Mikko Alatalo ja mystinen yöpukumies

Nyt on muuten menossa TET-viikot. Ei mikään työelämään tutustuminen, vaan Tolkkua Erpan Teksteihin -viikot, eli koitan edelleen sinnitellä ja kirjoittaa enimmäkseen nättiä suomea… Haluan muuten kysyä, että millainen teksti on lukijoiden mielestä parasta: persoonallinen pätkitty slangi, perus puhekieli vai sitten ihan puhdas kirjakieli… joku muu, mikä? Ja tärkein kysymys, onko se mun oma slangi vaikealukuista? 😉

Mutta olipahan taas jännääkin jännempi matka Fressiltä kotiin. Reitti vei Koskikeskuksen ja Kehräsaaren läpi Laukontorille, josta nousin Aleksis Kiven Katua ylös kohti Hallituskatua. Kävin hakemassa Sokokselta salaattia ja siitä sitten Hämeenkadulta Hämeenpuistoon ja aina koti-Testokseen asti.

Matkalle mahtui siis parikin jännähköä nyanssia, joista ensimmäinen oli Mikko Alataloon TÖRMÄÄMINEN (kirjaimellisesti) Aleksis Kiven Kadulla. Mulla oli tietenkin luurit päässä ja sitten näin pimeässä siniset lasit, muutaman päivän skägän ja maalaispojan… oli varmaan sheivannut viimeksi itsenäisyyspäivänä, ainakin juhlissa näytti olevan suht siisti naama. No juu, sopersin siinä sitten jotain sekavaa ja pyytelin anteeksi, kun olin tuijotellut maata ja törmäys oli ilmeisesti mun vika… Mikko vaan taputti mua olalle ja sano jotain, meni ihan ohi mitä, kun edelleen oli ne luurit päässä… ei muuten tullut Miksan biisejä sieltä, ei. xD

Sitten matka jatkui sinne Sokokselle, jossa vastaan käveli mies yöpuvussa tai jossain muussa kulahtaneessa kalsarikerrassa……… PALJAIN JALOIN. Ja sit seurasin hetken tilannetta, niin kyyyyyllääääää, mies käveli suoraan ulos! 😀 Juurikin näin. Pisteet kotiin… oli tulossa siitä Sokoksen apteekista ja tais meinaan puuttua pari muumia laaksosta. Mutta tää oli taas jo sellanen tilanne, että ei mua kyllä naurattanut yhtään. Okei, nyt ei oo kamalan kylmä, mutta on siellä jumalauta nyt alta nollan! PALJAIN VARPAIN!!!!!!!! Jessus. Toivottavasti ei asunut kaukana ja sai otettua lääkkeensä… huhhuh.

Se siitä. Kohta Mitsun kanssa lenkille ja sitten molskille. Missäs muut poijjaat on, saisikos sitä lenkki- tai molskiseuraa? Lähen abt NYT. Morot tyypeille! 🙂

Turvallisuusviikko – Lisää vaaranpaikoista ja oma avautuminen

Asematunneli

Kyl se vaan niin on, että jo valosaan aikaan ahtaat ja epämääräiset paikat on epämukavia ja sit illan mittaan ne muuttuu vaan entistä pelottavammiks… Ite ainaki koitan vältellä kaiken maailman julkisivuremppa-alueita, tunneleita, kaivuualueita yms, joita löytyy yllättävän paljon mm. keskustasta.

Onneks ei kauheen usein tuu pyörittyä esim asematunnelin hoodeilla, mut joskus täytyy sekin alittaa ja aika nopsaa sieltä vaan haluaa pois. En mä tiedä pitääkö täs nyt kauheen tarkkaan kuvailla mikä tän viikon aikana mainituissa paikoissa on pimeellä the thing, eiköhän kaikki tajua ku heittää kuvaa ja muuta matskua kehiin. Tarkotus varmaan ylipäänsä nimetä näitä ”vaaranpaikkoja”. Täl kertaa mainittakoon siis nimeltä Mansen asematunneli. Tosin se tais noustakin esille jo jossain kommenteissa. 🙂

_

Mut joo, tänäänki ku kävelin päivällä kotoo Hämeenpuistosta Sokoksen kautta Fressille, niin matkalta löyty paljonkin taltioitavaa… Ensinnäkin Sokokselta (Kuninkaankatua?) alaspäin viettää piiiiitkä, ilmeisesti julkisivurempan vuoksi kyhätty tunneli, joka huipentuu tunnelin vasemmalla puolella sijaitsevaan porttikongiin, otin kuvat molemmista, eli ite tunnelista että kongista. Yks siinä talossa asuva kaverityttö tiesi kertoo tänää salilla, et se porttikongi peitetään aina illaks/yöks sellasella pressulla ja se on PELOTTAVA. Alla matskua, tosin valosalla otettuja.

