Enkeleitä ja demoneita

Mun kiihotuskäyräni laski pakkaselle, kun törmäsin tänään Enkeliini porraskäytävässä. Tai siis entiseen enkeliin, nykyään vaan naapurin lesken sukulaiseen, sen enempää mehustelematta. Tyylikkäästä ja seksikkäästä vosusta ei ollut enää tietoakaan, vaan rapussa seisoi tavallisen näköinen lyyli. Tai ennemminkin voidaan puhua rupsahtaneesta ja tyylittömästä typystä. Niin se ulkokuori pettää. Armoton totuus iski vasten feissii, kun näin ex-söpöliinin naturellina. Meikittömänä valtavissa silmäpusseissaan couperosa-ihossaan ja tuulipuvussaan postaillut leskin tyttärentytär oli kuin kuka tahansa B-luokan mimmi yliopistolta. Mistään mallitypystä ei voinu puhua enää samassa lauseessa. Natural-look on joillekin julma.

Luulin jo hetken kohdanneeni jotain todella erityistä, mutta joutsenesta kuoriutuikin ruma ankanpoikanen ja meikäpoikaa ei semmoset tipuset kiinnosta. Joo, joo, joku alkaa ny taas ruikuttaa, et ”sielukkuus” ja ”sydän” on The Juttu, mutta entäs jos nekään ei sytyttänyt? Päinvastoin. Nainen oli kaikinpuolin luotaantyöntävä. Toivoin todella jälkikäteen, että meidän keskustelut ois jäänyt pelkkään tervehtimiseen, mut muijapas oli varsinainen hölöttävä takiainen. Jubailtiin käytävässä väkinäisistä aiheista (koirista ja leskestä) about 20 minsaa ja se riitti osoittamaan, että tydy oli paitsi ruma ja tylsä myös tyhmä.

Niin, ja tosiaan aivan hirvee papupata. Väkisinpuhuja, tikusta-asiaa-tyyppi, ihmiskonekivääri, holottaja. Ihminen, joka puhuu toisen päälle, on jotain NIIN rasittavaa. Samoin kuin sellainen tyyppi, joka puhuu, vaikkei sillä ole oikeesti mitään mielipidettä tai tietoa koko asiasta. Silloin kannattais vaan olla hhiljaa tai liuta pois. Ihan sama, mitä aloin sepustaan typylle, se käesti mun puheen päälle. Eikä sekään vielä vituttanut riittävästi, vaan kaikista eniten ärsytti se, kuinka muikki leikki fiksumpaa ja sivistyneempää, mitä todellisuudessa oli. Kun esittelin sille innoissani ostamaani Obama Barackin kirjaa, neiti kysyi vakavalla naamalla, onks kirjoittaja joku koristähti. Just. Tummaihoinen = koriksenpelaaja. Näinhän se meneekin, joo, joo…

Taivas, se kimitys, mikä siitä lähti. Jotain iha kamalaa. Mun Enkelistä kuoriutui vinkuva demoni. Mitään kukaan voi ees puhua noin korkeelta? Piipittävä kotkotus sattui oikein korviin. Aattelin mielessäni, että toivottavasti toi muidu ei oo semmosessa ammatissa, missä tarvittais uskottavuutta. Tuolla ujelluksella sitä ei saa keneltäkään. Vaikea kuvailla jonku ääntä, mutta parhaiten osuu kombo pullasorsan kaakatus, ali- ja epävireinen viulu ja äänihuuliongelmainen jodlaaja. Ei se ollut ihminen enää.

Mikä helvetti siinä on, että ihmiset näyttää täydessä tällingissä iha joltain muulta, mitä ne sit oikeesti on? Ja niin monet naiset on hottiksia, kun ne pysyy alapään availussa. Yläpään huulet suoltaa valitettavan usein hirveetä paskaa. Pakko hyväksyä, että kaikki mikä kiiltää, ei olekaan kultaa ja että naisen kohtaaminen lenkin jälkeen ”luonnonkauniina” voi suistaa tämmösen estetikkomiekkosen päivän rateiltaan.  Mä tahdon AIDON naisen! Päältä ja sisältä kauniin. Missä te ootte? Kai tähän maailmaan ny yks muikki, jolla ois sekä älyy, tyylii ja sydäntä, mahtuu? Please, ilmoittautukaa Villa Testoksen alfaurokselle.

Moro ny!