Turvallisuusviikko – Episode 3 out now!

Hiiop!

Turvallisuusteemalla siis jatketaan tää viikko, kuten uhottiinki. 🙂 Aattelin jatkaa vähän vielä ekan episodin teemaa sivuten, eli erilaisista keinoista suojella itseään, jos nyt syystä tai toisesta tulee yksin pimees liikuskeltua…

Tietysti se perinteisin kikka on leikkiä puhuvansa puhelimeen… parempi tietysti, jos oikeesti puhuukin. Ja vaikka jutusteliskin mitä tahansa perusscheissee, nii on hyvä mainita aina silloin tällöin missä päin on menossa. Myös sopimukset soittaa paikkaan A, kun pääsee perille paikkaan B on hyväksi havaittu keino. 🙂

Jos satut omistaan koiran (huom. etenki naiset) nii onhan siitäkin jotain apua, vaikka miten pikkunen tahansa oliskin… kylhän ne vähintään metelin nostaa jos joku hyökkää ja varmasti ne potentiaaliset hyökkääjät pitää koiratonta naista pimeellä helpompana ”saaliina”. Mut samal se koira myös altistaa pimeyden vaaroille, lenkillä ku pitää käydä – kesäaikaan ehkä kertaalleen pimeellä, talviaikaan melki kaikki lenkit sijoittuu pimeeseen tai ainakin hämärään ajankohtaan. Ilman koiraa tuskin joka päivä tulis ees sinne pimeyteen lähdettyä. Tietty paras vaihtoehto olis kerätä joku poppoo johon kuuluu useempi koira ja omistajat tai jos ei onnaa, nii pyytää sit joku muu kaveri lenkille seuraks. Tai jos on tarpeeks iso ja pelottavan olonen koira, niin se toimii jo sellasenaan… tai jos tytöt omistatte pelottavan näkösen kundikaverin, se ajanee varmaa kans saman asian. 😀

Tärkeintä olis muistaa: ÄLÄ lähde yksin pimeellä mihkään metsään, järvenrantaan tai ees ylipäänsä pätkille mis ei oo valaistusta… eikä ne kaiken maailman ”oikopolutkaan” oo niin käteviä loppupeleis.

Edelleen haluan toistaa itseäni näis turvallisuusasioissa: eli jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta, niin se on ihan turha raavaimmankaan äijän kuvitella, et kannattaa jäädä testaan kuka on kaupungin kovin jätkä. Ehei, ekana kannattaa käyttää tervettä järkee – eli pääseekö tilanteesta mitenkää pakoon: JUOKSE!!! Mulle ainaki on taottu päähän pienestä pitäen, et paras itsepuolustus on tilanteen välttäminen. Ja kuten monet itsepuolustuslajit painottaa: lajia reenataan vain ja ainoastaan siks, ettei niitä taitoja joutuis käyttään. Ikinä. Eli se ennakointi on pop.

Kuten aiemmin mainitsin, ei oo teräaseiden tai muidenkaan aseiden kanniskelu Suomessa laillista, joten joutuu vähän soveltaan, jos haluaa tuntee olonsa ees vähän turvallisemmaks. Toista se on jenkeis… olikohan se ny esim Floridan osavaltio mis on lupa puolustaa omaa kotia ja tonttia tuliaseilla, tarvittaes vaik tappavasti. Ja sit Suomes ei saa hiippailla tyyliin ees voiveitsen kans. xD

Mut niin siitä soveltamisesta. Avainnippu ny tietty on yks hyvä ja sen pitäis olla oletuksena mukanakin. On myös fiksua tsekkailla maastoo muutenki sillä silmällä – kaikki kepeistä kiviin ja hiekasta koiranpaskaan toimii ja saattaa pelastaa tositilanteessa. 😉

Sitä paitsi sen laittoman teräaseen kanniskelussa on muitakin miinuspuolia ku se ite laittomuus… kannattaa etukäteen pohtia esim seuraavia juttuja aika tarkkaan:

Oletko tarvittaessa valmis…

a) … ylipäänsä käyttämään moista kapinetta?

b) … hyväksymään, että ase saattaa taitavamman käsissä kääntyä sinua itseäsi vastaan?

c) … elämään sen kanssa, että vahingoitat toista ihmistä pysyvästi?

d) … kantamaan teon lailliset seuraukset?

e) … johonkin vielä pahempaan?