_

_

Enpä tiiä oonko mä sit jotenki mammanpoika ku pelkään tälläi pimeetä. Mut on siihen iha hyvä syykin. Asuttiin tosiaan Uppsalassa ennen Manseen muuttoo ja olin muistaakseni kuuden vanha ku pääsin ekoja kertoja isojen poikien messiin. Tällä kertaa leikittiin illalla Stadskogenissa piilosta ja sit kesken kaiken nousi mun siihenastisen elämäni pahin ukonilma ihan puskista. Olin just silloin piilos semmosessa isossa kuopassa ja olin keränny ympäriltä lehtiä ja oksia suojaks päälleni. Liianki hyvä piilo pienelle jampalle. :S

Olin ilmeisesti viimenen jota ei oltu vielä löydetty ja muut lähti sitä ukkosta karkuun ja unohti mut. Jäin sinne yksin ja sit ihan paskajäykkänä ja olin samas paikas varmaa tunnin verran. Mutsi oli ihan paniikis ettiny mua ympäriinsä ku oli ikkunasta nähny et esim naapurin Mikke palas mettästä kotio, mut meitsiä ei näkyny eikä kuulunu ja oli jo ehtiny tulla pimeetäkin… ei ihme jos mamma oli huolissaan. Vaikka eipä se Stadskogen todellisuudes ees oo mikään iso metsä. Tosin pienenä se tuntu siltä kyl. No mut ukonilma meni sit ohi ja uskalsin hiljalleen hiipiä kotio. Paskoja oli isot pojat ku ei pitäny pikkusesta huolta vaan jätti sinne yksin. Siitä asti oon pelännyt sekä ukkosta että pimeetä. 😦 … ja voitte kuvitella, etten ton jälkeen ihan hetkeen päässy isojen poikien mukaan iltasin. xD

_

Ainiin. Sit vielä lopuksi mediamaistiainen jo aiemmin esille nostetusta Kehräsaaresta. Päätin tänää kuvata videoo kännyllä, ku lähin sieltä Fressiltä kotio päin ja oikasin koko komeuden läpi. Kuten videon kesto kertoo, normivauhtia reitin painelee alta puoleentoista minuuttiin… yllättävän pitkä aika etenki pimeellä. .__.

Turvallisuusviikko – Episode 1 out now!

Oltiin eilen Mitsun kans iltalenkil ennen puolta yötä ja täytyy sanoo, et Manselan viimeaikaisten tapahtumien valos ei ollu kovinkaan turvallinen fiilis liikuskella. Tosta pehmolelukaverista kun ei suuremmin oo bodyguardiks. Huomasin jossain kohtaa et muutaman isokokosen miehen seurue oli tullu samaa reittiä meidän peräs jo parin korttelin verran. Perjantai-ilta, todnäk niil oli ihan hyvä syy siihen reittivalintaan, mut jotenki ahisti se tilanne ja pääpointtina, et oli turvaton fiilis, vaikka ne sit myöhemmin kääntykin eri suuntaan. Tästä juteltiin P-manin kans, sit ku Mitsun kans oltiin palattu lenkiltä, ja päätettiin pitää blogissa tästä päivästä alkaen turvallisuutta käsittelevä teemaviikko.

Julistan siis Turvallisuusviikon alkaneeksi 17.–23.10.2009 väliseksi ajaksi. Tarkoituksena olis nostaa esille yleisiä turvallisuusasioita mitä meidän mielestä kannattaa ottaa huomioon esim yksin pihalla liikkues, tai miks ei vaikka kotia (ja Jonten tapauksessa perhekalleuksia) suojatessakin. Turvallisuusaiheisia asioita ja mielipiteitä on kuitenkin niin paljon, että uskoisin tästä kehkeytyvän ihan mallikasta keskustelua ja erityyppisiä aiheita eri päiville. 🙂 Pääpointtina oliskin just herättää keskustelua tärkeästä aiheesta ja saada lisättyä yleistä tietoisuutta ja valppautta, eri näkökulmista.

Me kirjotellaan kuitenkin ensisijaisesti nyt manselaisina, mut eiköhän nää oo käännettävissä ihan minne päin Suomea tahansa. Tarkoitus olis lisätä jokaisen jutun loppuun myös aina joku Manselan monista vaaranpaikoista, kuvamateriaalilla varustettuna, jos mahdollista. Kaikkien kommentit, lisäykset, juttuideat ja muut pointit on enemmän ku tervetulleita! 🙂

Mut itse asiaan. Jos ei naisten oo turvallista liikuskella pimeessä yksin, niin eipä tätä nykyä taida miehilläkään olla sen turvallisempaa. Pelot ja uhat on toki naisilla ja miehillä erityyppiset – naiset pelännee eniten raiskatuks tulemista, miehet yleisesti ehkä väkivaltaista ryöstöä tai jopa henkirikosta, ainakin mulla itellä nimenomaan nää kaks päällimmäisenä, jos pitää nimetä. Miten sit suojautua, jos nyt kuitenkin on pakko kävellä yksin pimeessä? …kun eipä varsinaisia aseita oikein oo lupa kanniskella mukana.

