Hondan_raiskaus_raportti

Joo-o… en oo tosiaan pystyny kerään itteeni kirjottaan meidän taannoisesta salapoliisisessiosta tän aiemmin, sen verran järkyttyny aiheen tiimoilta oon ollu, kerta aateltiin ottaa se setti huumorilla ja varautua, et nähdään korkeintaan joku pulsu kusella meidän sisäpihalla. Joo, todella nähtiin pulsuja kusella, mut nähtiin muutakin. Tässä tää tulee… Pieni kertaus ensin laiskoille ja/tai huonomuistisille lukijoille:

Jätin torstaina 24.9 rakkaan Hondani vartiksi sisäpihalle ja ku palasin, nii se oli raiskattu! Molemmat peilit oli potkittu irti. Kävin sit isännöitsijän puheilla ja sain valvontakameratallenteet lainaan. Järkättiin siis kuluneen viikon tiistaina testoksen olkkariin P-manin kans kunnon kisastudio klo 2100 valvontakelojen syynäystä varten. Nalleja oli varattu mäyrällinen.

Koska oltiin juominkien ohella varattu tälle laatuohjelmalle aikaa koko loppuilta, päätettiin vähä stalkata päivän muutakin liikennettä. Opittiin uusia asioita talon ihmisistä ja siitä, et torstai 24.9 oli iha vitun härö.

Ensinnäkin alakerran leskirouva hengas KIIKAREIDEN ja muistion kans pihal aamu kasin kieppeil… MITÄ helvetee siihen aikaan näkyy manselaisen kerrarin sisäpihalla, kysyn vaan?! Pakko olla joku kyttäysjuttu… evt. No juu, päivän aikana myös pari pulsua kävi KUSELLA meidän sisäpihal ja mä ku luulin muuttaneeni laadukkaaseen taloyhtiöön… Siinä ne suunnilleen ristipissas keskenään mattotelineillä. Näin meillä… .__.

Täs vaihees kello kävi reaaliajassa puoltayötä ja nauhalla 17:22, karhuja oli uponnu jo useempi (ku päiviteltiin taloyhtiön tilannetta) ja sit päästiin vihdoin itse asiaan! Nauhalla näky selkeesti kuinka meitsi karautti valkealla hondallaan sisäpihalle muina miehinä ja hanukkaa raapien katosi as. oy Villa Testoksen syövereihin. 17:31 alkokin tapahtua ja honda menetti peilinsä ja samassa rytäkässä katosi myös sieluni peili. 😦

MUTTA… kun päästiin zoomaileen tilannetta tarkemmin, tajuttiin jopa tunnistavamme asialla ollut raakalainen. Kyseessä oli todella heikosti naamioituneena(p-man avaa sä asiaa kommentteihin mä en enää pysty tähän) viimepäivien ja viikkojen aikana vähä turhanki tutuks tullut kasa rastaa, linssejä ja kirppuja… arvaatte jo varmaan kuka?! Tadaaaaaaa, mulle tilanteesta vahingoniloisesti ilkkunut jontenvitunhippisisko!!! EI OLE TODELLISTA. Ensin se loisii meidän nurkis loputtoman pitkään, sit se menee ja jakaa P-manin mittavat lihavarannot kadulla pulsuille ja nyt tämä. Kysynpä taas kerran, et mikä ihmisiä vaivaa?? Mä en vaan voi tajuta. En voi. EN!!!!!

Mut tää mun avautuminen ei kyl oo mitään siihen verrattuna mitä Jonten suusta pääsi, kun esittelin meidän löydökset sille vihdoin ja viimein, tänään (tai siis eilen) ja se tajus hipin kaiken lisäks käyttäneen välineenä jotain jonten arvoesineitä… huhhuhh. Musta tuntuu et se saattaa jopa toteuttaa kohta ton tammerkoskiuhkauksensa. 😀 No ehkei, mut ei taida kompostikääryle enää lusmuta tääl kauaa. Jontte lähti sinne treffeilleen aika pirun äkäsenä. Ei ollu kiva väli esitellä tota sille, mut se on ollu viimeaikoina nii vähän mestoil, et oli pakko. Sorge J, toivottavasti saat tänää sitä pildee… 😉

Mut joo, täs olis ollu jo tarpeeks, vaan ”ilo” ei sentään loppunu iha näin lyhyeen…………… aateltiin siinä pikkusissa nousuissamme kattella myös päivän loput tapahtumat. Hyppään suoraan äksöniin: 20:44 SEIJA tai joku muu ihan hullusti seijaa muistuttava muikki astelee sisäpihalle, arpoo siinä hetken (koko ajan puhelimeen puhuen) ja lähtee pois. Jos se oli seija, nii mitä ihmettä se teki tääl?? Olikohan se silloinki p-manin KIRJAN peräs… saleen. 😀 En mä tajua. Tätä ollaan mietitty nyt useempi päivä jo. Hmmh. Ja pitäiskö sen ees tietää mis me asutaan? Kas kun messis ei ollu karzu kera sämpylän. Sehän oliski kruunannu torstain, 24.9. Se oli jännä päivä se.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, loistokasta viikonloppua tyypeille! 🙂