Häläri!

*****

Nää nyt tuli ekana mieleen noista huonoista puolista. Täytyy sanoo, et ite en ainakaa kuvittele olevani iha niin kova jätkä, et kanniskelisin teräasetta ympäriinsä. Onneks on pirun nopeet kintut…. Tän sanottuani, voisin heittää ilmoille nyt mielestäni parhaan laillisen vaihtoehdon:

–

Jos olisin nainen, tai mul olis tyttöystävä atm, ostaisin sille (tai no miks en itellekin) ehdottomasti tämmösen 115dB:n signaalilla varustetun henkilökohtaisen hälärin. Ääni kantaa 1-3km, mut koska se on ”kohdistettu”, ei se kaikeks onneks vahingoita käyttäjäänsä. Pieni, näppärä ja käytettäes varmasti huomiota herättävä vekotin. Meh likes.

Nyt haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Onko vaaratilanteista omia kokemuksia? Jos, niin miten siitä selvisit, vai selvisitkö? Miten sinä suojelet itseäsi pimeällä? Vinkkejä, kritiikkiä, kommenttia!

–

Ja seuraavasta vaaranpaikasta kirjoittelen vähän myöhemmin vielä erillisen entryn. Turvallista päivää, tyypit! 🙂

Migreeni

Blaaah, koko eilinen meni iha perseellee ku puski jotai migreeniä, ei ees mitkää napit auttanu. Makoilin koko päivän vaan pimees ja välil nousin käyttää mitsuu ulkosalla. P-man kävi onneks sen kans pitemmän lenkin, kiits siitä! 🙂

Mistä tulikin mieleen… ei oo siit Norasta volpino italianoineen kuulunu mitää. 😦 Se on jo varmaa unohtanu et pyysi mua treffeille. Se siis lupas ottaa taas tarkemmin yhteyttä mut eipä oo kuulunu mitää. Jotenki menny luotto naisiin. Kertokaa mulle onko ees olemassa fiksuja, kunnollisii, luotettavii ja takuuvarmasti heteroit naisii? Vai asuuko jokases tytsäkkees vähintää joku piilobisse? 😉

Boner city!

Nyt on ihan pakko paljastaa koko kansalle millasia ihmisiä manselassa oikeen asuu. Täs yks päivä mitsun lenkityksen yhteydes bongasin tälläsen ”komeuden” parkista. Oli pakko ottaa kuva, vaik kesti taas muutaman päivän et sain aikaseks uppaa sen tänne. Onhan toi vani iha vitun ruma mut samal aika äijä. Ilmottautukaas boner cityn pojat meille, niin voidaan hioo kauppaa… toihan olis jonten tervetuliaislahjana aiva loistava, vai mitä sanotte? 😉

Boner city

Koira, aamulenkki ja kaatosade

Jokainen koiran, etenkin pitkäkarvasen/paksuturkkisen koiran omistaja on satavarmana seissy lukemattomii kertoja kaatosatees miettien miks ei vaan tullu hommattuu kissaa. Oke, keksin lukemattomii syitä miks koira vaan on nii ylivertanen ja miks en ite ikinä ottas kissaa. Eihä niis juur oo muita hyvii puolii ku se, ettei niit tarvii lenkittää.. enkä ny tiiä onko sekää loppupeleis hyvä puoli. 😉 Hmm, ny karkas ajatus. 

 

Sateesta piti puhuu. Joku aika sit siis tultiin Mitsun kans tuolt semikaatosateest. Onneks mitsu ei oo pörrösintä mahdollista rotua tai ees laivuriks pörrönen, mut kyl se märkä silti oli ja tassut tietty kuraset ku piti nuohoo joka ainoo lätäkkö. Se on nii onnessaa tuol satees, ite en iha nii paljoo. Mut parempi kai noin päin ku et koira vihais/pelkäis vettä iha hullusti ja sit ku tuol kuitenki kastuu/kurastuu, nii se suihkuttelu olis sit yhtä helvettee. Mitsu kyl antaa iha hyvin tarvittaes suihkutella. Oon vähä miettiny et pitäskö hommaa sille joku kurahaalari, sellane koko body. Sais rypee lätäköis iha niin paljo ku haluaa mut pysyis ees suht puhtaana. Onko kellää ehdotuksii mallista tai merkeistä? 

