Syyt ja seuraukset

Jahas, jahas, jahas. Nyt on sitten tullut jutskattua Jennan kans pienen eroa seuranneen hengähdystauon jälkeen. Juhannuksen pippaloissa se tosiaan meni sit sekoileen mun luokkakaverin kans ja kehtas viel pistää mun syyks. Menin siis eilen käymään sen luona ilmoittamatta, kun tiesin sen olevan kotona. Ajattelin, ettei se ehtis keksiin mitään turhia tekosyitä, vaan vois kaikessa yllättyneisyydessään olla jotenkin jopa välitön ja aito. Näin kävi. Tosin nyt tuntuu tosi typerältä, että ees halusin kuulla todelliset syyt. Oli meinaan aiiiiika arsesta ja sai vääntää kahden tunnin ajan ennen ku sain mitään koko muijasta irti. Ja sit kun vihdoin jotain irtos…….

Ensinnäkin… oon kuulemma vouhottanut liikaa vauvoista ja lapsista sen jälkeen ku mulle huhtikuulla syntyi pikkuveli (joka saa muuten nimen viikon päästä). Eeeeh, eikö muka oo normaalia, että innostuin ku näin ekaa kertaa pikkuveljen ja yleensäkin mini-ihmisen lähietäisyydeltä??!!! Ilmeisesti ei. Jenna veti kauheet kilarit nytkin ja sanoi, ettei oo valmis äidiksi eikä tiiä olisiko hänestä ees ”koko hommaan” ja jos niin ei ainakaan vielä kymmeneen vuoteen ja että se ei kestä, että mä painostan sitä?! .___.

Se, että innostuin tuplaveljeydestäni reissun jälkeen, ei tarkoita, että tarttisin oman sinappikoneen tähän ja nyt. VAD F–?! Enkä mä mielestäni oo sanallakaan puhunut mitään siihen suuntaan. Ja nyt ku on lukenut noista lasten katoamisista (ja tänään onneksi myös Ristiinan tapauksessa löytymisistä) niin tuntuu omien lasten hankkiminen entistä kaukaisemmalta. Liikaa vastuuta, pelkoa ja huolta. Eniten ärsyttää se, että Jenna sai myös mut epäileen tolla paskallaan sitä olisko mustakaan ikinä vanhemmaks.

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen.

_

No mut tää oli vaan yksi asia. Toinen asia juhannus-friikkaukseen oli niinkin yksinkertainen kuin se, että olin sanonut Jennalle rakastavani sitä. Se oli ilmeisesti liikaa, väärin, julmaa ja ties mitä, kun sen tiimoilta neiti koki oikeudekseen säätää mun luokkakaverin kans ja tiesi vielä, että näkisin koko tilanteen. Tiesin joo, että se friikkaa helposti ja on ehkä vähän sitoutumiskammoinen, mut että näin paljon? Ilmeisesti. Tuli vaan entistäkin paskempi olo, kun se ei oo ees yrittänyt pyytää anteeksi. Mä en aio pyytää anteeksi sitä, että kerroin sille tunteistani tai siitä, että oon iloinen pikkuveljestä.

Joopa joo. Näin täällä. Mitäs muille kuuluu? 🙂

”Mä haluan lapsia kahden vuoden sisään”.

Kävin tänään semi-treffeillä oikein lupaavalta vaikuttavan tytön kanssa. Yritysmyyntipäällikkö, toimintaterapeutti, extremeurheilija ja ns. kypsä aikuinen nainen! Tunnetaan vuosien takaa työkuvioiden kautta. Muija seukkas TOSI kauan sitten mun ex-työkaverin kanssa. Luulin, että pari oli tosi onnellinen, mutta oonhan mä luullut muutakin, joka ei pidä paikkaansa. Todellisuudess äijä oli raskas tapaus: narsisti. Ai että, ukko osas salata ton ongelman ni täydellisesti! Meikäl on kuitenki aika hyvä ihmisvaisto, mutta en osannut yhtään epäillä, että ukolla ois kuuppa aivan sekaisin. Hoiti työnsä moitteettomasti, oli kaikille aina perusystävällinen ja vaikutti siltä, että palvoo rakastansa.

