Syyt ja seuraukset

Jahas, jahas, jahas. Nyt on sitten tullut jutskattua Jennan kans pienen eroa seuranneen hengähdystauon jälkeen. Juhannuksen pippaloissa se tosiaan meni sit sekoileen mun luokkakaverin kans ja kehtas viel pistää mun syyks. Menin siis eilen käymään sen luona ilmoittamatta, kun tiesin sen olevan kotona. Ajattelin, ettei se ehtis keksiin mitään turhia tekosyitä, vaan vois kaikessa yllättyneisyydessään olla jotenkin jopa välitön ja aito. Näin kävi. Tosin nyt tuntuu tosi typerältä, että ees halusin kuulla todelliset syyt. Oli meinaan aiiiiika arsesta ja sai vääntää kahden tunnin ajan ennen ku sain mitään koko muijasta irti. Ja sit kun vihdoin jotain irtos…….

Ensinnäkin… oon kuulemma vouhottanut liikaa vauvoista ja lapsista sen jälkeen ku mulle huhtikuulla syntyi pikkuveli (joka saa muuten nimen viikon päästä). Eeeeh, eikö muka oo normaalia, että innostuin ku näin ekaa kertaa pikkuveljen ja yleensäkin mini-ihmisen lähietäisyydeltä??!!! Ilmeisesti ei. Jenna veti kauheet kilarit nytkin ja sanoi, ettei oo valmis äidiksi eikä tiiä olisiko hänestä ees ”koko hommaan” ja jos niin ei ainakaan vielä kymmeneen vuoteen ja että se ei kestä, että mä painostan sitä?! .___.

Se, että innostuin tuplaveljeydestäni reissun jälkeen, ei tarkoita, että tarttisin oman sinappikoneen tähän ja nyt. VAD F–?! Enkä mä mielestäni oo sanallakaan puhunut mitään siihen suuntaan. Ja nyt ku on lukenut noista lasten katoamisista (ja tänään onneksi myös Ristiinan tapauksessa löytymisistä) niin tuntuu omien lasten hankkiminen entistä kaukaisemmalta. Liikaa vastuuta, pelkoa ja huolta. Eniten ärsyttää se, että Jenna sai myös mut epäileen tolla paskallaan sitä olisko mustakaan ikinä vanhemmaks.

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen.

_

No mut tää oli vaan yksi asia. Toinen asia juhannus-friikkaukseen oli niinkin yksinkertainen kuin se, että olin sanonut Jennalle rakastavani sitä. Se oli ilmeisesti liikaa, väärin, julmaa ja ties mitä, kun sen tiimoilta neiti koki oikeudekseen säätää mun luokkakaverin kans ja tiesi vielä, että näkisin koko tilanteen. Tiesin joo, että se friikkaa helposti ja on ehkä vähän sitoutumiskammoinen, mut että näin paljon? Ilmeisesti. Tuli vaan entistäkin paskempi olo, kun se ei oo ees yrittänyt pyytää anteeksi. Mä en aio pyytää anteeksi sitä, että kerroin sille tunteistani tai siitä, että oon iloinen pikkuveljestä.

Joopa joo. Näin täällä. Mitäs muille kuuluu? 🙂

Tukalia tunnustuksia

Piimänistä ei tule isä. Ei tuu, vaikka haluaisinkin. Ei ainakaan Julian kanssa. Käytiin Julian kans läpi tätä kortsun hajoamista ja olin aistitivina, että mimmill ei ollut kaikki hyvin. Tavallaan se nauroi tolle paskalle säkälle ihan niinku mäkin, mut jotenkin sen silmistä paistoi sellainen kummallinen epävarmuus. Kysyinki et aiheuttiks ne jälkiehkäsyt pahan olon vai tuliko muuen vaan henkinen morkkis, mut ei kuulemma.

Vähän aikaa meni sit iha normaalisti. Mä puuhailin työjuttuja koneella ja Julia preppas koulumatskui lentohommii varten. Normaalisti tommoinen hiljaisuus yhdessä ollessa ei oo ollut mitenkään ahdistavaa, mut nyt se oli  Julia vaikutti siltä, et ois halunnut puhua m muttei selkeesti uskaltanut. Huokaili erikoisesti isoon ääneen ja nyyhkytti sillain snadisti. Illalla kumottiin ruuan kans pari pulloo punkkuu ja mimmi sai suunsa auki ja lateli kovia faktoja pöytään.

Julialla on ollut lapsena imusolmukesyöpä, mistä hän on oarantunut kuulemma täysin. Mä en todellakaan tiennyt tätä sairashommaa! Joskus ihmettelin, miks mimmi oli koulustaki pois pitkiikin aikoja putkeen, mut en mä mtn kysellyt. Olinhan mäkin faijan työn takia milloin missäkin päin maailmaa. Julia kertoi ettei ehkä voi saada lapsia ollenkaan. Kuulemma sädehoidot on voinut aiheuttaa pysyviä muutoksia sukusoluihin tai jotain tonne päin. Mahdollisuus saada oma lapsi oli muistaakseni jotain 10 prossan luokkaa. Mut koska se on olemas, niin ehkäisyhommat pitää olla kunnossa.