#1 Keho aseena

Käsittääkseni Suomen laki on vähä viturallaan. Oikaiskaa jos oon väärässä, mut erinäisiä itsepuolustuslajeiksi lukeutuvia harrastaneet on lain edessä ns. askeleen verran alakynnessä, vaikka oliskin ite uhrin asemassa.

Otetaas esimerkki vaikkapa judoa harrastavasta pienikokoisesta Jaanasta. Eräänä iltana tuntematon mies yrittää raiskata Jaanan pimeässä porttikongissa.

_

1. Jaana vanhana judokana kietaisee raiskari-Karin kunnon junttaan, hajoittaen tukiristisiteen tämän olkapäästä. Nöyryytetty raiskari-Kari nostaa syytteen Jaanaa vastaan ja on kuin onkin lain silmissä uhrin asemassa.

2. Mikäli Jaana ei olisi judoa harrastanut, olisi hänen ollut lupa laittaa Kartsa ojennukseen ns. maallikon ottein, mutta tällöin myös raiskauksen onnistumisprosentti olisi luultavasti varsin korkea.

3. Jos myös raiskari-Kari olisi judoka, tällöin Jaanan teko olisi lain edessä oikeutettu… tämä ”askeleen verran alakynnessä” -mentaliteetti pätee myös siinä tapauksessa, mitä aseistetummaksi skenaario menisi.

4. Jos raiskari-Karilla olisi ollut vaikkapa teräase, olisivat Jaanan trikit olleet ihan ookoo.

5. Mikäli taas Jaanakin tempasisi jonkin sortin moran esille, pätisi taas aiempi asetelma.

6. Jos Kartsalla olisi sen sijaan tuliase Jaanan teräasetta vastaan, pieni moran survaisu kylkeen saatettaisiin sallia hätävarjelun nimissä.

7. Jos taas molemmilla olisi tuliaseet, palattaisiin lähtöpisteeseen jne…

….mielenkiintoista. Voihan olla, et oon itekin käsittänyt joskus jotain väärin, mut näin muistan dojolla kerrottaneen, vaikka eri laji onkin kyseessä.

Mut joo, takas viel vähän tohon kyssäriin, et miten sit pystyis suojeleen itseään jotenkin laillisin keinoin? Varmaankin se ihan ykkösjuttu on pysyä pelikunnossa, eli ei mitään perseitä olalle, jos pitää kävellä pimeel paikasta A, paikkaan B. Tietynlainen terve vainoharhasuus, eli valppaus on aina plussaa. Ite monesti lenkillä mietin, et jos tosta porttikongista hyökkäis joku NYT, nii miten reagoisin. Eka reaktio kandeis olla kaikilla ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta ”JUOKSE!!!!”. Eli vois olla hyvä pitää silmäl mahdollisia pakoreittejä. Ennakointi, valppaus ja terve järki (= esim reittivalinnat) vie jo aika pitkälle, imo. 🙂

Vaaranpaikka #1 @ Manse – Kehräsaari & Kehräsaaren silta

Valoisalla nätti ja kiva, pimeällä pelottava, ahdas ja hyvin epäilyttävä – etenkin se kuja, josta itse Kehräsaari alkaa. Musta tuntuu, että kaikki Mansen stalkkerit asuu ton sillan alla tai vähintäänki jossain välittömäs läheisyydes. Tää varoitus on erityisesti naisille, vaikka saa toi kyllä raavaan miehenki vilkuileen olkansa yli… välttelen meinaan ite tota koko paikkaa pimeellä ku ruttoa.

Monissa viime päivien keskusteluissa ihmiset tuntuvat ihmetelleen sitä Nikon valintaa lähteä Sahasta kohti keskustaa, eikä Ratinanvuolteen siltaa (tai tota Kehräsaaren siltaa) pitkin suuntana Satamakatu ja edelleen Hämeenpuisto. En mä kyllä ihmettele. Tuolla pitäis olla pimeellä liikkumiskielto. Ikävä kyllä tuo mielestäni fiksumpi reittivalinta ei tällä kertaa auttanut. 😦

Tähän linkattu kuva on talvelta ja muutenki vähän huono (ja ainakin viime talvena tosta oli toi lähimpänä näkyvä valo pimeenä), mut voisin käydä kuvaamas täs joku kerta tarkemmin, jos P-man lähtee mun mukaan. Yksin en kalliine kameroineni tonne mee…

Edit: tarkempaa satelliittikuvaa alueesta löytyy TÄÄLTÄ.

_