Pari seukkais muutaman vuoden, kunnes joskus känni-iltana tää naisfrendini sai vihdoin suunsa auki ja kertoi, mitä kulisseissa tapahtuu: sairaalloista mustasukkaisuutta, eristämistä kaikista sosiaalisista kontakteista ja lopulta fyysistä väkivaltaa. Pahimpina hetkinä mimmi oli saanut ensin turpaansa ja lopulta joutunut karkaamaan omasta kodista puolipukeissa läheiselle nakkikiskalle soittamaan poliisit taloon, jota äijä oli alkanut pistää systemaattisesti paskaks. Ja mikä oli yleensä syy? ”Sä oot nainu tässä talossa muita miehiä ennen mua”.

Hmm… Ai jaa, ihanko totta, että kylmekybänen mimmi ois ehkä joskus harrastanut seksiä ennen ko. miestä? Mä niin luulin, että kaikki naiset on nunnia avioliittoon asti.

No joo… Se siitä taustasta. Luulin todella, että mimmi ois päässyt tässä viidessä vuodessa yli exästä, mutta nähtävästi ei. Paitsi, että hän oli hirvittävän epävarma ja alistuvainen, hänelle oli iskenyt ikäkriisi ja äitiyspakko. Oltiin istuttu ehkä tunteroinen, ku muija pamautti jauhot suuhun kertoessaan, ettei aio alkaa suhteeseen, jossa mies ei halua lapsia! Hän kuulemma aikoo tehdä lapsia parin vuoden sisään, ja siihen pitäis sitten mukautua, jos hänen kanssaan haluaa ikinä olla. WTF? Niin tuttua puhetta mun ikäkriisissa rypeneen exän Seijan suusta!

Voitte arvata, ettei sit iskenyt tommoinen kommentti ensitreffeillä.Jotenki ämmä kuvitteli, et se vois niinku pikakelata suhteen siihen vaiheeseen, että mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Ja se mikä eniten ällötti, oli sen asenne. Iha ku niitä lapsia niin vaan sormii napsauttamalla tehtäisiin. Tuttavapiiriss on niin monta vuosikausia lapsia yrittäneitä pareja, että tommonen asenne tuntui aivan saatanan oudolta.

Kaikki naikkosen jutusstelu pyöri tulevaisuuden, lapsien ja äitiyden ympärillä. Aivan sama mitä yritin kysellä tai kertoa, teemaksi palasi jossain vaiheessa perheen perustaminen ja mielellään NYT HETI ja SAMANTIEN. Mä ystävällisesti vihjaisin tästä lapsikommentista tyttöselle, ja sehän otti tietty perunan nenään. Ajattelin, et ollaan kuitenki kavereita vuosien takaa, niin voisin hyvin antaa vähän miesperspektiiviä asiaan. Tarkkaan ottaen sanoin ihan suoraan, että jatkossa ei varmaan kantsi ensitreffeillä kertoa perhehaaveistaan noin tarkasti ja ilmoittaa vielä alustavaa projektisuunnitelmaa aikatauluineen, kuinka hommassa edettäisiin. Mimmi ei ottanut kuuleviin korviin pikkuvihjeita, vaan itsepintaisesti alko jankata, että mä oon sitoutumiskammoinen ja liian nuori hänelle… Niinpä niin.

Semmoiset treffit tänään. Tapaamisemme kunniaksi poistin muikin FB-kavereista ja toivotin tekstarilla onnea isän etsintään tulevaisuudessa. Hiukkasen alkoi ahdistaa… Kovinkaan moni ei ole valmis kuulemaan ensitreffeillä tommosta settiä. Nopeesti karkuun vaan, sanon mä. Tsiisus, mitä sakkii tähä maailmaan mahtuu. Missä on ne aikuiset naiset, joilla ei ole ikäkriisiä eikä pakonomaista tarvetta hankkia kersoja ensimmäisten kuukausien sisällä tapaamisesta…

Morooo!