Panchosta ”mummolaan”

Pancho Villa pieksee Mäkit ja Heset

Meikäpoika on vajonnut alas. Ku kukaan ei lähtenyt mun kans syömään ulos, niin mä menin lesken luo kerjään safkaa. Mä oon sille jo ku lapsenlapsi. 😉 Ihmeporukkaa noi kaverit, ku ne väittää menevänsä huomenna duuniin ja siks ei voi haukata nopeesti hamppia Pancho Villassa. Mansessahan ei Mäkit ja Heset pärjää, koska niiden pieruburgerit ei pysty kilpailemaan Panchon mahtavien ja fiksun hintaisten annosten kanssa. (Toim. huom. Pieruburger = kun kerran pierasee taas on nälkä).

Kai toi uloslähtemisen nihkeys arkena liittyy jotenki siihen, et mun aikatauluttomassa ja stressittömässä seurassa ukot erehtyy safkojen jälkeen ”yhelle” ja päätyy punkkaa lopulta joskus aamuyöstä. Ilmanko noi niitten neitokaiset ei oikein diggaa must. Oon se työtön hampuusi, iso paha susi, joka vikittelee niiten kunnolliset ukot keskellä viikkoo harrastaa kaikkee typerää. 😉

Itseasiassa mä oon TODELLA alkanut nauttia täst vapaudestani. Toki jossain vaiheessa toi likviditeettivaje alkaa ahistaa, mut viel on erorahoi ja säästöi jäljellä. Mysteryista saa kans vähän liksaa, mut ei niillä ny rahoiks lyö. Tuntipalkka. Ja joskus ens viikol alkais sit sen PR-jutun suunnittelu. Ei oo kuulunu tosi mitää, liekö vetää puihin… Eikä oo Terveystalon muidukaan ottanut yhteyttä, mikä ny ei oo ihan hirvee menetys. Niinku aiemminki taisin miettiä, mä en oo mikää sokkotreffityyppi.

Ei muuten mutsikaan ilmotellut millon aikoo päräyttää Testokseen. Tulis ny, kun on viel rauhallista. Täytyy rimpautella ja kysellä, ettei sit vaan ilmesty kapssäkkeineen samana päivänä, kun Jontte ja Erkka. 😉 Joo, mut olin sit lesken luona safkaamassa. Iha vitu koomista! Mut me selkeesti lunastettii niillä siirtomaalohkareita muistuttaneilla pullilla sen luottamus, ja enhä mää täällä oo ees hirveesti sikaillu ny. Kyl lauantain etkot oli kuulemma kuulunut alakertaan, mut leidi ottaa tiukan setin unilääkettä, niin ei kuulemma haittaa varsinaisesti. Hyvä mummeli! Jatka samaan tabuun!

Uus paras kaveri, harmaahapsinen pikkuruinen rouva avokkaineen, koirineen ja satoine hajuvesineen on ehkä liikkisintä, mitä oon taas hetkeen kokenut. Ja mä en ihan pienestä liikutu. ylipäänsä tää koko muutto ja asuminen Testoksessa on jotain iha helvetin outoo. Siis positiivisella tavalla! Sen jälkeen ku lensin pakettitalost veks elämä on ollut elämisen arvoista. Mä oon ollut ollu onnellinen, iloinen ja energinen oma itteni. Kai se pallo jalassa painoi sit ni paljon, ettei osannut Seijan kanssa nauttia oikein mistää. Elämä oli yhtä rutiinia. No, poikain kanssa ei kyl aika tule tylsäksi. Sen sijaan ilman kundei alkaa kyl olla oudon yksinäistä. On ne aika velikultia molemmat. Tai oikeestaan me kaikki kolme. Ollaan kyl ni äärilaidoilta, mut silti homma natsaa yhteen perfekto!

Aina välil mä mietin Jonttee ja sitä, et onkohan se oikeesti onnellinen poikamiehenä täs vitun isos lukaalissa, joka on oikeesti kyl designii katost lattiaan, mut ei tääl sellast kodin tuntua ole yhtää. Mut toisaalta, mä tunnen Jonten ni hyvin, et sille on tärkeetä, et kulissit on kunnossa ja elämä on ”luksusta”. Jontte elää kuluttamisen, työn ja saavuttamansa statuksen kautta. Ja sitä ei hirveesti liikauta, et jotkut suhtautuu sen pinnalliseen elämäntapaan suht nihkeesti. Mäki olin aluks vähä skeptinen, mut sit ku tutustuttiin paremmin, tajusin, et kulissien alla on ihan fiksuja ajatuksia ja mielipiteitä.