Aika paha. Kysyin tietty miksei ole kertonut mitään aikaisemmin, kun tietää, että mä olen myös ystävä ja aina oon antanut tukeni Julialle, oli ne huolet mitä vaan. Ei ollut uskaltanut, koska pelkäsi meidän jutun loppuvan siihen. Tavallaan Julia on oikeessa, koska itte haluun ehdtonmasti perheen, joskus hamassa tulevaisuudessa  Ja mistäs sitä tietää, voiko ittekään saada sitä mitä haluaa.

Mut tosi hankalan tilanteen lykkäs päälle! Ja ku mun oli pakko öähtee himaan, ei saatu tätä puituu kunnolla loppuun asti. Julia ois tulossa Testokseen ens v-loppuna, niin sit täytyy jutskata enemmän. Mut aikamoisii ylläreitä se elämä aina eteen tuo. Voin vaa kuvitella, kuinka paskana Julia on tosta, koska se on niin äitityyppi, ettei moni oo. No turha näitä vielä on funtsii, koska ei lapsijutut tuu kuuluun elämään vielö piiiiiiitkään aikaan. Mut kyllähän tää varmasti meidän paisuhdetta, jos tää ny sellainen sit kai on, tulee muuttamaan.

Moro nyt kaikille ja tähän väliin hiukkasen rautaa kehiin niin unohtuu maalliset murheet! 🙂

Huijaamalla lapsia – Näin säästyt pakkoisyydeltä, mies!

Jatkan vielä aralla aiheella, eli äitiyspakolla. Kävin tosiaan viikonloppuna kanssa treffeillä ja meillä oli oikein mukavaa, ainakin 40 minuuttia. 😉 Tämän jälkeen muija pamautti, että haluaa lapsia mahdollisimman pian, ja tiedusteli mun suhtautumista asiaan. Sick! Mun suhtautuminen kävi varmaan selväks, koska feidasin muijan Facesta ja puhelimesta ja välttelen joutumasta samoihin bileisiin jatkossakaan. Sekopää, muttei suinkaan ainoa! Seija, mun pitkäaikainen exä, ”unohti” syödä pillereitä muutaman kuukauden. Luojalle kiitos, ei ollut meitsin pojista yksikään riittävän hedelmällinen! Tai mistäs minä tiedän, kumpi meistä ei toiminut. Mutta hyvä näin, koska ollaan siis erottukin jo!

Jubailtiin Tiinan kanssa tästä pakonomaisesta lapsen hankinnasta, ja Tiina kirjoitti aiheesta myös pelottavan jutun. Luin kauhukseni, et toi pillerien jättäminen ois yleistäkin! Herra isä sentään!!! Siis ootteko tosissanne naiset, että tiedätte useammanki mimmin, jotka moista harrastaa? No hyi vittu. Kuinkakohan monelle äijälle tulis mieleen puhkoa kortsut ja vaihtaa vaikx pillereiden tilalle jotain samannäköisii vitskui, ku haluaa niin kovasti isäksi? Vai onko se sit niin kuin Mntt kommentoi, et miehet hankkii rooliin sopivan/suostuvan naisen keinolla millä hyvänsä. Eikä muijasta niin viis, kunhan saa lapsen. Ei kyllä meitsin kaveripiireissä onneks ole tommosta huomattu.

Nyt ku oon selvinny alkujärkytyksestä, haluan antaa meidän kakslahkeisten veljeskunnalle muutaman neuvon ja muistutuksen.

Miehet, on olemassa naisia, jotka ovat:

1. Katalia.
2. Kieroja.
3. Itsekkäitä.
4. Pimahtaneita.
5. Vastuuttomia.
6. Hyviä huijareita.

Miehet, me voimme kuitenkin suojautua:

1. OKMA = Omat Kortsut Mukaan Aina
2. Vahdi kortsuja 24/7, myös nukkuessasi ja naiskennellessasi
3. Älä anna naiset istua esim. syliisi ilman, että tarkastat, ettei hänellä ole nastaa tai nuppineulaa takataskussa!
4. Laukea varmuuden vuoksi vaikka seinälle! (Tää ei kyl ole sit mikään real ehkäisytapa, ettäs tiedätte nuorimmatki klopit!)
5. Katso, että nainen ottaa pillerin nähtesi ja kurkista vielä kielen alle ja ikeniin!
6. Tsekkaa, että pillerissä on sama tunnus, kuin, mitä lääkepakettissa. Ainaki mun muijalla oli semmonen samanlainen kuvio, mistä saattoi vähän päätellä, mitä tabuja siinä liuskassa oikeesti oli. D-vitamiinit voi muistuttaa hämäävästi e-pillereitä!
7. Hamstraa vessaan raskaustestejä ja sano naiselle, ettei vedä vessaa pissalla käytyään, koska sinäkin olet vielä tulossa. Mutta et suinkaan hädälle, vaan näytteenottoon. Nerokasta. 😉 😉
8. Älä anna kullin viedä miestä ja painele menee ilman ehkäisyä!
9. Jos vahinko sattuu – siis OIKEA vahinko – ota ainakin sinä vastuu omasta osuudestasi, äläkä sorru samaan keplotteluun, kuin nuo juonittelijat.
10. Jos riskit tuntuu vieläkin liian suurilta, ala munkiksi tai sterilisoi itsesi.

Morjens! Olkaa valppaita ja valveutuneita miehet…

Äideistä parhain

Luin eilen hupaisan kirjoituksen hirmuäideistä Tiinalla on asiaa -blogista: http://tiinallaonasiaa.blogspot.com/2009/11/aidit-haloo.html

Tää tsyby hallitsee sarkasmin. Hän osaa kirjoittaa röyhkeän rehellisen aidosti, mutta olla silti haukkumatta ihmisyksilöitä tai menemättä henkilökohtaisuuksiin. Mimmi pureutuu sen sijaan ilmiöiden ja asioiden kritisointiin, ja varsin taidokkaasti sen tekee. Tällä kertaa Tiina käsitteli ärsyttäviä äitejä. Jep, jep. Niinkuin tonne kommailinkin, meitsillä on noista mammoista paljon kokemusta. Mikä siinä on, et osa munkin kavereista on muuttunut kaikkivaltiaiksi lapsen saatuaan?!

Tädit tuijottaa omaan ja lapsen napaan, ja kuvittelevat voivansa tehdä mitä vaa, missä vaa ja välittämättä muista ihmisist. Tarkkailin tätä jumalankuvan leikkimistä Lielahden perhehelvetissä. Oiva paikka, koska Citymarketissa oli vaipat tarjoukses ja käytävät pullollaan kärryillä ja rattailla ralliautoilevia äitejä. Pari kertaa meinasin menettää varpaat, ku äidit huristeli mun yli hirveellä kiireellä mielipuolinen virne kasvoillaan. Tuntui vähintään siltä, et jaossa oli universumin viimeinen kakkariepulasti.

Eikä ne ole ainoastaan äidit, jotka tunaroi, vaan myös lapsukaiset. Mutta tässäkin tapauksessa vastuu on vanhemmilla. Todistin, kuinka nämä elämän pienet ihmeet keräili kärryt pullolleen kaiken maailman häröi tavaroita, joita mammat sit samalla tahdilla nakkeli mielivaltaisesti pois milloin mihinkin hyllylle. Yksikin muija jätti jauheliha- ja makkarapaketit leluosastolle. Sinne pilaantumaan ja haisemaan. Vaikkei lapsilta voi vaatia vastuullisuutta, aikuisilta voi. Mut auta armias, jos meet sanomaan näille äideille jotain lasten räävittömästä käytöksestä, sitä tulee käkättimeen ja lujaa. Villipetoa ei pysäytä mikää, kun hän suojelee jälkikasvuaan maailman pahuudelta. Kun iso kita aukeaa, siitä näkee peräsuoleen asti.

On kyllä omalla tavalla hellyyttävää, kuinka skitsosti äidit pitävät vesojensa puolta. Myös siinä tapauksessa, että lapsi on tehnyt väärin. Etenkin ravintolassa saa todistaa tämmöisiä vääntöjä. The Grillissä, joka nyt ei muutenkaan ole perheravintolaidylli, about parivuotias tuittupää nakkas meidän pöytään lihapullansa komiassa kaaressa, eikä mutsi ei ees vaivautunut kieltämään. Päinvastoin, naureskeli ku hauskimpaakin stand-uppii kattoessa. Kävi sentään hakemassa pullat pois pöytälevyltä pyörimästä. Kun lapsen isä sit yritti huudella jotain anteeksipyynnön tapaista, ni muija alkoi sättiä miesparkaa hirveeseen ääneen. Sopersi jotain, et meitin Tiivitaavi on uhmaiässä ja tällainen on normaalia. No ei kyllä ole.

Se, että ihmisellä on lapsi, ei oikeuta häntä erityiskohteluun kaikessa. Mut näin nämä hirmumammat tuntuvat kuvittelevan. Niin rasittavaa. Niin karseeta. Onneks isien näkee sentään käyttäytyvän suht järkevästi pienten kekaroidensa kanssa. Ilmeisesti puuttuva äidinvaisto sen mahdollistaa. Keep going papat. Teitä tarvitaan tässä maailmassa enemmä ku uskottekaan.