Seksiä, paskaa ja yksityisjetti

Huhhuhhuhhuh. Venähti sit HIEMAN tää kotiinpaluu (ja olis venähtäny vieläki pitempään, ellei faija olis lennähtäny yksityisjetillä roomaan .. tästä alempana lisää). Jumalauta koulutki alkaa iha just… alkaakohan se huomen vai koska, ei miiitään hajua. Ja jäbät on tääl varmaa meitsin poissaolles polttanu kaikki tärkeet paperit kostona ku ei niit mistää löydy prkl… pieni tuskahiki ja krabbe. Tyylikkäästi jetis vedettii kotimatkaperseet.

 

Mut nii, pieni kertaus reissusta. Meitä oli liikentees kolme: mä, jukkis ja make: pari muuta jäi viime hetkil pois reissusta. Mentii siis eka laival saksaan ja sieltä lähettii kiemurtelee siksakkii junilla ja busseilla kohti etelää. Reissun paino oli pienes budjetis, eli snadien nyssäköiden plus skedejen kans oltii liikentees, eikä ollu tarkotus maksaa erikseen yöpymisistä, ainakaa ite. Se onnistuki enimmäkseen. Junailtiin meinaa öisin aina maasta toiseen ja siel kyydis si kunnon koomat. 🙂 

 

Selostan ny vaa nopsaa maat ja merkitykselliset paikkakunnat, ja keskityn enempi loppureissuun. Kyselkää si jos tarkemmin kiinnostaa reitit. Elikkäs: Saksasta matka jatku puolan, tsekin ja slovakian kautta itävaltaan, wieniin, jossa tapahtui reissun ensimmäinen käännekohta. Meitsi tapas ihanaisen NAISEN, Sabinen! Kysees oli itävaltalainen, mut italias asuva mua pari vuotta vanhempi plikka. Tutustuttiin paikallises yökerhos ja siinä pienes sieväs Sabinen ehdotus lähtee sen mukana Italiaan kuulosti hyvinki houkuttelevalta. Tää oli lauantai-ilta ja laatuaan ensimmäinen ku jäätiin mestoille yöks, eikä reissattu. Sabine oli itävallas työmatkal ja sil oli siel asunto. Päästii sinne yöks ja täytyy täs ny iha pikkasen kuuluttaa: MEITSI SAI!!!!!! Kyyyylläääääää. Ei oo väärin… kuivaa kautta oliki jatkunu aina Karsu-kaudesta asti. Ja en ees kehtaa täs kerrata kuinka kauan siit on aikaa. Noh, yhdyn kuitenki p-manin vertaukseen etnasta: räjähdysaltista aluetta down there. Mut olipa autuasta ja plikka oli tyytyväine kerta oli viel aamullaki sitä mieltä et meidän pitäis lähtee sen mukana italiaan.

 

Tos vaihees aloin jo pyöritellä päässäni jotain iha hulluja kuvitelmia sabinen tuomisesta manselaan ja testokseen… liekö seksi vai joku ihme rakkaushuumakohtaus pistäny äijän pään sekasi. EVT. No mut kuka ny ei olis sulaa vahaa sellasen hottiksen edes. Sabine teki kyl uskomattoman ensivaikutelman. Vähä sellanen sportti/hiphop -look, meitsi diggas. Timmi kroppa (UNELMAPERSE), pituutta ~170, ruskeet silmät pitkine ripsineen, nätti suora nenä, täyteläiset huulet, siistit kulmat ja tummat pitkät hiukset vedetty korkeelle kii ponnarilla. Ja (myöhemmältä)näppituntumalta 70B etuvarustus. Päällä mimmil oli vähän sellaset löysemmät housut, toppi ja SKEITTIKENGÄT. Uijuijui. Hiphop-tyttö.