Jontte on jontte. Mielummin Jontte Y:llä. 😉 Pitää olla siisti kämppä, autoja ja kiva pikkunen edustusvaimo. Jossei edaria, niin ainaki mukiinmenevii vakihoitoja, joita voi sit roudata erilaisis muka-tärkeiden ihmisten illoissa ku esittelykarjaa konsanaan. Duunia se painaa ku hullu ja toisaalt tuhlaa yhtä paljon, mitä tienaa. Verkostot on kunnossa vähä joka suuntaan, mitä meikä ei taas jaksa yhtään. Siis olla kaikkien kaveri. No joo, enpäs ny ala avautuu täst enempää. Ei oo kiva lukee ekana blogist, kun on kämppis ja frendi dissaa sun elämäntyyliä. 😉 Tosin, kyl se tietää, mitä mää näist jutuist ajattele. Antaa toisen elää niink haluaa ja ei anneta erilaisten näkemysten tulla meitin ystävyyden välille. Se on Testoksen poikain sanoton sopimus. Jeps, ei enempää liian vakavaa vuodatusta. Mä jatkan nyt egogooglausta, jos saisin tän savotan joskus loppuun. Luoja, että oli hyvää lihasettii mummelilla. Karjanpaistii! Aidolla reseptillä, kuulemma. Mulle ny menee liha ku liha…

Moro ny! Öitä itse kullekin. Ja nähkää unia Nataliesta. 😉 Niin, siis seksuaalisesta suuntautumisesta riippuen…

I believe in angels

Jumalauta! Perkele! Helvetti! Nyt on pojat taivas laskeutunut maan päälle. Kohtasin semmoisen enkelin rappukäytävässä, että joutui silmiään hieromaan kahdesti, ennenkuin uskoi sen todeksi! Hitto soikoo, mimmoinen muikki mua tuli portaissa vastaan. Aluks pelästyin, että se ois joku jonten mimmi, joka hakee tyyliin tavaroitaan meiltä. Siinä oiskin ollut hymy herkäss, ku mimmi ois törmännyt meitin Ponitarhaan.

Oi, joi, mikä nainen. Pakko vähän hehkuttaa. Ei tommosta joka päivä näe meitin rappusissa. Pitkät vaaleat kiharat, ihana sopusuhtainen treenattu kroppa, taivaansiniset silmät ja vahvasti grillattu iho. Tumma iho ja vaaleat hiukset yhdistettynä muotoja korostavaan pukeutumiseen tarkoittaa sitä, että olen myyty. Mimmillä oli tiukat valkoiset caprit ja erityisen coolit vihreät pikkusandaalit, joiden helmikoristeiset nöyrit ulottuivat puoliväliin enkelin lihaksikkaita pohkeita. Kenkiin sopiva vihreä avonainen toppi (jossa oli uuman korkeudella muuten samanlainen koriste, mitä oon ideoinut Mitsun pantaan!) pakotti kiinnittämään huomion paidan alla valtoimenaan pomppiviin kookkaisiin rintoihin. Ainakin C-kuppi sanoo entinen vaate-edustaja.

Toisessa kädessä muijalla oli joku biitsikassi, ja kassia piteli suloinen pikkuinen käsi, jossa ei muuten ollut sormuksia. Sinkkuko? Eihän tuollainen ilmestys voi kulkea ilman kahleita. Toisella kädellä mimmi talutti pikkukoiraa. Tarkemmin, Ståhlbergin koiraa. Olikohan enkelini mummelin lapsenlapsi? Tyttäreksi hän oli kyllä liian nuori, koska rouvan iäksi paljastui eilisen visiitin myötä kunnioitettavat 87. Hmm. Tai voihan hää tytärkin olla, mutta tosi vanhana saatu iltatähti tai sitten tyttö o piipahtanut Rolfin käsittelyissä…

Yllätys, että mä puolestaan olin paskasissa lenkkikuteissa, hiukset sekaisin ja muutenkin epäedustava. Vähän jäänyt toi hulvaton kesämeininki päälle. Valvomisen ansiosta silmien alla killui 10 litran silmäpussit. Varmaan oli jauhookin paidalla eilisen leivontayrityksen takia. Paskoja niistä pullista tuli, mut hyvin rouva näytteli pitävänsä. No, olennaista on naapurisovun säilyttäminen. Testoksesta ei halua saada kenkää. Toivottavasti leski ei tarjonnut pullia enkelille ja kertonut, että naapurin kundit, jotka paskoo ja riehuu käytävässä, oli tehnyt ne.

Jaahas, mä lähden ny pörrää kapessa ja toivon, että tuo ihanainen liihottaa mua vastaan taas. Täytyy sit illalla kirjoittaa tarkemmin tän päivän källistä, mitä muuten aloittelin tossa aamuyöstä. 😉

Se on moro ny!

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!