jonka takia ainaki puolet tytsyistä vaihtais nakin sämpylään sen enempiä miettimättä. Jos Karzu olis vaihtanu mut Olivia Wildeen, nii olisin tukenu tätä vaihdosta kyl sataprosenttisesti, mut ei, jonku kunnon rekkalesbon otti. No joo, ei siitä taas täs enempää. ._____.  Mut pointtina et Olivia on super hot, lahjakas ja VEGAANI, eli täydellinen päivän pimu! ❤

Pitemmittä puheitta heitän tarjolle vähä O.C.:stä tuttua lesboiluvideoklippiä ja kuvia. Ny meitsi painuu pehkuihin unelmoimaan omasta Olivia Wildestä. Sommoro!

__