 

Mut joo, takas reissuun. Aluks tarkotus ei ollu lähtee niin kauas etelään ku italia, mut miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Onneks make ja jukkis oli iha tules ajatuksesta suunnata roomaan. No sinne mentii si parilla junal ja bussil. Ei ollenkaa paska kaupunki (ainakaa ensivaikutelmalta), täytyy myöntää. Ja hyvii skeittimestoi! 🙂 Tosin täytyy sanoo sekin et sabineen tutustumisen jälkee skeittaus jäi ehkä inasen kakkossijalle reissun aktiviteeteis, juu nou. 😉 Roomasta si varattiinki viiden tähden hotla isukin piikkiin, kiitsa isu! Ei varmaa tarvis erikseen mainita et paljo tuli vietettyä aikaa viiden tähden makkaris! Samois merkeis meniki sit useempi päivä. En valita.

 

Mut ei makiaa mahan täydeltä… tästä meinaa päästäänki hiljallee uuteen, vähemmän mukavaan käännekohtaan. Keskiviikko (12.8) aamuna sabine oli noussu mua aikasemmin ja poissa ku ite heräsin. No ei siin mitää, aattelin lähtee tsekkaa läheisee puistoon onko pojat skeittaas. Matkal puistoon törmäsin sabineen ja pieneen 2-3v lapseen ja ne oli selk…. wait, WHAT?! LAPSI. Mitä helvetee?? Mun ilme oli varmaa aika näkemisen arvonen… ja nii oli kyllä sabinenki, vaik eri taval. Se oli jotenki yhtä nolona ku teini, jonka porukat on yllättäny kuksimasta.. mut se ilme myös paljasti asioita. Ei auttanu vaik se kuinka yritti selittää muksun olevan siskon lapsi. En uskonu ja aika pian muksu sit paljastikin kun kyseli jotain ”mamma_blaablaa_italiajargonia_tähän”. Jepjep. Ja kaiken kruunas se, ku hetken ihmettelyn jälkeen paikalle asteli sellanen italogigolo, joka otti lapsen syliin, antoi sabinelle suukon, kätteli mua ja kysyi selkeesti, vaikkaki italiaks et kuka oon?! En ymmärrä sen paremmin italiaa, joten ei mitään hajua mitä sabine sille selitti mun henkilöllisyydestä. Tuskin ainakaa totuutta kerta en turpiin saanu. Ei oikeestaa voinu siinä vaihees enää vähempää kiinnostaakaa. Käännyin pois, vinkkasin makelle ja jukkikselle et lähen kohti hotlaa.

 

Siellä si jumitin ja ihmettelin itekseni et miten vitus naiset voi olla noin perseestä?! Mies ja lapsi, eikä vaivautunu sit infoon aiheest. Ei mul lapsia vastaa mitää oo, mut minen iha periaatteesta koskis varattuun… hyvät morkkikset pukkas, vaik mistä olisin voinu tietää ku muija kirkkain silmin vakuuttaa sinkkuuttaan ja hehkuttaa kuinka ihanaa meil yhes on, eikä sormessakaan näkyny sormusta. Jontte olis varmaa ollu iha tules tosta paljastuneesta asetelmasta… Tosin kai tääki on pieni upgrade, et muikki on naimisis, eikä sentää vaiha nakista sämpylään, kuten eräskin nimeltä mainitsematon karsu aikonaan teki.

 

Täs vaihees elettiin muistaakseni viime viikon torstaita ja yks nihkee ylläri oli viel tulos. Jukkis syöksy meinaa kämpille tuli perseen alla ja huusi mua äkkiä apuun. Tiesin et kyse on pakko olla makesta. Joopa joo, se oli ryöstetty ja mukiloitu. Fiksu jätkä oli pitäny passia ja rahoja messis skedeparkis… cool. Mukiloinnista se selvis pienillä ruhjeilla, mut oli se aika sekasin tapahtuneesta. Tehtii kyl rikosilmotus mut ei paljo jossai italiassa paina jos ulkomaalanen käy tekemäs. Turistin omaa syytä myös ryöstetyks tuleminen ilmeisesti, ainaki semmosen vaikutelman sai. Tää episodi oli siis pääsyy siihen miks jumituttii roomaan… 

 

Tos vaihees ei olis voinu yhtää vähempää kiinnostaa jäädä samaan kaupunkiin sen paskan naisen kans. Se muute on yrittäny vähä väliä soittaa mulle, mut en oo vastannu puheluihin enkä tekstareihin, pitäköön tunkkinsa. Sama se näyttää olevan mikä maa, mikä valuutta (tosin sama valuutta kyl)… nii naiset on aina naisia. En ala. Alan harkittee vakavasti takas ruotsiin muuttoo… sieltä on parhaat kokemukset naisista.