 

Tosin toi musta turkki antaa sentäs jotai anteeks. Toista se on Noran volpinon kans. Äh, mistä tuliki mieleen et tuskin treffataa tänäänkää ku keli on noinki paska, epist. 😦 Ny karkas taas ajatus jonnekin… joku pointti mul oli viel. 

 

NIIII, mikrokuitupyyhe. Aiva loistokas märän ja kurasen koiran kans. Imee veden ja vähä niit paskoikin ja meinate nopsaa! Ja sit liina itessään kuivuu tosi vikkelää. En ny muista mist omani ostin, mut vastaavii löytyy ainaki clasulta ja halvemmal ku mitä ite maksoin. Selailin meinaa clasun kuvastoo äsken källi ideoit viritelles ja sattu tulee vastaa joku tollanen lemmikeille suunnattu mikrokuitupyyhe. 

http://www.clasohlson.fi/Product/Product.aspx?id=68819205 

 

Suosittelen, kyl se vaa wörkkii, pysyy täälki villa testoksen lattiat puhtaina! Mut nii, jos jollai on ideoit siit koirien kurapuvust, niin ehdotuksii ja vinkkejä otetaa vastaan! 🙂 Ny vois lämmin suihku tehä terää.

 

Mukavaa päivää tyypeille!

Panostus palkitaan!

Kokemuksel voin kertoo pörrösen koiran lisäävän muijien kiinnostuskerrointa jätkien suuntaan. Jos hihnan pääs on söpö hauveli, enemmistö muijil herää sisäl joku random hoiva-ihkutus-vietti. ”Awww, vitsit on söpist ku isol miehel on pieni koira”. Ja kylhän se näin on, perkele! Ainaki 5x varmuudel muijat ottaa jotain kontaktii koiran kans lenkkeilevään, ku sit keskenää maleksivaan kundiin.

 

Neljä vuotta sit sain mitsun faijalt porukoiden eron ”hyvittelynä” ja siit lähtien oon pistäny merkille ton koiran viehätysvoiman. Kokemattomana poikana aattelin noihin aikoihin panostaa asiaan ja kahlasin koirakirjoja läpi oikeen urakalla ja opettelin eri rotuja ja niiden määritelmiä, väriyhdistelmii ja insideläppii, jotta voin sit pätee tietotaidollani… naurakaa vaan, mut taas tänää sain huomata et sekin panostus kannatti!! 

 

Varsin hottis brune tytsäke (sanotaan Nora) pysähty lenkillä heittää läppää ja tietty lässytteleen myös Mitsulle. Noralla oli itellään pieni valkonen koira, jonka tunnistin semmoseks vähä harvinaisemmaks roduks ku volpino italiano. Näyttää siis ihan identtiseltä japaninpystykorvan kans, minkä porukka helpommin tunnistaa. Eroo ei perus silmä huomaa, mut MEITSIPÄ huomas. Arvaa valahtiko tytsäkkeen naama maireeseen mut samal hämmentyneeseen hymyyn, ku aloin selittää tarkemmin rodun alkuperästä ja levinneisyydestä ympäri maailman?! 

 

Ja kyllä, ekat scoret tipahti samas hetkes meikäpojan tilille ku Nora ehdotti koiratreffei! 😀 Vaihettiin numeroita ja katotaa huomisest alkaen kelin mukaan millon olis sopivat hetki…täl viikol kummiski. Täst se lähtee, pitäkää peukkuja!

 

Tää on ollu kyl loistava päivä! Treffikutsu ja onnistunu källi (muistakaa lukee p-manin entry ”Ponit valjaisiin”)… meitsi diggaa! Ny taidan lähtee parin kaverin kans yksille tai kaksille. Hyvvöö iltoo tyypit! 🙂