 

Mut nii se maken passi. Soitin isukille et onko sillä jotain kontakteja tai ideoita et mitä vittua tehään ku ny kävi näin. Se oli just honkkareis työmatkal ja vähä kiireinen, nii piti venailla muutama päivä sen apua. Mut kyl sitä apua sit herukin. Meille soitti joku tyyppi sit suomen konsulaatista ja järkkäs nopsaa väliaikasen passin makelle. Ei ollu vaikeeta, ku kyseessä sentää eu-maa. Ja isäpappa lupas vielä kurvata kotimatkal rooman kautta ja poimia meidät jettiin. Loistavaa, joskus siitäki jotain konkreettista apua. Ei tarvinnu enää siksakata uusiks paskaeuroopan läpi paskafiiliksil… 

 

Tänää siis kotiuduttii aamusta ja päivä on menny täyskoomates ja sitä koulun alkamista selvitelles. Noh, alko koska vaan, nii huomen en viel oo tod menos. Pakko saada nollattua vähä. Et semmone reissu täl kertaa. Ainii… myös maken digipokkari pöllittiin samas rytäkäs, eli kuvia ei oo herumas, ellei nyt viitti laittaa jotain paskalaatusii kännykamerakuvii..

 

Jäi varmaa paljon settiä pois tästäki entrystä mut on pää nii jäässä ettei ny pysty parempaan… ja oha tää jo iha saatanan pitkä, hyvä jos kukaa pääsee loppuun asti. Siistiä jos joku jakso lukee. Se olis ny adjö, palataa asiaan myöhemmin!

 

Morot ja öitä tyypeille!

Nännipihabongaus.

Jösses. En tiiä mistä alkaa tätä järkytystä purkaa… lenkitin aamul mitsuu hämeenpuistos ja siin oli sit nainen (mahdollisesti jostai entisen itäblokin maasta) parin muksunsa kans. Vanhempi kersa oli ehkä 4-5v ja nuorempi joku 2-3v. Oon nähny ne joskus aiemminki ja sitä mutsia ei tunnu ihan kauheesti kiinnostavan mitä perheen pikku pallerot puuhastelee. Kerranki näin ku tää vanhempi poikalapsi vaan kusi johki dna-myymälän nurkkaan (ulkopuolella sentää) ja vanhemmat vaan odotteli vieres. No mut täl kertaa tää vanhempi muksu veti siksakkii tiellä ja huusi jotain randomii vastaantulijoille, mullekin. En ees erottanu yksittäisii sanoja tai tarkkaa kieltä. Suomee se ei ainakaa ollu. Ja sit se nuorempi puolestaan roikku kii mamman puskureissa…

Mistä päästiinkin ennen pitkää alkukantasuuden juurille, ytimeen ja suoraan nännipihalle. Voin sanoo rehellisesti etten oo ikinä nähny yhtä valtavii meloonei, ainakaan livenä. Vieläkin polttelee verkkokalvoja se näky. Syöpy ehkä ikuset arvet… gaaaaah. Kuppikoko oli helposti joku F tai G, eli joku seittemän A-kuppia. Mut ei siinä viel kaikki!!! Se nuorempi muksu repi mutsinsa paitaa siitä ryntäiden kohilta siihen malliin, et tipahti tissit tiskiin. FAN, kyl siin tämmösen nuoren pojan tahraton mieli sai sellasta kuraa kontolleen et ei oo hyvä tosikaan. Hämmennys oli suurempi ku poikuutta menettäes. Ei liivejä eikä mitään, voitteks kuvitella?? Mä voin nyt.